tiistaina, helmikuuta 22, 2005

Valta on silmiinpistävää; George W. Bush pyörähtää Euroopassa

"EU-osavaltioiden" johtomiehet jonottivat kättelemään USA:n presidenttiä. Saattoihan tuo Bush miettiä, että "en minä laita jonoon kaikkia kuvernöörejä kun meille kylään tullaan; well... minä olen pomo talossa". EU hakee linjaansa ja USA tunnustaa jo EU:lle kirjeosoitteen. Suomesta oli etujansa valvomassa jopa kaksi henkilöä protokollamme mukaan.

Vakavasti ottaen Bush´in täytyy jo nähdä EU-kehitys, mutta saattaa miettiä: "ei nuo minun aikakautenani saa itseään järjestykseen; minähän juttelen vain isoimpien poikien kanssa ja hymyilen muille. Jaa, tuossahan on tuo punapää, joka viimeeksi korjaili solmiotani, aivan, sehän on sen Suomen presidentti!" USA on hyvin eheä edustavuudessaan; Bush on kansakunnan kaapin päällä ja hänellä on erinomaisesti valittu uskollinen ulkoministeri, joka nauttii älykkyydellä tietäessään, että hänellä on täysin suora vaikutuskanava herraansa.

Bush tietää kansakuntansa taloudelliset numerot; saattaa välillä neuvonantajansa neuvosta pohtia: "vajeet ovat huippuluokkaa, mutta minäpä tasaan systeemit tällä viimeisellä kaudellani ja asetan itseni suurien joukkoon, kuten Ronald Suuri, joka kyykytti Neuvostoliiton ja vielä lentotukialuksemme nimettiin hänen mukaan, tahtoo saman. Teenpä vaihtokauppaa ja katson Kiina-kortin, ja jos tulee pää vetävän käteen, säädän uudet tuontitullit kiinalaisten tavaroille, kohtahan meillä vielä ajetaan heidän tekemillään autoillakin!, ... no, onkohan noilla eurooppalaisilla rahaa minulle, kun tuo valtion budjetti tarvitsisi tilkettä"

USA näyttää hyväksyvänsä omalla tavallaan Kioton ilmastosopimuksen, tosin Bush´ia on valaistu: "minä en kyllä noihin eurooppalaisten Kioto-kelkkaan lähde, minun tiedemiehet ovat sanoneet, että ilmasto ei ole lämmennyt. Enkä minä voi vähentää äänestäjieni kulutusta, niin meillä autot kuluttaa, koska matkat ovat pitkiä ja pitäähän pojilla olla V8-moottorit ja rautaa kolme tonnia ympärillä. Annan vähän periksi ja kerron kivasti, että ollaan mekin huolissamme, joo, niin minä sanon"

USA, Japani ja Etelä-Korea haluaa rakentaa lähitulevaisuuden suurimmaan ja tärkeimmän kehityskohteen, fuusiovoimalan koereaktorin, Japaniin, mutta Kiina ja Venäjä ovat menneet Euroopan puolelle ja Ranska on saamassa fuusiokoereaktorin. Ratkaistaessa energiasaatavuutta, on fuusiovoima ykkös asemassa, mutta se vaatii runsaasti rahaa, niin paljon, että yhdelläkään yksittäisellä maalla ei ole siihen varaa, ei edes USA:lla. Bush menee myös Slovakiaan tapaamaan toista selkeää presidenttiä, jolla on valtaa eli Bush ja Venäjän big boss Putin tapaavat. Saattaa tuo Bush miettiä: "minähän taivutan Vladimirin ja saan sen puolelleni kun ratkaistaa tuo fuusio, ...mitähän sekin oikein tarkoittaa... ja sen sijoitus. Joo, niin minä teen, lupaan Venäjälle rahaa ja tekniikkaa, että he saavat enemmän öljyä markkinoille, rahaahan tuo Putin haluaa; kiitoksena siitä vaihtaa kelkkaa ja fuusio juttu saadaan Japaniin".

Tämän vuoden suuri uutistapahtuma kansalaisille on USA:n presidentin vierailu; ihmiset näkevät johtajan jolla on valtaa ja voimaa. Johan hänen autonsakin on suurempi kuin EU-poikien. Kun Bush tulee vierailulle, on hänellä noin 1000 salaisen palvelun turvamiestä mukanaan. Aikoinaan Reaganille tuotiin jopa vesisängyn vesikin käydessään Suomessa. EU miettii ketkä tai kuka oikein olisi Bushin vastine, ja tuloksena kättelyjonossa seisoo 25 kaveria, niin, että Bushille kuiskataan korvaa kuka on kukin, ehkä Bush herra Chiracin, Berlusconin ja Blairin tunnistaa. Bush miettii. "no, kyllä Condi nuo pojat tuntee, kyselen sitten myöhemmin noita nimiä ketä siinä jonotti kuin cowboyt palkkajonossa".

Me EU:ssa tarvitaan aikaa. Viisitoista vuotta ja olemme kolmikannassa USA, Kiina ja EU. Bryssel on valinnut hitaan, mutta perinpohjaisen linjan, kunhan ei omaan byrokratiaansa tukehtuisi. Kaikesta ei tarvitsisi säätää direktiivejä. Jäsenmaat so. osavaltiot voivat ottaa mallia suoraan USA:sta ja sen osavaltio järjestelmästä. Lopuksi Bush pohtii vilkuttaessaan Airforce One´in ovella ennen lähtöä kotiin: "paljon on pojilla tekemistä, minulle on yksi kirjeosoite ja se on Valkoinen talo. No, niin ja viimeinen vilkutus..., onkohan se NHL:n lakko jo päättynyt? Taidanpa lentää suoraan Texasiin ja lähteä Lauran ja Condin kanssa ranchille pelaamaan golfia"

Sarkastisella, mutta iloisella huumorilla,

Ilkka Luoma

Ei kommentteja: