lauantaina, huhtikuuta 30, 2005

Jääkiekko on joukkuelaji, jossa maalintekotaito ratkaisee

Lukko - HIFK ottelu puhuttaa yhä; yksittäinen henkilö teki rikosilmoituksen pelin joukkotappalusta. Jääkiekon väkivalta on puhuttanut pitkään; jotkut joukkueet ovat erikoistuneet kovaan peliin, esim. eräs Helsingin IFK:n innokas kannattaja mainitsi, että jo perinteet velvoittavat kontaktipeliin, koska jo 60-luvulla Carl Brewer viitoitti tuon pelityylin. Uutisoinnissa 4.4. aamulla HIFK:n edustaja puolusti edelleen tapahtumia tuossa surullisessa pelissä, perustellen ettei kenellekkään sattunut mitään. HIFK:n Matikainen epäilee tutkintapyynnön esittäjän olevan ymmärtämätön kamppailulajien osalta! Ko. pelin saaman runsaan julksuuden myötä onkin viisasta katsoa tarkkaan mikä oli kaiken lähtökohta ja mikä on turhaa väkivaltaa.

Peli on useasti katsojan silmissä. Jääkiekko on taitolaji, jossa muinoinen hyvin kurinalainen punakone, siis Neuvostoliiton loppuun saakka valmennettu klak-klak pelityyli hurmasi kaikki ja rikkoi myös ennätykset mm. maailmanmestaruuksien osalta. Toisella laidalla on kontaktointiin perustuva agressiopeluutus, jossa koetellaan vastustajan henkistä kanttia. Tunnettuahan on, että kaikki joukkueet saavat henkisesti ns. agressiopumppauksen adrenaliininostoon pukukopeissa juuri ennen pelien alkua, jotta peli kulkisi vieläkin tuloksekkaammin. Jääkiekossa ratkaisee maalit eivätkä nyrkkitappelut.

Suomi on vapaa maa ja katsoja, joka haluaa nyrkkitappalua voi nähdä sitä nyrkkeilyotteluissa, joita järjestetään ympäri Suomen. Useasti jääkiekon yhteydessä mainitaan, että katsojat haluavat noita tappeluita ja verta kentille. Jos katsojat haluaa näin, on itsetarkastelun aiheeseen syytä. Jos katsoja haluaa kovaa kontaktointia, on eri tyyppisiä taistelulajeja nähtävillä, osoitteet saa vaikkapa netistä.

Pieni kahina kuuluu asiaan pelissä kuin pelissä ja sanotaankin, että jääkiekon pyhätössä Kanadassa "tappelut" ovat miltei järjestettyjä; noissa "kontaktoinneissa" ei juuri jälkiä jää ja yleisölläkin on kuulemma hauskaa. On kysymys jääkiekon kehityksen suunnasta; halutaanko käsikähmää vai taidokasta kiekon siirtoa vihollisen maaliin joukkuehengessä, jossa pelaa yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta mentaliteetilla.

Se, että edelleen tuo surullinen agressiopurkaus länsirannalta puhuttaa on vain kertomusta jääkiekon suosioista. Suomi hullaantui vuonna 1995, jossa maajoukkueen paluu muistutti jo hurmoshenkeä vastaanottajien taholta. Tuossa 95 tapahtumassa ei ollut mitään vahingollista, päinvastoin Maailmanmestaruus nosti yleisössäkin yhtenäishenkeä, vähän samalla tavalla kuin Mika Häkkisen menestys parhaimpina Formula 1 vuosina. Mainittakoon, että parhaana vuonna Unkarin F-1 osakilpailuun suuntasi lähes 20.000 suomalaista!

Jääkiekko on hieno laji, kun sen oivaltaa. Valmentajat ja joukkueenjohto voi vaikuttaa runsaasti toimillaan pelin kulun taidokkaampaan hallintaan; turha väkivalta pois ja tilalle taitopeli, jossa maaliverkko soi. Kansa haluaa maaleja ja oikeudenmukaista peliä, jossa ylettömät nyrkkisankarit passitetaan muihin kehiin. Suomessa on runsaasti joukkueita, jotka pelaavat tehokasta ja tuloksekasta peliä, jota myös katsojat arvostavat. Suomi on hyvä jääkiekkomaa ja seuraava Maailmanmestaruus otetaan katsomon puolella mieluusti vastaan :-)

tiistaina, huhtikuuta 26, 2005

Sonera mainostaa kännykkäpuheluiden halventuneen systemaattisesti aina vuodesta 1995

Sonera oli ennen Telecom Finland Oy, jolloin innovaatio, into ja uuden kokeilu oli joka päiväistä. Telessä oli tuolloin monia uuden aallon ihmisiä, jotka oivalsivat uutta. Markkinoinnin ja myynnin uusia tuulia viriteltiin. Tele kaivoi runsaasti uutta kaapelia mm. Helsinkiin. Kuvan "kaivonkansi" on Elimäenkadulla. 1991-1997 oli Telen uranuurtoaikaa ja nyt tänään on vain jäljellä naarmuuntuneet kannet kaduissa muistona pioneeriajoilta, jolloin uuden luonti oli verissä monilla Elimäenkadun innopettereillä. DSC_12085.JPG. 10.05.2006. Photo by Ilu 2006. Nikon D70.

Alla olevan jutun kirjoittaja kuvailee itseään muinoisen työnantajansa ikkunan kautta peilaten historiaa. Kirjoittaja oli Telellä vuosina 1992-1996. Nuo vuodet olivat hyviä ja Telessä oli todella monia osaavia, innokkaita ja kekseliäitä ihmisiä, jotka ovat jauhautueet monissa YT-ralleissa kyynikoiksi ja arkipuurtajiksi ilman yhteistä intoa olla se Suomen paras, mitä Tele oli 1990-luvulla. 1990-luku oli Tele/Soneran muutosaika ja kujanjuoksu kohti laskua ruotsalaisen Telian haltuun. Joukko epäonnistuneita henkilövalintoja vei Soneran varjoksi entisestä. DSC_12090.JPG. 10.05.2006. Sonera ylpistyi olemaan niin kallis, että muinoisen toimitusjohtaja Aulis Salinin sanoin Suomen Kuvalehdestä mainintana, että suomalaislla ei ole enää varaa yhtiöön piti julman tehokkaasti paikkansa. Suomen kansa maksoi Soneran Saksan ilmatilaseikailun uskomattomalla määrällä miljardeja. Sonera tuli tdellakin niin kalliiksi, ettei suomalaislla olisi ollut siihen varaa. Seikkailu vei Soneran ruotsalaisten syliin taitamattomien johtajiensa vuoksi. Voidaan myös hiukan raflaten sanoa, että rotat jättivät laivan. Kuvassa Soneran miljoonia maksanut logo katsoo ylhäältä asiakastaan. Sonera oli menettänyt monopolinsa myötä suuret voittonsa ja liukkaammat markkinapelurit tulivat saaliin jaolle taisteltaessa asiakaskunnan uusjaosta. Joitain uskomattoman tietämättömiä johtajia istuu edelleen kuin täi tervassa Soneran johtajahuoneissa, heidän ymmärtämättä, että maailman ajoi jo heidän yli. Ylpeys käy lankeemuksen edellä, kertoo vanha suomalainen sananlasku.


Soneran Elimäenkadun puolen uusinta osaa, joka rakennettiin hypetyksen huimina vuosina lasilinnoitukseksi, jonka seiniltä hohtaa vain varjot entisestä. Sonerasta on tullut henkisesti kriisiyhtiö, josta terävin kaarti on lentänyt tiehensä. Jotkut sitkeät sissit vielä jaksavat ylläpitää Telen muinoista ylpeyttä osaamisesta ja taidosta. Lasiheijastumasta näkyy pieni osa sitä vanhaa Teleä punatiilisenä. Muutoskaruselli oli kiivas ja ankara suomalaiselle huippuosaamiselle ja ruotsalaiset ottivat osansa ja suomalainen ammattiylpeys on lannistumassa Tukholman ikeen alle. Pitäisikö Suomen valtion pelastaa vielä se mitä on jäljellä ottamalla haltuun ostokaupalla Suomessa olevat Soneran runkoyhteydet, tukiasemat ja keskukset?


Lehtimainoksissa on vilahdellut Soneran ihailtavan informatiivinen mainos lankapuheluiden hintojen noususta. Kaavio alkaa vuodesta 1995, jolloin matkapuhelinmonopoli murtui. 1995 silloinen Tele, nykyinen Sonera menetti matkapuhelinmonopolinsa ja Radiolinja (nykyinen Elisa) tuli GSM-palveluilla markkinoille.

Tele eli nykyinen Sonera sai vahvistaa taseitaan ja kassaansa aina vuoteen -95 saakka rauhassa, myös ulkomaanpuheluiden monopolin turvin. Monopoliasemassa Tele, siis Sonera sai rauhassa rakentaa verkot ja systeemit kuntoon. Matkapuheluissa todellinen kilpailu alkoi vasta amerikkalaistyyppisen verkostomarkkinoijan ACN:n toimesta vuoden 2003 lopulta. ACN toi ilmaisen puhelutyypin markkinoille ja nyt operaattorit ovat vuosineljännesilmoittelussaan kuralla. Kilpailu on tehnyt tehtävänsä.

Sonera ilmoittaa parhaalla kilpailutalousmentaliteetilla lankapuheluiden hintojen vain nousseen vuodesta 1995. Näinpä se onkin, sillä lankapuolella monopolit ovat säilyneet käytännössä niin paikallisilla puhelinyhtiöillä kuin Sonerallakin alueittain. Laki muuttui ja lankanumero on myös siirrettävissä. Nyt murtui lopullisesti käytännön lankamonopolit. Soneralla on perinteellisesti ollut selvä vähemmistöosuus lankaliittymissä, siispä nyt käydään urheasti kilpailutaistoon mm. Elisaa vastaan, jolla on esim. pääkaupunkiseudulla 95% lankaliittymistä, siis hyvä rahantekokone.

Sonera ei halua mainita omaa monopoliaikaansa langattomuudessa, joka kesti aikojen alusta vuoteen 1995. Sonera innostaa käyttämään kilpailun jaloa aatetta ja markkinatrumpetisoi fanfaarejaan kosiskellen kuluttajia siirtämään paikallisen puhelinyhtiön lankaliittymät historiaan ja ottamalla langattoman autuuden. Veikkaisin, että lankaoperaattorit pitävät kiinni liittymistään ja kuluttajat saavat edullisempaa puheaikaa. Operaattorit joutuvat entistä enemmän miettimään, mistä raavitaan laarin pohjalle rahoitusta. Ilmeisesti kilometritehdas tulee kutsumaan uusia yrittäjiä entisten joukkoon. Palkat kun täytyy jotenkin tienata ja ammattiyhdistysjyrät pitävät kiinni saavutetuista eduistaan.

Ilkka Luoma

maanantaina, huhtikuuta 25, 2005

Aseveljeys jatkosodassa Saksan kanssa puhuttaa yhä...

Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan 24.4. haluaa kilpistää keskustelua jatkosodan loppuvaiheista ja niistä sitoumuksista mitä Suomi teki eri vaiheissaan säilyttäen itsenäisyytensä. Historian päätöksillä on myös vaikutusta nykypäivään ja erityisesti sen osalta kuinka yritämme itsellemme parhainpäin selitellä tapahtunutta. Tosiasia oli se, että Saksa auttoi ratkaisevasti kesällä 1944. Yksityiskohtiin ei kannata enään mennä, koska kiistaton tietous on olemassa ja ne, jotka olivat läsnä ja kokivat itse tapahtumat, ovat jo faktat tunnustaneet.

Kyse on nykyhallintomme, virkamieskuntamme ja presidentti-instituution uskottavuudesta sekä vakavasti otettavuudesta. Saksa teki sopimuksen Suomen kanssa ja Suomi sai avun; diili oli vaihtokauppa. Lähes heti Suomi vaihtoi presidentin ja hylkäsi tehdyn sopimuksen. Syy oli inhimillinen ja se ymmärretään hiljaisesti. Asiaa ei kannata selitellä eikä kiemurrella. Kaikilla valtioilla on myös tietolähteensä ja he tietävät samalla tavalla tapahtumat kuin mekin, todellisuudessa.

Venäjä on oikeassa Suomen aseveljeydestä Saksan kanssa jatkosodassa; Suomea ja Karjala-kysymystä ei missään nimessä edesauta venkoilu ja selittely. Suomi tunnastakoon reippaasti ja rehdisti Venäjälle asiat; venäläiset arvostavat suoraa puhetta ja se helpottaa yhteistyötämme monissa käytännön seikoissa. Samalla nykyinen Saksa saa vihdoin tunnustuksen aikoinaan annetusta avusta ja aseveljeydestä. 60 vuotta on riittävän pitkä aika tunnustaa olleensa hävinneen osapuolen rinnalla; Suomi säilytti itsenäisyyden osin Stalinin hiljaisella suostumuksella ja niinpä Stalin suuntasi valloitushaluisen katseensa Berliiniin.


Ilkka Luoma

sunnuntaina, huhtikuuta 24, 2005

200.000 ihmisen kulutusjuhlakujanjuoksu läpi Kamppi kaupunkikoneen

Ostoskeskus Kampin 1. kerros, 12.11.2005. Photo by Ilu, Nikon D70, 50mm/1.4 Nikkor AF


Helsingin Sanomat kirjoitti 24.4. Helsingin Kampista osin kaupunkitutkija Pasi Mäenpään suulla merkittävän ja nykytilaa erinomaisesti kuvaavan selostuksen kulutusjuhlan ja iloittelun keskittämisestä jopa niin, että metrolla suoraan kassojen ja seisovien pöytien ääreen. Yhteydet ovat niin liukkaat, että ulkoilmaan ei välttämättä tarvitse lainkaan mennä; paisteen ja loisteen saa kromisäihkeistä ja tuhansista loistelampuista.

Merkittävin kulutusintoilun ja markkinatalouden fanfaariairut oli ilmaus perinteellisen sunnuntaikävelyn korvautuminen modernilla ostosviidakon kujanjuoksulla eli lauantaikävelyllä ostosparatiisissa. Markkinamekanismin rahankierrätystalkoisiin pääsee kuningaskuluttajaksi muuttamalla Kampin kolosseumin ylimpiin kerroksiin. Rahan kiertokulku on tehokas, arvoketju lyhin mahdollinen ja hyötysuhteeltaan ylivoimainen: yhteydet elintasokisailun kulutusjuhla-alttareille - kauppojen kassoille on tapahtuma, jossa hissi vie suoraan tavaranpaljouden ja notkuvien ruokasammioiden keskelle. Ympyrä on sulkeutunut; urbanisoitunut ihminen on saanut täyttymyksensä; enää mikään luonnonilmiö ei estä tavaroiden hypistelyä ja ostovoiman siirtoa voittojen muodostumisketjuihin.

torstaina, huhtikuuta 21, 2005

Millä oikeudella "tohtoroidaan" koe-eläimiä?

TV1:n AamuTV haastatteli torstaina 21.4. mm. Vihreiden Pulliaista ristiriitaisesta koe-eläinten käytöstä tutkimuksen ja kulutuksen ehdoilla. Herää peruskysymys, millä oikeudella ihminen on päättänyt käyttää eläimiä omiin itsekkäisiin lähtökohtiinsa. Toinen haastateltavista totesi, että kaloja on yli puolet ja mm. hiiriä n. 30% kaikista koe-eläimistä. Puhesävyssä oli selvä vähättely hiirien osalta. Ihminen katsoo, että on oikeutetumpaa käyttää hiirtä kuin koiraa. Millä oikeudella me käytämme yleensä mitään eliötä.

Lisääntyneiden kotilemmikkien myötä ihmisten asenne koe-eläimiin on muuttunut. Varsinainen eläinkokeilu on historiallisesti sangen uusi menetelmä; aikaisemmin on eläimiä toki käytetty hyväksi, mutta tuolloin esim. hevoset ovat olleet osa ihmisen hyötykäyttöä itselleen niin työtehtävissä kuin sodissa. Sodissakin hevosen kuoltua on monesti myös ratsastajakin tullut seivästetyksi.

Mitä enemmän ihminen seurustelee lemmikkiensä kanssa, sen epämiellyttävämmäksi koetoiminta eläimillä käy; on paljon ihmisiä, jotka kokevat hiiristäkin iloa ja heidän mielipiteensä on selvä ei kokeilujen osalta. Perusteluiksi mm. hiirien käytöstä kokeilutoimintaan pidetään välttämätöntä pakkoa saada nähdä elävässä kuduksessa tapahtuvat muutokset. Eläimet ovat sanan mukaisesti koealustoja meidän aivoituksillemme, mm. maailmalla miljoonat eläimet heittävät veivinsä meikkien ja puutereiden vuoksi. Eläin uhraa henkensä, jotta meille tulee varmuus ryppyvoiteen siloittavasta kaikkivoipaisuudesta.

Koe-eläinkasvatus on iso business ja se luo ihmismuodikkaasti sanottuna tehoa ja tuottavuutta tutkimustoimintaan. Vaihtoehtojen etsintään ei riittävästi satsata. Tietotekniikan puolella on eräs mielenkiintoinen mahdollisuus; tietokoneiden laskentatehon kasvaessa edelleen ns. Mooren lain mukaan, siintää tulevaisuudessa mallintamisen mahdollisuus tietoteknisesti. Tietokoneiden selvä kehitystehtävä on yhä vaativimpien mallinnuksien teko; esim. sääennusteet ovat parantuneet tietokoneiden tehon ja menetelmien kehittymisen myötä.

Ihmisellä ei ole yksipuolisesti oikeutta tuhota elämää omiin itsekkäisiin tutkimuksiinsa. Eläinten käyttö on luonnonharmoniaa ajatellen yhtä tuomittavaa kuin aikoinaan tehdyt ihmiskokeet kyselemättä itse kokeiltavan ihmisen lupaa tai mielipidettä. Luonto ei sinänsä kokeile, vaan evoluutio tapahtuu ulkoisten vaikuttimien myötä hitaasti, hyvin hitaasti. Ihminen on kiihdyttänyt luonnottomasti omaa elämänsä kellotaajuutta luonnontasapainon kustannuksella.

Toisaalta voidaan nähdä myös mahdollisuus koe-eläintoimintaan toisinpäin; viruksien ja bakteerien toiminta on yhä vaikeampi haaste ihmisille, koska bakteeri- ja virusmutaatioiden määrä kasvaa räjähdysmäisesti omien lääkitysmenetelmiemme, kemikaalien käytön ja genetiikkaan tunkeutumisemme vuoksi. Tietämättämme voi luonnonjärjestyksessä olla meneillään ihmiskokeilu. Bakteerit ja virukset testaavat eri menetelmiä ja vaihtoehtoja luonnontasapainon saavuttamiseksi pyrkimällä eliminoimaan häiritsevän tekijän luomakunnastamme.

tiistaina, huhtikuuta 19, 2005

Paavi oli yhtenäisyyden luoja ja toiveiden keskipiste

Paavi oli Yhtenäisyyden Luoja ja Toiveiden Keskipiste

Paavin istuin on ollut maailman suurin organisoitu järjestelmä, jonka ulottuvuus kantaa laajemmalle kuin minkään muun järjestelmän. Paaviin on kohdistunut monien viimeiset toiveet ja ajatukset. Vatikaani on edustanut yhteyttä Jumalaan. Vatikaani on myös laajan ja syvälle ulottuvan busineksen keskus, jossa rahanansainta on ollut yhtä järjestelmällistä kuin markkinataloudessa.

Paavin poismeno yhdistää ihmisiä; harva elollinen ja maallinen saa satojatuhansia ihmisiä kertymään yhteen. Mikä sen tekee, on monille arvoitus. Todellisuudessa vastaus on yksinkertainen; Paavi edustaa luottamusta ja kestävyyttä ja vain pientä muutosta. Se on turvallinen järjestelmä, jossa nyt edesmennyt Paavi Johannes Paavali II oli poikkeuksellisen aktiivinen ja osallistuva. Hänen tuloaan odotettiin aina minne hän menikin. Hän oli mieluisa vieras, joka edusti hyvyttää ja rauhaa sekä ennenkaikkea yhtenäisyyttä ja tunteen luojaa. Ihmiset pystyivät kokemaan hänen kauttaan yhteenkuuluvuutta ja harmoniaa.

Paavi edusti tulevaisuuden hallintaa; Paavi oli suvereeni henkilö, monien mielestä henkilö, jonka yläpuolella oli enää Jumala. Maailman voimakkaimman valtion USA:n presidenttikin oli nöyrä Paavin edessä, tosin George W. Bush tunnetaan hartaan uskovaisena miehenä, jolle Jumalan tunnustaminen on ykkösasia.

Peli Vatikaanissa on vain kerran markkinapelia; silloin kun uusi Paavi valitaan. Valinnassa on kysymys valtapelista, sillä Paavi virassaan on ainutkertainen ja lopullinen. Paavi voi luoda pitkäjänteistä hallintaa, kestävyyttä jota hänen kannattajansa arvostavat. Paavi voi tuoda pysyvyyttä ja tunnetta yhtenäisyydestä sekä rauhasta. Paavissa kohtaa automaattisesti karisma - se karisma, joka puuttuu useilta maallisen vallan käyttäjiltä eli poliitikoilta. Poliitikko joutuu olemaan varuillaan vaalien vuoksi ja näin ollen hänen on vaikea toteuttaa todellisia ajatuksiaan. Vatikaani saa aina aidon toteuttajan, joka haluaa katsoa pidemmälle. Maallinen poliittinen järjestelmä voisi osin katsoa esimerkkiä hallintajärjestelmistä, mitä Vatikaanissa harjoitetaan.

Paaville koko maapallo oli yhtä tarkeä ja hän avasi yhteydet moniin muihinkin uskontoihin osoittaen sillä ennakkoluulottomuutta. Paavi ei kannattanut aborttia eikä ehkäisyä, kuten niitä ei itse luonnossakaan tunneta. Homouden vastustus oli asia, jota kylläkin itse homoutena luonnossakin esiintyy. Homouden vastustus oli silti loogista; tuo systeemi ei tue lajien lisääntymistä.

Tärkein asia, mitä Paavi jätti kannattajilleen oli toivo paremmasta ja yhtenäisyydestä sekä tunteesta olla tässä järjestelmässä yksi osanen, jolla oli myös asema ja tärkeyden tunto. Nämä asiat ovat vuosituhansia vanhoja ja Paavi tiesi, että ihmisillä on oikeus kokea yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Tämä tunne on asia, joka koskee meitä kaikkia. Nykyiset poliittiset johtajamme ovat unohtaneet, että ihmisten kestokyky on parempi, mikäli heillä on mahdollisuus kokea tarpeellisuutta toisilleen sekä tunnetta kuuluvansa järjestelmään; olla ikään kuin yhteisö, jolla on päämäärä sekä tunne oikeudenmukaisuudesta. Paavi Johannes Paavali II jätti vahvan muiston yhä maallisemman ja itsekkään elämämme vastapainoksi. Uudella valittavalla Paavilla on vaikeutuvassa maailmassamme suurempi rooli kuin vielä ehkä kukaan arvaakaan.

Miksi jotkut ovat uteliaampia kuin toiset?

Edeltävä uteliaisuuslinkki ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2005/09/uteliaisuus-johtaa-kykyyn-ymmrt-enemmn.html - 
....


Albert Einstein

TV 1 esitti maanantaina 18.4. 2005 kiehtovan dokumentin tai oikeammin erään kuvitelman ehkä nykyaikamme maineikkaimmasta ihmisestä Albert Einsteinista. Hänen kaava E=mc2 on käynyt lähes kaikkien huulilla sitä tarkemmin ymmärtämättä. 

Einstein oli kiistaton älykkö tieteessä ja hankalikko kotona. Einstein oli juutalainen, jolla meihin nähden oli nuorena kutakuinkin samat lähtökohdat tyydyttää uteliaisuuttaan kuin meillä keskimäärin.


Uteliaisuutta pidetään kiusallisena tai innostavana, 


 ... kuinka milloinkin arvioija haluaa ihmistä määritellä. Lapsi on suunnattoman utelias ensimmäiset elinvuotensa ja sitä pidetään hauskana ja itsestään selvänä ilmiönä. Vanhemmat ovat ylpeitä kehittyvistä lapsistaan, ja nimenomaan tuo uteliaisuus tai tiedon etsintä generoi tyydyttämään tyhjiä kohtia aivoissamme saaden havainnoinnin, oivaltavuuden ja päätelmänteon mahdolliseksi.


Lapsen kasvaessa meille aikuisille syntyy häveliäisyys mielestämme liiasta uteliaisuudesta, 


 ... joka rajaa toimiamme ja tekojamme lapsiamme kohtaan. Monilta se tappaa lopullisesti uteliaisuuden ja tuo tilalle staattisen toimijan roolin, jossa tärkeimpinä tekijöinä ovat turvallisuus, perinteen jatkuvuus ja kammo muutoksia kohtaan. 

Sitä vastoin utelikko, joka jaksaa ihmetellä ja kysyä luonnolta kuin itseltään loputtomasti - miksi?, miten? kuinka se on mahdollista tai ratkaisevasti - mikä sen aiheuttaa? -nämä tietämyksen janoajat ja hermosolujensa kiusaajat löytävät silloin tällöin sen oivalluksen ja idean, josta voi syntyä keksintö.


Miksi toinen on utelias ja toinen ei? 


Sanotaan, että utelias haluaa tietää, sanotaan myös hänen tyydyttävän aivollista himoaan kuin nälkäinen syödessään ylisuurta annostaan lopputuloksena ravinnelisä vatsan ympärillä. Samanlaisella tiedollisella vararavinnolla utelias tyydyttää aivojansa, jotta aivojen sähköimpulssit voisivat löytää uusia reitityksiä oivaltamaan uutta, siis keksimään jotain sellaista, jota ei ole aiemmin lausuttu.


Lienee tosiasia, että kaikki tieto on jo olemassa, 


 ... se vain ei ole kaikki tiedostettuna meille ihmisille. Tieto on aina läsnä, kuten sekin tieto, joka on aikojen alusta olemattomuuden räjähdyksenä singonnut maailmojen ääriin, jota nyt kalastelemme suuremmilla ja suuremmilla havaintovälineillä. 

Tiedon läsnäolo on konkreettinen, se suurempikin kaukoputki on edelleen omassa havaintovälineessämme kiinni eli silmien tai tietokoneen näytön kautta aivoissamme. Tieto konkretisoituu meille vain aivoissamme. Kuinka aistiton henkilö havaitsee ympäristön? Tieto on aina läsnä ja se havaitaan vain kemiallisen prosessin mahdollisesti aikaansaamana ymmärryksenä kunkin oman käsityskyvyn puitteissa.


Siepattu tieto

Utelias on herkempi sieppaamaan tiedon tai vielä meille tuntemattoman ja havaitsemattoman väliaineen tai säteilyn, joka kommunikoi aivojemme kanssa. Ihminen saa paremman tuloksen 100 metrin juoksussa, kun hän treenaa oikeita lihaksia, samoin uteliaisuus treenaa aivoja; se voi synnyttää uusia hermosoluyhteyksiä tai se muodostaa jotain muuta, mitä emme vielä tiedä. Kuitenkin tiedämme toisten olevan herkempiä uteliaisuudelle ja keskittymiselle, joka aikaansaa sopivissa oloissa oivalluksia ja ideoita jäsentelyä varten.



Perusrakenteiltaan meidän aivomme eivät pienimmissä osasissaan, atomitasolla eroa toisistaan; 


 ... ne eivät itse asiassa eroa juurikaan esimerkiksi torakan aivoista, tosin aivotilavuutemme kudosmassana on suurempi, käyttöaste jää vielä tuntemattomaksi suureeksi. Erona vuosimiljoonainen kehitys on saattanut kehittää uteliaisuuden pois torakalta, koska sen konseptit ovat jo täydelliset jatkamaan sukua kiistattomalla ylivoimalla. 

Oliko uteliaisuus vain muinoinen välivaihe harmoniaan ja keskinäissovinnaisuuteen vai olisiko uteliaisuus keskeneräisen ihmisen yksinoikeus, koska meidän kehityksemme on vielä välivaiheessaan? Tosin jotkut eläinlajit ovat ihmisen näkökulmasta vilkkaan uteliaita, varsinkin kasvuvaiheessaan.


Tiedon häviämättömyys?


Asuuko uteliaisuuden synnyttämä tieto meissä kaikissa aineen häviämättömyydessä vai ristiriitaisessa säieteoriassa, missä olemattomuuden käsitys saa houkuttelevan selityksen maailmankaikkeuteen. 

Onko tieto kuitenkin vain aivojen harhaa toimeliaalle ihmiselle vai olisiko kytkentöjä olevaisuuden synnyttäjään, joka on on kaikkialla, myös meissä ja luonnossa. 


Uusmoderni kirkko voisi antaa uuden sille perinteellisen nimityksen tiedosta, 

 ... tällöin Tiedolle syntyisi ikuisuus. Uteliaisuus tuo hitaasti, mutta varmasti uutta näkemystä, jonka kuitenkin tiedepiirien enemmistön tulee hyväksyä ennenkuin se saa tieteellisen arvon. Itse tieto tai sen merkitys ei ole tekemisissä meidän kuin muidenkaan eliöiden kanssa. 


Tieto on irrallinen elementti, jolla on merkitystä vain pohdiskelijalleen 

Onko ympäröivä luonto liukunut tuohon harmoniaan sisään, joka ei enää tarvitse tiedon janoa, koska kaikki tarpeellinen saadaan jatkumosta, mikä ohjaa elonsysteemejä, jää meille vielä mysteeriksi.


Ilkka Luoma




.

sunnuntaina, huhtikuuta 17, 2005

Kiinalainen tapa ilmaista itseään

Peking, Kielletty kaupunki ja Mao Zedongín kuva. 5.marraskuuta 2004.

Sunnuntain 17.4. Helsingin Sanomat kirjeenvaihtajansa suulla kertoo tyypillisen tarinan Kiinan kansalaisten mielenilmauksista paikallishallintoaan vastaan. Toinen näkökulma on Japanin anteeksi pyytämättömyys 1930 ja -40 luvun Manthsurian tapahtumista, joissa kuoli eräiden arvioiden mukaan miljoonia kiinalaisia, ...turhaan.

Kiinan ja Japanin välinen kauppa on suurta ja merkittävää, vaikka useat kiinalaiset eivät halua japanilaisia tuotteita vedoten historiaan, jossa muutamat asiat ovat vieläkin selvittämättä. Kiinalaisilla on pitkä muisti ja ihailtava kyky odotukseen asioiden muuttumiseksi. Japanilaiset II-maailmansodan aikana halusivat ulottaa imperiuminsa niin laajalle, että raaka-aineettoman emämaan tarpeet ja kulutus saadaan turvattua (amerikkalaisilla on nyt samankaltaisia pyrkimyksiä mm. öljyn osalta; kuluttaahan USA mm. 1/3 osan koko maapallon bensiinistä).

Kiina pääsee tänä päivänä helposti otsikoihin, koska Kiina ilmiö puhuttaa ja heidän tiettyjen materialien kulutus nostaa mm. suomalaisten terästuottajien iloksi maailmanmarkkinahintoja. Kiinalainen kulutus on hyvin radikaalien poliittisten päätöksien myötä kasvamassa merkittäväksi raaka--aineiden, materiaalien ja tavaroiden hankkijaksi. Kiina on tehnyt historiaansa nähden hyvin lyhyessä ajassa merkittävät muutokset edesauttamaan länsimaalaistyyppisen markkinatalouden kehittymisen rannikkoseuduilleen. Tämä kaupallinen nousu on johtanut jännitteisiin perinteellistä elämisenmallia vastaan. Ristiriitoja on syntynyt, kuten aikoinaan Suomessa, kun karjalaiset piti asuttaa jäljelle jääneeseen Suomeen.

Länsimaissa on vaikeaa aina ymmärtää kiinalaisten periaatteita ja toimintamentaliteettia. Me olemme mm. Suomessa itsekkäästi ajattelemassa arviointia meidän näkökulmasta; tässä me teemme suurimman virheen. Ennen arviointia olisi syytä perehtyä itse Kiinalaiseen kulttuuriin ja ihmiskäsitykseen sekä tapaan elää käytännön elämää. Länsimaalaiset verhoavat tietämättömyytensä selitykseen arvoituksellisesta elämänfilosofiasta. Kysy ei ole arvoituksista, kyse on herkkyyden puutteestamme nähdä asioita uusin silmin.

Kiinalaiset antavat vieläkin arvon suuren muutoksen tekijälle puhemies Mao Zedong´lle. Helsingin Sanomien kirjeenvaihtaja Pekingistä on oikeassa, että itse Kiinan keskushallintoa ei juurikaan arvostella, koska tiedetään tämän systemaattisesta pyrkimyksestä kasvattaa elintasoa koko maahan. Kiina vain sattuu olemaan niin suuri maa, että koko maata ei voida yhtäaikaa nostaa, vaan kehitys sykkii rannikolta sisämaahan päin. Ylilyöntejä sattuu paikallishallinnossa meillekkiin tyypillisten ahneuden, yksisilmäisyyden ja näyttämisen halun puitteissa.

Kiinalainen on ahkera ja iloinen sekä tarvittaessa vähään tyytyvä perhekeskeinen omasta ihmisarvostaan kiinni pitävä sukurakas ihminen. Kiinalainen on utelias ja halukas näkemään uutta. Kiinan uusi talousoppi palkitsee ahkerat ja yritteliäät, tosin joukkoon mahtuu myös pelureita ja länsimaalaistyyppisiä liikemiehiä, joille mikään ei ole pyhää. Kiina on niin suuri kansakunta, että se vaatii voimakkaan keskushallinnon, joka luo kaikesta huolimatta turvaa ja uskoa tulevaisuuteen. Viiden miljoonan Suomen on vaikea edes ymmärtää kuinka 1300 miljoonan yhteiskuntaa pidetään pystyssä. Kiina tarvitsee vahvat johtajat, kuten Suomikin olisi tarvinnut. Kiinalaiset eivät yleensä puutu muiden maiden tai kansojen sisäisiin asioihin. On perin kannustettavaa perehtyä Kiinan rikkaaseen ja hyvin värikkääseen historiaan; näin voisimme hiukan enemmän ymmärtää maailman tulevaa suurvaltaa.

perjantaina, huhtikuuta 15, 2005

Nokia, suomalaisten johtama ja amerikkalaisten eläkeläisten omistama yhtiö

Nokia on herättänyt keskustelua vuosikymmenet. Perjantaina 15.4. TV 1:n A-piste esitti jälleen yhden dokumentin. Tällä kertää ajatuksena oli löytää jotain muutakin kuin suitsutusta. Yhtiö, jolla on kymmeniä tuhansia työntekijöitä ympäri maapallon, tuottaa uutisointiin ja pikkunäppäriin näennäissyväluotaaviin fakta-huhu dokumentteihin antoisasti informaatiota; onhan yhtiö kaikenlisäksi maailman johtava informaatiologistiikan osaaja sen välineellistäjänä.

Nokian tarina alkoi kumista ja metsistä. Monien yhteenliittymien, ostojen ja sulautumisten tuloksena voidaan pitää nykyisen Nokian alkunokiana edesmenneen karismaattisen ja voimakkaan vuorineuvos Kari Kairamon johtamaa 1980-lukua. Kairamo pääjohtajakautenaan loi ne siemenet, joista kasvoi Suomen kruununjalokivi, joka on kelvannut hyvin persoille ja tuottoa vaativille amerikkalaisille ylirajojen toimiville rahastoille. Kari Kairamo oli hyvin tunnettu maailmalla; voidaan sanoa, että hän oli yksi ensimmäisiä suomalaisia globalisteja. Työtahti oli niin kiivas, että se vei välillisesti hengen.

Kairamon Nokia tuli tunnetuksi suurista yrityskaupoista. Tuotesortimentti oli laaja; televisioista tietokoneisiin ja edelleen metsää ja mm. kaapelikoneita. Kairamolla oli kuitenkin visio, josta kasvoi nykyinen Nokia. Tulee ottaa huomioon, että nykyinen pääjohtaja oli jo Kairamon aikana talouden johtotehtävissä Nokia-konsernissa. 20 vuotta sitten Nokia teki ensimmäiset kaupat Kiinaan Kari Kairamon johdolla. Tuolloinen 400.000 US-dollarin kauppa oli pieni, mutta kukaan ei aavistanut, mihin se johtaa. Nyt sen tiedämme; Nokia on yli Kiinan tunnustettu brandi, jolle on luotu myös oma kiinalainen nimivastine, joka kuulemma kuuluu seuraavasti: "lupaukset kumpuavat idästä".

Vieläkin puhutaan, että Nokian käytävillä liikkuu hyvä ja vahva tekemisen henki; Kairamon jälkeensä jättämä työnteon mentaliteetti, jossa hihat kääritään. Kairamo oli pidetty henkilö. Kiinassa mm. muistetaan hänen karismaattinen ja osallistuva uteliaisuus. Kairamo muistetaan kiinalaisten keskuudessa vielä tänä päivänäkin.

Kari Kairamo halusi nostaa yhtiönsä henkilöstön koulutustasoa pykälällä ylöspäin; teknikoista insinöörejä ja insinööreistä diplomi-insinöörejä. Kairamo halusi lisää tohtoreita yhtiöönsä. Hänelle hyvin läheinen ydinryhmään kuulunut Timo H.A. Koski kuoli Lontoon lentokentällä työmatkallaan; Koski oli mm. valmistautumassa tohtorinväitökseen tuona dramaattisena vuonna 1988. Kairamolle Kosken menetys oli suuri asia. Kairamo tapasi oman kohtalonsa joulukuussa 1988.

Nykyinen Nokia aloitti historiansa vaikeina vuosina 1990-luvun alussa. Nokia olisi voinut lipsahtaa mm. Ericssonin haltuun. Nokian palkkarahat olivat pahimpana hetkenä loppu ja rahat saatiin Englantilaisesta pankista. Sittemmin Nokia ei ole suomalaisia pankkeja tarvinnut, pankit ovat tarvinneet Nokian. Nykyinen pääjohtaja otti vastaan huonossa kunnossa olevan yhtiön. Talousmiehenä ja eteläpohjalaisena Ollila ymmärsi asiat, kuinka ne pitää tehdä. Hänellä on ollut armoitettu oikeus pitää vahvaa, osaavaa ja uskollista johtotiimiä poikkeuksellisen pitkään. 1990-luku oli Nokian voittomarssia uutteruudella, työllä ja Kairamon jälkeensä jättämällä hengellä. Loppuosa Nokiasta onkin tunnettua ja Suomen valtiolle sekä kansalaisille hyvin tuottavaa.

Emme voi Suomessa kiukutella Nokian omistuksen lipsahdusta ulkomaille; yhtiön osakkeet ovat olleet kaupan pörssissä ja vieläpä 90-luvun alussa erittäin edullisesti. Amerikkalaiset rahastoyhtiöt ottivat tilaisuudesta vaarin, luottivat Nokian tulevaisuuteen ja tekivät sijoitukset puolestamme. Me emme halunneet aikoinaan ostaa Nokiaa. Nyt voimme sen tehdä; Nokian hinta Helsingin pörssissä on huiman halpa yhtiön voimavaroihin nähden. Käyttäkäämme tilaisuus hyväksemme ja palauttakaamme ainakin pieni osa sinne, minne yhtiön kokonaisuudessaan tulisi kuulua.

keskiviikkona, huhtikuuta 13, 2005

Kulutuksemme ohjaa työllisyyttä

Tt 6/2015] " ... Huoli planeettaamme tulevaisuudesta ei kuitenkaan johdu siitä, että ihmiskunnalla menisi huonosti, vaan nimenomaan siitä, että meillä menee niin hyvin. Juuri hyvinvointimme muuttaa ilmastoa ja kuluttaa luonnonvaroja ... "

kts - linkki ~  http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/53336/16606 - osio lisätty 3. 12. 2015.


Yhtiöt julkaisevat tuloksiaan viime vuodelta, useat niistä ovat saaneet kasvua muun muassa Kiinan kiihtyvästä kysynnästä. Toimitusjohtajilla on yksi sana; se on kasvu. Kaupalliset opinahjot ovat saaneet markkinatalouden merkittävimmän ja pitkällä tarkastelulla mahdottomimman sanan, kasvun hegemonian istutettua hyvin kaikkien päähän. Kiinassa on meneillään elintasokasvu ja se purkautuu voimistuvana kysyntänä.



Hokemana kasvu on absurdi, mutta niin turvallinen sana käyttää! 


Tosiasiassa kasvua sen syvällisessä tarkoituksessa ei ole; se on vain materian ja energian käytön lisäämistä sekä markkinaosuuden valtausta joltain toiselta.


Maapallo kasvoi omiin mittoihinsa jo miljardeja vuosia sitten 

Jos ei ole kasvua, on taantuma ja sehän tuo mieleen heti uhan työpaikkoihin ja kulutukseen. Todellisuudessa kasvu on matemaattinen laskenta, jossa numeriikka osoittaa suurempia lukemia yhdelle ja pienempiä toiselle. Oleellista on vain työtilanteiden luonti, siis tekeminen. 

Ihmisen arki on tehty työlle. Vapaa-aika maistuu työn jälkeen. Nykymallin mukainen "kasvu" koko maapalloa ajatellen muokkaa entistä enemmän haitallisia aineyhdisteitä luonnon kiertoon, jolla on vääjäämättä merkitystä elinolosuhteisiimme.


Kulutus määrää kaiken


Markkinataloudessa mainonta säätelee trendejä ja kulutusvirtauksia. Viime kädessä on aivan sama mitä valmistamme ja mitä kulutamme, koska ratkaisevin asia on työllisyys. Työnteko kuuluu ihmisyyteen, koska emme enään tarvitse luonnollista energiaamme ruokamme metsästykseen. Näinmuodoin on kansantaloudellisesti sama mitä teemme, kunhan se on mahdollisimman vähän luonnonkierron vastaista. 

Ihminen ohjaa kiihtyvällä vauhdilla tasapainossa ollutta luonnon kiertokulkua, muokkaamalla valmistusmenetelmissään puhtaasti omin itsekkäin ehdoin materiaa sellaisiin muotoihin, joilla on vain ihmisten kysyntää. 

Materian määrä on viime kädessä vakio ja siitä synnytämme lisääntyvästi myös ongelmallisia aineyhdisteitä. Mikäli ajattelemme harmoniassa ja hyväksymme olevamme vain yksi osa luonnonkiertoa, puramme energiaa liiaksi kuluttavat automaatiot ja työllistämme itsemme. 

Toisekseen muutamme valmistusprosessit lähemmäksi luonnon normaalia tasapainotilaa päästöjen osalta. Ihminen muuntaa ympäristöään ylivoimaisesti eniten. Ihmisen osuus maapallon biomassasta on hyvin pieni. Muu biomassa muuntaa ympäristöään hyödyksi toisille (pääsääntöisesti).


Luonnollisin aika ihmisen historiassa on ollut se hetki, 


 ... jolloin emme tarvinneet lisäenergiaa valmistaessamme käyttöesineitämme, vaan energiana käytimme vain puhdasta itsestämme saatavaa ihmisen "hevosvoimaa". Emme voi palauttaa itseämme historiaan, mutta voimme palata työllisyyden arvostamiseen. 

Maapalloamme arvostamme silloin, kun ohjaamme itsemme purkamaan ne luonnottomat prosessit, jotka eniten rikkovat luonnon eheyttä. Näitä prosesseja ovat kaikki tapahtumat, jotka syytävät vaikeasti luonnon kiertoon mukautuvia aineosasia. Emme myöskään tarvitse niin ylettömästi kulutusta, mihin automatoisoidut tuotantolinjat manipuloivat mainonnan kannustamina.


Kaikki työ on kansantalouden näkökulmasta tuottavaa, 


 ... kunhan se luo edellytyksiä uusiin työtapahtumiin. Kaikki työ purkautuu kulutukseen ja säästöihin. Kulutuksemme tulee saattaa sellaiseksi, että se on sopusoinnussa ympäröivään eliökuntaan. Kiinassa on menossa ehkä historian suurin rakennemuutos; haasteet ovat ylivertaiset. 


Kiinalla ja Intialla on oikeudenmukaisesti sama oikeus USA:n kaltaiseen elintasoon 

Mikäli Kiina ja Intia saavuttavat saman elintason USA:n kanssa amerikkalaisella kulutusmentaliteetilla, on lopputuloksena katastrofi. Millään maailman maalla ei ole oikeutta kuin itsensä kokoiseen kulutukseen. Olemme lopullisen ratkaisun edessä. On suoritettava nopeasti elintason jakaminen uudestaan, toiset luovuttaa ja toiset saavat. 

Mikäli ihminen ei itse suorita harmonisointia, tulee luonto hoitamaan tasapainoituksen ihmistä kuulematta.


Ilkka Luoma


PS Kappalejaottelu uusittu 3.12.2015 - mitään muuta muuttamatta, lisäämättä tasi vähentämättä.

Kaikki koulut eivät voi olla yliopistoja tai korkeakouluja

Taustalla Ressun lukio Helsingissä. Ressu yhtenä Suomen menestyneimmistä lukioista valmistaa uusia innokkaita oppilaita mm. yliopisto-opintoihin. Kuvattu Ressun avoimien ovien päivänä lauantaina 12.11. 2005. Photo by Ilu. Nikon D70, 50mm/1.4 Nikkor AF.


Tieteessä tapahtuu -lehdessä nro 3/2005 Suomen akatemian pääjohtaja Raimo Väyrynen kirjoittaa yliopistojen levinneisyyden saavuttaneen huippunsa Suomessa. Tuo on terävä havainto, sillä me emme ole kaikki halukkaita ja/tai kyvykkäitä tuon malliseen koulutukseen. 


Ihmiset ovat aina suuntautuneet eri tasoille; se on luonnon- ja valinnanlaki

Aluepolitiikka halusi miltei väkisin rakentaa jokaiseen vähänkään itseään kunnioittavaan kaupunkiin yliopiston statusta kantavan opinahjon pönkittämään alueen egoa. Aluepoliitikot omaa hyvää äänisaalistaan kalastaessaan väljähdyttivät yliopistojen alkuperäisen tarkoituksen olla vain terävimmän kärjen kouluttajia. Resurssit jakaantuvat liian lavealle ja opin terävyys laimenee huippuopettajien puutteeseen.

Niin ihmiset kuin luonto jakaantuvat tietyssä luonnollisessa suhteessa oikeasti kädentaitoisiin, näppäimistötaitoisiin, suunnitteluun kykeneviin ja johtajiin eri tasoissaan. Yliopistot ja korkeakoulut valmentavat alkuperäisen suunnitelman mukaan uuden suunnitteluun ja johtamiseen kykeneviä ihmisiä. Osa meistä ei edes kouluttautumalla tule johtajiksi, osa ei pysty pitkälle luovaan työhön ja osa haluaisi oikeasti tehdä kätten työtä.



Yliopistot ovat kokeneet inflaation, aivan kuin mikä tahansa asia tai esine, jos se on kaikilla 


Laatu laskee tai sitä ei koskaan saavutettu. 13.4. Digitoday julkisti, että 17% suomalaisista pystyy luovaan työhön. Luovuutta esiintyy kaikilla tasoilla, niin tehtaan hihnoilla kuin ala-asteen opetustoimessa. Lähtökohdiltaan miltei jokainen meistä syntyi "samat jauhot laarissa" periaatteella. Suurin vaikuttaja on kasvatus ja elinympäristö. 

Lasten vapaaehtoisen hakeutumisen tulisi ratkaista oppikirjo, mitä koulutuslaitoksemme pitäisi tuottaa yhteiskunnan kysyntää tyydyttämään. Vinoutumat ovat havaittavissa. Yliopistokoulutusta ei tarvita kaikkeen. Yliopistot ovat sijoittumisjakauman normaalin ja luonnollisen jaon osalta erityisesti tutkijoita ja ylintä johtoa kouluttavia laitoksia. 

Perustutkimus ja sitä lähellä olevat sovellustutkimukset vaativat yhä syvempää osaamista ja luovuutta ja tähän ominaisuuteen me emme valitettavasti kaikki pysty.


Enemmän osallistujia toimeliaisuuteen

Ammattikorkeakoulut voivat puskea kysynnän ja tarpeen mukaan seuraavan alemman tason osaamista asiantuntijatehtäviin sekä väliportaan johtamiseen. Opistotaso tuottakoon sen toisen suuren veronmaksajajoukon eli alemman väliportaan ja suoritetason yhteiskuntaosallistujat. 


Kädentaitajat, joiden tarve on suuri, tuotetaan ammattioppilaitoksissa. Kaikkien ei tarvitse eikä pidä olla teoreettispainotteisia koulutukseltaan, kaikkiin tehtäviin ei tarvita yliopistokoulutuksen saanutta. Monissa tehtävissä korkeamman tai alemman tason yliopistokoulutus voi olla peräti haitaksi saavutettaessa mitattavaa tulosta itse työstä.


Kaikki tiimit ja työryhmät kuin myös työyhteisöt tarvitsevat johtamista 

Hyvän johtajan merkki ei aina ole koulutus. Hyvä johtaja on henkilö, joka motivoi, palkitsee, ojentaa ja kannustaa sekä nauttii arvostusta tiimiltään tai ryhmältään. Erinomainen johtaja omaa karismaa, jota ei voida kouluttaa missään opinahjossa.

(Mainittakoon, että alussa mainuttu Tieteessä Tapahtuu -lehti on ilmainen ja yksi arvostetuimmista tieteellisistä julkaisuista Suomessa)



Ilkka Luoma


tiistaina, huhtikuuta 12, 2005

Öljyn niukkuus parantaa maaseutumme mahdollisuuksia

Vielä 1960 ja -70 luvuilla arabit ilmoittivat parhaan markkinataitonsa mukaan jäljellä olevan öljyn määrän. Etsintä ja hyödyntäminen kehittyivät öljystä saatavan hinnan myötä. Nyt öljyreservejä ei enää ilmoiteta; markkinamaailma on spekulaatioiden ja huhujen varassa. Öljy on strateginen tuote ja sen tuotot eri logistiikan osasille on taidokasta taktiikkaa, jossa mm. Suomen valtio ottaa puolet bensiinin hinnasta itselleen tasaamaan hyvinvointivaltiomme kuluja.

Öljyn hinnan noustessa ja kulutuksen kasvaessa ryntää markkinoille biopolttoaineet. Suomessa on erinomaista osaamista niin viljelymenetelmien kuin jalostuksen osalta. Kiina ottaa perinteellisestä maaöljystä osansa ja jatkuva "niukkuus" on tosiasia. Niukkuus laantuu silloin, kun käytön hyötysuhteet parantuvat ja korvaavia polttoaineita kuten bio on riittävästi saatavilla.

Biopolttoaineen raaka-aineen kasvatus on merkittävä työllistäjä ja väestön liikapakkautumisen osaestäjä pitäen maaseutuväestön pelloillaan viljelemässä ruokaa ja bioraaka-aineita. Kuinka raaka-aineiden viljely "vie" peltopinta-alaa, riippuu täysin kysynnästä ja kulutuksesta. Biopolttoaineista ei ole täysin öljyn korvaajaksi, vaan rinnalle tarvitaan vety-, tuuli-, aurinko- ja fuusioenergiaa. Suomelle bio-osaaminen voisi olla erinomainen vientituote; nyt on jo suurempi kysyntä, mitä tutkijamme haluaisivat julkistaa keksinnöistään. Bensiinin ja dieselin hinnan noustessa kehitys kiivastuu ja pellot saavat uutta kasvatettavaa. Kuinka paljon luonto kestää tätä biopolttoaineen kasvatusta, jää tarkempien tutkimusten varaan. Esim. Kiinassa energiaviljely voi olla liiallisen kaupungistumisen jarru, pitäen talonpojat pelloillaan tuottamassa loppumattomiin liikennevirtoihin kotoperäistä biopolttoainetta.

Suomen maaseutu tulee pitää elinvoimaisena ja maaseudun tulee varautua myöhempään väestöpurkautumaan pakkautuneista kaupungeista tietoverkkojen kehittyessä ja lähiruokatuotannon saadessa jalansijaa. Uuden ajan maanviljelijä on monitoimioperaattori, joka tarjoaa moniarvoisen kehitysympäristön tasapainoiselle ja luontoa ymmärtävälle uudelle sukupolvelle. Maaseudulla on läheisempi suhde luonnonharmoniaan kuin keinotekoisissa kaupungeissa, joissa useasti edes ovinaapurit eivät tunne toisiaan ja vanhuksemme erakoituvat kaksioihinsa. Maanviljelys on perinteellisesti ollut puhdasta, mutta vahvasti yhteiskuntatulonsiirrollista yrittäjäelämää ja peltoviljelyn ja eläinkasvatuksen rinnalle kehittyy aivan uusia työtehtäviä energiakasvatuksesta moniin myynnin ja markkinoinnin oheistehtäviin mukaanluettuna etäasiakaspalvelu. Tänä päivänä maaseudulla on jo maanläheistä lomatoimintaa kaupunkien lapsiperheille.

Suurin osa suomalaista seisoo lyhyen sukupuun päässä vahvasti mullassa. Maaseudun suurin hyöty on ehdottomasti "oravan juoksupyörän" kierroksien alennus ja ihmisen herkistyminen havaitsemaan sen elon, josta omammekin lähtee. Syntyy kunnioitusta sitä rajallisuutta kohtaan, josta elinvoimamme ammennamme. Maaseudun ja kohtuullistuvien kulutustottumuksiemme myötä voimme ratkaisevasti vähentää paisunutta tavaroiden, raaka-aineiden ja ihmisten liikutteluvirtaa. Ainut virta, jota ei tarvitse rajoittaa energiataloudellisesti on tieto, jonka saatavuus tulevaisuudessa joka "savuun" yltäviltä laajakaistoilta on esteetön. Toivottavasti nykyinen kulutusähky ei muutu infoähkyksi.

Ilkka Luoma

sunnuntaina, huhtikuuta 10, 2005

Suurien suomalaisten yritysten omistus on lipumassa ulkomaille

Kuvassa suomalainen Herlinien suvun omistuksessa olevan Koneen pääkonttori, oikealla. Vasemmalla mm. amerikkalaisten eläkeläisten välillisesti omistaman Nokian pääkonttori. Espoo, Keilaniemi. Työntekijöitä näillä kahdella on lähelle 100.000, suurin osa ulkomailla. Minne yhtiöt tahkoavat rahaa, no, omistajien tileille ja työntekijöiden palkoiksi. Nokia oli takavuosina yksi Suomen suurimpia veronmaksajia. Nokian kuuluisat optiot tahkosivat myös kunnille ja valtiolle runsaasti tulontasausta sosiaali- ja "urheilutoimeen". Onkohan pääjohtajien huoneiden välillä näköyhteys?

DSC_11357.JPG. 9. huhtikuuta 2006, klo 13:12. 2,26MB. Photo by Ilu 2006. Nikon D70.
._______________________________________________________________.

TV1:n Lauantaiseurassa 9.4. oli vieraana Nokian pääjohtaja Jorma Ollila; hän liputti sinivalkoisin ajatuksin suomalaista omistamista ja yhteiskuntavastuuta, mitä myös Nokia haluaa vimmatusti ylläpitää. Etelä-Pohjanmaalta kotoisin olevan talousmiehen ajatuksien vilpittömyyttä ei saata epäillä. Nokian omistus on kasvottomilla rahastoilla lähinnä Yhdysvalloista. Nokia on kuitenkin toistaiseksi suomalaisten käsissä johdollisesti.

Ollila, joka on myös Elinkeinoelämän Valtuuskunnan EVAn puheenjohtaja, tuuletti syvimpiä tuntojaan MTV3:n lipumisesta ruotsalaisille. Hän mainitsi myös esimerkkinä Englannin lopulta menettäneen autoteollisuutensa ulkomaalaisille. EVAn raportti kertoo suomalaisten makuuttavan rahojaan pankeissa pankkien riemuksi. USA:ssa yksityiset ihmiset omistavat yrityksiään kiitettävästi, tässä Suomi kulkee lähes jälkijunan viimeisessä vaunussa. Me emme halua omistaa, me pelkäämme ostaa osakkeita.

Suomalainen peruskansalainen oli viimeksi liikkeellä vuosituhannen vaihteen Hulluilla Hulabaloo pörssikohinapäivillä jonottamassa hypetystä uskoen sen tekevän rikkaaksi ja menestyväksi; onneksi liikkeelläolo ei tapahtunut pankkilainoin. On perin selvää, että sijoituksia tuolloin tehneet kansalaiset odottivat väärin tulevaisuusarvioin loputonta arvonnousua. Olimme tuolloin tuta sitä ahneuden ja kiihkeän arvonnousun aikaa, jossa monet pörssipelurit ovat jatkuvasti, mutta ammattimielessä käyttämässä sumeilematta tietämättömän kansalaissijoittajan kukkaroa. Osakemarkkinoilla pitkässä juoksussa spekulaatio voisi olla vähäisempää; oleellista olisi pitkäjänteinen osinkopolitiikkaan orientoitunut kehitys. Tällöin tavallinen kansa kokisi osakesäästämisen todellisena vaihtoehtona pankkisäästämiselle.

Kansa tuli varovaiseksi. Sijoittaminen ja omistaminen on pitkäjänteinen operaatio. Parhaan tuoton saa keskimäärin kymmenien vuosien omistuksella. Suomi tarvitsee omien kansalaistensa sijoituksia, näin estetään yhtiöidemme lipuminen vieraisiin käsiin. Norja on mielestämme vanhoillinen maa, mutta he omistavat lähes kaiken itse. Norjassa ei spekuloida, ehkä ainoastaan maan sisäisesti; ei heille eurokaan kelvannut, kiitos öljyn ja konservatiivisen kansanluonteen.

Suomalainen makuuttaa rahaansa pankeissa. Pankit on pääsääntöisesti ulosliputettu, puuttuu vain Sammon muljahtaminen SE Bankenin hoiviin. Suomessa on ollut uskomattoman hyviä yhtiöitä ja ulkomaalaiset ovat sen tehokkaasti hyödyntäneet ostamalla alihintaan jalokiviämme. Myös valtio on edesauttanut ulosliputusta ansiokkaasti.

Ajatelma: suomalaiset siirtävät 30% käteisvaroistaan osakemarkkinoille saaden myös pitkällä jänteellä paremman tuoton rahalleen kuin pankkien olemattomista koroista. Kansalaiset ja verottaja ovat roimineet yritysjohtajia osakkeenomistajien liiasta suosimisesta. Asia arvioitaisiin toisin, mikäli kansalaisemme olisivat samassa omistajasuhteessa kuin esim. USA:ssa. Jos tuo 30% toteutuu, tulee meistä enemmän osa yhtiötä ja innoissamme seuraisimme "salkkumme" kehitystä, olisimme ikäänkuin osa yritysmaailmaa ja antaisimmme myös paremman arvon uusille dynaamisille tuotokseen perustuville palkkamalleille. Asennemaailmamme muuttuisi osinkojen myötä vuosien saatossa; samalla hyväksyisimme sen kuuluisan riskinoton ja kilpailutilanteet ja niiden vaikutuksen tulokseen, josta mm. palkat maksetaan.

Lopuksi on mainittava, että Jorma Ollilan näkemykset ja tiedot paljon puhutusta maapalloistumisesta ovat huomattavasti lähempänä totuutta kuin poliitikoillamme, koska Ollila on yhtiönsä kautta konkreettisesti ympäri maailman niin lattiatasolla alaistensa myötä kuin johtokerroksissa itse. Valtion ja yritysjohdon tulisi keskustella enemmän, myös presidenttimme tulisi omata "liikemiessilmää" avuksi yhtiöidemme ponnisteluille maailmalla. Presidentti voisi ottaa itselleen lisää yritysmaailman neuvonantoa.

lauantaina, huhtikuuta 09, 2005

Työttömyys ei ole pelkkä ongelma, se on syy moniin lisäongelmiin


Nokian pääjohtaja Jorma Ollila nosti työttömyyden yhdeksi avainongelmaksi TV1:n Lauantaiseurassa 9.4. Nokia työllistää Suomessa poikkeuksellisen hyvin. Nokian työntekijöiden maksamat verot ja itse Nokian maksamat sivukulut ovat merkittävä lähde valtion ja kuntien pohjattomiin laareihin. 

Työttömyys ei ole vain vakava ongelma, vaan se on myös lisäongelmien aiheuttaja. Ihmisen tärkein tehtävä on osallistuminen oman suoritteensa kautta tapahtumaketjuun, joka luo uusia työtehtäviä. Vastikkeellinen työ aikaansaa yhteiskuntarauhaa. 

Työtön ja aktiivinen henkilö energioi tekemätöntä aikaansa muihin operaatioihin ja pelkästään työtön on herkästi mukaan otettavissa eri tyyppisiin aktiviteetteihin.


Ihminen on aina tehnyt työtä! 


Länsimaissa automaatio on vienyt kädentehtäviä ja työttömyys on nyt koko EU-aluella hälyttävä. Meneillään on myös maapallon kattava työtehtävien uusjako. Historiasta on runsaasti esimerkkejä mihin suurtyöttömyys johtaa. Joutilaan aika harhailee herkästi ja on suopea ääriliikkeille, joita ei tosin välittömästi etukäteen voi tuomita. 

Täytyy muistaa, että nyt hyväksymämme hyödylliset tasa-arvoisempaan elämään tähdänneet aatteet ovat lähteneet liikkeelle isommista tai pienemmistä vallankumouksista, joiden takana oli aina jokin inhimillinen hätä. Nyt elämme tiedonkulun massa-aikaa, jolloin informaatio leviää räjähdysmäisesti ja koostaa helposti joukkoja yhteen. Yhteisessä Euroopassamme muhii uuden aikakauden siemen miljoonien sitä vielä tiedostamatta.
...

Työttömän aika on pitkä; 


hän odottaa malttamattomana joko työtä tai muuta mielekästä tekemistä vaikka ilman varsinaista palkkaakin, jos hän saa kohdallensa hyväksyntää, yhteenkuuluvuutta ja arvostusta vaikkapa vapaaehtoistoiminnasta. Joukkovoima kasvaa hädästä ja tekemisen puutteesta. 

Ihminen ei ole luotu pelaamaan TV-kanavasurffailua päivästä toiseen; se ei anna päämäärän saavuttamisen riemua. Ihminen on luotu suorittajaksi, joka kokee onnistumisen riemua. Päämäärän saavutus on aina kohokohta ja samantien voidaan aloittaa uusi projekti tai tehtävä. Ihmisillä pitää olla tekemistä.


Kansalaisten keskuudessa on heitä, jotka keksivät mielekästä tekemistä, 


 ... sellaista tekemistä, josta saa kannustetta ja arvostusta. Aina on ollut johtajia, jotka ovat haistaneet tilanteen, jossa joukkojen rauhattomuus odottaa vain yhteenkuuluvuuden sanansaattajaa julistamalla mission ja konkreettisen päämäärän. Selkeiden päämäärien taakse on helppoa saada ihmisiä, joilla on hätä omasta tulevaisuudestaan. 


Ihmiset kerääntyvät yhteen saadakseen joukkoturvaa 

Joukkojen hallinta on psykologiaa, se vaatii karismaattisen johtajan, joka luo tunnustusta onnistumisista. Onnistumiset kumpuavat päämäärän saavuttamisesta ja päämääränä voi olla uusi yhteiskuntamalli, joka huolehtii yhteenkuuluvaisuudesta ja ihmisten aktiivisuudesta mielekkäisiin työtehtäviin.


Uusi yhteiskuntamalli voi olla hyvin erilainen; 


ihmiset ovat valmiita myös luopumaan saavutetuista vanhan ajan etuuksista turvatakseen elämänsä mielekkyyden ja saadakseen arvostusta tekemisistään. Ihminen tarvitsee myös arvostusta ja tunnetta kuulua ryhmään, jossa keskinäinen henki on tulevaisuutta rakentavaa.


Ilkka Luoma
...

Huom! kappalejaottelu uusittu 10. heinäkuuta 2015

LINK:
~ http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/te-toimistoissa-rahat-loppu-koskaan-aiemmin-ei-nain-tukalaa-katso-alueesi-tilanne/5218848 - [X]

~ http://www.taloussanomat.fi/a/20158726 - [X]


perjantaina, huhtikuuta 08, 2005

Paavi yhdisti vielä kuolemansakin jälkeen

Paavi oli monille elävä elämäntavoittelun esimerkki. Paavin kuolema pysäytti ihmiset ja yhdisti hautajaissa niin mahtavat kuin "matosetkin". Jokaisella ihmisellä on perintö ja lähtökohdat, kuten kuvassa olevan kiven alla luonnolta lainassa olleiden molekyylien ja atomien luovuttajat. Elämä on jatkuvassa kierrossa ja kirjoittajan isoäiti ja isoisä ottavat vielä kuolemansakin jälkeen osaa uuden kasvuun. Ylpeänä muistelen näitä tavallisia ihmisiä, joille työ ja vapaa-aika oli yhteistä ja yksilöllistä. Toinen huumorisoi ja toinen uurasti, molemmat elivät pitkän iän ja jättivät jäljelle neljä lasta, 11 lastenlasta sekä tässä vaiheessa 10 lastenlasten lasta. Rauha heidän muistolleen, he antoivat väkevän perinnön, joka jatkuu...

Kuvattu Lappeenrannan hautausmaalla 2. heinäkuuta 2005, klo 19:57. DSC_6972.JPG. 0,4s, f4.5, 105mm. 2,2MB. Nikon D70. Photo by Ilu 2005.

TV lähetti sykähdyttävän lähetyksen Paavin hautajaisista 8.4. Merkille pantavaa oli se, että kaikki muut olivat sivurooleissa; niin George W. Bush kuin muutkin maalliset johtajat. Paavi Johannes Paavali II:en karisma leijui väkevänä vielä kuolemankin jälkeen. Tilaisuus oli ylistys ystävällisyydelle, huomioonottamiselle ja uskolle nuoren sukupolven nousemiseen ottamaan se vastuu, joka meiltä vanhemmilta on jäänyt tekemättä.

Ihmiset ovat tunnetta ja tunnustusta tarvitsevia, samoin me janoamme yhteenkuuluvaisuuden henkeä. Maallisen vallan yläpuolelta Paavi valoi uskoa tulevaisuudesta kaikkialla, missä hän kulki. Kuollessaan hän kokosi ennennäkemättömän kansanjoukon yhteen - tässä joukossa ei ollut presidenttejä, ei kuninkaita, ainoastaan ihmisiä, jotka joutuivat nyt pieneksi hetkeksi hiljentymään perimmäisten asioiden äärelle. Uskovaiset saivat sydämen kyllyydestä Jumalan siunausta ja Pyhän Hengen läsnäoloa. Vähemmän uskovaiset saivat pohdinnan aihetta karismaattiseen johtamiseen, jossa maallinen tavoittelu ei saavuta niitä hengen mittoja, mitä Paavi jakoi olemuksellaan aivan tavallisiin ihmisiin niin toivona tulevaisuuteen kuin osallistuvan yhtenäisyyden luojana säteilemällä sitä vaatimatonta huolehdintaa, jonka myös kaikki ihmiset tunsivat sisimmässään.

Paavi oli perinteellisyydessään voimakas uudistaja, jota miljoonat halusivat saattaa viimeisellä matkalla. Voi vain arvata heidän ajatuksia, jotka vaivojaan säästämättä suuntasivat askeleensa Vatikaaniin aukiolle, jossa ihmisten tasa-arvo oli läsnä; pienenä erona oli vain se, että presidentit saivat istua, ehkä heidän uskonsa ei ollut niin luja kuin niiden, jotka seisoivat.

Maailman kulkiessa vakavia ja vääjäämättömiä uhkakuvia kohti, on ihmisten luottamus ja tarve toimia saamassa uudet mittakaavat. Perinteellinen markkinahötkyilevä kulutusjuhla jatkuvan kasvun hokemineen ja näiden myötä vapaan luonnon kiertokulun estäminen, ovat lähestymässä lopunalkuaan. Olemme heräämässä arvoihin, joista esimakua esittäytyi Paavin viimeisessä tapahtumassa, joka jo itse tapahtumana ja sanallisina viesteinä oli sanoma uuteen aikakauteen. Loputon ahneus ja piittaamaton kulutus ei yksinkertaisesti enää mahdu siihen maailmankuvaan, jota Paavi osallistuvuudellaan ja mukaolollaan viestitti yli sataan käymäänsä maahan.

Hautajaiset unohdetaan pian. Pieneksi valopilkuksi jäi kaikkien ihmisten, asemaan tai muuhun katsomatta, lyhyt ajatuksen hetki omasta kuolevaisuudesta. Siitä, että saavutettu valta on katoavaista. Ehkä mieliin jäi kytemään pieni hyvän sanoman liekki jostain omasta, mitä voisi lähimmilleen tehdä päämääränä hiukan helpompi ja huomioonottavaisempi elämä. Uskoisin, että jokainen kirkon aukiolla olija näki itsensä tuossa elämän päätepisteessä ja siinä, että valta ja reviirien rajat vaipuvat kovin pieniksi ennen lopullista katoamista luonnon loputtomaan ikuisen elämänliikkeen kiertoon. Vain muisto jää jäljelle ja olisihan miellyttävämpää, että se muisto olisi kaunis.


Ilkka Luoma

Jääkiekko on joukkulaji, jossa maalintekotaito ratkaisee

Jääkiekko on joukkuelaji, jossa maalintekotaito ratkaisee

Lukko - HIFK ottelu puhuttaa yhä; yksittäinen henkilö teki rikosilmoituksen pelin joukkotappalusta. Jääkiekon väkivalta on puhuttanut pitkään; jotkut joukkueet ovat erikoistuneet kovaan peliin, esim. eräs Helsingin IFK:n innokas kannattaja mainitsi, että jo perinteet velvoittavat kontaktipeliin, koska jo 60-luvulla Carl Brewer viitoitti tuon pelityylin. Uutisoinnissa 4.4. aamulla HIFK:n edustaja puolusti edelleen tapahtumia tuossa surullisessa pelissä, perustellen ettei kenellekkään sattunut mitään. HIFK:n Matikainen epäilee tutkintapyynnön esittäjän olevan ymmärtämätön kamppailulajien osalta! Ko. pelin saaman runsaan julksuuden myötä onkin viisasta katsoa tarkkaan mikä oli kaiken lähtökohta ja mikä on turhaa väkivaltaa.

Peli on useasti katsojan silmissä. Jääkiekko on taitolaji, jossa muinoinen hyvin kurinalainen punakone, siis Neuvostoliiton loppuun saakka valmennettu klak-klak pelityyli hurmasi kaikki ja rikkoi myös ennätykset mm. maailmanmestaruuksien osalta. Toisella laidalla on kontaktointiin perustuva agressiopeluutus, jossa koetellaan vastustajan henkistä kanttia. Tunnettuahan on, että kaikki joukkueet saavat henkisesti ns. agressiopumppauksen adrenaliininostoon pukukopeissa juuri ennen pelien alkua, jotta peli kulkisi vieläkin tuloksekkaammin. Jääkiekossa ratkaisee maalit eivätkä nyrkkitappelut.

Suomi on vapaa maa ja katsoja, joka haluaa nyrkkitappalua voi nähdä sitä nyrkkeilyotteluissa, joita järjestetään ympäri Suomen. Useasti jääkiekon yhteydessä mainitaan, että katsojat haluavat noita tappeluita ja verta kentille. Jos katsojat haluaa näin, on itsetarkastelun aiheeseen syytä. Jos katsoja haluaa kovaa kontaktointia, on eri tyyppisiä taistelulajeja nähtävillä, osoitteet saa vaikkapa netistä.

Pieni kahina kuuluu asiaan pelissä kuin pelissä ja sanotaankin, että jääkiekon pyhätössä Kanadassa "tappelut" ovat miltei järjestettyjä; noissa "kontaktoinneissa" ei juuri jälkiä jää ja yleisölläkin on kuulemma hauskaa. On kysymys jääkiekon kehityksen suunnasta; halutaanko käsikähmää vai taidokasta kiekon siirtoa vihollisen maaliin joukkuehengessä, jossa pelaa yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta mentaliteetilla.

Se, että edelleen tuo surullinen agressiopurkaus länsirannalta puhuttaa on vain kertomusta jääkiekon suosioista. Suomi hullaantui vuonna 1995, jossa maajoukkueen paluu muistutti jo hurmoshenkeä vastaanottajien taholta. Tuossa 95 tapahtumassa ei ollut mitään vahingollista, päinvastoin Maailmanmestaruus nosti yleisössäkin yhtenäishenkeä, vähän samalla tavalla kuin Mika Häkkisen menestys parhaimpina Formula 1 vuosina. Mainittakoon, että parhaana vuonna Unkarin F-1 osakilpailuun suuntasi lähes 20.000 suomalaista!

Jääkiekko on hieno laji, kun sen oivaltaa. Valmentajat ja joukkueenjohto voi vaikuttaa runsaasti toimillaan pelin kulun taidokkaampaan hallintaan; turha väkivalta pois ja tilalle taitopeli, jossa maaliverkko soi. Kansa haluaa maaleja ja oikeudenmukaista peliä, jossa ylettömät nyrkkisankarit passitetaan muihin kehiin. Suomessa on runsaasti joukkueita, jotka pelaavat tehokasta ja tuloksekasta peliä, jota myös katsojat arvostavat. Suomi on hyvä jääkiekkomaa ja seuraava Maailmanmestaruus otetaan katsomon puolella mieluusti vastaan :-)

Kiinalainen juttu

Jo kaksi tuhatta vuotta sitten oli nykyisen Kiinan Shandongin maakunnan alueella voimassa korkeakulttuuri, jossa mm. Kungfutselaisuus sai alkunsa. Kiinan historia ulottuu huomattavasti kauemmaksi; Kiinassa oli järjestäytynyttä asutusta jo Egyptin faaraoiden aikana 4000 vuotta sitten. Tänä päivänä Kiina puhuttaa voimallisesti, kuitenkin hyvin harva on tutustunut itse kiinalaiseen kulttuuriin ja paikallisiin tapoihin.


Kiina on väkiluvultaan suurempi kuin USA, Venäjä ja EU yhteensä 


Mikäli kaikki kiinalaiset saisivat elää ja kuluttaa kuten suomalaiset ja yhdysvaltalaiset; he tarvitsisivat noin vajaat puolitoista maapalloa kulutuksensa lähteeksi. Kiinalainen ansaitsee keskimäärin heidän kehittyneimmällä seudulla, rannikkokaistaleella, noin 170 euroa kuukaudessa. Koko Kiinan keskipalkka on huomattavasti pienempi.


Suomi ja länsimaat ovat saaneet nauttia pitkään edullisesta raaka-aineesta ja öljystä 


Nyt Kiina on tullut haukkaamaan osansa näistä yhteisistä luonnonvaroista. Kiinasta on muodostunut maailman liukuhihnatehdas. Kiinalainen työntekijä on uskollinen ja vähään tyytyväinen, mutta ei ajattelematon. Kiinan voima on loputon työvoima, joka ei ole järjestäytynyt. Suomalainen pääoma viihtyy hyvin Kiinassa ja tuottaa sievoiset osingot omistajilleen. Suomalaisten investoinnit siirtyvät yhä useammin uusiin kulutus- ja työvoimamaihin; seuraavana listalla on Intia ja sitten Indonesia sekä Brasilia.


Kiinalaiset ovat kollektivistisia; heidän elämänarvot ovat perhe- ja sukukeskeiset 


He ovat historiassaan tottuneet järjestämään eläkeasiat itse lapsiensa kautta. Elämän rikkaus on noussut jälkeläisistä; pojilla on ollut vaikuttavampi asema ja nykyisessä säännellyssä perhepolitiikassa muhiikin tulevan ongelman siemenet. Ongelmien hoidossa Kiina on alussa hidas, mutta liikkelle päästessään uskomattoman tehokas. SARS epidemian pelättiin nujertavan kiinalaisen hallintojärjestelmän, mutta kun koneisto lähti liikkeelle, se yksinkertaisesti mobilisoi koko yhteiskunnan asian hoitamisen taakse, onnistuen. 


Tarvittaessa tai komennettaessa yhteen hiileen puhaltamisessa piilee Kiinan voima 

Kiinalainen purnaa paikallishallinnolle, mutta luottaa Pekingin keskushallintoon. Onkin totta, että keskushallinto ymmärtää Kiinan meille käsittämättömän suuret haasteet; energia (rakennetaan 40 uutta atomivoimalaa), ilmansaasteet (tehdas pysäytetään hallintokäskynä jopa yhden vuorokauden aikana), vesiongelmat (8000 vedenpuhdistuslaitosta vuoteen 2020 mennessä) ja kaikkien tuntema maailman suurin patotyömaa, jonka energian tuotos tullee olemaan noin 15 Olkiluodon atomivoimalaa.
...

Yleinen toteamus kiinalaisuudesta on sen käsittämättömyys 


Näin selitetään, koska ei jakseta perehtyä heidän ominaispiirteisiin. Kiinalainen on samanlainen ihminen kuin Suomessa tai Ruotsissa; he arvostat luotettavuutta ja ystävällisyyttä. Kiinalainen eroaa merkittävästi siinä, ettei toista nolata; kasvoja ei voi menettää kuin kerran. Kasvot ovat kiinalaiselle elämän peili ja tuohon peiliin ei voi sylkeä, koska kantajansa mieli ja sielu ei sen jälkeen näy enää puhtaana ja kirkkaana.


Suomessa pelätään, että kiinalaiset kopio kaikki meidän keksinnöt 


Pelko on osin aiheellinen, sillä kiinalainen on hyvin utelias ja innokas oppimaan uutta. Keksinnöistä puheenollen, väitetään kiinalaisten keksineen paperinvalmistuksen ensimmäisenä. Kaikkissa maissa on harjoitettu tarkkanäköisyytta tosiaan kohtaan. Kiina oli teollisuudessa jo 1700- ja 1800 luvuilla maailman ykkösmaita. Kiinalainen on esimerkillinen työntekijä hyvälle ja huomaavaiselle esimiehelle, joka arvostaa työntekijäänsä. Samoin suomalainen osaa olla uskollinen ja sitkeä puurtaja samantyyppisessä ohjauksessa.


Kiinalainen rakastaa perhettään ja sukuaan; se on elämän keskipiste 


Suomalainen on enemmän individualisti. Suomainen peruskulttuuri on harvaan asutussa maassa korpien keskellä oppinut itselliseen 'suo, kuokka ja jussi'  -periaatteeseen. Kiinalainen arvostaa perhettä ja suvun elinvoimaisuutta sekä perinnettä, josta jokainen suku onnistuu löytämään jonkun merkittävän ja arvostetun henkilön sukupuustaan.


Kiina tulee nousemaan USA:n ohi noin vuonna 2030; 


EU jää taakse kokonaisuudessaan jo 2020. Nämä tunnusluvut ovat ekonomistien hallussa jo nyt; mm. Suomen Pankissa on EU-alueen valtion pankeista ainut Kiinan kansantalouden tutkimusyksikkö [BOFIT - siirtymätalouksien tutkimuslaitos] ja siellä on laajaa ymmärrystä Kiinan erityispiirteistä. 


Suomi on esimerkkimaa Kiinalle hyvistä suhteista jo vuosikymmenien ajan; 

meidän kauppatase on Suomelle hienokseltaan ylijäämäinen. Kiinalaiset arvostavat suuresti suomalaista insinööriosaamista. Suomi oli ainut maa 1950-luvulla joka myi kiinalaisille ainoana rehellisesti käytetyn paperikoneen käytettynä. Kiinalaiset muistavat vieläkin mm. Nokian edesmenneen vahvan miehen vuorineuvos Kari Kairamon. Nokia aloitti Kiinassa n. 20 vuotta sitten ja nykystatus onkin kaikkien meidän tiedossa.
...


Moskovan Suuren Isänmaallisen sodan (Venäjä haluaa kutsua II Maailmansotaa tällä nimellä) 


 ... 60-vuotisjuhlissa oli seppeleen laskussa enteellisesti presidentti Vladimir Putinin vieressä niin Yhdysvaltain presidentti kuin Kiinan presidentti Hu Jintao. Kiina rahoittaa merkittävästi USA:n massiivista kauppavajetta, jotta amerikkalainen voi entistä enemmän ostaa kiinalaisia tavaroita, velkaantuen lisää. 


Kiina on ottanut asemansa maailman väkirikkaimpana maana eturivistä; 

he tulevat myös ottamaan osansa yhteisesti raaka-ainevaroista. Kiina elää nyt jättiläismäistä murrosta ja tuon systeemin ylläpito onnistuu vain erikoisella keskushallinnon ja vapaan markkinatalouden yhdistelmällä. Tosin on vaarana, että länsimaalainen kulutuskulttuuri rikkoo vuosituhantista kiinalaista elämisen perinteellistä harmoniaa.


Kiina tulee olemaan merkittävä kauppakumppani ja mahdollisuus pienelle Suomelle


Suomeen tulee joka vuosi n. 1000 kiinalaista opiskelijaa tuomaan oman maansa väriä - keskuuteemme. Kiinalaiset ovat hyvin otettuja, mikäli vilpittömästi olisimme kiinnostuneita heidän kultttuuristaan. Mekin esittelemme mieluusti erityispiirteitämme, joista olemme ylpeitä.

Kiina tekee massiivisen tavarallisen maihinnousun Eurooppaan ja Suomella voisi olla eräs sillanpääasema esim. operoitaessa Venäjälle. Ulkomaankauppaministerimme osoitti suomalaista sopimustinkimättömyyttä ottaen ei- kannan joidenkin EU-maiden rajoittavaan asenteeseen kiinalaisia tekstiilejä kohtaan. Kansa ostaa sitä mitä se haluaa. Kiinalaiset luottavat suomalaisiin, meitä he eivät muuten pidä eksoottisen näköisinä.


Kappalejaottelu uusittu 5. heinäkuuta 2015


Ilkka Luoma

Yhtiöillä on runsaasti rahaa suoraan roskiin!

Pääkaupunkiseudulla on menossa yksi tuhlaavimmista ja tuottamattomimmista operaatioista mitä mies muistiin on tapahtunut. Nyt jaetaan toistamiseen jonkin argumentin varjolla satoja tonneja paperia ja pahvia postiluukun kautta suoraan roskiin. Muutama aika sitten putkahti postiluukkua pullistaen uusi uljas puhelinluettelo,se oli varmaan se alkuperäinen, jolla on ne perinteet. Meni joku viikko ja taas postiluukusta pikistää turpea eeppos; sieltähän on synnyttäytymässä toinen versio, joka on kuulemma sen alkuperäisen yhtiön puhelinluettelo.

Nyt niillä jotka eivät kiikuttaneet sitä vanhempaa roskiin, onkin sitten kokonaista kuusi osaa puhelinluetteloita, varahan ei venettä kaada ja mukavaahan on että ollaan kahdessa pumaskassa nimellä mukana. Useiden taloyhtiöiden jätepaperilaatikoissa pilkistelee tuoreita vieläpä kelmuissa olevia puhelinluetteloita. No, meneehän ne kierrätykseen, hyöty se on pienikin hyöty.

Mitähän nuo firmat, jotka ovat maksaneet nuo painotuotteet tuumaavat kun heidän kalliit mainospalstamillimetrit ja lihavoidusti korostetut firmanimet komeilevat roskiksissa ja vielä avaamattomina muovikelmuissa (jätelajitteijat työllistyvät)? Nostanpa hattua noille myymämiehille, jotka ovat argumentoineet oman luettelon originellisuutta ja ajantasaisuutta. Jos muuten heitättä toisen menemään, niin viskatkaapa se vanhempi, sillä tuore tieto tiellä pitää.

Nyt järki käteen, ja painokoneet seis. Käytetään raha vaikka kehitysapuun tai Korkeasaaren uuteen lauttaan, mutta joku tolkku tähän kantoralliin, joka tosin työllistää Postin postimiehiä. Ekologinen puhelinluettelo jaetaan yhdessä kirjekuoressa jo tänä päivänä joka firmaan, miksei kotiinkin. Jos kotona on tietokone, niin maksetaan heille bonusraha ilmoituksesta, että älkää hyvät ihmiset lähettäkö niitä pumaskoja ja vielä tuplana, niin saavutamme suurimman taloudellisen hyödyn. Kansantaloudellisesti on taas yksi lysti; jaetaan kolmet luettelot, niin työllistämme vielä enemmän ihmisiä!


Ilkka Luoma

keskiviikkona, huhtikuuta 06, 2005

Sauli Niinistö ja porvarilliset aatteet presidentin vaaleissa

Sauli kirmaisi Keski-Euroopan varapääjohtajakerroksista presidenttikisaan. Kokoomus on saanut todellisen ja varteenotettavan vaihtoehdon edustamaan kyykyssä olevia kykyihmisiä vaihtoehdoksi katkaisemaan yli kaksikymmentä vuotta kestäneen vaalean punaisen aikajakson. Demariaikakaudella on prsesidentin valtaoikeudet purettu lähes alkutekijöihin.

Niinistö on vallankäyttäjä joka ei ehkä seremonioissa viihdy. Hän on tottunut käyttämään valtaa ja myös vaikuttamaan. Entinen valtiovarainministeri samoilla virsillä kuin edeltäjänsäkin ei taas sovi välttämättä maan isän tehtävänkuvaan, jossa pitää myös sympatisoida vähäosaisia sekä työttömiä. Tosin kykypuolue kokee myös korkeasti koulutettujen työttömyyttä.

Työvaltaisuudet ja kädentyötä tarvitsevat kokoomalinjat siirtyvät Kiinaan ja muihin halpatyömaihin. Kohta perässä menee köyhempi valkokaulusosasto ja lopuksi johtokin on helpompaa hoitaa siellä missä on kysyntä. Niinistö on tutkaillut investointeja Keski-Euroopasta mm. erityisesti Venäjälle ja hän tietää kuinka edullista on kasata tuotteita ja myydä palveluita Venäjällä ja Venäjältä.

Presidentin valtaoikeuksia ei nyt toistaiseksi pureta ja se sopii Niinistölle. Presidentin linna tarvitseekin väriä ja vipraa; Niinistö puolivallattomana leskimiehenä voisi sitä saada aikaiseksi. Karismaosasto on kunnossa. Osaaminen ja huomioimiskyky voi joutua lujille, sillä Tasavallan presidentiltä odotetaan kuuntelutaitoa ja hyväksyntää myös muualla kuin Kehä III:en sisäpuolella. Turun ja Helsingin välimaastosta kotoisin olevana hänellä on pieni kosketus myös maaseutuun. Entisenä lakimiehenä laillisuusasiat lienee hallinnassa.

Hankala asia voi olla asemoitumiskyky pääministerin kanssa; mikäli seuraavat eduskuntavaalit ovat kykypuolueen voitonjuhlaa, niin uusi värisuora on mahdollinen. Kokoomuslainen presidentti ja pääministeri on kysymysmerkki, vaikka Niinistö punnersi Kataisen Siilinjärven maaseutupitäjästä uudeksi Kokoomuksen puheenjohtajaksi. He tullevat hyvin toimeen vähän kuin isä ja poika (?)

Itse presidentinvaaleissa Niinistö joutuu lujille niin Halosen kuin Vanhasen kanssa. Halonen on suoriutunut tehtävistään kansanläheisesti ja empatialla (suurin miinus oli onneton erillissotalausunto, jonka äänestäjät hymyillen unohtavat); kansalaiset ovat ottaneet Halosen omakseen, myös porvaripuolueissa, vallankin naisten keskuudessa. Keskusta on taas vahva ja tehokas vaalikone ja puoluetoimintajyrä, joka masinoi maaseudun täyteen mobilisoitumiseen ehdokkaansa taakse. Porvareiden floppi oli pohtia toiselle kierrokselle yhteistoimintaa Keskustan ja Kokoomuksen kesken; pojat unohti, että kansa hoitaa tuon valinnan ja osaa myös itse miettiä itselleen parhaan kohteen. Kansalaiset ovat ennenkin sisuuntuneet puoluekaadereiden ajattelemattomiin lausahduksiin. Vasemmisto osaa mennä Halosen taakse ilman julkisia julistuksia.

Yksi asia on varma; nyt on tulossa ennennäkemättömät presidentin vaalit; ehdokkaat ovat kaikilla hyviä ja kansa pääsee sydämensä kyllyydestä suorittamaan kansalaisdemokratiaa. Ennustan korkeata äänestysprosenttia ja on perin selvää, että jo nyt aloitettu presidentinvaalikamppailu tuo lisämaustetta kiinnostumiseen. Nyt ei kannata kätkeä päätä pensaaseen vaan teot ja mielipiteet ratkaisee. Paras voittakoon ja kansa saakoon haluamansa.

tiistaina, huhtikuuta 05, 2005

Vasemmistolainen aatesuunta kulutusjuhlan ahdingossa

TV1 esitti ajankohtaisohjelmassaan 4.4. 2005 mielenkiintoisen koosteen vasemmistoaatteista

Vielä 100 vuotta sitten patruunoiden ja pääomien omistajien loputtomalle ahneudelle oli saatava vastinetta itse lattiatason tekijöiden puolelta; syntyi ammattiyhdistysliike. Marx oli jo aikaisemmin lausunut teesinsä mm. yhteisomistuksesta. 

Tänä päivänä pääoma on edelleen ahne, mutta lisäksi vielä hyvin liukasliikkeinen. Ammattiyhdistystoiminta vaikertelee uusien haasteiden edessä jäsenkatoaan. Paperikoneenhoitajien palkkaa ei voi enään solidaarisuuden kärsimättä nostaa.


Vasemmisto ja erityisesti kommunismi oli aatteiden paloa; 


 ... työväenliike oli voimakas henkinen vaikuttaja ja yhtenäisyyden luoja. Kommunistien Wappumarssit vielä muutama vuosikymmen sitten oli sykähdyttävää katseltavaa ja ihmiset ilmiselvästi nauttivat joukkovoimasta ja mukaansa tempaavasta marssimusiikista. Saksan Kolmennen Valtakunnan marssit eivät juurikaan poikenneet kommunistien vastaavista.


Tulipunaa ja vaaleampaa habitusta

Tulipunainen ja vaalenpunainen demariliike otti aikoinaan tehtaiden käytävillä vahvasti yhteen kilpailussa tovereiden äänistä. Nyt suurin osa tovereista on omistajaluokkaa; on oma asunto, mökki, uusi auto ja ulkomailla käydään joka vuosi. Tästä kulutusjuhlasta vuosikymmenien takainen toveri ei osannut uneksiakkaan. 


Kehitys on mennyt eteenpäin ja ammattiyhdistysliike on toiminut hyvin toverien edunvalvonnassa hoitaen osan "patruunoiden" ja pääomien omistajien voitoista tovereiden taskuihin + sievoisen osan jäsenmaksutileille. Yhdistävä voima on ollut saavutettujen etuuksien kiinni pitämisestä sekä indeksikorotuksien junailemisissa.


Nyt on uusi aika


Maapalloistuva työnjako ohjaa vääjäämättä työpanoksia kuin myös pääomia halvempien tovereiden ja kulutuksen luokse. Nyt alkaa kisa työnteon mahdollisuuksista ja siitä kuka saa tehdä mitäkin työtä. Staattinen saavutettujen etuuksien ideologia on kuollut. Tilalle on tullut dynaaminen ansainta sekä suhteutettu kulutus voimavaroihin ja luonnon kestokykyyn suhteutettuna.


On alkanut maailmanlaajuinen solidaarisuus; 


 ... nyt siirretään hiljakseen ostovoimaa tovereille, joiden kulutuskyky on vain 10- tai 20-osa meidän suomalaisten tovereiden kulutusjuhlasta. Kiinalaisen palkka on keskimäärin ahkeralla ammattimiehellä 150 euroa kuukaudessa *, mainittakoon, että laadukas kondomipaketti Pekingissä maksaa n. 4 euroa! Kuinka monta kondomipakettia sinä saat bruttopalkallasi? (kysymys on humoristinen, mutta lukuarvoiltaan totuudenmukainen).


Maailmanlaajuinen solidaarisuus ei ole uutta vasemmistolaiselle aatemaailmalle 


Solidaarisuus on vain unohtanut sen, että meille tyypillistä kulutusvoimaa ei voida missään tilanteessa siirtää kaikille; jos näin tehdään, niin koko maapallo hukkuu jätteisiin ja saasteisiin ja tätä ennen kaikki raaka-aineet ovat loppuneet, öljy ensimmäisenä. Keinoiksi kansainväliselle internationaalille jää vain kulutuksen tasaaminen ja luonnon säästäminen. Palkat on reivattava sellaisiksi, että jaettavaa riittää kaikille, sillä meillä on toistaiseksi vain yksi maapallo.


Lisäksi jäljellä on vielä yksi hyvin vaikea yhtälön muuttuja; 


 ... pääoman haltijat ja "patruunat" ovat edelleen yhtä ahneita kuin sata vuotta sitten ja he katsovat oikeudekseen pitää yllä 100- jopa 1 000 kertaisesta kulutusjuhlaa keskiarvoihin nähden. Osaaminen ja paremmuus uudessa maailmanjärjestyksessä ei tue noin suuria kulutusvoimaeroja; ihmisistä tulee enemmän ympäristönsä vaalijoita, koska on mukavampaa hengittää puhdasta ilmaa.


...
Vasemmiston uusi aate on varjella luontoa ja tasapuolistaa koko maailman tovereiden palkkapussin kokoa suhteessa välttämättömään kulutukseen; kerskakulutuksen ajat ovat ohi länsimaissakin. Emme voi enempää kupata vähempiosaisia tovereitamme, yltiöhalvan raaka-aineen aika on ohi ja osa raaka-aineiden kohonneista hinnoista menee paikallisen toverin tilipussiin, joskin vielä edelleen suuri osa pääomien haltijoiden laareihin ja kirstuihin.



Kerskakulutukseen on säädettävä ensimmäiset YK-pohjaiset maailmanlaajuiset kulutuksen lait 


Kerska maksaa tuon 100- tai 1 000 kertaisen määrän kuin peruskulutus. Valtioiden työnä tulee olemaan vuosikymmenien saatossa kehitetty tulontasaus turvaamaan yhteiskuntarauhaa. Vasemmiston on aika uudistaa ansiokkaat mutta ikääntyneet teesit vastaamaan nykyisyyttä. 

On myös muistettava, että nykyistä markkinarahanehtoista yhteiskuntajärjestelmää pitää pystyssä suuret tuloerot. Vasemmisto voisi myös aloittaa yhteenkuuluvuuden aikakauden, jossa osallistujat kokevat osansa hyväksytyiksi ja tärkeiksi. 

Tunnearvot ovat oleellinen osa kansalaishyvinvointia.


...
* BOFIT Kiina tilastot ~  http://www.suomenpankki.fi/bofit/seuranta/kiinatilastot/Pages/default.aspx




PS
Kappalejaottelu usittu ja väliotsikointi luotu 14.5.2016.

Tulevat sodat ovat tietokonepelejä, mutta Suomelle armeija on myös kasvatuslaitos

Tulevat sodat ovat tietokonepelejä, mutta Suomelle armeija on myös kasvatuslaitos

Valtiovarainministerin kiristellessä hampaitaan kustannuspaineiden alla, tulee aika-ajoin Suomen armeijan vuoro kantaa kustannussäästöt pöytään. Armeija on Suomelle kansallinen instituutio. Sen teho on muutakin kuin raaka puolustusvoima. Armeija on ollut kautta-aikojen poikien (nyt myös tyttöjen) kasvatuslaitos.

Edesmennyt Isänmaan ääni - jalkaväen kenraali Adolf Ehrnrooth oli nuorison ystävä ja harras Isänmaan puolustaja, joka koko elämänsä arvosti lakiin perustuvaa asevelvollisuutta. Nykypäivän moderni armeija toimii tietokoneiden varassa. Informaatio ja sen käsittely on pelin henki. Nämä ominaisuudet tarvitsevat huippukoulutettuja yksiköitä. Näillä perustellaan armeijan modernisaatiota, joka samalla poistaisi asevelvollisuuden.

Asevelvollisuus on Suomessa suosittua. Siviilipalvelus on kunniakas vaihtoehto, mutta sitä käytetään yllättävän vähän hyväksi. Suomessa armeija on traditio ja sillä on arvokkaat perinteet. Suomi säilytti itsenäisyytensä korpisotureiden voimalla sekä saksalaisten aseavulla. Suomalainen on ylpeä armeijastaan ja haluaa säilyttää sen myös asevelvollisuusarmeijana. Syy on yksinkertainen; armeija opettaa vastuunkantoa ja -tuntoa nuorille kansalaisillemme. Nykypäivänä nuorten kunto on vain luvattoman heikko, jo tämänkin takia armeijan varusmiespalvelusta voitaisiin tehostaa kunnon huolehdinnan osalta. Armeijassa oloaika pitäisi nostaa 12 kuukauteen kaikilta, reserviupseerikoulutus vastaavasti 18 kuukauteen. Armeijan koulutukseen voitaisiin sisällyttää myös kriisiaikojen toimintakoulutusta, myös vakavien onnettomuuksien ja luonnonkatastrofien osalta. Suuri joukko nuoria viettää osan nuorudestaan toimettomina; parempi olla motivoitumassa armeijassa kuin joutilaana peruspäivärahalla. Nykypäivänä on merkille pantavaa reserviupseerikoulutuksen saaneiden yhteydenpito myös varusmieskauden jälkeen sekä heidän keskiarvoa parempi menestys siviilielämässä. RUK antaa toimivia ominaisuuksia mm. johtamiseen liike-elämässä.

Armeijan merkitys on kansallinen. Armeijalla on myös merkittävä työllisyysvaikutus. Lisäksi armeija on merkittävä ostaja alueellisesti. Tulevaisuuden armeijamme voidaan jakaa kahteen osaan: huipputekniikan ammattiarmeija sekä kansalliset kaartit tasaisesti ympäri Suomen. Kansallisen palveluksen jälkeen jatko ammattiarmeijaan on vapaaehtoinen ja siitä maksetaan kilpailukykyinen palkka. Nämä järjestelyt tuovat valtiolle lisämenoerän ja tuon järjestelyn päätös voidaan hakea kansanäänestyksestä. Suomi on hyvä maa ja sitä kannattaa puolustaa (jv.kenraali Aadolf Ehrnrooth), ...myös muillakin arvoilla kuin sotimisella.


Ilkka Luoma

02130 ESPOO
0400 607080
ilkka.luoma@keskipiste.fi

maanantaina, huhtikuuta 04, 2005

Pidemmälle koulutetuilla on samanlainen lakko-oikeus kuin muillakin, mutta ...

Pidemmälle koulutetuilla on samanlainen lakko-oikeus kuin muillakin, mutta ...

Lakkoilu on taas ylittänyt uutisoinnin. Lakko on aina merkki epäonnistumisesta. Se on merkki siitä, että joustavuus loppui. Lakkoilu on jäänne ajoilta, jolloin ei ollut mitään luottoa tekijän ja teettäjän välillä. Lakko on vanhanaikainen ja alkeellinen ase, joka saan aikaan pidemmällä jänteellä vain vahinkoa. Vastuulliset ihmiset eivät tarvitse lakkoja. Vastuulliset työnantajat huolehtivat tärkeimmästä voimavarastaan, työntekijöistä.

Lakot ovat vähentyneet viime aikoina. USA:ssa edesmennyt presidentti Reagan erotti lakkoon menneet lennonjohtajat ja palkkasi ilmavoimista uudet. Vielä 80-luvulle saakka Japanissa työnantaja huolehti tekijänsä kehdosta hautaan. Kuuluisa patruuna Valkeakoskella järjesti duunareilleen kodit, tarhat, koulut, itse työn ja vieläpä jalkapallojoukkueen. Juuso Wallden huolehti kaikesta; hän valitsi olohuoneiden tapetitkin.

Lakko keksittiin dinosaurusaikana, jossa vastakkain oli Jussi ja jumala. Työnantaja otti kaiken irti, ei säästänyt kallisarvoisinta "omaisuuttaan", työntekijää. Työnantaja oli kapitalisti, eikä ymmärtänyt virheitään, vaan katsoi tilikirjoja. Duunari otti ja hermostui, perustettiin punaisen aatteen liikkeet. Joukkovoima teki tehtävänsä. 80-luvulla saavutettiin tila, joka oli luonut suomalaisen hyvinvointivaltion. Työvoimaliike tuossa muodossaan oli tehnyt tehtävänsä.

Nyt on uusi aika; vastakkainasettelu on vain yritystoiminnan kilpailuasetelmissa, ei enää tekijöiden ja teettäjien asetelmissa. Vastuuntunto työntekijöistä on ainut keino työnantajalta, jotta kilpailukyky säilyisi. Joukkovoima muuntuu yksilön voimaksi. Mikäli vastuunkantoa ei havaita työnantajassa, koituu se hiljalleen yrityksien tuhoksi; ne menettävät kilpailukykynsä. Maailmalla on runsaasti yrityksiä, jotka aina tekevät jonkun asian paremmin. Me emme voi lakkoilla, me voimme olla kapeilla toimisektoreillamme vain parhaita ja kyvykkäimpiä.

Työ on muuttunut joustavaksi, työsuhteet lyhyiksi. Vuokratyövoima lisääntyy koko ajan. Perinteelliset asetelmat ovat murtumassa. Joukkovoima on muuttumassa tiimivoimaksi. Järjestöt linnoissaan ovat poistumassa muodostuakseen verkostovoimaksi yksilöiden väleille. Informaatio ei tule enää Helsingin päätoimistolta, vaan välittömästi kannanottoina suoraan yksilöiltä ja verkosta. Työntekijät tuntevat yhtiönsä; puuttuu vain se, että he voisivat osallistua myös pääomasijoituksin. Yhdysvalloissa on yhtiö, jonka kaikki 9000 työntekijää ovat myös omistajina ja tuo yhtiö menestyy hyvin.

Työntekijä ja työnantaja ovat verkostotiimi, jossa yhdessä vaalitaan yhtiön etuutta kilpailijoita vastaan. Työyhteisö muodostaa hengen, jossa jokainen huolella valittu tiiminjäsen tekee osansa motivoituneena ikäänkuin yhtiön omistajana. Jokainen yhtiöstään ylpeä tiimiläinen saa palkkansa vain tuotoksesta, ei budjeteista ja tämä on oikeasti tiedostettu. Tämän päivän parhaat yhtiöt huolehtivat työntekijöistään; arvokkaimmasta luonnonvarastaan, jonka innovaatiot luovat kilpailukyvyn. Menestyvä yhtiö kiittää tekijöitään oikeudenmukaisella voitonjaolla tai vaikeat ajat ylittävillä ratkaisuilla. Lakkoja emme enää tarvitse. Ongelmat ratkaistaan täsmähoidolla.

Vihreiden tuleva puheenjohtaja voisi olla Anni Sinnemäki

Vihreiden tuleva puheenjohtaja voisi olla Anni Sinnemäki

On kannustettavaa että Vihreät voisivat saada myös nuorennusleikkauksen kuten kyykyssä oleva kykypuolue sai Kataisen. Vihreiden osalta voisi sanoa, että luonnonmukaisesti älypuolue voisi saada oman nuoren innostajansa. Nykyinen puheenjohtaja Osmo Soininvaara on tunnetusti fiksu ja älykäs mies. Vihreäliike on vedenjakajalla; tuleeko siitä (vai onko tullut jo?) tavallinen "tasaistunut" puolue muiden joukkoon vai ottaako se irtioton todellisiin haasteiden ratkaisuihin.

Anni Sinnemäki edustaa luovaa ajattelua. Sinänsä luonto ja luonnon ymmärtäminen ei vaadi luovia ratkaisuja, koska harmoniassa ei spekulointeja tarvita, kaikki on jo kirjoitettu luonnon omaan käsikirjaan. Annin tehtävä luovuudellaan olisikin selostaa tämä luonnonymmärrys itse ihmisille! Me emme oikein tahdo ymmärtää mitä ympärillämme tapahtuu puhumattakaan siitä mitä teoillamme aiheutamme nyt ja vastaisuudessa. Luonnon käsikirjan selostus kuluttajille on ensiarvoista ja tähän Anni voisi olla oikea henkilö.

Vihreän puolueen voittokulkua ei lasketa markkinaehdoin; se lasketaan kestävinä ratkaisuina itse kokonaisharmoniassa ja ihmis- ja eläinkunnan hyvinvointina luonnonmukaisesti elämisen tasona eikä kulutusjuhlana. Niin Vihreät kuin ihmiskunta elää veitsenterällä; nyt ei enään kommunikeamietinnöt ja juhlalliset lausumat tee kesää. Nyt on tekojen aika. Vihreiden irtiotto voisi tapahtua dynamiikalla ja informaatiolla jopa eduskuntavaalien äänimäärän laskun uhalla. Väittäisin kuitenkin, että kansalaiset tiedostavat paremmin tulevat ympäristömme uhkatekijät kuin keskivertoiset poliittiset päättäjät. Vihreiden tosiasioihin perustuva informaatio ja toimintatapa tekoineen (so. aatteen julistus, koska nykyinen Vihreiden poliittinen valta ei riitä konkreettisiin tekoihin) toisi lisää kansanedustajia eduskuntaan tekemään myös oikeita ja konkreettisia päätöksiä. Anni Sinnemäki voisi olla se airut, joka voisi ravistella ja herättää äänestäjät. Tarvittava karisma kasvaa sitten tekojen mukana ja "Itsevaltiaat" auttaa omalla puolellaan.

On myös muistettava, että vihreät ajatukset eivät ole Vihreiden yksinoikeus; myös muut puolueet ovat heräämässä ympäristön tilaamme ja elämisen tasomme tasapainoiseen arvioimiseen luonnon harmonia näkökulmasta. Toivotan Annille voimaa tehdä päätös lähteä oman puolueen puheenjohtaja kisaan!


(kirjoitettu ma. 4.4. klo 8:50)

Ilkka Luoma