tiistaina, huhtikuuta 19, 2005

Miksi jotkut ovat uteliaampia kuin toiset?

Edeltävä uteliaisuuslinkki ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2005/09/uteliaisuus-johtaa-kykyyn-ymmrt-enemmn.html - 
....


Albert Einstein

TV 1 esitti maanantaina 18.4. 2005 kiehtovan dokumentin tai oikeammin erään kuvitelman ehkä nykyaikamme maineikkaimmasta ihmisestä Albert Einsteinista. Hänen kaava E=mc2 on käynyt lähes kaikkien huulilla sitä tarkemmin ymmärtämättä. 

Einstein oli kiistaton älykkö tieteessä ja hankalikko kotona. Einstein oli juutalainen, jolla meihin nähden oli nuorena kutakuinkin samat lähtökohdat tyydyttää uteliaisuuttaan kuin meillä keskimäärin.


Uteliaisuutta pidetään kiusallisena tai innostavana, 


 ... kuinka milloinkin arvioija haluaa ihmistä määritellä. Lapsi on suunnattoman utelias ensimmäiset elinvuotensa ja sitä pidetään hauskana ja itsestään selvänä ilmiönä. Vanhemmat ovat ylpeitä kehittyvistä lapsistaan, ja nimenomaan tuo uteliaisuus tai tiedon etsintä generoi tyydyttämään tyhjiä kohtia aivoissamme saaden havainnoinnin, oivaltavuuden ja päätelmänteon mahdolliseksi.


Lapsen kasvaessa meille aikuisille syntyy häveliäisyys mielestämme liiasta uteliaisuudesta, 


 ... joka rajaa toimiamme ja tekojamme lapsiamme kohtaan. Monilta se tappaa lopullisesti uteliaisuuden ja tuo tilalle staattisen toimijan roolin, jossa tärkeimpinä tekijöinä ovat turvallisuus, perinteen jatkuvuus ja kammo muutoksia kohtaan. 

Sitä vastoin utelikko, joka jaksaa ihmetellä ja kysyä luonnolta kuin itseltään loputtomasti - miksi?, miten? kuinka se on mahdollista tai ratkaisevasti - mikä sen aiheuttaa? -nämä tietämyksen janoajat ja hermosolujensa kiusaajat löytävät silloin tällöin sen oivalluksen ja idean, josta voi syntyä keksintö.


Miksi toinen on utelias ja toinen ei? 


Sanotaan, että utelias haluaa tietää, sanotaan myös hänen tyydyttävän aivollista himoaan kuin nälkäinen syödessään ylisuurta annostaan lopputuloksena ravinnelisä vatsan ympärillä. Samanlaisella tiedollisella vararavinnolla utelias tyydyttää aivojansa, jotta aivojen sähköimpulssit voisivat löytää uusia reitityksiä oivaltamaan uutta, siis keksimään jotain sellaista, jota ei ole aiemmin lausuttu.


Lienee tosiasia, että kaikki tieto on jo olemassa, 


 ... se vain ei ole kaikki tiedostettuna meille ihmisille. Tieto on aina läsnä, kuten sekin tieto, joka on aikojen alusta olemattomuuden räjähdyksenä singonnut maailmojen ääriin, jota nyt kalastelemme suuremmilla ja suuremmilla havaintovälineillä. 

Tiedon läsnäolo on konkreettinen, se suurempikin kaukoputki on edelleen omassa havaintovälineessämme kiinni eli silmien tai tietokoneen näytön kautta aivoissamme. Tieto konkretisoituu meille vain aivoissamme. Kuinka aistiton henkilö havaitsee ympäristön? Tieto on aina läsnä ja se havaitaan vain kemiallisen prosessin mahdollisesti aikaansaamana ymmärryksenä kunkin oman käsityskyvyn puitteissa.


Siepattu tieto

Utelias on herkempi sieppaamaan tiedon tai vielä meille tuntemattoman ja havaitsemattoman väliaineen tai säteilyn, joka kommunikoi aivojemme kanssa. Ihminen saa paremman tuloksen 100 metrin juoksussa, kun hän treenaa oikeita lihaksia, samoin uteliaisuus treenaa aivoja; se voi synnyttää uusia hermosoluyhteyksiä tai se muodostaa jotain muuta, mitä emme vielä tiedä. Kuitenkin tiedämme toisten olevan herkempiä uteliaisuudelle ja keskittymiselle, joka aikaansaa sopivissa oloissa oivalluksia ja ideoita jäsentelyä varten.



Perusrakenteiltaan meidän aivomme eivät pienimmissä osasissaan, atomitasolla eroa toisistaan; 


 ... ne eivät itse asiassa eroa juurikaan esimerkiksi torakan aivoista, tosin aivotilavuutemme kudosmassana on suurempi, käyttöaste jää vielä tuntemattomaksi suureeksi. Erona vuosimiljoonainen kehitys on saattanut kehittää uteliaisuuden pois torakalta, koska sen konseptit ovat jo täydelliset jatkamaan sukua kiistattomalla ylivoimalla. 

Oliko uteliaisuus vain muinoinen välivaihe harmoniaan ja keskinäissovinnaisuuteen vai olisiko uteliaisuus keskeneräisen ihmisen yksinoikeus, koska meidän kehityksemme on vielä välivaiheessaan? Tosin jotkut eläinlajit ovat ihmisen näkökulmasta vilkkaan uteliaita, varsinkin kasvuvaiheessaan.


Tiedon häviämättömyys?


Asuuko uteliaisuuden synnyttämä tieto meissä kaikissa aineen häviämättömyydessä vai ristiriitaisessa säieteoriassa, missä olemattomuuden käsitys saa houkuttelevan selityksen maailmankaikkeuteen. 

Onko tieto kuitenkin vain aivojen harhaa toimeliaalle ihmiselle vai olisiko kytkentöjä olevaisuuden synnyttäjään, joka on on kaikkialla, myös meissä ja luonnossa. 


Uusmoderni kirkko voisi antaa uuden sille perinteellisen nimityksen tiedosta, 

 ... tällöin Tiedolle syntyisi ikuisuus. Uteliaisuus tuo hitaasti, mutta varmasti uutta näkemystä, jonka kuitenkin tiedepiirien enemmistön tulee hyväksyä ennenkuin se saa tieteellisen arvon. Itse tieto tai sen merkitys ei ole tekemisissä meidän kuin muidenkaan eliöiden kanssa. 


Tieto on irrallinen elementti, jolla on merkitystä vain pohdiskelijalleen 

Onko ympäröivä luonto liukunut tuohon harmoniaan sisään, joka ei enää tarvitse tiedon janoa, koska kaikki tarpeellinen saadaan jatkumosta, mikä ohjaa elonsysteemejä, jää meille vielä mysteeriksi.


Ilkka Luoma




.

Ei kommentteja: