keskiviikkona, marraskuuta 30, 2005

Pingviinin matka - herännyt huoli

Maailmalla kerää menestystä erikoiseen kategoriaan liittyvä elokuva, se ei ole muodikas rahanahneusoikeustaistelu kuva, se ei ole intohimoistava patrioottinen sotakuva, eikä se ole avaruuden syvyyksistä syöksyvä maailmanloppukuva. USA:ssa, elokuvien toisessa suurmaassa, kerää katsomoita täyteen Pingviinin matka, elokuva, joka kuvaa pingviinien työlästä, mutta riittoisaa ja siittoisaa elämää puhtaasti luonnon ehdoilla ilman liiallista muille haitallista rönsyävää elontilan valloitusta ja vaikeuttamista.

Ihmiset ovat nyt oikeasti heräämässä arkeen, jossa maailma on jo muuttunut. Olemme syytäneet siksi runsaasti saasteita, hiukkasia, jätteitä sekä muita luonnolle epänormaaleja kysyntämme ja kulutuksemme "kukkasia" liialliseksi rasitteeksi luonnolle. Länsimaalainen elintasokulutusjuhla on kohdannut heräämisensä mahdottomuudesta. Ihmiset ovat nyt kiinnostuneet myös ympäröivästä luonnostamme sekä eliöstön ja eläimistön selviytymistarinoista tavallansa, ollen harmoniassa luonnon kanssa.

Suomalaisen kulutuksemme laajentuessa koko maapallolle, tarvitsisimme kolme palloa ainokaisemme lisäksi. Luonto ei kestä kerskakulutustamme, luonto ei kestä sitä piittaamatonta ahneutta, missä osa ihmisistä elää viime kädessä luonnon kustannuksella. Ilmastomme on muuttumassa ratkaisevasti ja sen seurausilmiöt ovat vain aavistettavissa. Tuleeko heräämisemme todellisuuteen liian myöhään, jää lapsiemme nähtäväksi.

Pingviinin matka on luontoelokuva. Poliittisella tasapainolla ja koko kansan kysyntään vastaava YLE on iät ja ajat tarjonnut katsojilleen tosiasiaa luonnosta, eläinkunnasta, eliöstön pahasta olosta, villieläimien enenevästä ahtautumisesta yhä pienemmille alueille ihmisten valloittaessa yhä lisää elontilaa kasvavalle talouden nousukunnolle unohtaen elämänoikeutuksen olevan kaikille yhtäläinen.

Pingviinin matka on herättänyt katsojansa ja se täyttää elokuvasalit ympäri maailman. Ihminen on nyt kiinnostunut näkemään ympäröivyyttänsä ja ehkä meille syttyy näkemys tasapainosta ja ymmärryksestä, että loputonta kasvua ei ole. Ihminen voisi oppia paljon luonnosta, sillä monien lajien evolutiivinen harjoittelu on vuosimiljoonaisen kehityksen myötä sopusuhtaistunut ympäristöönsä. Pingviinit elokuvassa viestittävät myös meille tuttuja arkielämän ilmiöitä kiusaamisesta, parinvaihdosta, varastamisesta, ruoan niukkuudesta sekä yksilövaliintumisesta vahvojen voittaessa. Suuri ero on tasapainossa, jossa ei saavuteta eikä tavoitella "loputonta" kasvua, vaan luonto hoitaa populan koon sopivaksi, jottei se leviä ja laajene muiden elonalueille, kuten ihminen, joka on lisääntynyt luonnon kustannuksella kattamaan kaikki maat ja mannut, lukuunottamatta juuri pingviinien elonalueita. Olisiko nyt heräämässä uusi vastuullisuuden, vastuuntuntoisuuden ja ympäristön huolehtimisen aikakausi? Vai onko se tapahtumassa jo liian myöhään?

Ilkka Luoma

lauantaina, marraskuuta 26, 2005

Talouden kehitys nujertaa perinteet

YLE:n TV1 jatkaa erinomaisten dokumenttiensa sarjaa. Lauantai-aamuna oli vuorossa puhutteleva matkakertomus Saharan ylittävästä kauppamatkasta vuosisataisin menetelmin. Länsimaalaiselle mahdottomassa Saharan ylityksessä oli monia yksinkertaisia ratkaisuja myös elomme ahdinkoihin, vaikka elämämme nykymuodossa on 100 kertaa helpompaa kuin tuaregeilla, jotka saavat koko elinmahdollisuutensa kameleista.

Kaikella on tavoitteensa, päämääränsä ja paluunsa. Saharan tuaregit tekevät perinteellisin vuosisataisin keinoin kauppamatkan kerran vuodessa. Matka on myös yhteenkuuluvuuden miehuuskoe myös yhteisönsä nuorimmille pojille. Kauppamatka aavikon yli ja takaisin on koko eloryhmän voimainkoitos, jossa myös täydellinen epäonni vaanii eksymisinä maailman kuumimmilla alueilla veden loppuessa aiheuttaen kuivumiskuoleman.

Matka on osa koulutusta, jossa perheen yhteys, tarpeelliseksi tuntemisen ja yhteisöosallistumisen riemu valaa uskoa uusiin sukupolviin jatkaa isiensä työtä tuottaen kotona odottaville perheen, suvun ja yhteisön jäsenille perustoimeentuloa. Kauppavaihto on matkan tosiasiallinen tarkoitus. Suolakaupan lisäksi matka on voimakas yhdistävä side perheen isän ja pojan välille, ollen kasvatuksellinen, esimerkillinen ja yhteisesti osallistuva.

Tuaregilapsien mukanaolo ei ole leikkiä, vaan oppia ja hyödylliseksi tuntemista; ollen opetuksellisesti apuna karavaanin eri tehtävissä. Jokaisella on tärkeä ja osallistuva osansa, kukaan ei ole turhaan mukana. Kaikki tuntevat ryhmähengen ja puolustusvalmiuden vaaran uhatessa karavaania, jonka tiedetään olevan elinehto niin kauppamatkalle kuin kotona odottaville.

Vuotuinen karavaanimatka on tavoite ja sen päämäärän täyttymiseen osallistuu koko yhteisö; matka kauppataseen synnyttämiseksi takaa ne pienet lisätavarat ja -tuotteet, mitä muutoin lähialuetuotannolla toimeentuleva yhteisö tarvitsee ulkopuolelta. Voimakas yhteenkuuluvuuden henki lataa onnistumismahdollisuudet; ryhmä on eheä ja kaikille on osansa. Kotona olevat "elävät" voimakkaasti matkassa mukana, uskonnon ollessa ainut vahvistava tekijä, jonka uskotaan suojelevan elintärkeää kauppamatkaa.

Aavikoillakin kilpailu vaikuttaa länsimaalaisina keksintöinä kuorma-autojen muodossa uhkana vuosisataisille perinteille. Kuorma-autokolonnat hoitavat muutoin kuusi kuukautta kestävän matkan alle viideosassa, jolloin suolaa voidaan myydä huomattavasti halvemmalla, mutta lisäten riippuvuutta niin tekniikan, polttoaineiden kuin korjauspalveluiden osalta. Autokolonnissa ihmisten yhteenkuuluvaisuus menettää merkitystään, koska yhteys luontoon ja sen kunnioitukseen vähenevät; syntyy "ylivoimaisuuden" tunne saavuttaa kauppatasetta liian helposti, matka ei ole enään yhteisöllinen ja osallistuva voimainkoetus, jossa mm. isä ja poika kohtaa.

Länsimainen ongelma on mm. ryhmähengen vähentyminen ja perinteellisten tavoitteiden asetus sekä luonnon riisto ja raiskaus. Elintasomme kaikille samanlaisena edellyttää neljää maapalloa. Tuaregit tarvitsevat vain yhden. Me painimme yksinäisyyden, osallistumattomuuden ja yhteenkuulumattomuuden ongelmissa. Tuaregit ovat tiimi, jossa huolehditaan työyhteisöstä tasa-arvoisesti, kaikkien tehden omat kaikille tärkeät tehtävät tavoitteena yhteisen päämäärän saavutus. Länsimainen kunnioitus perinteiden kykyä, elinvoimaa ja osaamista kohtaan yhdistyy vain erään saksalaisen automerkin mallinimessä Touareg, jolla pyritään tanakoittamaan ko. automallin huokuttelevuutta käyttäjänsä itsenäisyytenä ja vaikeiden olosuhteiden taltuttajana, mukavasti nahkapenkiltä ilmastoinnin viileydessä kuljettajaansa rasittamatta.

Meille kaikille tutussa F optioiden ansiottomuudessa ja vastaamattomuudessa kerrotaan ylimmän johdon saneerauksien yhtiön elinkelpoistamiseksi alkaneen henkilöstöetuuksien purkamisena, myyden työntekijöiden ja toimihenkilöiden vapaa-ajan käyttöön tarkoitetut mökit pois selostuksella, että ne eivät kuulu ydinliiketoimintaan. Tämäntyyppinen saneeraus antaa kyytiä henkilöstömotivaatiolle, osallistumiselle ja päämäärähakuisuudelle. Vallitsevien liiketalousoppien mukaisesti henkilöstömotivaatio on yrityksen ehdotonta "ydinliiketoimintaa". Osakekurssit nousivatkin lähes täysin ulkoisten johtajista riippumattomien tekijöiden vuoksi jakaen luonnontuhojen ja Kioton hyödyt vain harvoille. Ohjelma ei kertonut kuinka monta kamelia tarvitaan vaihdettaessa niitä länsimaalaiseen liikemieheen.

Ilkka Luoma

torstaina, marraskuuta 24, 2005

Nainen on reilun kaupan esitaistelija

Reilua kauppaa harjoitettiin VR:n makasiineilla Helsingin keskustassa reilusti loppuun saakka. Pääomat ja rakennusbuumi halusivat hyödyntää Eduskunnan näyteikkunapaikan uljailla uusilla rakennuksilla ja vaihtoehtonuorten tiilimakasiinit saavat väistyä. Ruohonjuuri oli ekokauppa, joka harjotti bisnesta vastuullisesti ja reilusti myös tuottajia kohtaan. Ulkoisella habituksella ei ollut niin suuri hyve kuin itse hengellä ja tavoitteella. Tuotteet edustivat kehitysmaiden tuotantoa meille yltäkylläisyyteen tottuneille energia-ahmateille. DSC_11549, 1/250s, f3.5, 27mm. 2,91 Mt. kuvattu armon vuonna 2006, huhtikuun 20. päivä, photo by Ilu 2006. Nikon D70.

YLE:n AamuTV avasi keskiviikkopäivän ideaalisesti haastattelemalla kahta ennakkoluulotonta naista reilun kaupan filosofiasta. Reilu kauppa on kuin kommunismi; idealtaan ihanne ja päämääriltään lähes saavuttamaton. Reilu kauppa ja kommunismi ovat vastavoima länsimaisen kulutusjuhla-loputtoman kasvun ja qvartaalitalouden puhkijuoksemismentaliteetille. Kommunismi ei toteutunut eilen, mutta reilu kauppa voi toteutua heti tänään; kuluttaja kyllästyessään myyntipuhesyntetisaattori-markkinamiehen jargoniaan voi kulutuspäätöksellään aloittaa uuden aikakauden, antaen näin vahvimman signaalin kyllästymisestään nykyhulabaloomeininkiin.

Länsimaalainen markkinamekanismi on kasvun ja kulutuksen puolijumala, jossa pääomalle saavutettu tuotto ja yltiökyllästetty tuottovaade ostovoimana päättäjilleen merkitsevimpinä, ohjaavat koko kansan työllisyyttä ja kysyntää. Reilu kauppa on myös kysyntätekijä, jossa kuluttaja ottaa kantaa kuinka hänen käyttämä raha jakaantuu arvoketjussa alaspäin. Reilu kauppa on vapaaehtoinen kehitysapu. Valtiovallan saavuttamattomissa oleva YK:n 0,7% kehtitysaputavoite hoidetaan mahdollisesti suoraan kansalaisten ostopäätöksillä; kansa ottaa vallan suoraan käsiinsä. Kansalaiset voivat näin osoittaa kulutustottumuksillaan suoraan epäluottamuslauseensa poliittiselle nykykoneistolle.

Kommunismi ei toteutunut 1800-luvulla määritellyillä tavoilla, koska yksilöitsekeskeisyytemme, loputtoman kasvun voiton pyynteemme sekä suoranainen nykypäivänä vallitseva optioahneus luonnon kustannuksella, on sokeuttanut näkijäänsä huomaamasta itse tasa-arvoisemman sekä oikeudenmukaisemman olemassaolon ja elämisen oikeutusta. Kommunismi oli idealismia. Reilu kauppa ei ole saavuttamatonta idealismia; se on vastuunottoa ja -kantoa elämän sekä talouden arvoketjuihin.

Reilu kauppa on tuotteita ja palveluita, joka parhaimmillaan jakaa jaettavaa tasaisemmin koko arvoketjuun, erityisesti alkutuottajille. Mikäli reilu jako kohdistuu mm. maatalouteen, tasaa se maailmanmarkkinahintoja ja elinkelpoistaa myös suomalaista maataloustoimintaa. Kysymyksessä on etujärjestöjen edunvalvonnan vapaaehtoistuminen kuluttajien päätöksille arvostaa alkutuottajien osallistumista merkitsevinä tuotannontekijöinä osaksi yhteiskuntamme tuotannollisia arvoketjuja. On mahdollista, että reilu kauppa periaatteena ja ideologiana poistaa ainakin osaksi tukijärjestelmien viidakkoa. Kyseessähän ei ole muuta kuin ennalta sovitun tasaisemman tulonjaon periaatteiden hyväksyntä kuluttajien ostopäätöksillä. Reilulla kaupalla on toivottavasti yksi häviäjä; se on Molokin kitamaisesti välistä vetävä kansainvälinen liiketoimintakoneisto jakelukanavineen.

Lieveilmiönä tulee tähänkin reilun kaupan periaatteeseen maaton ja globaali liikemies junailemaan omat taloudelliset tulosivuvirrat nostamaan hintoja ja romuttamaan ideologian, jossa kansalaiset ovat ottamassa päätöksen vaikuttaa suoraan tulonjakoon maailman kansalaisten kesken. Reilun kaupan periaatteessa on kansalaisen suora puheenvuoro päätöksille. Kansalaiset voivat valita sellaisia poliitikkoja läinsäätäjiksi, joilla on suuri elämisen tasa-arvon arvostusintressi valvoa reilun kaupan lainsäädännön toteutumista. Loputtoman kasvun ahneet, vain oman edun tavoittelijat sovituista reilun kaupan taloudellisista arvovirroista, tuomitaan ja rangaistaan kuritushuoneella, raipoilla ja varmuuden vuoksi vielä suljetulla koppieristysjalkapuurangaistuksella elämisenkautiseen, joka lienee loppuelo pituudeltaan.

Ilkka Luoma

keskiviikkona, marraskuuta 23, 2005

Kansakuntaa erottaa kasvava kuilu oikeudenmukaisuuden ymmärryksestä

Imatrankoski on jauhanut puhtainta mahdollista energiaa valtiollisesti vuosikymmeniä. Tämä voimalaitos tahkoaa nyt Fortumin johdolle yliähkyoptiot, ja tämän vesivoiman tuotoksiin ei Liliuksella eikä ylimmällä johdolla ole mitään tekemistä. Projekti Fortum on menettänyt kansakunnan luottamuksen. Kuinka kauan Fortumin luottamus vuotaa kuin vesi hanhen selkää pitkin? Milloin ahneuden portit suljetaan? Milloin kansalaisliike laittaa asian kansallisesti oikeaan järjestykseen ja hoitaa luottamuksen rikkojat tarvittavaan vastuuseen? Kuva otettu 21. heinäkuuta 2005, kello 18:59. Kuvassa ylivuotoportit ovat juuri avatut ja vesi juoksee ohi turbiinien, ohijuoksutuksesta maksetaan valtion kassasta menetykset Fortumille. Koskinäytös on Imatralle merkittävä turistinähtävyys. DSC_7610.JPG. 1/400s, f10, 105mm, 2,7MB. Photo by Ilu 2005.

Hallitus vastasi esitettyyn välikysymykseen Fortum optioista osoittaen syyttävällä sormella poliitikkoja, vaikka välikysymyksen aihe on ohittanut tuon syyttelyn vaiheen jo ajat sitten. Punainen lanka TV2:lla tiistai myöhäisiltana haastattelijansa johdattamana peräänkuulutti häpeän tunteesta ansiottomuuden johdosta koskien Fortum optioiden suurimpia saajia.

Punaisessa langassa haastateltu filosofi aiheellisesti puhui mieluummin oikeudenmukaisuuden kuin kateuden tunteesta suuren yleisön osalta. Fortum linnakkeessa, entisessä Raaden hampaassa haastateltu Fortumin toimitusjohtaja Lilius mainitsi olevansa luottavaisin mielin, kysyttäessä mitä Suomen hallitus vastaa esitettyyn välikysymykseen.

Kansalaiset ovat ymmärtäneet tämän satoja palstametrejä ja tv-aikaa saaneen ansiottomuuden ja kohtuuttomuuden; nyt on kysymys syvästä yhteiskuntaamme koskettelevasta luottamuskriisistä, jossa "ahneuden ja tilanteen hyväksikäyttö" kohtaavat synkkien uutisten kirjon. Toisaalta keskustelua johtaa tämä ahneuden sävyttämä tulotasoeron nostatus ansiottomuudessaan sekä hälyttävät uutiset lomautuksista, irtisanomisista, vanhusten yksinäisyydestä ja huolehtimattomuudesta, nuorten tyttöjen itsemurhista, katuväkivallasta kuin alkoholin lisääntyvän käytön perusongelmista. Kansalaiskeskustelu ja uutisointi ei ole kylmän syy-yhteyksellinen vaan perusperiaatteellinen.

Kaikelle on aina välitön tai välillinen syynsä. Tämä Fortum keskustelu on periaatteellisella linjalla; kyse on kansalaisluottamuksesta sekä työnteon motivaatiosta. Yhteiskuntamme on moniarvoinen luottamusyhteiskunta, jossa oikeudenmukaisuudella on suuri painoarvo. Kyse ei ole enään siitä kuinka laillinen itse kohuoptiosaanto taloudellisesti on, vaan kysymyksessä on kipukynnyksen koettelu, missä suuri osa kansaa elää tulotasojen alarajoilla ja tietty osa ottaa irti kaiken mikä vähänkään on saatavilla välittämättä siitä, onko siihen työtehtävällisesti ansioita oikeasti ja tehtyyn työhön nähden verrannollisesti.

Länsimaalainen markkinatalous kvartaalijuoksuineen, täystehoajatteluineen, jatkuvan kasvun hokemineen, maallisen kulutusjuhlan vertailuineen sekä poliittisen keskustelun kyvyttömyineen aikaansaavat painetta sinne, missä yhteenkuuluvuutta, osallistumista ja tarpeellisena olemisen tunnetta eniten tarvitaan, eli koko yhteiskuntaa pystyssä pitävän voiman keskipisteeseen, peruskansalaisten joukkoon. Markkinataloudessa pienet ja tavalliset kulutusyksiköt eli perheet ja yksinäiset muodostavat peruskulutuksen kansantaloudessa, josta revitään kaikki niin ansiollinen kuin ansiotonkin rikkaus.

Kansalaiskeskustelu on siirtymässä uuteen vaiheeseen kysyttäessä oikeudenmukaisuuden perään. Tavallinen kansa ei ole tässä aiheen kysymyksessä kateellinen. Olisikin mielenkiintoista kuulla kaikkien presidenttiehdokkaiden suorat henkilökohtaiset mielipiteet Fortum optioiden saamasta kansalaisaktiivisuudesta ja kuinka oikeutettuina he pitävät miljoonien eurojen lisätuloja, johtuen lähinnä ulkoisista johtajista riippumattomista syistä. Presidentti Urho Kekkosen valtakaudella ei tätä koko ansiottomuutta olisi tapahtunut, se olisi jo estetty kehoitteellisella myllykirjeellä. Nykyinen presidentin valtaoikeus ei riitä asian hoitamiseen, mutta kansan toivomana mielipidejohtajana istuvalla presidentilläkin lienee oma näkemys aiheesta.

Ilkka Luoma

lauantaina, marraskuuta 19, 2005

Mainostoimistoko keksi Halosesta presidentin myös yrittäjille?

TV1 näytti pienen katkelman Lauantaiseura ohjelmassaan Halosen asettamisesta virallisesti demareiden presidenttiehdokkaaksi. Katkelman sisältö oli mainio vastaveto ehdokas Niinistölle, joka julisti olevansa työväen ehdokas. Nyt Halosen kannatuspuheenvuorossa oli äänessä yrittäjä, joka suitsutti viivan alle jäävän rahan merkityksestä sekä Halosen jämäkästä kädenpuristuksesta ja inhimillisestä hymystä. Tehtiinkö mainostoimiston ehdotuksesta Halosesta yrittäjien presidenttiehdokas?

Kun katsomme niin eilistä kuin tätä päivää, on vaikea perinteellisessä mielessä hahmottaa Niinistöstä työväen edusmiestä ja Halosesta yrittäjien edusnaista. Jos me nyt ihan rehellisesti katsomme, niin demarien arvopohja ei kannata yrittäjävoittoja (tulisi muistaa, että maatalous on myös yrittämistä, joskin vahvasti tuettuna, kuten yhteiskunta tukee myös muutakin yritystoimintaa), vaikka maailmanlaajuinen työn uudelleenjako on tekemässä työtätekevästä yrittäjämäisempää työpanoksen myyjää markkinaehtoisesti. Lisäksi, jos jatkamme rehellisyyden linjalla, niin mikä on nykyinen työväestö ja kuinka sen edustajaksi sopii kokoomuslainen arvomaailma, joka oli hiiren hiljaa itse Fortum optiojupakasta, jossa on ilmennyt ehdoton ansiottomuus ja tolkuton ahneus kohtuuttomuudessaan. Mikä oli/on Niinistön mielipide Liliukselle realisoituvista optioista? Loppujen lopuksi huomisen maailmassa me kaikki olemme työläisiä ja yrittäjiä yhtäaikaa; siksi mukavasti nämä eilisen maailman arvotekijät risteytyvät. Tämän päivän arvomaailma on ympäristömme ja sen raiskauksen lopetus sekä yhteenkuuluvuuden tavoite luomaan pohjaa kansalliselle kilpailukyvylle.

Kansalaiset ovat saamassa ensimmäisen värikkään sateenkaaripresidentinvaalikampanjan. Suomeen on rantautumassa ison maailman markkinaviritteinen kampanjointi, joko kansalaisten iloksi, harmiksi tai harhauttamiseksi. Asiakysymykset tulisi nousta pintaan ja erityisesti taidot olla pienillä valtuuksilla vahva presidentti esimerkkinä myynninedistäjän kyvyistä ulkomaankauppamatkoilla kuin esimerkin antajana kotimaan epäoikeudenmukaisuuskysymyksissä kannanottajana, valvoen tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta kansan edunvalvojana. Kuinka aktiivisesti Halonen otti kantaa optiohulabalooseen, jossa lähes kaikkien oikeudenmukaisuustaju tuomitsee suurimpien saajiensa ansiottomuuden saatavan hyödyn kokoon nähden?

Markkina- ja mainoskikkailu voi koitua monen presidenttiehdokkaan kampanjan nilkkaan, sillä kansalaiset ovat markkinamekanismeja katselleet niin vuosituhannen vaihteen osakerallina ja suoranaisina huijaussyytöksinä (meneillään oleva TJ-Group oikeudenkäynti) kuin tuutin täydeltä arkielämäämme tunkevasta mainosmaailmasta yrittäen ohjata kulutustottumuksiamme.

Presidentin virka on edustamista ja omatuntona oloa näyttäen esimerkkiä ja kykyä suunnannäyttäjänä; presidentin työnantaja on suoraan Suomen kansa ja tuleva presidentti palvelkoot kansan etua heidän edunvalvojanaan lakia noudattaen. Voidaan sanoa, että Suomen viimeinen voimamies Kekkonen, omista itsellisistä linjoistaan huolimatta, piti yllä kansalaisten luottamusta tulevaisuuteen hyvin vaikeina ulkopolitiikan 1960 ja -70 lukuina. Kekkosen aikana hyvinvointimme kasvoi kiistatatta ja löysimme arvopohjan tulevaisuudellemme. Kekkonen oli valtiomies ja kansa arvosti sitä, nykypäivän "asiantuntijoiden" välistä huudoista huolimatta.

Lauantai-seuran vieraana oli ministeri ja "perin selvää, tämä on eri asia" Mauri Pekkarinen, joka hahmotti meille epäsuorasti vahvaa sähkönhinnan nousua, jolla entisestään Fortumin osakekurssi vahvistuu. Sähkön hinnan nousu ei ole Pekkarisen syy eikä kunnia, kuin ei myöskään Liliuksen, vaan Suomessa on yksi Euroopan halvimmista sähköistä ja se tulee tasaantumaan "hyvälle" keskieurooppalaiselle tasolle. Ohjelmaa seuratessa tuli väkisinkin mieleen, miksi Keskusta ei asettanut Pekkarista presidenttiehdokkaakseen, sillä hänessä olisi vahvaa "kekkosmaista" otetta Suomen uutena presidenttinä ja valiintuessaan hänen äänestyspiirinsä olisi koko Suomi, ja jos hän yhtä uutterasti hoitaisi koko valtakunnan asioita kuin keskisuomen, niin kansa olisi valintaansa tyytyväinen :-)

Ilkka Luoma

torstaina, marraskuuta 17, 2005

Blogit eli kansalaispäiväkirjat puhuttavat

Monta kuukautta myöhemmin Fortumia käsitellyt aihe on pysynyt sitkeästi Taloussanomat lehden keskustelupalstalla. Aihe on pysynyt ajankohtaisena ja tätä kirjoitettaessa ei ole Fortumin ylimmän johdon tulevaisuus vielä selvinnyt. Kansakunta on huomannut yksiselitteisesti ja todisteellisesti kuinka ahneuden imurointi on kohdannut puolimonolissa olevan hyötymahdollisuuden. Ylimmällä johdolla ei ollut yksinkertaisesti minkäänlaista häpyä rohmunnoissaan, vaan silmitön ryöväysvimma sokaisi keskinkertaiset johtajat ilman karisman häivääkään.




Blogi voi olla myös yleinen keskusteluareena, jossa kuka tahansa suunnilleen asiallisesti kirjoittava voi julkistaa mielipiteitä kaiken kansan nähtäville. Kuvassa Taloussanomien Keskusteluareena 4. helmikuuta 2006, klo 16:55. Päällimmäisenä aiheena näkyy olevan Fortumin paljon puhutut ökyoptiot, lukijoita jo tähän mennessä yli 10.000. Taloussanomien keskustelu on etukäteen moderoitu eli tarkistettu, siis "sensuuripeikko iskenyt" :) Photo by Ilu 2006. DSC_0068.JPG. 1/13s, f4.5, 72mm. Nikon D70.

Tiedonjano, uteliaisuus ja vaikuttavuuden tarve lisäävät osallistuvuutta keskinäiseen kansalaistiedonvaihtoon. Tiedonjako ja käytännön kyky jakaa joko ohjattua (tarkoituksellisesti toimitettua) tai vähemmän ohjattua (tietopainotteisesti toimitettua) informaatiota, on kuulunut lehdistölle ja viimeisten vuosikymmenten osalta myös radiolle ja televisiolle. Perusveronmaksajakansalaiset ovat voineet vaikuttaa tiedon tuottoon vain itse uutisaiheina ja mielipidepalstoille informaatioinkvisoituna, siis tarkastettuna, lyhennettynä tai hylättynä.

Toimituksellisuus on nyt jakautumassa ammattimaiseen olemassa olevaan perinteelliseen mediaan ja kansalaisaktiivien moderoimattomaan (tarkastamattomiin) tiedon, mielipiteen ja yksilöllisen ja tietenkin yksipuolisen tiedon tuottoon kaikkien saataville. Uusi mahdollisuus osallistua ja muodostaa omaa kaikille lukumahdollista yksilökeskeistä informaatiota on nyt kehityksensä alkutaipaleella. Välineiksi se tarvitsee osaamisen tuottaa ja välittää jäsenneltyä informaatiota jollain mm. jo valmiilla "päiväkirjaohjelmalla" (saatavilla internetistä), halun osallistumiseen ja aktiivisen uteliaisuuden tuottaa ja ottaa vastaan näkemyksiä, mielipiteitä ja tapahtumaselostuksia yleensä arkielämästä, mutta myös fiktiivistä kerrontaa.

Nyt on tapahtumassa kaksi merkittävää murrosta; paperiton tiedonlukualusta (kuvaruudullinen tietoalusta on 100% kierrätettävä, tosin sillä on energian kulutus, mutta ei paperinkäyttöä postilaatikon tai -luukun kautta luettuna paperinkeräykseen) sekä itseohjautuva, omaehtoisesti moderoitu ja tietosisällöltään täysin vapaaehtoinen reaaliaikaisesti julkaistavissa oleva omapersoona esilletuonti.

Blogit ovat nyt evoluutionsa alun keskipisteessä; henkilökeskeiset "päiväkirjat", erikoistuneet harrastusblogit ja eri yhteenkuuluvuusryhmien tuottaman tiedon esilletuonnin mielipiteen- ja tiedonvaihtosivustot. Blogeihin kuuluu itsestään selvästi myös niiden esiaste eli keskustelupalstat, joiden vaikutearvo kasvaa osallistujien määrän kasvaessa.

Keskustelupalstat ovat ottamassa oman roolin tiedonvälityksessä ja siellä tapahtuu lievää sisältösensurointia "lain ja järjestyksen" nimissä, kun taas perinteellisissä lehtimedioissa julkaisuaste on muutamien prosenttien luokkaa mm. niukan palstatilan vuoksi (netissä eivät palstamillit lopu). Mm. valtakunnallinen Helsingin Sanomat on lisäämässä kansalaisten suoramielipiteiden painoarvoa sivustoillaan. Ilmaiseksi kirjoitetun mielipidepalstan rinnalle, jopa niiden julkaisun lopettamisen kustannuksella on syntynyt lehdelle tuloa tuottava tekstiviestimielipidepalsta, jossa kansalaiset itse maksaen saavat sanansa kuuluviin 160 merkillä.

Sähköiset keskustelu- ja mielipidepalstat ovat kehittymässä suoran vaikuttamisen, politisoinnin sekä vaikutearvojen uudelleen arvioinnin suuntaan reaaliaikaisuutensa vuoksi. Äänestykset ovat keskustelupalstoilla jo arkipäivää, eikä tarvitse olla ennustaja ymmärtäessään, että siinä on suoran kansalaisvaikuttamisen orastava esiaste. Nyt on tapahtumassa vaikuttamisen tasolla ratkaiseva muutosprosessi, joka ei ole minkään ohjauksen piirissä. Palstoilla vallitsee kansalaisvetoinen keskustelu, arviointi, kritiikki ja taistelu mielipidejohtajuudesta saaden osaltansa sisältöanarkistisia piirteitä. On perin selvää, että nyt on näkyvissä suoran kansalaisvaikuttamisen oraat. Keskustelupalstat luovat myös täysin uutta asiasisältöä; se on aitoa tiimityöskentelyä ilman päämäärävelvoitetta!

Henkilöblogit lisäävat ihmisten avoimuutta, salaamattomuutta ja osallistuvuutta. Ihmiset löytävät sopivimmat toisilleen sisäsyntyisen yhteenkuuluvuusperiaatteen mukaisesti. Blogi on osallistumiskeino, jossa "taistellaan" lukijoista ja huomioarvosta. Blogin suurin etu on tasavertaisuus, kaikilla on siihen mahdollisuus, sillä blogi ei tarvitse edes omaa tietokonetta, vaan päiväkirjaansa voi päivittää vaikkapa kirjastossa. Blogeissa tapahtuu jo nyt ranking-listausta, ollen esiaste kaupallisuudelle.

Laajasti ottaen henkilökohtaiset blogit ovat parhaimmillaan sen vapaaehtoisuudessa niin julkaisemisen kuin tietosisällön osalta. Vain mielikuvitus on rajana päiväkirjasta saatavan ilon, hyödyn ja löytämisen osalta. On kaksi edellytystä saadakseen vaikutetta ja huomiota (jos sitä kaipaa); on osattava ilmaista itseään kiinnostavasti ja tuottaa sellaista sisältöä, jolla on "tilausta". Nämäkään edellytykset eivät ole välttämättömiä, sillä moni voi haluta tehdä päiväkirjaansa vain itselleen, onhan netti aika edullinen tallennuspaikka, jopa suhteellisen varmakin.

Kauan eläköön todellinen mielipiteen vapaus ja kerronta juuri siitä mitä haluaa, muiden vaikuttamatta siihen. Kauan eläköön uusi elämäntiedon reititys löytäen tarvitsijansa ja haennan ollessa itsesyntyinen ja vapaasta tahdosta aloitettu. Uteliaisuus on hyve, joka tuo aina vääjäämättä kehitystä niin yksilöille kuin yhteenkuuluvuusryhmille. Lopuksi on mukava todeta olevan ilo lukea printtimediaa, kun ei ole saatavilla verkko- eikä akkusähköä :)

Ilkka Luoma

keskiviikkona, marraskuuta 16, 2005

Eu - Euroopan tulevaisuus kulttuurien varjossa

blogID | 12100979


Euroopan oma kansojen sulatusuuni EU elää siirtolaisten kotouttamisen, työpaikkojen kansainvälisen uusjaon ja vinoutuvan väestöpyramidin aiheuttamissa kurimuksissa. Toisaalta meillä on täällä enemmän niin rasitteetonta kuin rasitteellista historiaa kokemusperänä, joten se voidaan lukea henkiseksi rikkaudeksi. Tärkeimpänä ominaisuutenamme on tulevaisuuden kykynä syntynyt huoli ympäristöstä, luonnosta ja eloyhteisön harmoniasta.


Eurooppa oli vuosisatoja kolonialismin ja imperialismin lähtökoti 


Perinteelliset Länsi-Euroopan maat kilvoittelivat siirtomaaisännän roolista; jokaisella piti olla omat alusmaat, joista ammennettiin surutta kasvun ja kulutuksen voimaa teknokraattisesti ja tuotannollisesti kehittyville emämaille. Pääsimme eturivissä kokemaan teollisen vallankumouksen ympäristöhaittoineen. 

Meillä on kokemusta luonnon pilaamisesta ja ryöstöviljelystä sekä maaperän raiskauksesta. Tehokkaasti veimme myös tuon tuhoamisen teknologian alusmaihin alkuperäiskansojen riesaksi ja takeeksi entistä systemaattisemmalle raaka-aine- ja tavarasiirroille rikastuttamaan kauppias- ja aatelissukuja.


Istutimme myös kielikulttuurimme lähes väkisin alusmaihin; 


 ... espanjan -, portugalin -, ranskan - ja englanninkielen noustessa valta-asemaan ympäri maapallon. Nykyaikana englannin kieltä ei uhkaa kuin kiinan kieli luonnollisen väestö- ja kauppakehittymisen myötä. Synnytimme nykyisen Eurooppamme monet ongelmasiemenet jo satoja vuosia sitten. Monikulttuurisen EU:n ongelmat ovat nyt räjähtäneet käsiimme ollen Ranskassa juuri nyt pienellä hengähdystauolla.


Tiedeyhteisöt ovat myös aloittaneet vuoropuhelun kolonialismin haitoista ja hyödyistä 


Viimeisin Tieteessä tapahtuu -lehti (7/2005) otti kantaa siirtomaapolitiikan eduista, joista ei lausujan mielestä ole aikaisemmin riittävästi tieteen keinoin keskusteltu. Kaikilla näkökulmilla on kannattajansa, kuten suomalaisuuden alkuperästä ja Karjalan palauttamisesta.

Katsommeko meidän eduksi ja entisten alusmaiden hyödyksi viemämme kulutus- ja pääomaorientoituneen talousoppimme, edustamamme uskontonäkemyksen, kannattamamme meille soveltuvan demokratiakäsitteen ja käyttämämme laillisuusymmärryksen soveltuvuuden entisiin alusmaihin. 


Suuri osa Euroopan siirtolaisväestöstä on entisistä Euroopan alusmaista joko alusmaiden itsenäisyystaistelujen hävinnyttä osapuolta tai sitten meidän houkuttelemina tulleet tekemään työt, jotka eivät meille kelvanneet.


Väkivallan kierteet Euroopassa - syyttä ja syystä?

Nyt riehuvat kulttuuriero-, sosiaaliluokka- ja tulotasoerojen mellakat juontuvat näiden siirtomaista tulleiden lasten ja lastenlasten toimesta ilmineeraten osallistumattomuudesta, koulutuksen puutteesta, työttömyydestä ja enemmistöyhteiskunnan unohtamisesta. 


Tiedämme, että ihmisillä on pitkä muisti sekä asioiden perintä vanhemmilta sekä lapsilla olevan korvat kuunteluun, mitä vanhemmat kannattavat ja mitä epäkohtia vastaan he kapinoivat. Nuori juoksi kadulle huutamaan julki sisällön, mitä kotonaan kuuli. Sekaan annos riehumista tekemisen puutteessa ja soppa onkin valmis.


Tulevaisuuden Euroopalle on suuri mahdollisuus kehittyvissä EU - mekanismeissa?


Painotus luonnonmukaisuuteen, kierrätykseen, ekojärjestelmiin, eläin- ja ihmiskunnan tasapainoiseen rinnakkaiseloon luovat meille edellytyksiä olla maailman eturivin kulkija ja tiennäyttäjä kehittyville talousmaille, jotka kulkevat kohti niitä ongelmia, jotka juontuvat meidän aikaisemmista opeista, "siirtomaavientituotteistamme" ja itsekkäästä tavastamme ahnehtia taloudelliset hyödyt piittaamatta luonnosta ja ympäristöstä. 

Eurooppa voi nyt ottaa irtioton aiemmista opeista ja suunnata kehityspanokset huippuosaamiseen, jonka yksiselitteinen päämäärä on maapallomme suojeleminen loputtoman kasvuhegemoniatavoitteen sijasta.


Ilkka Luoma



HUOM! Kappalejaottelu ja väliotsikointi korjattu 13. tammikuuta 2016 - IL



.

tiistaina, marraskuuta 15, 2005

Nokia otti itselleen yhteiskuntaroolin

[ ... Nokia ilmoittaa haluavansa kännyköiden maksavan ihmisille niin vähän, että kaikilla on mahdollisuus langattomaan osallistumiseen maailmanlaajuisiin tietovirtoihin, jopa yhteiskunnan tukemana ... ]


Kännykkä ei ole enää pelkkä puhelin, se on kommunikointiväline taskusta kaikkeen siihen, mitä tiedonsiirtämiseksi itselle ja muille tarvitaan. Monitoimilaite taskussamme on yhteys maailman tietovarantoihin, se on myös yhteenkuuluvuuslaite kuin väylä reaalisaikaiseen osallistumiseen.


Nokia haluaa tietysti itsellisistä syistä myydä kännykän kaikille 


Näin hyvä, sillä "kotimainen" yhtiömme säilyy maailman ykkösenä edesauttaen suomalaista insinööri- ja yhteiskunnan informaatiologistiikan osaamistaitoa. Saamme mm. Nokian osaamisesta ja johtavasta asemasta maailmalla positiivista nostetta myös muille tekniikan ja tekniikan soveltamisen alueille. Nokian rohkea uutisointi oli perusteltu, vaikka kaupallisuus sitä leimaa.


Nokian irtiotto

Nokia otti oman irtiottonsa lähemmäksi yhteiskunnallista ajattelua sekä osaamisen ja osallistumisen filosofiaa, sillä yksinkertaisempikin ennustaja on jo huomannut kännykän tai taskumonitoimilaitteen kehittyvän merkityksellisimmäksi linkiksi ja bittivirraksi maailman "hermoverkkoihin" ja tietovarastoihin. On vain ajan kysymys kun "taskussa kulkeva tietokeskus" korvaa kiinteät koti- ja työpöytälaitteet yhteyksineen.



Voisi myös kuvitella henkilökohtaisten päiväkirjojen, 


 ... blogien, laajenevan kokonaisvaltaisiksi koko elonkaaremme historiatallentimiksi kaikkien käytännön toimenpiteidemme arkistoiksi; kännykkä on erinomainen tallennusväline. Tulevaisuudessa henkilökohtainen tietoalueemme maailman hermoverkostossa sisältää kaiken informaation meistä kuitteineen, tileineen, kuva-arkistoineen, matkakertomuksineen, kulutuskäyttäytymisineen sekä yhteyksiin niin verottajaan kuin muihinkin viranomaisiin ja sidosryhmiin. 

Taskulaite pitää meidät halutessamme aina "kartalla". Olemme aina saatavilla ja saavutamme aina itse kaiken sen tiedon ja informaation, mitä haluamme ja tarvitsemme ajasta ja paikasta riippumatta.


Maailmanlaajuinen osallistumismahdollisuus luo tasa-arvoa, 


 .... se luo meille kaikille kykyä päästä yhteenkuuluvuuteen ja yhteisöllisyyteen. Kaikki meidän tarvitsema informaatio kulkee "taskussa" ja näitä laitteita Nokia haluaa valmistaa maailman johtavassa asemassa alallansa. 

Huomisen kännykkä on meidän tulevaisuuspassimme, pankkimme, elämänkulkuarkistomme, kulutustarkkailijamme sekä terveyshuolehtijamme, tiedonetsijämme, "silmämme ja korvamme" ja yhteenkuuluvuuden tekninen järjestelijä avuksemme vaanivaa yksilöerakoitumista vastaan. 

Kännykän eräs yksilösuojan huippuominaisuus alusta alkaen on ollut on-off kytkin, joka sekin toimii täysin omassa vallassamme. 

Ostakaamme Nokia takaisin kotimaahamme.


Ilkka Luoma

lauantaina, marraskuuta 12, 2005

Kuinka luonnollista on asioiden salaaminen?

Ihminen salaa asioita. Niin kotona kuin erityisesti työelämässä salaaminen ja salaiseksi julistaminen on liike-elämän tapa suojata jotain sellaista, mistä odotetaan saavan myöhempää ja laajempaa hyötyä. Kuinka paljon kehitysenergiaa menee hukkaan salaamisjärjestelmien ylläpitoon ja kuinka paljon menetetään aikaa salauksen hidastaessa luonnollista olotilaa? Kuinka paljon salaaminen vaikeuttaa itse omaan elämäämme?

Vuosimiljoonainen eläin- ja kasvikunnan kehitys voisi antaa vastauksia salaamisen tarpeellisuuteen tai tarpeettomuuteen. On totta, että eläimet "salaavat" ennen saalistusta itsensä yllätyksen aikaansaamiseksi. On totta, että sorsaemo haluaa "salata" pesänsä poikueensa tulevaisuuden turvaamiseksi.

Ihminen salaa asioita joko peitelläkseen (sorsan pesä) tai saavuttaakseen yllätysvoiton (saalistus). Salaamistarpeita on myös muita: mm. epämiellyttäviä asioita ei haluta julkisuuteen; maineen menetys, vertailutietoa ei haluta yleiseen tietouteen, mikäli adjektiivillisesti vertailutieto on huono; alemmuuden tunteen peittely (olemmehan kulutusyhteiskunnassa orientoituneet naapurustovertailuun). Lisäksi salaaminen luo mysteerioita ja kysymyksiä, jotka ruokkivat ihmisen yhtä perusominaisuutta uteliaisuutta, joka on toisaalta kehitystä stimuloiva ominaisuus.

Oletuksena salaamattomuus toisi suoran ja välittömän osallistumisen laajalta rintamalta, jolloin monet esim. tuotekehityshankkeet olisivat suoraviivaisempia ja monista kokeiluvaiheista säästyttäisiin. Parhaimmillaan voitetaan monet epäonnistumiset, koska plagioitumisen uhallakin kehityskeskusteluun osallistuu suurempi vaikuttajien määrä.

Salaamattomuus luo myös osallistuvuutta sekä yhteisöllisyyttä; sama-arvoisuudentunne lisääntyy, koska poissulkemisia "salaseuroista" ei enää tapahdu. Salaamattomuus lisännee myös luottamusta ja ennustettavuutta, jolloin mm. politiikan hoito on avoimempaa ja laajat kansalaisryhmät tavoittavaa. Salaamisen postuminen poistaa myös "turvaverhot", jolloin rikollinen toiminta helpottuu. Näinkö salaaminen ideaalisena ajatuksena onkin luotu tahoille, jotka eivät täysin oikeudenmukaisin ja tasa-arvoisin menettelyin ole markkinoilla? Onko salaaminen syntynyt tarpeesta saada helpommalla jonkun/joidenkin muun/muiden kustannuksella?

Internetin myötä kulovalkean tavoin yleistyneet keskustelupalstat ja paljon puhutut blogit osoittavat ihailtavaa ja jopa yllättävää avoimuuttaa tuntemattomilta tuntemattomille; jotkut esiintyvät nimimerkillä ja toiset suoraan "omilla nimillään". Kuvastavatko nämä asiasisällöltään jopa hyvin vakavahenkiset foorumit ihmisen syvintä tarvetta kertomiseen vaikeistakin asioista, vai onko se merkki yksinäisyydestä? Palstoilla ja blogeissa on avointa henkisyyttä, kursailematonta kerrontaa, "häpeämättömiä" paljastuksia kuin myös tähdenlennon omaista fantasiaa ja mielikuvitusta. Sana on lopultakin vapaa ja on mielenkiintoista nähdä, mihin uusi rajoitteeton sanan käyttövalta johtaa.

Salaaminen työllistää tämän päivän yhteiskuntia mittavassa määrin. Toisen pyrkiessä salaamaaan entistä paremmin, joutuu toinen satsaamaan kiihkeämmin saadakseen taas selville, mitä toisen leirissä tapahtuu. Löydämmekö lisää analogioita salaamisen oikeutuksesta yhteisöllisyyttä ajatellen? Kuinka paljon voitamme jatkamalla salaamista, vai kuinka paljon saavutamme täysin avoimella mentaliteetilla? Onko ihmisen perusluonne estämässä mahdollisesti ideaalisen avoimuuden hengen? Onko meille sittenkin salaaminen hengissä pysymisen edellytys ja oma yhteiskuntaevoluutio on kehittänyt nyt sen sellaiseksi, josta paluuta ei ole? Onko ihmisen inhimillisyys viimeinen este avoimuudelle?

Ilkka Luoma

Ressun lukion juhlasalista avoimien ovien päivänä



Photos by Ilu. Nikon D70, 50mm/1.4 Nikkor AF

Vastine: Hyväksyykö peruskansalainen äärituloerot

Hyväksyykö peruskansalainen jättiläismäiset äärituloerot ?
(Ilkka Luoma, HS marraskuu 2005, keskustelun avaus nettimielipidepalstalle)

Miksi emme hyväksyisi? (Vastaus nimimerkkille -  Juuso/HS)

Voisi kysyä:

Hyväksymmekö, että toisella on kauniimpi ja seksikkäämpi vaimo / mies? Hyväksymmekö, että toinen kykenee tarjoamaan parillensa sängyssä enemmän? Hyväksymmekö naapurin paremmalla paikalla olevan talon, kauniit auringonlaskut niiden parvekkeelle, kun itse nautimme aamulla ruokapöydässä silmiin paistavasta auringosta?Hyväksymmekö kalvavan kateuden keskuudessamme?

Vastauksia Juusolle:

On muutamia asioita, jotka ovat aivan eri asia kuin monin eri keinoin aikaansaadut jättiläismäiset ostovoimaerot. Kaunis vaimo on seuraus jostain, tällöin täytyy olla myös omaakin karismaa, ulkonäköä, rahaa tai muuten charmia, siis todellisia kykyjä. Kauniin vaimon saannissa on käytetty joko omia tai lainattuja keinoja. 

Useat henkilöt käyttävät arveluttavia keinoja saadakseen toisista välittämättä rohmuttua ostovoimaa jopa toisten kustannuksella. Vaimo ei kuitenkaan tullut siipaksi vastoin tahtoaan.


Kateus on vahva voima, 

 ... mutta en usko kateutta enään syntyvän sen tyyppisistä ostovoimalottovoitoista, joissa edes saaja ei ymmärrä rahan määrää. Kateutta esiintyy pienemmissä tapauksissa, jos naapuri hankkii Corollan sijaan Avensiksen, niin se korpeaa vietävästi, mutta jos pihaa kurvaa Maybach, niin se aiheuttaa ansaitussa tapauksessa ihailua, ei kateutta. 

Esimerkiksi Fortum optiot eivät aiheuta kateutta, vaan epäluottamusta johtajistoa kohtaan, koska nyt tietää niin asiantuntija kuin maallikkokin, että Fortum Oyj osakkeiden kurssit nousivat monien muiden johtajista riippumattomien tekijöiden vuoksi.


Itsetunto katoaa muista tilanteista kuin toisten ahneudesta 

Itsetunto perustuu kykyyn ja taitoon hoitaa asioitaan; raha ei kasvata itsetuntoa kuin pintakiiltona. Itsetuntoinen ihminen voi olla vähillä kulutuskyvyillä, mutta silti hän voi olla melkoinen kauniin vaimon löytäjä. Kaunista vaimoa ei saa ahneudella, tai sitten petikumppani on sitä itsekkin.

...
Noin vakavasti ottaen oletko sitä mieltä, että joku voisi olla 100 kertaa parempi kuin toinen vai katsotko rahallista tuotosta? Onko toimitusjohtaja oikeutettu ottamaan koko yhtiön tuloksen vertailuluvukseen; mikä on työntekijöiden osuus? 

Kuinka johtajakerroksen 10 kertaisine tuloineen kävisi, jos hänellä ei olisi henkilöstöä ja kuluttajia tuotteilleen välillisesti tai välittömästi? Tänä päivänä tulos muodostuu tapahtumaketjuista, joihin osallistuu tiiviisti koko työyhteisö.


Tulontasaus ei johda demotivoitumiseen, 

 ... pikimmiten ähkyahneus saa karvat pystyyn, varsinkin silloin, kun niin asiantuntijat kuin kuluttajatkin tietävät esim. todelliset syyt pörssikurssien nousuun. Hyvin tiedetään, että Suomessa verot syntyvät arvonlisäveroista ja laajasta keskiluokasta tuloveroina, kuluttajat, siis peruskansa tuo bensa-, tupakka- ja viinaverot yhteiseen laariin. Yhteiskuntaa pitää pystyssä arkiharmaa peruskuluttaja kulutuskäyttäytymisellään.


Edelleenkin vakavasti ottaen, 

voitko olla todella sitä mieltä, että joku voisi olla 10 jopa 100 kertaa "parempi" kuin joku toinen? Tosiasissa meidän keskinäiset erot ovat aika pienet; kyky ymmärtää tasapainoa, luontoa (mistä viime kädessä otamme kaiken tuotoksen) ja tasapuolisesti ihmisyyttä ovat arvokkaimpia ominaisuuksia ja joskus tuntuu siltä, että tuon alueen viisaus ja "paremmuus" viihtyy arkikansalaisen päässä paremmin. 


Jokaisella meillä on henkilökohtainen ekojälki kulutuksemme puitteissa, 

 ... ja arvaan missä suurin kulutushuippu kohtaa, siis jäljen jättö luontoon. Oletko oikein tosissasi, että "parammuus" ratkaistaan avoimilla markkinoilla? Siis markkinamekanismissa? Kuinka kauan aiomme jatkaa kulutusjuhlintaa, milloin ymmärrys kokee valaistuksen ja näkee, että länsimainen tapamme ei yksinkertaisesti sovi tänne. 

Oletko löytänyt meidän suomalaisen kulutusjuhlan mukaisen toisen, kolmannen ja jopa neljännen maapallon, jotta myös muilla olisi mahdollisuus kaltaiseemme kulutushulabalooseen, sillä mikäli kaikki maailman ihmiset kuluttavat kuten me, tarvitsemme 3-4 maapalloa.

...
Ohjelmistoesimerkkisi on oiva ja hyvin sattuva 

Software on puhdas "puhallus" ja sen merkitys on tasan yhtä arvokas (tai täydellisen olematon) kuin kasaan kootut biokasvuston lehdet, sillä lehdet jatkavat luonnon kiertoon ja softa jää bittiavaruuteen, tullen ilman päivityksiä "virattomaksi" hyvin nopeasti. 

Lehdet taas jatkavat ikuista kiertoaan luovuttaen meille osaltansa myös elonmahdollisuuden. Tuottavuus on meidän suurin pommimme; osaamme vain katsoa tilikirjojamme ja unohdamme paljon merkittävämmän taseen, siis luonnon taseen, jonka tasapaino on ratkaisevasti horjutettu. 

Ei edes tilikirjojemme jättiläisvoitot kykyne enään muuttamaan ekotasapainoa, virheet ovat jo tehdyt. Kuinka kauan jatkamme jatkuvan kasvun tavoitemaailmaa? Milloin opimme, että on olemassa syyn ja seurauksen laki? Milloin opimme, että rajallisuudesta ei nyhdetä rajattomuutta?

...
Ekotase on astumassa tilitaseidemme edelle, mutta se tapahtuu liian myöhään. Vanha sananlasku: "Sen niität, minkä kylvät", saa dramaattisen toteumansa.


Ilkka Luoma



PS Kappalejaottelu uusittu 3. marraskuuta 2015 - mitään muuta muuttamatta, lisäämättä tai poisottamatta.

perjantaina, marraskuuta 11, 2005

Suuret tuloerot - mitä se merkitsee?

Tämä on vastine Näkökulma keskustelupalstalle tuotuun kysymykseen yksityisomistuksesta


[ ... kysymys on nykykaltaisen länsimaisen markkinatalouden yksi perustekijöistä, siis yksityisomistaminen. Pitkällä jänteellä filosofisesti ottaen omistusta ei ole olemassakaan, vaan kaikki on "lainaa" luovutettavaksi myöhemmin kiertoon, toisen hallintaan ja muuntumiseen (ja tämä niin taloudellisena kuin materiaalisena funktiona) ... ] 

Taloudellisesti omistaminen on "varmuusvarasto", siis taseen toinen ("se parempi") puoli. Omistus antaa mahdollisuuden ottaa etukäteen osto- eli kulutusvoimaa luodakseen kysyntätekijän kautta työtilaisuuksia kansantalouden raha- ja tavaravirtaketjuihin.


Eläinkunnallinen tase ja tulos

Eläinkunta, joka on maata asuttanut miljoonia vuosia, ei "harrasta" niin alkeellista itsekkyyttä kuin omistaminen. Eläinkunta yksilöinä "omistaa" ainoastaan kyvyn elää, hakea ruokaa, jatkaa sukua ja puolustaa reviiriään. 

Eläinkunnalla ei ole materiaalisia "taseita" myöhempien yllätysten varalle, kuin ainoastaan taito ja kyky vastata useimpiin kohtaamisiin välittömästi, ennusteellisuutta ei ole (no, kyllähän nuo oravat jemmaa pähkinöitä talven varalle :)


Siis ehkä tärkein omistusmuoto yksityisyydessä on omistaa kyky jatkaa sukua, 

 ... siis uroksella siittiöt ja naaraalla munasolut sekä omistaa taito saattaa siittiöt munasolun kalvolle. Toinen tärkeä "omistus" on markkinointitaito löytää paras mahdollinen suvunjatkamiskumppani (ehkä länsimaalainen markkinatalous, kulutusorientoitunut yhteiskuntamalli, on eräs sivuhaara jatkumona tästä miljoonia vuosia vanhasta taidosta). 


Eläinkunta on virittänyt tämän markkinointi- ja mainostaitonsa huippuunsa, 

 .. koska on useita eliölajeja, joilla ei ole ihmissilmin havaittavia "virheitä" kehitysketjussaan (siis evoluutio on lähestymässä muunnollista muuttumattomuuden ääripäätä, tosin ihmiskunnan aiheuttamat muutokset ovat vääjäämättä muuttamassa myös eläinkunnan kehitysketjuja; saasteet yms.).

Eläinkunnan "omistus" kuten myös "tuloerot" rajoittuvat ainoastaan kykyyn hankkia ruokaa, selvitä reviiritaistelusta ja jatkaa sukua. Mutta näinhän on ihmiselläkin. Mekin hankimme ruokamme tavallamme (tai toiset maksaa sen). Me puolustamme reviirimme (tai toiset tekevät sen toisen puolesta). 

Me myös jatkamme sukuamme, tässä onkin ainut samankaltaisuus eläinkuntaan; suvunjatkantaa ei voi toinen tehdä toisen puolesta (tai voi tämänkin, mutta omien geenien vaikutus jää saavuttamatta, lainakohtu ei ole sama asia, kuin ei myöskään koeputki).


Turvayhteiskuntamme, on sekin matkittu eläinkunnan reviiripuolustuksesta ja laumavietistä

Turvayhteiskuntamme, joka edellyttää tulontasausta ja "inhimillistä" politiikkaa ja yhteiskuntamallia, huolehtii puolustuksesta ja tarvittaessa osalle ruoan hankinnan kollektiivisesti, on pakotettu tulontasaukseen ja myös omistuksen kontrollointiin. 

Kumpi hyvä; ihmisen tapa toimia vai eläinkunnan esimerkit "alkeellisemmasta" tavasta suorittaa sama lopputulema kuin ihminenkin, jossa ei ole omistusta eikä tuloeroja rinnasteisella tavalla meihin nähden?


Ilkka Luoma



.

keskiviikkona, marraskuuta 09, 2005

Hyväksyykö peruskansalainen jättiläismäiset äärituloerot?

Verokalenterijuorujulkaisut kertovat kilpaa kyvystä kuluttaa. Nykyinen markkinatalous kannustaa ostamaan, siis kierrättämään rahaa, jotta se loisi - ainakin teoriassa - uusia työtehtäviä pitkin tavara- ja rahavirtoja aikaansaaden kuitenkin ahneutta lietsovia sivuvirtoja omaan taskuun rahanparkkeerautumisen erikoiskyynärpäämiehille. Markkinamekanismi on olettanut raaka-aineiden ja energian saanin olevan turvattua toteuttamaan tätä kasvulietsotun kulutusjuhlan arkijatkumoa.

Tutkimukset kertovat, että valmistuvien ihmisten arvotekijöiksi ovat nousemassa palkan ohi mm. luontoon, ympäristöön, työyhteisöön, -edellytyksiin ja yhteiseen osallistuvuuteen liittyvät tekijät. Suomi on edelleen yksi erinomaisimmista paikoista toimia tuon uuden sukupolven odotusarvojen mukaisesti.

Markkinaihminen vertailee kykyänsä ja saavutuksiansa lähinnä rahassa ja ostovoimassa. Markkinatalousmaissa tuloerot ovat kasvaneet voimakkaasti, erityisesti ääripääilmiöinä. Uutisointi ja kansalaiset ovat tuohduksiin saakka puhkuneet epäoikeudenmukaisuutta, epätasajakoa sekä ahneutta mm. Fortum optiokeskustelussa.

Ylimmän johdon palkkoja perustellaan osaavan työvoiman niukkuudesta ja kilpailutilanteesta; selostetaan, että muut, enemmän markkinahypetysmaat, poimivat terävimmät ja osaavimmat tekijämme pois omasta Suomi-yhteiskunnastamme. On enemmänkin vaarana, että ällistyttävä ahneuden ja työhönsä nähden ylisuurten palkkojen ja huonoimmillaan ansiottomien bonuksien rikkovan kansalaishenkeä eliminoimalla todellista yhteiskuntayhtenäisyyttä ja työnteon motivaatiota sekä tiimiosallistumista. Tarvitseeko tavallinen ja melkeinpä kaikki kustannukset maksava kansa näitä yliahneuden keisareita ilman suhteellisen ymmärtämisen "vaatteita"?

Suurimman tulonsaajaryhmän varallisuus ja ostovoima lähtee aina liikkeelle suurimman kulutusvolyymin luontitasolta, so. peruskansalaisten kulutusvirrat viimekädessä aikaansaavat ylimmän tulotason rahavirrat. Kuinka arvelemme tapahtuvan, jos rikomme yhteiskuntasovinnaisuuden selityksellä, että joku ihminen on jotain muuta 1000 kertaa parempi?

Kuinka mittaamme todellisen ja oikeudenmukaisen kunkin työpanokseen liittyvän ansiomme; onko se koulutus- vai asematekijä? Kuinka saavutamme aseman, jossa on mahdollista generoida 100-1000 kertaisen tulotason verrattuna keskimääräiseen? Kuinka ylimmän johdon ja pääomakerroksen saa toimimaan ja tuottamaan voiton lisäksi myös työtilanteita, osallistumista verokertymiin, tuote- ja palvelukehitystä huomioiden koko yhteiskunta ja luonto sekä kantamaan yhteiskuntavastuuta yhtenä sen osallistujana ja maapallon varojen käyttäjänä?

Luonto hävitti 60 miljoonaa vuotta sitten ylisuuriksi paisuneet dinosaurukset ketterien ja pienten nisäkkäiden tieltä synnyttäen meneillään olevan tasapaino-ongelman koko muulle eliöyhteisölle ihmisen muodossa. Onko meille juuri nyt ominainen silmitön ja sivuilleen katsomaton kulutusorientoitunut ostovoimavertailu mm. ekologisesti kestävä tapa käyttää biomassaltaan pienenä ihmistekijänä valtaosalta muilta niiden elämän lähtökohdat? Onko syntymässä kansalaisliike taisteluun tätä ahneuden suhteettomutta kohtaan?

Ilkka Luoma

maanantaina, marraskuuta 07, 2005

Ranskan mellakat ovat siirtyneet toiseen vaiheeseen

Ranskan mellakat vuonna 2005



Ampuma-aseiden käyttö poliiseja kohtaan on merkki uudesta vaiheesta. Ranskan sisä- ja pääministeri kuten presidenttikin lupaavat puheissaan kuria ja järjestystä. Länsi-Eurooppa on elänyt suhteellisen rauhassa vuosikymmenet ja kyky hoitaa vaikeita sekä äkillisiä tapahtumia on vieraantunut vallanpitäjän toiminta-arsenaaleista. Poliittinen julkilausuma ja vakuuttelu ei lopeta huliganismia ja vandalismia. Epävarmuus nyt on huolestuttava merkki kyvyttömyydestä.

Siirtolaisväestöstä suurin osa haluaa elää rauhassa ja sopeutuen käytännön toimissa valtaväestöön. Siirtolaisuuden siemen luotiin tuomalla edullista työvoimaa tekemään valkoiselle miehelle kelpaamatonta työtä. Ranska myöskin luopui merkittävästä siirtomaastaan Algeriasta vasta 1960-luvulla; Ranskassa lienee merkittävä määrä algerialaisia jäänteenä kolonialismista. Useissa nykyisissä Afrikan maissa puhutaan vähintäänkin toisena kielenä ranskaa; se helpottaa kynnystä pyrkiä "emomaahan". Kuinka paljon Ranskan siirtomaapolitiikka on vaikuttamassa historiallisissa taustoissaan meneillään oleviin järjestäytyneisiin mellakoihin?

Näyttäisi siltä, että suuri osa mellakoihin osallistujista on Islamin uskoisia. Tunnetusti muhamettilaisilla on yksi vastustaja ja vihollinen yli muiden, se on juutalaisuus ja Israel, joka käy omaa "mellakointiaan" palestiinalaisia kohtaan panssarivaunuin, taistelukopterein ja rakennettavin muurein. Palestiinalaispojat käyvät puolustustaisteluun kivin ja kepein. Tuulenhenkäys on muuttumassa myrskyksi.

Historiaa tutkittaessa huomataan Ranskan erityisen vahvasti ja lämpimästi tukeneen Israelin valtiota ja juutalaisuutta 1960- ja -70-luvuilla. Ranska aseisti mm. Israelin lentoaseen koko 60- ja 70-luvun. Ranskan asenne Israeliin oli poikkeuksellisen läheistä. Voisi ajatella Ranskan arabipohjaisen muslimiväestön osaavan myös lähihistoriansa. Israel on ollut aina asetekniikaltaan ylivoimainen ympäröiviin arabimaihin nähden. Ylivoimainen asetekniikka nykyisin Yhdysvaltojen tuella herättää tietysti marttyyrihenkeä vastarintana, jopa itsemurhapommein ja katkeruutta heikompien puolelta.

Kaikilla tapahtumilla on taustansa ja kytkentänsä. Nyt toiseen vaiheeseen muuntunut Ranskan pinnalta näyttävä huliganismi edellyttäisi syistä riippumatta joko käytännön suoraa toimintaa ilman sisäministeriön lausuntoja tai sitten neuvotteluhaastetta kaikille osapuolille, jotka kokevat epäoikeudenmukaisuutta ja eloa ilman yhteisöllisyytta sekä osallistumista yhteiskunnan ylläpitoon.

Huliganismi talttuu määrätietoisella toiminnalla ja se tarvitsee muutakin kuin poliisin pamppua. Historialliset vääryydet ja epäoikeudenmukaisuudet taas hoidetaan tosiasioiden hyväksynnällä ja uuden linjan valinnalla, joka alkaa ennakkoluulottomasta yhteydenotosta "vihollisiin" neuvottelujen aloittamiseksi. Pelkkää sekaannusta haluavien rikollisliigojen kanssa ei neuvotella.

Ilkka Luoma

sunnuntaina, marraskuuta 06, 2005

Eläinkunta säilyy kunnossa ollessaan jatkuvalla "dieetillä"

Yllä olevassa autenttisessa, ei manipuloidussa kuvassa, näet jotain harvinaista. Salaa kuvatun kuvasarjan merkittävin otos: Mustekala on avannut itse purkin kannen, joka oli kierteellä ja "kalastaa" itselleen purkkiin laitetun katkan. Tapahtuma kertoo pienestä saalismäärästä, siis kohtuullisesta syömisestä. Ko. mustekalalaji elää noin 2-3 vuotiaaksi otollisissa oloissa. Kuvasarja (jonka muut osat ovat tämän blogin muissa kirjoitusaiheissa) todistaa kiistatta, että mustekala oppii ja osaa muistaa asioita. Oli ihmeellistä nähdä ko. tapahtuma. Herää kysymys, mikä on meidän ihmisen todellinen luontoon sopiva tajunnan ja ymmärtämisen taso sekä ollaanko me oikein asemoitettu itsemme harmoniaan. Kuva otettu 9. huhtikuuta 2006, klo 15:45. DSC_11467.JPG. Photo by Ilu 2006. Nikon D70. Helsingin Linnanmäen Seapark.

Uusin Tiede-lehti (8/2005) artikkelissaan toteaa nälässä olemisen kehittävän pidemmän eliniän ja terveemmän elontaipaleen. Esimerkkinä on käytetty eläinkuntaa, jossa keskimäärin vallitsee jatkuva nälkä ja "puute" kaloreista. Tutkimuksien mukaan pienessä nälässä eläminen on terveellisempää kuin ne liikakalorit, joilla saamme kulutustaloustunnusmerkit vyätäröllemme.

Nykyaikana energiatarve on entisestään vähentynyt; naisilla 2000 kcal ja miehillä 2500. Tutkijoiden mielestä jatkuva "kalorivaje" voisi pudottaa tarpeen naisilla 1400 kaloriin ja miehillä 1750:een, terveyden kärsimättä. Huomio kiinnittyy enemmänkin laatuun ja monipuolisuuteen kuin määrään. Ihmisen kulttuuri on vuosituhansien saatossa korostanut syömisen nautinnnontarpeen tärkeyttä yli sen perustarpeen elintoimintojen ylläpitäjänä. Ravintolaillallinen ei tarvitsisi olla pöydät notkuttava, vaan vähyydessään arvostusta saavuttava (kaloriarvot otettu Tiede 8/2005 lehdestä tyypillisille nykyajan ihmisille).

Mikäli Tiede-lehden artikkelin asiantuntijoiden ja tutkijoiden päätelmät johtaisivat syötävän määrän vähentymiseen ja niukkuuden laadun lisääntymiseen, olisiko tuloksena terveempi elämä? Mikäli näin, yhteiskuntamme säästäisi merkittävät rahat sairaudenhoidosta terveyden vaalimiseen, ehkä säästynyttä rahaa riittäisi myös koulutuksen kohdentamiseen ja - jatkuvuuteen.

Kuinka itse ruokahuolto voisi hyötyä määrältään pienemmästä kulutuksesta? Olisiko nykyaikainen määrän tavoittelu peltohehtaarilta muuttumassa laadun tavoitteluksi kilohinnan noustessa ja viljelyn muuttuessa luonnonmukaisemmaksi? Kuinka maaperäköyhtyminen muuttuisi, jos emme ottaisi maksimaalista hehtaarihyötyä, vaan suuntaisimme kehityksen itse ruoan raaka-aineen sisältöön ennemmin kuin kilomäärän lisäämiseen.

Kuinka itse ihmisen elämäntapa ja tottumusmuutokset pieneen jatkuvaan "nälkään" suhtautuisivat? Olisiko kuitenkin tuloksena sopeutuma, koska viime vuosisadan aikana fyysisen työmme määrä on ratkaisevasti vähentynyt ja sen myötä entinen normaalisyöminen on muuttunut monilla ylensyömiseksi aiheuttaen joukon nykyajan markkinataloussairauksia kohentamaan lisääntyvää verotustarvettamme hoitojärjestelmien laajentamiseksi? Voisiko kehomme tasaantua sille normaalille, siis vähentyvälle kalorimäärälle, joka ylläpitää optimaalista energiakulutusta tehtyyn lihastyöhön nähden?

Onko eläinkunta ilman ihmisaiheuttajien vaikutusta terveempi ja elinvoimaisempi? Keskimäärin eläinkunta on ravinnon niukkuudessa ja mikäli ravintoa on yllinkyllin ja ehkä ylikin, korreloituu se laajempana suvunjatkantona, aikaansaaden ravintoketjussa runsaamman tarjonnan, jolloin luonnontasapainoa mm. ylläpitävä syödyksi tulemisen laki hoitaa populan liiallisen ylikasvun.

Näin kaupunkilaistuneen maatiaisjärjellä ajatellen tämä "niukkuuden" elontila tuntuisi luonnolliselta, sillä katsomalla peiliin ja ympärilleen huomaa elintasokukkuloita riittävästi kasvattamaan elintasosairauksien tilastokäyrien kulmakertoimia.

Kuinka suomalainen maatalous voisi hyötyä paremman laadun ja "sisällön" tavoittelusta määrän kustannuksella? Onko olemassa niukkuusajattelun pohjalta maataloutemme elinkelpoisuuden parantumista paremman laadun myötä paremmasta kilohinnasta? Kuinka elintarviketeollisuutemme ja tämän tuotekehitys voisivat tästä hyötyä? Lopuksi; olisiko mukavampi katsoa peilistä itseään, havaiten muutoksen aikaansaama päämäärän saavutus?

Ilkka Luoma

lauantaina, marraskuuta 05, 2005

Ihminen yhtenä eläimenä rääkkää eläimiä

Kuvassa kesäkuulta 2005 Niina koira, synt. 5.heinäkuuta 1997; narttu ja leikattu; ... voi hyvin edelleen :)


Uutisointiin on ponnahtanut juttu eläinrääkkäyksestä, jossa ilmeisesti on ollut annos ritualisointia ja mystisiä menoja koiran kurkkua sahatessa. Eläinlääkäri käytti 70 senttiä lankaa kuroessaan kurkkua kiinni. Viaton koiraparka lopetettiin huomattaessa elon mahdottomuuden. Minkälainen eläin on se ihminen, joka rohkeudessaan uskaltaa viiltää hännän heiluttajan kurkun auki henkisen voimansaannin toivossaan?

Vuosisatoja ja -tuhansia sitten ihmiset ovat rituaalioperaatioissaan lahdanneet eläimiä, neitsyitä ja lapsia. Päämääränä oli tuolloin saada parempi sato tai tulvan nousemaan pelloille oikeaan ajankohtaan. Myös vesisateen eteen on käytetty uhrauksina yksilöitä koko yhteisön "eduksi". Tänä päivänä johdannossa kuvattu toiminta on eläinrääkkäystä ja julmaa raukkamaisuutta puhdasta syyttömyyttä kohtaan. Mikä laittaa luomakunnan "korkeimman maanpäällisen kruunun" toimimaan näin? Haetaanko siinä ylivertaisuutta ja oman henkisen voiman todistetta?

Mielipidepalstoja kirvoittaa keskustelu susista ja Brysselin näkemyksestä, että susia on Suomessa liian vähän ja niitä lahdataan liiaksi kantaan nähden. Susi on yksi luontokappale kuten koirakin ja me ihmiset. Ihmiset, jotka lahtasivat kesyn koiran, eivät olleet nälkäisiä tai heidän "reviiriään" kyseinen karvaturri ei ollut uhkaamassa. Susi tarvitsee reviirin, kuten me ihmisetkin. Susi tarvitsee ruokaa, kuten edelleen me ihmiset ja koiratkin. Koiria on noin 1.000 kertaa enemmän kuin susia.

Koira on ihmisen uskollinen ja alistettu kumppani, joka on tottunut osaansa. Koira on omaksunut saman reviirin kuin isäntänsä. Koira ja ihminen ovat kamuja keskenään. Susi on myös laumaeläin, joka puolustaa ryhmänsä reviiriä hoitaen mm. esimerkillisesti poikasensa ja osoittaen uskomattoman inhimillistä laumakäyttäytymistä. Susi ei ole julma.

Koira, joka on tottunut ihmiseen vuosituhansien saatossa ei voi saada surullisempaa huutavan väärää kohtaloa kuin ihmisen puukosta, joka viiltää veret pihalle koiran koettaessa elämänvoimansa turvin säilyä hengissä osoittaen vahvaa säilymisen viettiä kurkku auki revittynä. Koira ei ole julma (jotkut ihmisten rodunjalostuskokeilut tietyillä koiraroduilla ovat arveluttavia).

Susia vihataan, koska susi tarvitsee ruokansa ja saattaa syödä mustin tai kilin, ehkä poron vasan jopa täysikasvuisenkin. Sudella ei ole riittitarvetta veriseen työhänsä, sen tarve on sama kuin meillä: syö elääksesi. Kesy koira ei osannut pelätä puukkoa, vaan todennäköisesti kieli lipoen haisteli uusia tuttavuuksia, ehkä hiukan varautuneena, muttei odottaen, että puukosta tulee.

Ihminen jättäköön sairaudessaan riittihullaantuneena viattomat eläimet rauhaan; mikäli silpomisviettiä esiintyy, niin voi kokeilla omaa kättä tai jalkaansa. Samoin ihmiset voisivat jättää sudet rauhaan; kaikilla eläinlajeilla on oikeus kokonsa mukaisiin reviireihin ja Suomen noin 200 sutta ei ole paljon meidän 5,3 miljoonan lukumääräämme nähden. Susi ei ole tiettävästi syönyt ihmisiä sitten pimeän ja mielikuvitusrikkaan keskiajan. Koiran lahtaajat linnaan kuten suden salakaatajatkin. Ihminen osaa olla julma.

Ilkka Luoma

perjantaina, marraskuuta 04, 2005

Bryssel vastineeseen vastine (lähialueruokatuotanto)

...ote Taloussanomat -lehden keskustelupalstalta, koskien ruoan lähialuetuotantoa:

Ralf Grahnin vastine kertoo erinomaisesti EU - Bryssel mielipiteen, jossa huokuu idealistinen ja vapaa kauppapolitiikka välittämättä ekotaseesta, joka vinoutuu liiasta ja "ekokokoomme" nähden ylisuuresta energian käytöstä ja turhista materiamuutoksista, jota kulutukseksi kutsutaan.

Vakava ekologinen epätasapaino ei ole enään herttainen asia, kuten EU-virkamies Ralf Grahn ilmaisee ajatuksesta ruoan lähituotantoasia.

Maailman nälkää näkevät olisivat todennäköisesti historiaa tai sitten ilmiötä ei olisi lainkaan, mikäli me, eli valkoinen mies olisi jo Kolumbuksesta lähtien jättänyt "ristin ja voiman" oikeutuksella tapahtuneen maailman valloituksen väliin, ryöväten vieraat kulttuurit ja ihmiset omiin itsellisiin ja ahneisiin tarkoitusperiin.Vapaa kauppa on aivan eri asia kuin ekojäljellä merkitty tuote, raaka-aine, materia ja ruoka niin raaka-aineena kuin lopullisena ruokana. Länsimaalainen tehotalous köyhdyttää maaperän ja turha tavararalli tukkii tiet ja aikaansaa haitallisia päästöjä sekä suuntaa energian käyttöä oleellisesta oleettomaan.

Ruokahuolto on paikallinen ilmiö koko kasvuympäristömme osalta; ihminen on ekomassaltaan häviävän pieni osuus kokonaisuudesta. Me ainoina luontokappaleina siirtelemme pihvejä puolen maapallon yli. Tosin ihmisen kyky elää tasapainossa on kehityksensa alkuvaiheessa, me emme yksinkertaisesti ole oppineet lyhyen historiamme vuoksi luonnon miljoonia vuosia vanhoja ja varmaankin hyväksi "havaittuja" menetelmiä.

Pitäisikö Brysselin keskittyä enemmänkin omien nurkkien siivoamiseen; kts. ja seuraa Pariisin mellakoiden kehitystä...

Brysselille kuuluu kuitenkin kiitosta voimistuvasta tutkimus- ja kehityspanoksiin sijoittamisista sekä huipputeknologian kehityksen edellytysten turvaamisesta. Kunhan vielä huolehditaan niiden hyötyjen siirtymisestä sovelluksina mm. käytännön ekotasapainoajattelun tarpeisiin. Keskustelu jatkuu...

Ilkka Luoma

torstaina, marraskuuta 03, 2005

Mellakka on oire muutoshalusta ja patoutuneesta vihasta

Mellakointi ja vallankumous vaatii johtajansa, jotta se saisi pysyviä muotoja ja saavutuksia. Vallankumouksella haetaan nopeaa muutosta suurien kansanjoukkojen elinolojen ja yhteenkuuluvuuden tavoittelemiseksi. Kaikilla vallankumouksilla on epämääräiset tavoitteensa, joille ei ole juuri koskaan huolellisesti suunniteltua toimintasuunnitelmaa.

Kuubalainen Che Guevara oli idealisti, joka oli rauhaton oikeudenmukaisuuden etsijä vähempiosaisille. Hän taisteli yhtenä osana Fidel Castrolle vallan Kuubassa, kokien itse revolutionistina tyypillisen kohtalon, teloituksen. Che jäi elämään ihmisten mieliin, hänestä tuli marttyyri, jonka nimi hiljaisesti "näkyy" miljoonien huulilta.

Kuvassa venäläinen autonrähjä, jonka takaikkunassa näkyy Chen kuva. Televisio esitti dokumentin Che:stä ja hänen teloituksestaan Boliviassa, jossa muuten tätä kirjoitettaessa on presidenttinä vasemmistolainen alkuperäiskansaa edustava Uve Morales, joka on vannonut palauttavansa inkojen jälkeläisille heiltä ryövätyt maat ja omaisuudet. Aika näyttää onnistuuko talonpojan ja työläisen ystävän rauhanomainen revoluutio.

Kuvan auto oli kuvaushetkellä Helsingin keskustassa Eduskunta talon vieressä purettavien VR-makasiinien välissä odottamssa kierrätystä, mutta onnistuneesti juuri tämän kirjoituksen erinomaiseksi sopivuuskuvaksi kertomaan, missä hankaluuksissa niin laittomat kuin "laillisetkin"/ inhimilliset muutokset joutuvat, vallassa olevan puolustaessa maallista ja taloudellista asemaansa. DSC_11648.JPG. 1/500s, f3.5, 27mm. 2,71MB. Kuvattu 20. huhtikuuta 2006, klo 13:52. Photo by Ilu 2006. Nikon D70.

Yhteiskuntatieteilijöiden hyvin ennustamat Pariisin mellakat alkoivat tai provosoituivat pienestä tapahtumasta, jossa ei välttämättä ole ilmaistun asian mukaista totuusarvoa. Mellakoiden aloitus on pienen ryhmän tapahtuma, jossa ei ole systematiikkaa. Nopeasti liiaksi patoutuneen vihan ja epätoivon johdattelemana mellakat saavat lisävoimaa johtajista, joilla voi olla jo missio tapahtumien kiihdyttämiseksi.

Ranskan vallankumouksesta on kulunut yhteiskuntahistoriallisesti lyhyt aika; sekin lähti liikkeelle muutoshalusta ja patoutuneesta epäoikeudenmukaisuuden tunteesta. Yhteiskunta ei ole staattinen rakenne, vaan eri kansankerrokset kokevat mm. länsimaisessa demokratiassa tasa-arvon, tulonmuodostuksen ja ostovoiman sekä vaikuttamismahdollisuudet eri tavoin. Vallassaolija mielellään stabiloi tilannetta puolustaessaan edustamaansa tapaa ja järjestelmää. Vastakkaisella puolella pahimmillaan syyttään kärsimään joutuneet tai tulonjaon hylkykuppiin joutuneet pienen kipinän sytyttämät saattavat ohjatusti, sopivan johtajan manipuloidessa, ryhtyä barrikadeille.

Koko vanhan EU:n alueella on suuret maahanmuuttajien ryhmät omine tapoineen ja kulttuureineen. Osa heistä on houkuteltu maahan tarjoamalla työtä, joka ei kelvannut alkuperäisasukkaille tai yksinkertaisesti omaa alkuperäistä väestöä on ollut kasvun talouteen nähden liian vähän. Mm. Saksassa on laaja turkkilaisyhteisö, joka tuli siivoamaan Saksaa. Nyt nämä uuskansallisryhmät kokevat mahdollista vääryyttä, kun Keski-Eurooppa on niin henkisessä kuin taloudellisessa lamassa ja yhteisöidentiteettikriisissä. Meneillään on maailmanlaajuinen työnuudelleenjakotaistelu.

Mellakka, joka kohdistuu viattomiin sivullisiin on ehdottomasti tuomittava. Mellakka, joka suoritetaan johdetusti, järjestelmällisesti ja sen kohdistuessa valtaa pitävään yhteisöön, on sallittu, kun sen sanoma on koetusta ja todistetusta vääryydestä johtuvaa ja muut "kevyemmät" vaikuttamiskeinot on jo käytetty. Väkivalta on ilmiö, joka on myös ehdottomasti huliganismiaatteena tuomittavaa. Mielenilmaus järjestäytyneenä on viimeinen keino herättää vallassaolijat huomaamaan epäkohdat, joilta useasti halutaan sulkea silmät keskittyen vain oman valtakoneiston ja maallisen omaisuusmassan suojeluun ja kartuttamiseen.

Maahanmuuttoryhmät, jotka ovat aktiivisesti ja tuloksellisesti osallistuneet tulomaansa yhteiskunnan ja talousjärjestelmän kehittämiseen nostaen mm. bruttokansantuotetta tekemällä alkuperäisille kelpaamattomia työtehtäviä, ovat oikeutettuja puolustamaan nyt asemaansa, kun alkuperäisväestö on heräämässä talouden harmaaseen arkeen ylisuurten palkkatyöpaikkojen karatessa uusiin kehittyviin maihin. Lähinnä oma keskieurooppalainen valkoinen mies haluaa heittää nyt työttömyyden uhatessa maahanmuuttajat takaisin kotimaahansa perustellen sitä alkuperäisena oikeutena väheneviin työpaikkoihin. Näin on syntynyt välirikko, jossa maahanmuuttajille jää vain barrikadeille nousu. Riippumatta mistään kansallisuusryhmästä, on rikollinen väkivalta ja huliganismi kiellettyä ja nuo ilmiöt on kitkettävä tarvittavilla toimilla pois.

Millään kansallisuusryhmällä ei ole mitään oikeutta aiheuttaa mitään väkivaltaa tai tuhoa syyttömälle ja osattomalle ulkopuoliselle. Valkoinen mies voi syyttää omaa ahneuttaan houkutellessaan aikoinaan maahansa halpatyövoimaa nostamaan tuotosta ja kulutusta, siis talouden kasvua eli omia voittojaan. Vanhan sananlaskun mukaan sitä niittää mitä kylvää.

Nyt on mm. Suomessa meneillään kansalaiskeskustelu yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta moraalista ja etiikasta. Loputon kasvuntavoittelu ja ostovoiman ahnehdinta kulkee vääjäämättömästi kohti loppuaan; kansalaisvoima on löytämässä vaikuttamismahdollisuutensa.

Ilkka Luoma

keskiviikkona, marraskuuta 02, 2005

Emme hae enään työtä, vaan etsimme tarpeita, jotka täytämme

[ ... Alkanut presidentinvaalikampanja tuo työn merkityksen kaikkien pääohjelmaksi. On mielenkiintoista, että lähestyvät vaalit kirvoittavat huolenpitoa työn kansalaisoikeudesta ja -velvollisuudesta. Työmentaliteetti on muuttunut pätkä- ja määräaikaisiksi työtehtäviksi. 

Pätkätyö antaa mahdollisuuden omaehtoiseen itsensä kehittämiseen ollakseen kilpailukykyisempi oman henkilökohtaisen ajan myymisessä työnantajien tarpeisiin ... ]


Tulevaisuudessa emme enää hae työtä, 


 ... vaan etsimme omalle osaamisellemme sopivinta ostajaa, jonka vakuutamme ottamaan meidät työhön vetoamalla omaan juuri siihen ongelmaan tai tavoitteseen sopivaan osaamiseen ja ratkaisijaan. Aiemmin normaalina pidetty ns. toistaiseksi työ muuntuu projekteiksi, jotka tuovat haastesisältöä elämäämme. 

Työrupeamat ovat itsellisiä tavoiteprojekteja, joihin voimme joutua erikoistumaan kuitenkaan unohtamatta yleisosaamista, koska työyhteisö muuntuu projektien myötä.


Elämämme voi muuttua jatkuvaksi opiskeluksi ja työksi soveltaen dynaamista osaamistamme; 


 ... meille syntyy jatkuvan muuntumisen työhistoria ja CV-karriäärimme joustaa hyväksymään vaihtelevan tulotason, jolloin myös verotuksen vaatimukset tasaavana elementtinä haasteellistuvat. Työnteon vastuu ja velvollisuus yhteiskunnallisesti hyödyllistyy tavastamme hyväksyä dynaamisen palkkauksen, joka tukee kokonaiskilpailukykyämme. 


Ikuisia virkoja ei enää synny, 

 ... vaan hyväksymme jatkuvan itsensä kehittämismallin myötä koko elämän läpi jatkuvan koulutuksen. Kotiäiti- ja koti-isäroolit lisääntyvät lapsiemme eduksi vanhemman ollessa enemmän vuorovaikutuksessa jälkikasvumme kanssa.

Työvoimapulan [!] iskiessä maahamme jo lähivuosina, tulee markkinoille imua uusista työntekijöistä, jolloin joudumme hyväksymään uudet kulttuurit ja toimintatavat. Tätä ennen on oltava valmiina markkinat haistava koulutusjärjestelmä; sitä koulutetaan, mitä tarvitaan ja ihminen ei ole periaatteessa koskaan valmis, vaan jatkuvassa koulutusputkessa pätkä- ja määräaikaistyötehtävien lomassa.



Työnteko on hetki ja elämänosa, 


 .... josta ammennetaan hyödyllisyyden ja tarpeellisuuden tunne. Individualistina länsimaalainen suomalainen näkee uudesti syntyneenä jatkuvan itsensä kehittämisen saaden siitä onnistumisen ja päämäärän toteutumisen riemua. 

Paluu koulunpenkille aika-ajoin kasvattaa omanarvon tunnetta ammattiosaamisen kasvamisesta sekä yhteenkuuluvuudesta ryhmiin, joihin jokainen meistä tulee projisoitumaan kykyjensä ja tavoitteidensa mukaisesti. 

Muuntuva työ ja jatkuva koulutus ovat meidän ylpeys ja mahdollisuus olemassa olevaan maailmanlaajuiseen työn uudelleen jakotaisteluun kapenevasta työn ja tekemisen elintilasta.


Ilkka Luoma


PS. Kappalejaottelu tehty 8. lokakuuta 2015 -eli kymmenen vuotta kirjoituksen laatimisesta. 

tiistaina, marraskuuta 01, 2005

Vastine lähiruokatuotantoon (Taloussanomat)

Alkuperäinen juttu oli tarkoitettu keskustelun avaukseksi. Ihmisen kokonaistoiminnalla on ekologinen tase sekä energiapankki, kuten fyysikko sanoo: "tyhjästä on paha nyhjästä". Ruokataseeseen liittyy todennäköisesti vielä sellaisiakin muuttujia, joita meistä kukaan ei vielä tiedä. Todennäköinen päämäärä tuntuisi tulevan harmonian puolelta, siis luonnon kanssa tasapainossa tapahtuva materian ja energian kierto ja käyttö.

Ihmisen jalanjälki on luonnottoman suuri biomassaansa nähden. Energian käyttö lisääntyy nopeammin kuin populamme antaisi kokoonsa nähden tarvetta. Mielenkiintoinen biologinen ja evolutiivinen "fakta" lienee muurahaisyhteiskunnan kokonaisbiomassan olevan ihmiskunnan kokoluokkaa. Muurahaiset ovat vaikuttaneet maapallolla jo kymmeniä miljoonia vuosia. Kuinka suuri on tuon eliöryhmän energiatarve ja millainen on niiden ruokahuollon tase ja vaikutus ympäristöönsä?

Myrmekologit ovat löytäneet muurahaispopulaatioista yhteiskunnan toimintamalleja ja yhtenevyyksiä myös ihmisten populaatiokeskittymiin.Voisi tuntua tärkeältä saavuttaa pienimmmällä energiakulutuksella pienaluetuotanto työllistävyysvaikutuksella ja ruokatuotannon soveltuvuustutkimuksilla maaperäotollisuudesta ja eroosiovaikutuksista.

Jokainen valtio/kansakunta voisi laskea itselleen "jalanjälkensä" kierrätyksessä, energiassa, maaperäravinnetaseessa kuin jätekäsittelyssä sekä päästöissä.

Maailmankauppa liikuttelee turhia tavaroita, materiaaleja, raaka-aineita paikasta toiseen; ei ole olemassakaan mitään kokonaissuunnitelmaa. Vapaa markkinatalous hakee vain kasvun virtoja eikä huolestu riittävyysnäkökulmista.

Keskustelu jatkuu...

Ilkka Luoma