lauantaina, heinäkuuta 23, 2005

Suomi tuo mansikanpoimijoita ulkomailta; ilmaista ruokaa jaetaan työttömille



Suomalaiset ovat jo kauan käyneet Ruotsin laivoilla tankkaamassa seisovista pöydistä kupunsa turvoksiin herkuista, vihanneksista, rasvasta ja sokerista. Ruokajonot ne olivat täälläkin..., tutkimusten mukaan ihmiset syövät huomattavasti yli tarpeensa saadessaan santsata mielin määrin notkuvien pöytien antimia. Viking Gabriella, 20.tammikuuta 2006. DSC_9972, klo 21:35. Photo by Ilu, 2006.

Ruokaa, ei aseita -järjestö jakaa aika-ajoin kasvisruokaa lähinnä työttömille ja eläkeläisille. Järjestö uskoo sanomansa "jalkautuvan" kansalaisten piiriin ilmaisen ruoan voimalla. Kasvisruokaa jonotti selvästi yhteiskuntamme vähempiosaiset ja opiskelijat. Joukossa oli suuri joukko työttömiä. Samaan aikaan monin paikoin Suomessa haalitaan marjojen poimijoita jopa Thaimaasta saakka.

Ihmiskunta suunnittelee ja valmistaa entistä tuhoavampia ja monimutkaisempia aseita kilpaa työllistäen valtavat määrät ihmisiä, niin suunnittelussa kuin valmistuksessa. Aseteollisuus työllistää kymmeniä miljoonia ihmisiä ympäri maapallon. Ihmiskunta on koko historiansa käyttänyt aseita ratkoessaan ristiriitojaan.

Vuosi vuodelta nuo aseet tulevat entistä tehokkaammiksi ja mikään valtio ei luovu arsenaalistaan, vaan modernisoi niitä vastaamaan naapurin aseistusta. Voidaan sanoa, että toisen ihmisen ilmestyessä toisen kaveriksi historian hämärässä, tuli aseistus jo ajankohtaiseksi. Viimeinen ihminen ei sitten tuota ylimitoitettua asearsenaalia enää tarvitse.

Ilmainen ruoka täyttää Maslovin tarvehierarkiassa sen alimman tason; hengen sana aseettomuudesta ei tavoita nälkäistä ihmistä. Ideologia ja inhimillisesti oikea asia ei saavuta sitä tavoitetta, mitä sille on asetettu. Ilmainen ruoka maistuu, varsinkin kun sen saa vastikkeetta.

Venäläiset mansikanpoimijat joutuivat tänä kesänä jättämään peltoon runsaasti laatumarjaa poimijoiden puutteessa; lisäpoimijoita ei saatu lisää riittävän nopeasti Venäjältä. Nyt mm. kesälahtelaiset mansikankasvattajat ovat kiinnostuneita saamaan poimijoita ensi kesänä Kiinasta, koska kotimaista työvoimaa ei ole saatavilla; palkka on kuulemma liian pieni.

Ilmainen ruoan jakaminen on inhimillistä, erityisesti kun se täysin syömäkelpoisena tulee kauppojen hyllyiltä. Viimeinen myyntipäivä -lappu edellyttää vanhan ruoan kippaamisen kaatopaikalle. Nyt vapaaehtoisjärjestöt "kalastavat" kelpo sapuskat ilmaiseksi jaettavaksi eteenpäin sitä syystä tai toisesta kaipaaville.

Ilmainen ruoka ei motivoi työhön. On ymmärrettävää, että osa erityisesti 1990-luvun väliinputoajista ei enää pysty työntekoon, vaikka haluaisivatkin. Suuri osa on edelleen työkelpoisia ja yhteiskunta voisi mobilisoida edellytykset mm. kesä- ja metsämarjojen kuin myös sienien poimintaan, ettei työnteon ahkeruutta jouduta hakemaan Kiinasta, Venäjältä ja Thaimaasta. Poimijat mansikkapelloilta ovat saaneet keskimäärin 1300 euroa brutto per 18 työpäivää tänä kesänä.

On perin tiedostettua, että työnteko ryhmässä ja omassa tiimissä kasvattaa yhteenkuuluvuutta ja tarpeellisuuden tunnetta, olemmehan sosiaalisia luontokappaleita ja riittävän terveen kädet on luotu tekemään työtä ja nauttimaan työn hedelmistä. Hyvä yhteishenki nostaa myös tyytyväisyyttä ja yhteisöllisyyttä.

On myöskin tunnettua, että metsistämme jää poimimatta terveellistä elämää, mm. mustikan muodossa. Mustikka on hyvin haluttu marja esim. kaukoidässä sen suuren flavonoidimäärän vuoksi. Suomalaiset luonnontuotteet ovat myös kuuluja puhtaudestaan.

Ilkka Luoma

Ei kommentteja: