lauantaina, lokakuuta 15, 2005

Suomalainen ei pelkää Venäjää, jäänteenä voi olla epäluuloa

Hyvin tyypillinen kuva Moskovasta. Tässä kaupungissa kävi Suomen rauhan ajan suurmies presidentti Urho Kekkonen kymmeniä kertoja junailemassa asioita maamme ja hänen itsensä hyväksi ja eduksi. Kuva otettu hotelli Rossijan aamiaishuoneesta, 13. kerroksesta. Kuvan utuisuus johtuu siitä, että se on otettu läpi likaisten ikkunalasien. Kuvattu 24. toukokuuta 2005, klo 9:07. DSC_5805.JPG. 1/250s, f10, 105mm. Photo by Ilu 2005.

Presidenttimme lohkaisi jälleen mielenkiintoisen väittämän suomalaisten pelosta Venäjää kohtaan. Edellinen presidenttimme väittämä oli erillissota, joka lohkaistiin Keski-Euroopan johtajille. Kuinka äänestäjät tammikuussa reagoisivat tälläisiin väläytyksiin? Suomalainen sanasto on rikasta ja pelko, epäluuloisuus ja varauksellisuus ovat kaikki eri sanoja. Suomalainen voisi olla epäluuloinen ja varauksellinen, mutta pelko on ehdottoman väärä sana.

Suomella on erityisen värikäs ja monipuolinen historia itäisen naapurimme kanssa. Venäjä "vapautti" Suomen Ruotsista. Näin päättyi ruotsalaisten suurvalta-aika sotineen, koska hakkapeliitat eivät olleet enää käytettävissä. Lenin antoi Suomelle itsenäisyyden vaikeiden autonomia-aikojen päätteeksi ja yleisen vallankumouksen kiinnittäessä venäläisten huomion kotimaahansa.

Suomen marsalkka C.G.E. Mannerheim luotsasi Suomen takuumiehenä maamme kuiville Saksan avustamana 1944. Presidentti Kekkonen operoi tavallansa Neuvostoliiton kanssa ja nosti mm. bilateraalisella kaupalla idänkauppamme selvään ykkösasemaan ja yhdeksi osalliseksi maamme vaurauden nousuun 60- ja 70-luvuilla. Kekkonen oli historiamme toinen takuumies Neuvostoliiton suuntaan. Kekkonen oli työväenliikkeen tulotason nousun paras edusmies neuvotellessaan milloin saunailloissa ja milloin metsänuotioilla Neuvostoliiton johtomiesten kanssa ja useasti reippain ranneheilautuksin milloin jomman kumman maan kansanlaulujen innoittamana.

Nykyinen Venäjä presidentti Putinin aikana on jälleen nostanut maidemme välisen kaupan uusiin ennätyslukemiin. Venäjä on joustava kumppani tavallansa ja meidän tulee muistaa sen vaurauden kasvu; he ovat meiltä ostajia ja myyjä on länsimaalaisessa markkinataloudessa ja kilpailutilanteessa "nöyrä" varman maksajan maineessa olevaa ostajaa kohtaan. Vanhat Neuvostoliiton velatkin tulevat ennakkoon jo maksuun, ja menetämme hyvät korkotulot ko. veloista.

Suomi tai suomalainen ei ole pelännyt Venäjän tsaareja eikä Leninin uutta Neuvostoliittoa. Stalin sai pientä värettä housunpunttiin kiihkeinä vuosina 1939-40 ja 1944. Ehkä Presidentti Paasikiven ja Kekkosen aikana junamatkailu Moskovaan oli kukoistuksessaan, mutta nyt Putinin aikana kysymys on meille suuresta mahdollisuudesta eikä pelosta. Kauppamiehemme liikkuvat Venäjällä jatkuvasti ja on olemassa keskinäistä luottamusta. Ei Venäjä muutu, Venäjä on edelleen kasvava suurvalta atomiaseensa ja verrattomien raaka-ainevarojensa vuoksi.

On turhaa puhua äidillisesti pelosta; olisi tarpeellisempaa olla edesauttamassa kaupallisia pyrkimyksiä. Venäläiset arvostavat kahdenkeskisiä suhteita presidenttien välillä. Seuraavissa vaaleissa suomalaiset pääsevät päättämään, kuinka hyvin kaupallisuutta tuetaan. Kuinka hyvin Sauli Niinistö voisi tulla toimeen Vladimir Putinin, Hu Jintao´n ja Saksan kanslerin kanssa?


Ilkka Luoma

Ei kommentteja: