maanantaina, huhtikuuta 25, 2005

Aseveljeys jatkosodassa Saksan kanssa puhuttaa yhä...

Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan 24.4. haluaa kilpistää keskustelua jatkosodan loppuvaiheista ja niistä sitoumuksista mitä Suomi teki eri vaiheissaan säilyttäen itsenäisyytensä. Historian päätöksillä on myös vaikutusta nykypäivään ja erityisesti sen osalta kuinka yritämme itsellemme parhainpäin selitellä tapahtunutta. Tosiasia oli se, että Saksa auttoi ratkaisevasti kesällä 1944. Yksityiskohtiin ei kannata enään mennä, koska kiistaton tietous on olemassa ja ne, jotka olivat läsnä ja kokivat itse tapahtumat, ovat jo faktat tunnustaneet.

Kyse on nykyhallintomme, virkamieskuntamme ja presidentti-instituution uskottavuudesta sekä vakavasti otettavuudesta. Saksa teki sopimuksen Suomen kanssa ja Suomi sai avun; diili oli vaihtokauppa. Lähes heti Suomi vaihtoi presidentin ja hylkäsi tehdyn sopimuksen. Syy oli inhimillinen ja se ymmärretään hiljaisesti. Asiaa ei kannata selitellä eikä kiemurrella. Kaikilla valtioilla on myös tietolähteensä ja he tietävät samalla tavalla tapahtumat kuin mekin, todellisuudessa.

Venäjä on oikeassa Suomen aseveljeydestä Saksan kanssa jatkosodassa; Suomea ja Karjala-kysymystä ei missään nimessä edesauta venkoilu ja selittely. Suomi tunnastakoon reippaasti ja rehdisti Venäjälle asiat; venäläiset arvostavat suoraa puhetta ja se helpottaa yhteistyötämme monissa käytännön seikoissa. Samalla nykyinen Saksa saa vihdoin tunnustuksen aikoinaan annetusta avusta ja aseveljeydestä. 60 vuotta on riittävän pitkä aika tunnustaa olleensa hävinneen osapuolen rinnalla; Suomi säilytti itsenäisyyden osin Stalinin hiljaisella suostumuksella ja niinpä Stalin suuntasi valloitushaluisen katseensa Berliiniin.


Ilkka Luoma

2 kommenttia:

Sakari kirjoitti...

Kun katselee Telen vanhaa mainosmateriaalia, PTL:n vuosikertomuksia 1987-94 jne., voi tulla samaan johtopäätökseen: Tele oli kehitysoptimistinen, Suomen valtion laitos/yritys, jolle oli kunnia-asia pitää Suomi tietoyhteiskuntakehityksen mallimaana.

Vielä Sonera-kauden alkutaipaleella, kun yksityistämiskehitys ei vielä ollut päässyt tarpeeksi pitkälle, ylläpidettiin futuristista mielikuvaa yrityksestä, hyvänä esimerkkinä Soneran mainos, jossa lapset leikkivät yhtiön R&D-osastolla "innovoiden" uutta.

En muista enää tarkkaan miksi, mutta saatuani ensimmäisen kännykkäni jouluna 2000 olin varsin tyytyväinen siihen, että liittymä oli Radiolinja eikä Sonera. Soneraa en missään nimessä olisi halunnut. En sitten tiedä, olisiko Tele ollut sen parempi silloin, mutta nykypäivänä jos olisi valtio-omisteinen telelaitos (liikelaitos tai oy), ottaisin periaatteesta sen liittymän, ellei se olisi kohtuuttomasti kilpailijoitaan epäedullisempi.

Yhä tänään Sonera on minusta Suomen huonoimpia brändejä, eikä logokaan enää hetkauta jos ikinä on hetkauttanutkaan (Telecom Finlandin viimeinen logo, kuten myös TeliaSonera Finlandin "Tele Finland"-brändi eivät juuri sen parempaa vaikutelmaa luo, lama-ajan Posti-Tele-satelliittitorvi oli paras).

Tykkään spekuloida ajatuksella, miten viestintäala olisi kehittynyt, jos posti- ja telelaitosta ei olisi lakkautettu, vaan aluksi Telestä olisi yhtiöitetty PTL-Telen tytäryhtiöksi matkapuheluita ja internet-palveluita kuluttajille ja yrityksille tarjoava Sonera ja myöhemmin PTL-Postista olisi yhtiöitetty kaikki se, mikä nykyään on Itella-brändin alla (eli melkein kaikki, paitsi kuluttajapalvelut, postin perusjakelu ja toimipaikkaverkosto). Olisi siis jäänyt posti- ja teleliikelaitos, joka olisi käyttänyt ammattimaista omistajaohjausta tytäryhtiöihinsä Itellaan ja Soneraan. Telen runkoverkot ja "valtionpuhelin"-lankapuhelinverkko sekä Postin ns. yleispalvelut olisivat jääneet suoraan valtiollisen liikelaitoksen hallintaan. Soneran ja Itellan voitoilla olisi paikattu peruspalveluista syntynyt mahdollinen emoliikelaitoskonsernin alijäämä.

Tämä siksi, että posti- ja teleliikenteessä huoltovarmuuden ja valtakunnan yleisen turvallisuuden vuoksi on syytä pitää langat omissa käsissä. Mitä jos vaikkapa muuan Gazprom ostaisi TeliaSonera AB:stä ja Elisa Oyj:stä merkittävän osuuden, jopa enemmistön osakkeita? Issikka-Novatorin toimet puhunevat jo puolestaan.

Ilkka Luoma kirjoitti...

Se on juuri näin - on helppo jälkikäteen "ennustella" - mutta asiasta jonkin verran tietävänä - olin Posti-Telessä 1991-1996, siis sen kauden, kun suuret henkiset ja rakenteelliset muutokset tapahtuivat. Olisin niin mieluusti nähnyt suomalaisen Telen voittokulun, johon oli muuten mahdollisuus.