lauantaina, toukokuuta 28, 2005

Kirpputori on trendipaikka

Helsingin Vallillassa Valtteri kirpputori Suomen Itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta 2005. Mukana olivat Ellu ja Irmuli. Photo by Ilu


Uutisointi kertoo, että kirppari on nyt muotimesta ja löytöjen aarreaitta. Sen suosion kasvu kertoo myös muustakin; ihmiset ovat ylittäneet pelkokertoimen pukea ylleen toisen ihmisen käyttämiä vaatteita ja lisäksi esim. ruokapöytään voidaan kattaa historiaa toisen pöydästä vuosikymmenien takaa.

Taloudellinen ja ekologinen kestävyys suosii kierrätystä. Kirpputoritoiminta on energiaa säästävä ja ihmisenergiaa kuluttava kävelykierrosoperaatio eri kirpparipaikoista toiseen toivossa löytää jotain erilaista ja poikkeavaa. Kirpparitoiminta on sosiaalinen tapahtuma. Ventovieraat ihmiset keskustelevat luontevasti toisilleen ja löytävät yhteisiä puheenaiheita.

Rahaliukas markkinatalous ei taas suosi kierrätystoimintaa, koska se vähentää tuotantoa ja sitä myöten työllisyyttä, ellei lukuun sitten oteta työnhauskuutta ollessamme myymässä ylijäämäkamaamme tiskin toisella puolen. Kirppis on veroton projekti, jossa tarpeeton muuttuu ostovoimaksi käytettäväksi muualla rikastuttamaan markkinatalouden loputonta Molokin kitaa.

Energiataloudellisesti vanhan löytyminen uudelle omistajalle on luonnonvaroja säästävää. Uuden luonti vaatii aina raaka-aine- ja materiaalimuutoksia ja energiaa logistiikan järjestelyihin sekä muodonmuutoksien operointiin. Uuden valmistaminen vaatii myös runsaasti yhä vähemmäksi käyvää puhdasta vettä, joka olisi suunnattava kasvuston, eläinten ja ihmisten käyttöön.

Kirppari on trendikäs erilaistaja korostaen yksilönsä individuaalia asennetta ja markkinatalousmuodin seuraamisen tarpeettomuutta. Ihmisen korostaessa kuitenkin itseään ja erilaisuuttaan, on ympäristöllisesti hyödyllistä jatkaa jo valmistetun tavaran kiertoa. Hyödyntämällä jo aiemmin käytettyä muutosenergiaa ja raaka-ainetta, käytettävyysajan pitkittyminen pienentää ekologista jalanjälkeämme. Kaikki siis tekemään yksilöllisiä löytöjä ja inhimillistämään vuoropuhelua historiastamme.

torstaina, toukokuuta 26, 2005

Osa EU:sta haluaa estää vapaata vaatteiden hankintaa Kiinasta

Fanfaarit soivat muutama vuosi sitten Kiinassa, kun WTO jäsenyys astui voimaan. Nyt EU on huolissaan kuluttajiemme vapaasti päätöksestä ostaa edullisia vaatteita Kiinasta. Yhtälö on mielenkiintoinen; veronmaksajamme säästävät rahaa muuhun kulutukseensa ja suorittavat samalla ostovoimansiirtoa kiinalaisille. Osa siirtämästämme rahasta palautuu osinkoina takaisin omistamiemme yhtiöiden kautta tai sitten jää Kiinaan länsimaisina investointeina.

Kiina käy massiivista ulkomaankauppaa mm. USA:n kanssa saavuttaen suuremman vientiylijäämän kuin koko Suomen bruttokansantuote vuodessa. Tuon USA ylijäämän Kiina sijoittaa takaisin USA:han täyttäen näin George W. Bushin ammottavat alijäämät. Ilmaiseksihan mitään ei saada, vaan Kiina osaltansa rahoittaa amerikkalaisten kulutusta.

Kiina haluaa pitää hyviä suhteita Eurooppaan; he ovat tehneet monia päätöksiä, jotka voidaan lukea EU:n eduksi; Kiina mm. tukee historian suurinta tutkimuskohdetta, fuusiovoimalaitoksen tutkimusreaktorin rakentamista Ranskaan vastoin USA:n ehdotusta Japania. Kiinalaiset ovat luottaneet suomalaiseen insinööriosaamiseen jo 1950-luvulta lähtien; Suomi myi tuolloin ainoana rehellisesti käytetetyn paperikoneen, muut kilpailijat koettivat maalata koneensa näyttämään uusilta. Kiinalaisilla on pitkä muisti. EU:n strateginen mahdollisuus on Kiina. Kiinalle EU on taas selkeä vaihtoehto USA:lle. Voidaan sanoa, että Kiinan fokus on pitkässä juoksussa ottaa asemansa takaisin, mikä sillä oli muutama sata vuotta sitten maailman merkittävimpänä teollisuus- ja kauppamaana. Kiinalaiset seuraavat huolissaan USA:n valta- ja raaka-ainevarantojen hallintapyrkimyksiä. Kiina haluaa väestöönsä nähden oikeudenmukaisen osuutensa maailman yhteisistä luonnonvaroista, mm. öljystä.

Muutamien EU-maiden on turha kiukutella kansalaistensa vapaaehtoisista ostopäätöksistä, jotka vievät työpaikkoja kulutuksellaan itseltään, ostopakkodirektiiviä Kiinasta ei ole. Suomalainenkin pääoma on vapaaehtoisesti kaikkoamassa omasta maastamme korkeiden kustannusten ja pitkien kuljetusmatkojen vuoksi. Me yksinkertaisesti tasaamme maailmanlaajuista ostovoimaa kiinalaisten hyväksi, sitä voisi kutsua vapaaehtoiseksi solidaarisuuden osoitukseksi kanssaveljillemme.

Jos Kiinassa on tehokkaampaa tehdä vaatteita ja me niitä ostamme, niin markkinatalous on tehnyt tehtävänsä. USA:n edesmennyt presidentti Ronald Reagan totesi amerikkalaisille maailman suurimmille autonvalmistajille kieltäytyvänsä ehdottomasti asettamasta suojatulleja japanilaisia autoja vastaan. 1980-luvulla japanilainen auto kompaktina pakettina kävi USA:ssa hyvin kaupaksi ja Ford ja GM etunenässä menivät parkumaan Ronnieta apuun kauppamuurien asettamiseksi. Ronnie kertoi mielipiteenään kuuluisat sanat osapuilleen näin: "Jos te ette pysty valmistamaan kilpailukykyisiä autoja kuluttajillemme, niin tuokoot japanilaiset autojaan tyydyttämään kansalaistemme tarpeita". Amerikkalainen autoteollisuus otti opikseen ja alkoi valmistamaan kansalaistensa haluamia kompakteja ja pienikulutuksisempia autoja (tuo samainen Reagan muuten hikeentyi aikoinaan lennonjohtajien lakkoon ja erotti koko porukan ja siirsi ilmavoimistaan uudet miehet torneihin).

Kiina on suuri ostaja Suomesta ja kauppatase on meille suotuisa. Kiina ostaa ja haluaa ostaa paljon huipputekniikkaa ja raaka-aineita; mm. Rautaruukki on myhäillyt nousevista teräshinnoista ja suurenevista toimituseristä. WTO periaatteen mukaan maailmankauppa tulisi olla vapaata joka suuntaan. Voimme vain miettiä sitä, kun Venäjäkin astuu WTO:n jäseneksi. Länsimaisessa markkinataloudessa ja kulutusjuhlassa itse kuluttaja on kuningas. EU säätää direktiivejä kuluttajaa ajatellen; EU ei voi astua omien periaatteidensa päälle patoamalla vapaaehtoista kiinalaisten vaatevyöryä. Kuluttaja ostaa sitä mitä markkinatalous mainostaa, maahantuojat eivät koskaan tuo sellaista tavaraa, joka ei ainakaan tutkimusten mukaan menisi kaupaksi.

Vapaus on koittanut kulutukselle kuten pääomalle; mennä sinne missä ostovoima ja kilpailukyky ovat parhaat. Pääoma kilpailee sijoituksista, joiden päämäärinä ovat hyvällä voitolla tapahtuva tavaranvalmistus ja palveluiden tuotto myyntiin koko maailman kuluttajille, siis meille. Teoreettisesti ottaen siinä vaiheessa kun meillä Euroopassa ei ole enään työtä eikä vientitoimintaa, alamme valmistamaan vaatteemme kotikutoisesti, koska ostovoimamme on siirretty tulontasauksena halpatyövoimamaihin ja emme enää kykene tuontitoimintaan. Todellisuudessa palkkaerot ovat jo tätä ennen tasaantuneet siinä määrin, että kilpailu käydään osaamisella sekä innovaatioilla ja tämä tasaa myös tavara- ja pääomavirtoja maailmalla. Kiina on tullut nyt ottamaan sille kuuluvan osansa maailman tavara- ja raaka-ainevirroista.


Ilkka Luoma

keskiviikkona, toukokuuta 25, 2005

Kansainvälinen työnjako ja Kiinan 235 ihmistä per suomalainen

Peking, Kielletyn kaupungin portti ja Maon kuva, 4. marraskuuta 2004. Photo by Ilu


2000 vuotta sitten Kungfutselaisuus löysi tiensä Kiinassa Shandongin maakunnassa. Oopium-sodissa Kiinan keisari halusi estää kansalaistensa oopiumin käytön, ja se haittasi siirtomaaisännän Englannin busineksia; Englanti hikeentyi ja julisti Kiinalle sodan.1800-luvulla Kiina oli eräs maailman suurimmista teollisuustuottajista. Nyt Kiina rahoittaa merkittävänä osallisena mm. USA:n jättiläismäistä ulkomaankaupan vajetta pitäen samalla korkotasoa alhaalla.

Suomella ja Kiinalla on mallikelpoinen kauppatasapaino, se on meille hiukan ylijäämäinen. Kiina on merkittävä korkeateknologian tilaaja Suomesta; paperikoneet, metsäkoneet, insinöörisuunnittelu ja mm. ohjelmistotuotteet. Tänä päivänä Kiinan kysyntä kasvaa koko ajan ja tuo mahdollisuuksia mm. Suomelle. Finnair on saanut runsaasti tuottavia Kiinan lentoja molemminpuoliseksi hyödyksi.

Kiinan toimet "länsimaalaistumisen" tiellä omalla metodillaan alkoivat presidentti Deng Xiaopingin aikana vain pari vuosikymmentä sitten. Tämän jälkeen maailma on nähnyt historian kovimman taloudellisen kasvun; mm. raaka-aineiden lisääntyvä kysyntä nostaa maailmanmarkkinahintoja.

Kiina on oikeutettu "jalanjälkensä" kokoiseen talouteen ja merkittävyyteen yhteisissä globaalioperaatioissa. Maapallomme kulutusjuhla on juuri nyt vielä vinoutunut Atlantin toiselle puolelle. Kiinalaisia on 1,3 miljardia; se tarkoittaa n. 20% koko maapallon väestöstä. Oikeudenmukaisuusperiaatteella Kiinalle kuuluu kokonsa mukainen osuus pallomme mahdollisuuksista. Kiina peräänkuuluttaa yhteistä toimintaa yhteisen pallomme eduksi; yksikään kansakunta ei voi olla yksinvaltaisessa asemassa.

Suomelle Kiina on suuri mahdollisuus; meillä jokaisella suomalaisella on Kiinassa 235 kanssaveljeä ja -sisarta, joista pieni osa voisi tuntea meitä paremmin. Suomalaisiin kauppamiehiin ja ennen kaikkea insinööreihin on luotettu Kiinassa jo 1950-luvulta lähtien. Nokian operaatiot alkoivat vasta 21 vuotta sitten. Kiinalaisilla on pitkä muisti ja hyvät työmme muistetaan kauan. Kiina ei ole eksoottinen, vaan pikemminkin me olemme suomalaisina harvinaisia.

Kiinan tulee myydä jokaiselle EU-kansalaiselle kaksi paitaa, että se voisi ostaa yhden Airbus-matkustajakoneen Ranskasta. Kiina on tarvitsemassa lähivuosina kymmenittäin uusia liikennekoneita. Kiina tulee myös tilaamaan suomalaisten osaamia risteilyaluksia, jotka nyt ovat menneet lähinnä norjalaisille ja amerikkalaisille varustamoille.

Kiina voi olla meille mahdollisuus ahkeran ja luotettavan työvoiman saannin osalta; heidän palkkatoiveensa on kilpailukykyinen ja se voi olla ratkaisu tuotettaessa vapautuvassa Karjalassa vapaakauppa-alue eduin tuotteita Venäjän loputtomille kulutusmarkkinoille. Nythän tuotanto ja suunnittelu menevät sinne, missä palkat ovat kilpailukykyisiä sekä ennenkaikkea missä on kysyntä. Suomen vieressä on Euroopan suurimmat tulevaisuuden markkinat.

Kiina vie oikeutetusti osansa verran työpaikkoja, koska myöskin kulutus tapahtuu siellä. Ensimmäisessä vaiheessa lihoneet länsimaat luovuttavat "liukuhihnat" meneillään olevan kansainvälisen uustyönjaon operaatiolla kilpailukykyisille palkkakustannusmaille. Kiinan jälkeen on tulossa toinen Aasian väestöjättiläinen Intia (1,1 mrd asukasta). Seuraavassa vaiheessa kansainvälisen työnjakopolitiikan mukaisesti luovutamme suunnittelutoimintamme "alakerran"; jälleen palkkapolitiikkamme ja kysyntätekijän mukaisesti.

Meille jää korkeasuunnittelu ja toistemme palvelu sekä alueellinen sisämarkkinarakentaminen ja ylläpito, vaikkakin jo nyt eestiläiset rakennusmiehet "konsultoivat" rakennustyömaillamme. Syy on selkeä, palkkamme länsimaissa ovat liian korkeat. Me emme ole sen parempia kuin ystävämme Kiinassa tai Intiassa. Palkat tulevat myöhemmäksi onneksemme tasaantumaan hyvin pitkällä aikavälillä. Me voimme vain kilpailla osaamisella, laadulla tai sitten kustannuksilla; kustannuksissa olemme jo hävinneet, toistaiseksi. Opetuksemme peruskoulusta yliopistoihin on uudistettava perin pohjin; nyt on tekojen aika, puhumisen ajat ovat ohi. Voimme myöskin vaihtaa liturgiaan ja jargoniaan hautautuneet politiikkomme seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Korkeateknologia ympäristö-, kierrätys-, energia-, tietotekniikka- ja telekommunikaatioaloilla ovat osaamisalueitamme kuin myös uudistuvien raaka-aineiden käyttö, vrt. peruspaperiteollisuuden muutos korkean osaamisen puuraaka-ainerakentamiseen. Taloja tarvitsemme aina, mutta paperi takapuolen pyyhintään ja kertakäyttökulutukseen informaation jakajana on kohta historiaa, ehkä toilet operaatiot muuttuvat hiukan hitaammin :-)

Kiina ottaa joka tapauksessa osansa maailman taloudessa; me suomalaiset voisimme hyötyä asiasta olemalla vieläkin parempi yhteistyökumppani edes muutamaan niistä 235 ystävästä, mitä Kiinassa on meille jokaiselle. Kiinankielen taito on tätä päivää ja tulevaisuutta. Kulttuurien tuntemuksella ja kielitaidon hallinnalla olemme varmentamassa sillanrakentamista maidemme välille molemminsuuntaisena liikenteenä.

tiistaina, toukokuuta 24, 2005

Kansanedustajat voisivat kieltäytyä palkankorotuksista

Kansanedustajan työnantaja on yksiselitteisesti äänestyskelpoinen Suomen kansalainen, joka antaa äänensä valitulle ehdokkaalle. Kansanedustajien palkan katsotaan jääneen jälkeen yleisestä kehityksestä. Suomessa tiedetään, että meillä on laajasti ja yleisesti ottaen keskimäärin liian korkeat palkat pärjätäksemme kansainvälisessä kilpailussa.

Kansanedustajat ovat saamassa noin 300 euroa lisää rahaa kuussa päästen n. 5.200 euron palkkaan. Nykyisellä palkalla olisi tullut erinomaisesti toimeen. Kansanedustajat edustavat kansaa ja ovat parhaimmillaan tiennäyttäjiä tai heidän ainakin pitäisi olla. Tunnetusti politiikka ja edustuksellinen demokratia ei kiinnosta 30% Suomen äänestysikäisestä kansasta.

Valitsemamme edustajat voivat nyt esimerkin vuoksi kieltäytyä palkankorotuksista ja suunnata osuutensa kunkin valitsemaan kohteeseen, jolla katsoo olevan esimerkillistä tehoa. Tuo säästyvä rahasumma ei ole suuri; se on lähinnä symboolinen, mutta esimerkki on sitäkin voimakkaampi.

Lakossa oleva Paperiväki ja tehtaiden johtajat voisivat olla seuraavat esimerkin antajat. Molemmat niin Paperiväki kuin johtajisto metsäteollisuudessa ansaitsevat riittävästi pitääkseen yllä erinomaista elintasoa keskiarvoon nähden.

Kansanedustajat ovat keskimäärin hyvin koulutettuja ja ymmärtävät kilpailuasetelmamme huononevan lähivuosina, koska kulurakenteemme on liian suuri. Kansanedustajan ei tarvitse ihmetellä politiikan arvostuksen puutetta. Suoralinjainen edustuksellisuus, jossa ei tarvitse äänestäjää nuoleskella neljän vuoden välein, tarvitsee rehtejä otteita ja esimerkkejä. Arvostus nousee osallistumisesta ja vastuunkannosta.

Nyt on aika kantaa vastuuta. Myönnettyä palkankorotusta ei ole pakko nostaa tililleen. Edustuslaitoksemme voi nyt aloittaa ryhtiliikkeen ja katsoa tulevaisuuteen lastemme hyväksi. Kysymys on kansallisesta teosta, jonka symboliarvo kantaa kauas. Nyt on tekojen aika, liturgioiden ja poliittisen jargonin aika on ohi. Teot ratkaisevat.


Ilkka Luoma

Itsetunto on ihmisen perusvoimanlähde

Hyvä itsetunto mahdollistaa menestyksen osaamisen auttamana ratkaisevalla hetkellä. Tietävä ja itsensä kanssa sinut oleva ihminen ei ole kuljetettavissa kaikkien oikkujen ja päätöksien perässä. Ihminen luo itselleen menestymisen mahdollisuudet vahvalla itsetunnolla. Itsetunto-ongelmia on niin yksilö- kuin kansakuntatasolla.

Ehkä tunnetuin itsetunnon alentuma on kansakuntana perisaksalaisilla, lähtien tapahtumista yli 60 vuoden takaa. Yksilöllisiä itsetuntokriisejä voimme havaita ympäriltämme katsomalla tapahtumia ja ihmiseloa avoimin silmin. Itsetunnon puute on pahimpia esteitä pyrkiessämme saavuttamaan itsellemme menestystä työ-, liike- ja suorite-elämässä, kuten huippu-urheilussa.

Vahvan itsetuntoiset ihmiset voivat aikaansaada tuloksia ja kunniaa itselleen kuin muillekin. Mitalin toisena puolena esiintyy kirkkaan itsetunnon ja liiallisen itsekkyyden myötä ongelmia muille sekä pyrkyryyttä toisten kustannuksella. Vahvasti itsetuntoinen ihminen aikaansaa toisia huomioimattomana historian tuntemia suurkriisejä ja katastrofeja.

Vahvalla itsetunnolla ja kokoamalla itsensä ratkaisevalla hetkellä suoritukseen aikaansaa jopa maailmanennätysluokkaa olevia tuloksia. Epävarmuus on menestyksen uhka. Epävarmuus luo päättämättömyyttä ja olemattomalla tai latistetulla itsetunnolla ei voi olla varma omasta osaamisestaan, vaikka esim. ammattitaito olisi huippuluokkaa. Epävarma ihminen ei uskalla tuoda itseään julki ja monesti esim. työ- ja liike-elämässä se paras ratkaisu jää käyttämättä.

Suurin ongelma on itsetunnon latistajat; tätä tapahtuu runsaasti työyhteisöissä, joissa kyynärpääprosessi on vahvojen ja itsekkäitten työkalu. Perheyhteisöissä aikaisempi naisaseman aliarviointi on muuttumassa ratkaisevasti naisten kouluttautumisen kulkiessä miesten ohi. Toivottavasti historiallinen asia ei käänny päälaelleen.

Itsetuntoisuutta voi opiskella hyväksymällä itsensä. Yhteiskunta saa ratkaisevasti lisää osaamisesiintymistä todellisten ja hiljaisten osaajien tullessa kuorestaan esille. Näin moni kyynärpäätaktikointi väärin lopputuloksin saa rinnalleen osaamista ja ammattitaitoa. Tänä päivänä kehitystämme hidastaa liian monet liiaksi omaa etuaan ajavat pyrkyrit, joille itsetunto ei ole ollut ongelma. Käytännön esimerkkinä aika-ajoin esiintyy suorastaan villiä ahneutta rahapiireissä; tällöin itsetuntoiset esiintyjät manipuloivat kahinakansaa sijoituksiin antamalla ymmärtää suurista voitoista. Joitain esimerkkitapauksia on nyt menossa syyteharkintaan ja raastupaan.

Olisiko kuitenkin niin, että optimaaliseen kehitykseen ei pidä päästäkään, koska tuolloin vajavaisimmat ihmiset jäisivät jalkoihin ja näin toteutuisi eläinkunnan laki harmonisesta kilpailusta osaavimman ja voimakkaimman eduksi. Todellista vahvuutta saavuttavat vain osaajat ja harmonisoijat ymmärtämällä kokonaisuudet. Terve itsetunto on vahvuus, jolla saavutetaan tyytyväisyyttä, yhteenkuuluvuutta ja tavoitteen saavuttamista.

Liiaksi itseensä kohdistuva itsetunto estää moniarvoisuutta sekä laaja-alaista ongelmienratkaisua. Hyvä itsetunto on kaikkien oikeus ja sen vaaliminen alkaa jo varhaisesta lapsuudesta. Voimme myös huolehtia lähimmäisistämme kannustamalla kohottamaan itsetuntoa. Kansainvälinen uustyönjako edellyttää meiltä voimakkaita ponnisteluja ylläpitääksemme hyvinvointi-Suomea, ja yksi oleellinen osa on vahva kansallinen ja yksilöllinen itsetunto.

maanantaina, toukokuuta 23, 2005

Ruoan hinta tasaantuu kilpailulla ...

Kotimainen ruokaketju mainostaa alentaneensa 500 elintarvikkeen hintaa. Kauppojen omat merkit lisääntyvät. Brandituotteet jäävät paremmin ansaitseville ja joilla suu ei ole tuohesta. Suomeen ruoan hintakilpailun toi saksalainen elintarvikeketju. YLE julkisti ohjelmassaan, että saksalainen mentaliteetti on tiukkaa henkilökunnalle. Hintakilpailukyky muodostuu ostotoiminnasta ja kaupan kiinteiden kulujen hallinnasta.

Suosittu puheen aihe kaupungeissa on se, että meillä ruoka maksaa paljon. Todellisuudessa kotimaisten kauppojen kulurakenteet ovat kalliit, koska olemme halunneet palkkamme sille tasolle kuin ne nyt ovat. Sosiaalinen lintukotomme myös maksaa; meillä työn hinta on arvokas luonnonvara. Suomalaiset kaupat ovat hyvin pieniä keskieurooppalaisten kilpailijoiden rinnalla. Saksalainen ketju kilpailuttaa tavarantoimittajat tehokkaasti; suuruudella on etunsa.

Suomessa on korkea ruoan arvonlisävero (17%). Edelleenkin meidän lintukotomme ylläpito maksaa ja valtio tarvitsee omansa, kuten ruoan arvonlisäveron. Uudet kauppaketjut haluavat työntekijänsä töihin silloin, kun on kysyntää; jos ei ole ostajia, niin ei myös myyjiäkään ja toisin päin. Tehdyt työtunnit vaihtelevat kysynnän mukaan; nykymaailman joustot ulottuvat myös työaikoihin.

Mitä enemmän ostamme ulkomaalaisilta kilpailuun tottuneilta ruokakaupan ketjuilta, sitä enemmän tuemme ostokäyttäytymisellä uusia työaikajoustoja. Mitä enemmän ostamme kaupan omia merkkejä, tuemme alenevaa hintakehitystä, joka vääjäämättä siirtyy myös ennen pitkään kotimaisiin palkkoihin. Ostamalla tunnuksettomia tuotteita, annamme kaupalle mahdollisuuden ruokatuontiin, koska mm. Viro puskee markkinoille pienemmillä kuluillaan edullisempaa ruokaa. Ruoan alkutuotanto siirtyy pikkuhiljaa halvemman työvoiman maihin.

Mikäli haluamme tukea kotimaisuutta, maaseutuamme, ruokatuotantoamme ja työllisyyttämme, meidän tulee ostaa kalliimpaa kotimaista. Kotimaisella ruoalla tulee olla lisäarvo; se on työllisyytemme ja rahankierto omassa maassa. Kuluttaja tuntuu äänestävän kukkarollaan; saksalainen ketju on saavuttanut yllättävän suuren markkinaosuuden. Heidän myymänsä ruoka on yhtä hyvää kuin meidän omakin, kaikkeen tottuu. Kyllä tosiasia on se, että lisäarvoksi tarvitaan muuta kuin työllisyytemme hoito. Lisäarvoksi tarvitaan konkreettinen terveyshöyty tai muu eloamme edistävä seikka, kuten ruoan laihduttava merkitys. Olemme vauhdilla rasvoittumassa epäterveeseen suuntaan. Ihmiset ovat valmiit maksamaan erinomaisesta lisäarvosta, ainakin osa meistä.

Ei kannata syyttää turhasta alkanutta kilpailua etsimällä suurennuslasilla epäkohtia kilpailun aiheuttajasta. Kuluttajat ovat sanansa sanoneet. Kotimaisilla kaupanketjuilla on vain kilpailuun osallistumisen mahdollisuus. Kustannuksia ei voi ulosmitata kotimaisilta tuottajilta (heidän osuus on yllättävän pieni ruoan kokonaishinnasta, tosin valtion ja EU:n tukiaiset ovat suuri menoerä), kustannuspaineet tulee purkaa logistiikasta ja välikäsistä sekä kaikesta siitä, mistä kuluttaja ei halua maksaa. Terve kilpailu poistaa heikot pelurit. Vahvat herkkäliikkeiset myyntikanavat säilyvät. Myös ruokakaupassa tuotekehitys ja innovaatiot ovat sallittuja, pelkät pomppivat oranssipallot eivät riitä tuotekehitykseksi. Kansa äänestää suullaan ja vatsallaan sekä katsomalla kukkaron pohjalle.

torstaina, toukokuuta 19, 2005

EU - Vakaussopimus elää ja muuttuu

Saksa on ollut EU historian ajan ylivoimainen nettomaksaja eli rahanantaja muiden tukemiseen. Vuodesta 1997 lähtien Saksa on rahoittanut EU-budjetista 20-28%. Saksa suoritti myös merkittävän alueliitoksen, joka on niellyt yli 10 kertaa enemmän rahaa kuin Suomen valtion vuosibudjetti. Saksalaiset maksoivat myös Venäjälle jättiläismäiset rahat kiitokseksi siitä, että Venäjän armeija poistui muinoiselta Itä-Saksan alueelta.

Suomi on tavoilleen uskollisena ollut säntillinen ja velvollisuudentuntoinen EU-jäsen. Me olemme pysyneet ruodussa kaikilla mittareilla mitattuna ja ansiokkaasti olemme siirtyneet saajan roolista maksajaksi; uusien EU-maiden rahantarve on pohjaton. EU peruspolitiikan mukaan maksumiehet tulee löytää elintason nostolle, jotta palkat, hinnat ja muut kuluerät tasapäistyvät ja sisämarkkinoiden kilpailu siirtyy terveelle osaamisen eikä palkkaerojen pohjalle. Tallinnassakin hinnat ja palkat nousevat hyvää vauhtia kohti Suomen oloja.

EU vahvuus tulee myöhemmin todellisesta osaamisesta, koska sisämarkkinakilpailu luo sen. Toimivien sisämarkkinoiden etu on kiistaton; niin USA:lla kuin Kiinalla on jättiläismäiset kotimarkkinat. Todellinen osaaminen ja fokusointi ratkaisee myöhemmin meidän kyvyn kisata Kiinan ja USA:n kanssa. Nyt tuota kisakykyä meillä ei juurikaan ole. Nyt onkin viisasta tehdä yhteistyötä Kiinan kanssa ja hyväksyä heidät maailman liukuhihnatehtaana. Lisäksi heillä on loputon tarve korkeateknologialle, jota taas EU-alueella vielä on. Myöhemmin myös Kiinan palkat ja hinnat nousevat kuten nyt tapahtuu EU:n sisällä. Kiinalaisten eduksi jää populaatiovoima, joka vuosi mm. 300.000 uutta insinööriä hakeutuu työvoimamarkkinoille.

Vakaussopimus oli EU:ssa tarkoitettu yhtäläistämään ja tasapuolistamaan kasvupolitiikkaa, mutta mm. riistäytynyt palkkapolitiikka on vienyt osan kilpailukyvystämme. Radikaali toimenpide on alentaa systemaattisesti palkkoja ja luoda taisteluhenki nostamaan EU maailman osaavimpien joukkoon. Tämä on täysin mahdollista, kunhan parikymmentä eripuraista kansaa huomaa, että EU on tulevaisuuden voimanpesä; populaatio on kuitenkin huomattavasti suurempi kuin esim. USA:ssa. Järkevällä lainoituksella voidaan luoda edellytykset myöhempään vakaussopimuksen noudattamiseen.

Lopuksi Saksan ikeeseen olla ikuinen maksumies - heilläkin tulee suvantovaiheita ja veturi hyytyy. Joustavuus antaa nopeamman tien saada jälleen pyörät pyörimään. Tehtävää riittää; maailman ilmastomuutokset, saasteet, sosiaaliongelmat, raaka-aineiden niukkuus, puhtaan veden puute, öljyn hupeneminen; kaikki nämä vaativat koko EU:n kattavia ponnisteluja saavuttaaksemme oman sijamme maapalloistumisessa. EU:n hyvinvoinnin nimissä on poikkeuksellisesti viisasta myöntää Saksalle väljennys vakaussopimuksen klausuuleista.

Loppukaneettina voisi tuoda esille Karjalan palautuksen Suomelle; se maksaa niin paljon, että vakaussopimus ei toimi meidänkään tilanteessa. Joustavuutta tarvitaan oikeudenmukaisuuden saavuttamiseksi sekä kansallisen hengen puhaltamiseksi yhteiseen täysponnistukseen, jossa työllisyysnäkökulmat ovat etusijalla. Karjala-operaation täysremontti antaa työtä suurille joukoille, se on kansallinen hanke ja vakaussopimus joustaa.

keskiviikkona, toukokuuta 18, 2005

Demaripuolueella on nyt mahdollisuus parantaa politiikan kiinnostavuutta

Suomea on hallinnut viime vuosikymmenet voimakaksikko Demarit - Kepu. Kansalaiset ovat vieraantuneet puoluepolitiikasta. Suomen suurin puolue SDP valitsee uutta puheenjohtajaa. Valinnalla on merkitystä politiikan aatekehitykseen. Kaikki demareiden ehdokkaat kykynevät perinteelliseen politiikan hoitoon ja johtamiseen, mutta yksi voi olla kansaa innostava poikkeus. Sinänsä kaikki ehdokkaat ovat hyviä Suomen kansalaisia.

Ulkoministeri Erkki Tuomioja on tunnettu älykkö, joka on saanut hellyttävän terävän rooliasun kansalaisia tykästyttäneessä Itsevaltiaat - animaatiossa lauantaisin. Tuomioja on kiistaton ajattelija. Nykypuoluepolitiikka on erkaantunut kansasta ja siitä on syntynyt linnoitusjärjestelmä, jossa puheiden sisältö ei vastaa nykyisyyttä.Puoluejohtajana Tuomiojasta tullaan saamaan aivan uusia kykyjä esille.

Tämän päivän puoluepolitiikka tarvitsee muutosta, mikäli liturgisointiin, loputtomaan konsensukseen ja kansalaisten kyllästämiseen sisällyksettömästä puhetavasta halutaan eroon. Puoluepolitiikka on osa filosofiaa ja se on kykylaji. Arkiharmaa tavoitteeton ja sisällyksetön puoluejargonia erkaantuessaan kansalaisista on saamassa päätepistettään joka tapauksessa.

Demareilla on nyt mahdollisuus muuttaa ajattelunsa esilletuomisen linjausta eli aatteensa selkiyttämistä ymmärrettävään muotoon. Demarit voivat aloittaa uuden aikakautensa äänestämällä älyn ja kirkkaan terävän keskustelulinjan uudeksi airueekseen. Erkki Tuomioja on ajattelija, kuka pystyy herättämään ja kirvoittamaan puoluepolitiikalle sisältöä. Kansalaiset ovat kyllästyneet loputtomaan sanojen merkityksettömyyteen puheissa, joissa tavoitteena on vain säilyttää kannatus vaaleissa ottamatta mitään linjausvastuuta tuomalla esille puoluepolitiikan aatetta. Aate on väkevä voima, jolla rakennetaan huomista.

Suomi on markkinaorientoitunut rahan valtakunta, jossa kulutusvoima ja ostokykynsä esittely on noussut vallitsevaan rooliin. Politiikka ja aate ovat vedenjakajalla. Erkki Tuomioja voisi olla uusien puoluejohtajien esimerkkitapaus. Tuomiojalla on kyky herattää laajaa keskustelua, pohdintaa ja älykästä depattia luomaan pohjaa päättyvän nykymuotoisen kulutusjuhlayhteiskunnan saattamiseksi uudelle aikakaudelle. Demarit ovat nyt tärkeän valinnan edessä Suomen suurimpana puolueena. Politiikka ei tarvitse puoluejyrää, vaan kriittisen ajattelijan, joka luo pohjaa arvokeskustelulle uudesta suomalaisesta menestystarinasta. Tämä on vetoomus aateinnovaation voitolle.

maanantaina, toukokuuta 16, 2005

Avioliitto on luotu ryhmäturvallisuuden ylläpitämiseksi, ei yksilön etuoikeudeksi

Kuvassa toteutuu se paras ja tavoiteltavin "salaseura" ja reviiriliitto. Avioliitossa pitäisi toteutua se Luottamus, joka pitää yllä yhteiskuntamme perusrakenteita. Pienin ja tärkein bloggi on ydinperhe. Kaksi ihmistä saa toisensa niin rakkaudessa kuin elämässä. Nämä häät olivat ns. kaksoishäät kummankin oman kirkkokunnan myötä. Tilaisuus oli lämmin ja vaikuttava. Tapahtumapaikka oli Vantaa. Luottamus lähtee molempien toisensa hyväksymisestä, niin se on myös reviiriajattelussa, puolustamme aina valitsemaamme ja saamaamme elintilaa omana turvallisuusalueena. Pariliitosta syntyy myös se luonnolle oleellinen asia; suvun- ja geenien jatkumon järjestely. Kuva otettu 23. heinäkuuta 2005, klo 14:26. DSC_7721.JPG, 1/60s, f4.5, 90mm. 2,7MB. Photo by Ilu 2005.

Ennen avioliitto oli pyhä ja sen erotti vain kuolema; näin sen oli Kirkko säätänyt. Avioliitto tai parisuhde luo mahdollisuudet parempaan taloudenpitoon ja lasten kasvattamiseen. Ihmiset kiiruhtivat vuosikymmeniä sitten avioon huomattavasti aikaisemmin, vaikka historiallisesti hyvin myöhään sekin. Afrikan maissa sukukypsyys hyödynnetään nopeasti. Länsimaissa individualistinen ja itsekeskeinen kulutusvoiman tavoittelu siirtää avio- ja nykyisin avoliiton autuutta jo yli vuosikymmenen eteenpäin.

Länsimaalainen elämäntapa kannustaa kulutukseen ja oman habituksen esittelyyn ja vertailuun yksilökeskeisesti, jolloin avioliiton keskeinen elementti ydinperheen keskinäinen synergia ja kollektiivisuus jää vähemmälle huomiolle. Markkinamekanistinen elämänkatsomus leviää myös historiallisiin perhekeskeisiin maihin, kuten pikkuhiljaa ryömien myös Kiinaan, jossa perinteellisesti ydinperheen onni ja jatkuvuus ovat olleet kollektiivisella tavalla etusijalla koko elämänkaaren ajan.

Yksilö- ja itsekeskeinen kvartaaliohjattu kulutustottumus puhtaasti omien mielihalujen täyttämismentaliteettina kaivaa pohjaa kestävyyden ajattelulta. Avioerot kasvavat koko ajan, se siirtyy kaupungeista pienellä viiveellä maaseudulle, joka on ollut turvallisuuden ja kestävän elämän perusalueita aina viime vuosikymmeniin saakka.

Voitaisin myös sanoa, että rohkeus ja vallankin naisissa kummunnut omaehtoisuuden tiedostaminen muuttaa perhekaavioita. Nainen ei ole enään siinä asemassa kuin vuosikymmenet sitten. Murros on tapahtunut. Länsimainen yhteiskunta siirtyy hitaasti naisvaltaisuuteen, jossa lienee hyviä etuuksia verrattuna mieshenkiseen kulutusjuhlan ylläpitämiseen. Nainen on rationaalinen ja enemmän harmoniassa luonnon kanssa. Mies haluaa panssarivaunuja muistuttavia maastoautoja sekä ylisuuria omakotitaloja. Miehellä on aina sälyttynyt perheen (tai miehen) ylemmyyden tunteen järjestely naapureihin tai työtoveihin nähden. Nainen on aivan luonnollisesti voinut ajaa ihmisten ilmoille sillä perheen vanhemmalla ja pienemmällä kakkosautolla, joka ei enään miehelle kelvannut.

Avio- tai avoerot johtuvat varmaankin kasvusta erilleen; mies degeneroituu ja nainen kehittyy. Mies on keskittynyt ulkokuoren kiiltoon ja reviiriaidan pitävyyteen, kun taas nainen on aukonut omia rajojaan ja tullut ulos kuorestaan näkemään ja kokemaan. Useasti nainen on jo tänä päivänä puhemies kun asuntoa valitaan, toisaalta miehet tekevät keskenään tärkeitä päätöksiä kulmakuppilassa kun koetellaan miehistä viisautta arvioitaessa mitä maailmanpoliitiikassa tapahtuu.

Seuraavassa vaiheessa nainen ottaa vallan. Lähivuosikymmeninä työnjako on keikahtamassa päinvastoin kuin se on ollut vuosituhannet; siis täysin miesvaltainen. Miehen asemaksi jää perin selvästi tulevien lasten sukupuolesta päättäminen, joka sekin orientoituu luonnonvalinnalla ja uimataidolla. On myös syntymässä harvojen miesten eliittiryhmä, jotka pääsevät valitsemaan haluamansa.

Elämä ja sen syklit ja trendit ovat muoti- ja sopulilaumailmiö. Nyt on menossa yksilökeskeisen itsenäisyyden aika, jossa ero on vain enään paperillinen muodollisuus. Suurempi riesa on omaisuudenjako ja huoltajuudet. Länsimainen kulutusjuhlakulttuuri on elontaipaleensa loppuosalla. Niukkuuden lisääntyessä ydinperheiden turavallisuushakuisuus ja jälkikasvun huolehdinta jatkamaan sukua alkaa kiinteyttämään parisuhteita, jossa arvostus- ja huomioimistekijät asettuvat tasa-arvoon. Eläinkunta on vuosimiljoonina näyttänyt mallin, jossa intensiivinen aikajänteestä riippumaton yleensä yhteismitallinen jälkikasvuhuolehdinta on taannut tehokkaimman geenien siirtymisen tulevaisuuteen, joka kuitenkin on evoluutiossa meidän ainut tehtävä.

(Kirjoitus on tehty herättämään keskustelua ja siitä ei voi yleistäen vertailuja tehdä, vaan sen sävynä on ollut kuivahko englantilaistyyppinen arkihuumori)

perjantaina, toukokuuta 13, 2005

Itsemurha on benjihyppy tuntemattomaan ilman elämälankaa

TV2:n Punainen lanka luotasi vaikeaa tabu-asiaa itsemurhan olemusta Maarit Tastulan juontamana. Suomi on itsemurhaluvuissa keikkunut sangen korkealla, kuten "veljeskansa" Unkari. Itsemurha on tapahtuma, joka jättää suuret kysymysmerkit. Asiaa on käsitelty luonnollisesti jälkeenjäävien toimesta niin itsesyytöksinä kuin ihmettelynä, kun kaiken piti olla niin hyvin ja kun minä en tiennyt!

Joidenkin tutkimusten mukaan henkilö päätyy itsemurhaan vakaasta tahdosta ja pitkän harkinnan jälkeen. Itsemurha tuomitaan useasti periksiantamisena ja sietokyvyn heikkoutena. Luonnossa vaikuttaa eloonjäämisen ja suvunjatkamisen kamppailu, jossa eloonjäämisvietit rakentavat kykyä suvun jatkuvuuteen; siis elämänkierron ylläpitoon. Itsemurhaa voidaan tarkastella myös tapahtumana, jossa sen hetkisen eloonjäämiskamppailun nyörit katkaistaan ja valitaan hyppy tuntemattomaan. Itsemurha voi olla toive siirtymisestä jatkumoon, luonnonkiertoon, josta on saatu "näkymä" jo maallisen elämän aikana. Ihmisarvioiden mukaiset mielenvikaisiksi luokitellut ihmiset eivät yleensä itsemurhaa tee, vaan teko on useasti vakaa ja systemaattinen.

Osa itsemurhista tapahtuu "vahingossa" esim. liiallisen alkoholin tai lääke-alkoholiyhdistelmän vaikutuksessa. Vakaasti suunnitellut itsemurhat ovat merkittävä osa kaikista hypyistä tuntemattomaan. Yleensä jälkeen jää kirje tai muu viesti, jossa ollaan pahoillaan aiheutetusta tapahtumasta. Elämä on päätetty lopettaa, koska sille ei katsottu olevan enää mitään syytä jatkamiseen. Tämä elämisen syyn puuttuminen on ydinkysymys.

Tarkemmat syyt itsemurhaan jäävät useasti piiloon. Jää jäljelle kysymykset jälkeenjääneiden itsesyytöksistä, mitä jäi tekemättä. Itsemurha on rohkea teko, jossa vapaaehtoisesti valitaan tie ennenaikaiseen kohtaamiseen, mitä rajan takana on. Itse tapahtuman suunnittelu alkaa jo aikaisin ja useasti kaikki siihen liittyvät seikat on mietitty valmiiksi kirjeitä myöten. Jälkeen jää myös joskus päiväkirja, joka paljastaa etenevän prosessin kohti lopullista tekoa.

Itsemurha voi olla myös päätös luonnonkiertokulusta, jossa vaihtoehdot jäivät vain yhteen ratkaisuun. Syynä saattoi olla osaltansa oma näkemys soveltumattomuudesta maallisen elämän yhteisössä. Umpikujana voi olla myös tahaton ymmärtämättömyys yhteisön ja läheisten taholta. Tyhjyyden ja saavuttamattomuuden tunne voi yhtäältä aikaansaada lopullisen ratkaisun.

Oman elämän lopettaminen on äärimmäisen kipeä ratkaisu jälkeenjääneille. Tekijän yksinäisyys ajoi anteeksipyytävään tekoon poistumisesta päämäärättömästä elämästä. Tietämisen tuska jälkeenjääneiden hiljaisista kysymyksistä "miksi?" lisää tekijän surua viimeisellä ovella. Itse tekijälle syyt ovat varmaankin hyvin kirkkaat, koska teko on usein suunniteltu. Hädän kertominen ennen tapahtumaa ei enää onnistunut vastaanottamattomuuden/ näkemättömyyden vuoksi läheisten taholta, vaikka huolenpito olisikin ollut olemassa.

Viimeinen hätähuuto jäi tahattomasti ymmärtämättä ja lopullinen ovi avautui hyppyyn tuntemattomaan ainoana pelastuksena pois maallisen elämän tyhjyydestä. Jälkeenjääneille jäi kysymys, mitä oven takana oli ja on. Tuohon kysymykseen tulee vastaus kaikille.

Olemme aina puhuneet, vain hinta on ollut esteenä

Olemme aina puhuneet, vain hinta on ollut esteenä

Otsikoissa nokitellaan niin operaattoreita kuin valtiovaltaa. Meneillään on normaali markkinaosuustaistelu kännykkäpuheluissa. Viranomaiset ovat luoneet hyvät perusedellytykset soittavan asiakkaan näkökulmasta. Kehitystoiminta ei pysähdy, vain heikoimmat putoavat pelistä. Se on luonnon- ja talouden laki.

Suomessa oli pitkään puhdas duopoliasetelma ja tätä ennen puhdas monopoli, jolloin kännykkäpuhelut olivat liike-elämää varten. Valtio suojeli aikoinaan omaansa eli tuolloista Telelaitostaan, jotta se ei saisi pahasti siipeensä, kun oli kuitenkin kehitellyt langattomuuden mahdollisuudet. Nämä ilmiöt ovat olleet muuallakin. Suomi kulki teknisesti eturivissä, kiitos NMT-aikakauden, jolloin puhelu maksoi n. 4 mk/ min.

Nyt puhelut maksaa edullisimmillaan vajaat 4 senttiä per min. Raju kilpailu alkoi, kun amerikkalaistyyppinen verkostomarkkinoinnin ketju ACN suoritti maihinnousun Suomeen; tätä ennen kilpailu oli kosmeettista (samaa analogiaa on havaittavissa elintarvikekaupassa Lidl vastaan kotimaiset kaupan ketjut). ACN rysäytti markkinoille ilmaiset puhelut ja tulos oli maailmanennätysluokkaa suhteessa väkilukuun: n. 250.000 liittymää reilussa puolessa vuodessa. Kotimaisten toimijoiden oli pakko tulla perässä; pienimmät oli liukkaita ja hintasota alkoi.

Nyt suuret saneeraavat henkilönsä pihalle, koska liiketalous ei siedä suuria kiinteitä kuluja ja koska laskutus tulee laskemaan ja taas nokkelimmat ja voimakkaimmat selviävät, siis heikot karsiutuu. Tämä on puhdasta darwinismia. Se kuka ei sopeudu ja nopeasti, häviää. Hyötyjinä ovat käyttäjät.

Tuotekehitys ei pysähdy mihinkään; itseasiassa se kiihtyy, koska palveluita on suoraviivaistettava sekä saatettava kustannustehokkaaseen muottiin vastaamaan markkinoiden haastetta. Jos sanotaan, että surullisen kuuluisa UMTS hidastuu; ei se ole välttämättä ongelma, se voi olla onni. On muitakin kehityssuuntia; esim. WLAN/WIMAX järjestelyt, joissa puheluiden hinnat voivat asettua lähinnä olemattomiksi. Kansan pitää saada puhua. Tekniikat palvelee ja kuluttajat äänestävät lompakoillaan. Olemme langattomuuden kehityskaaren alkutaipaleella. Mobiililiittymät saavat jossain vaiheessa kullekkin tarpeidensa mukaisen kiinteän kuukausimaksun.

Operaattoreiden ei kannata kiukutella ylisuurine organisaatioineen, heidän tulee sopeutua. Jos eivät he, niin pienet kyllä. Uusia innovaatioita on runsaasti "ovien takana". Historiassa on paljon esimerkkejä suurien markkinavaikuttajien kaatumisesta kehityksen alttarille. Langattomuuden päivän sana on yhdistää verkkoja ja järjestellä kaikki siirrettävä informaatio samaan "putkeen". Tuo yhteinen putki on ikäänkuin meissä oleva tuhansia vuosia toiminut hermoverkko; siellä krakkerit ovat kurissa ja tietoturva on kohdallaan, ellemme sitten syyllisty turhaan juoruiluun. Yhdellä ja samalla kännykällä pitää voida hoitaa kaikki tarpeellinen, oltiin me indokiinassa tai peräposiolla. Musiikki, pelit, lottoarvonnat, kolikkokukkarot, elokuvaliput, henkilökortit ja muutkin identifikaatiot joutaa olemaan tuossa samassa kapulassa, ja jos se katoaa, niin pitää kadota peukalokin, jotta siitä suurempaa vahinkoa tulisi.

torstaina, toukokuuta 12, 2005

Menneestä maailmasta vihjaistu salaseura

Vuosikymmenien takainen ääni kokemuksellaan räväytti viisauden kehdoksi ja kansankunnan ajattelevaksi neuvonantajaksi pohtivan salaseuran, joka ehdottajansa mukaan innovoisi pelastusta ja uutta kiinnekohtaa Suomen tavoitteeksi osaamisessa, voimien yhdistäjänä kansainvälisessä uustyönjaossa sekä kyvyssä luoda uutta menestystarinaa markkinajakomaailmassa.

Max Jakobsson pitää kokemusta paljon sisällään ja hän olisikin ollut jo terävimmillään menneiden presidenttien aikana. Reippaassa salaseuraehdotuksessa tuli esille nimiä, joista luottamusta laajoissa piireissä herättää Nokian nousun edesmenneen Kairamon hengessä operoinut Jorma Ollila. Muut nimet ovatkin sitten tyypillisiä politiikan kehäkettuja, joiden kyvyille olisi ollut jo käyttöä menneinä aikakausina. Silmiinpistävää on se, että luettelossa ei ole yhtään kansalaista, jolla on kokemusta ylivoimaisen enemmistön eli tavallisen veronmaksajan näkökulmasta. Puurtavan kansan joukosta löytyy myös korkeita oppiarvoja pohdiskeluseuraan. Miksi ryhmään valittaisiin menneitä päättäjiä, joiden aika oli tiimalasin tyhjällä puolella. Halutaanko me niitä virheitä, jotka nyt puristelevat lompakkoja, luontoa ja hermoja, vieläpä kertautuneina. Miksi ryhmässä on päättäjiä, jotka "hädän" hetkellä livahtivat Brysselin byrokraattihumuun ja -sumuun, kuin myös palkkiovirkoihin poliittisissa lehmänkauppavaihto-operaatioissa?

"Salaseura" pohtivana elimenä antamassa innovointia ratkaisevasti muuttuvan maailmantilanteen muutoksessa on kannatettava. Ryhmän kokoonpano onkin sitten aivan eri juttu; kuinkakohan laajat kansalaisjoukot äänestäisivät ryhmän kokoonpanosta, jos kansalle annettaisiin mahdollisuus valintoihin, kuten tapahtui suosiota saaneessa "merkittävin suomalainen" -äänestyksessä? Joku media voisi ottaa tehtäväkseen järjestää tämän neuvoa-antavan kansanäänestyksen ryhmästä, joka luotsaisi epävirallisena innovaattorina rajoitteellisia poliitikkoja tekemään "oikeita" päätöksiä. Tuon salaseuran ehdotukset kuitenkin koskettaisivat ylivoimaisesti eniten suurta kansaa. Kansalaiset päättäkööt ketkä heitä neuvoillaan ohjaisivat.

Eikö jo nyt riitä poliittiset hokemat kasvutalouksista yms. jargonioista. Eikö nyt jo olisi korkea aika kuunnella myös kuluttajan, veronmaksajan ja tavallisen ihmisen ääntä, koska me tavalliset sinkut, ydinperheet, pyörän pyörittäjät, maankääntäjät, tavalliset yrittäjät ja muut tavalliseen elämään ja palkkatyöhön osallistujat kuitenkin koemme kaiken sen käytännön toiminnan, missä elämän mahdollisuutta mitataan. Esitetty ryhmä lähes kokonaisuudessaan, kaikella kunnioituksella, ei edusta suomalaista todellista tarvetta huomisen ratkaisijoiksi. Tarve ja kokemus asuu kansanriveissä, mistä myös koko yhteiskunnan verot maksetaan sekä mandaatit poliitikoille annetaan.

Ilkka Luoma

lauantaina, toukokuuta 07, 2005

Aurinko voisi paistaa myös varjoisalle puolelle

Elintaso-Suomessa on noin 150.000 syrjäytynyttä, osaksi ahneen ja hallitsemattoman (joskus myös tahallaan hallitun) talouskehityksen vuoksi. 1990-luvulla tipahti joukko ahkeria ja kilttejä kansalaisia loukkuun. Tämä kansalaisryhmä tapaa toisiaan mm. Seurakuntien ruokajonoissa.

Suomessa ei tarvitse nähdä nälkää. Seurakunnat ja muut yhteishyvälliset vapaaehtoiset jakavat ilmaista ruokaa sitä tarvitseville. Kävin tutustumassa ja tapaamassa ihmisiä, joista yleensä vaietaan. Ruokajonossa seisoo vilkkaan puhelias eri kieliä puhuva keskimäärin keski-ikäinen tai yli oleva ihmisjoukko. Mukana on myös vähemmistönä hiljainen ja selvästi ahdistuneempi ihmisryhmä, joka ei enää jaksa pitää niin vahvasti puoliaan kuin esim. vieraita kieliä puhuva ryhmä, tosin myös tyytyväiset suomalaiset ovat joskus hiljaisenpuoleisia. Näyttää siltä, että ruokajonossakin tapahtuu eriytymistä selviytyjiin ja hiljaisiin oloonsa tyytyviin.

Ihmiset ovat osa luontoa katsomatta koulutukseen, sosiaaliluokkaan, ikään tai palkkaryhmään. Jokaisella ihmisella on oma tarinansa, joka on juuri se tärkein tarina kullekin. Loukkuun putoajat eivät jaksaneet taistella, käyttää kyynärpäitään tai alistuivat useasti vahvemman epäoikeudenmukaiseen tahtoon. Jotkut meistä valitsivat polun, joka vei syrjään valtavirrasta myös sairauden tai myös itse aiheutetun syyn vuoksi. Syntyi vähemmistö, jolle ei ole tehtäviä. Yhteiskunnan suurin velvollisuus on aina vahtia työtilanteiden syntymistä kaikille haluaville. Haluttomallekin kannattaa ainakin yrittää järjestää, koska sekin jo itsessään työllistää. Ihmisillä on ikimuistoinen oikeus työhön kuten lappalaisilla maahansa.

Ruokajonossa kiilsi myös hammaskulta ja kansainvälinen puheensorina peitti Seurakunnan papin aloitussaarnan. Sielunruokaa nautti pieni ryhmä ihmisistä. Pappi toivotti inhimillisesti hyvää kesää kaikille saamatta vastausta kuin muutamalta. Uskoisin kaikkien tienneen, että kyseisen ruokajonon oli mahdollistanut Seurakunta ja ne monet vapaaehtoiset, jotka halusivat lähimmilleen aidosti hyvää. Vapaaehtoisten auttajien joukossa oli havaittavaa huolta, että joku tai jotkut tekevät systemaattista hamstraamista.

Ruokajonossa oli runsaasti "hyvinsyöneitä", sekä joukko hiljaisia, joiden silmistä kuulsi hätä ja yksinäisyys. Yksinäisyys ja työtä vailla oleminen ovat suurimpia ihmisten vitsauksia. Toinen merkittävä ahdinko on olla ilman yhteisöllisyyttä ja tarpeellisuuden tunnetta. Ruokajono toi ainakin muutamille yhteenkuuluvuutta ja osallistumista, mutta edelleen joukossa oli liian hiljaisia, joiden ainut turva on oma itsensä.

Valtiovalta säätäköön pikaisesti lait ja säädökset, jotka sallivat systemaattisen valmistajien, jakelijoiden ja kauppojen käyttökelpoisen "ylijäämäruoan" kuljettamisen näihin ruoan jakelupisteisiin, sillä ruoka on liian arvokasta kipattavaksi kaatopaikoille. Eduskuntamme säätäkööt myös pikaisesti rahalähteet, joilla maksetaan tehokas logistiikka siirtämään liikenevät ruokatavarat näihin jakelupisteisiin.

Lopuksi ruokajonossa olijoille organisoidaan kunkin kyvyn ja osaamisen puitteissa ruoan saamisen vastikkeeksi yhteiskuntatyötä, siis osallistumista yhteisöllisyyteen ja hyväksytyksi tulemiseen. Jokaisella on oikeus olla osa tätä yhteiskuntaa, sillä yksikään luonnon järjestämä syntymä ei ole tarkoitukseton. Sitä paitsi ruokajonossakin on äänivaltaa.

perjantaina, toukokuuta 06, 2005

Meppi Takkula hoksasi Nokia-Ollilan

Keskustan Takkula asetti peliin Keskusta Vanhasen edelle entisen Keskusta nuoren Jorma Ollilan keskusteltaessa muistakin kuin poliitikkoratkaisuista presidentiksi. Ajatus on mielenkiintoinen ja ehdottomasti keskustelun arvoinen. Voimme tutkia nykyisin Eduskunnassa toimivia entisiä suurliikemiehiä ja heidän saannoksiaan Eduskuntatyöskentelyssä. Mitkä ovat saavutukset, mitä entiset pääjohtajat ja yrityshallitusekspertit ovat aikaansaaneet?

Presidenttiys vaatii karismaa niin kotimaassa kuin ulkomailla; presidentti on Suomen käyntikortti ja kannanottaja, ikäänkuin virallinen Suomen ääni. Presidenttiä, jonka ääntä ei kuunnella, ei myöskään tarvita. Suomessa oli kansainvälisesti kokenut presidentti aikakaudella, joka on suurimmalta osalta jo unohtunut. Presidentti Ahtisaari oli kokenut ja arvostettu peluri maailman turuilla, Afrikan Namibia-ammattilainen. Presidenttinä olo oli muutakin kuin osaamansa erikoisalueen hoitoa. Ahtisaari oli sosialidemokraattinen valtakysymys ja henkilöasettelu. Kaikki arvonanto kuitenkin Ahtisaaren valtakaudelle.

Viimeinen karismaattinen presidentti oli Koivisto; hänen halunhakkuuseen ja Suomen Pankin erityisosaamiseen liittyvä taito aloittivat presidentin valtaoikeuksien purun. Presidentti Kekkonen, joka oli lähes koko valtakauden todellinen Suomen johtaja, herätti niin kiivasta keskustelua, että vieläkin muistellaan rautatielakon pikaista loppua, kun valtakunnan isä ilmoitti, että pojat, pannaanpas rautapyörät pyörimään. Kekkosen aika oli ja se meni, mutta se jätti pienen jäänteen elämään karismasta ja vallankäytöstä niin hyvine kuin huonoine puolineen.

Suomi on hitusen oikeistolainen maa, vaikka sosiaalidemokratia on tasa-arvoistanut maatamme todellisuudessa yhdessä mullantuoksuisen maaseudun kanssa. Kansan väkevät arvot ovat oikeudenmukaisuudessa ja luottamuksessa. Kuinka presidenttinä olo luonnistuu kvartaalitaloudella ja jatkuvalla saneerauksella, joka tosin tuo kiistatonta menestystä taloudellisesti, mutta kuinka itse yhteiskunnan perusarvot, joilla luodaan edellytyksiä itse hyvinvoinnin hankintaan. Kuinka sujuu kansalaiskeskustelu myös muiden kuin insinöörien ja ekonomien kanssa. Kuinka sujuu katsekontakti yli 100.000 työttömyysloukkuun jääneiden kanssa.

Mikäli arvokeskusteluksi halutaan raha ja sen kaikkivoipa voima, niin Ollila sopii presidentiksi. Nokia on arvostettu ja luotettava kumppani ja se henkii olemuksessaan ylintä johtoaan. Nokia tunnetaan maailmalla paremmin kuin mikään muu suomalaisuus, se on jopa saunaa ja Sibeliusta tunnetumpi. Kaupanedistäjänä Ollila olisi paras mahdollinen vaikuttaja ja siihen riittäisivät myös näytöt ja karisma. Onhan sanottu, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Toisaalta tiedämme, että vain kasvuun perustuva talous tulee tiensä päähän. Onko jatkuvaan kasvun hegemoniaan orientoitunut Ollila oikea ihminen ottamaan kantaa lähestyviin saasteiden, liikakulutuksen, energian riittävyyden, työllisyyden, ikäpyramidin ja syrjään jääneiden ongelmiin. Suuri kansa tuntee Ollilasta vain sen julkisuuden, jota kirjoitetaan ja kuvataan. Ollila on kansalaisille johtaja joka pani esikuntineen ja edesmenneen vuorineuvos Kairamon henkisellä perinnöllä Nokian huippuiskuun lähes rapakunnosta. Muilta osin Etelä-Pohjanmaalta kotoisin olevan luulisi seisovan tukevasti maaseudun mullassa ja antavan arvon juureville elämänarvoille.

Presidentin tehtävä on ennenkaikkea valaa uskoa ja antaa panoksensa käyntikorttina turvaamaan Suomea ja suomalaista ihmistä. Keskustaa lähellä olevana Ollila saattaisi olla oikeasti Suomen puolustaja ja suomalaisuuden kannattaja terveellä talousajattelulla, jossa nimittäjänä seisoo: "ensin tulot ja sitten menot". Kysymysmerkiksi jää, millä motivaatiolla Nokian ylin veräjänvartija tehtävän ottaisi vastaan, jos kansalaiset hänet valitsisivat. Onko liian suuri riski olla tulematta valituksi, että se jättäisi osallistumisen kansan mielipiteen tarkastamiseen tekemättä.

Ilkka Luoma