maanantaina, lokakuuta 31, 2005

Suomalaiset voisivat joustaa palkoistaan yhteishengen ja tuloksen mukaisesti

Vuoden 2006 alussa metsäteollisuuttamme kohtasi YT-kierre; UPM ilmoitti noin 3.000 henkilön vähennyksistä lähinnä Voikkaan laitoksilta (ikääntynyt paperikone, n. satavuotias).

Palkka-alennuksilla olisi voinut olla merkitystä jo vuoden 2005 kesän Paperitaistossa, jossa oli alkuun lakko ja sitten sulku. Kirjoitusaiheen Fortum saanerasi henkilökunnan käytössä olleita mökkejä ja nosti hintoja sekä kuittautti ylimmille johtajilleen käsittämättömät optioedut. Perusteet palkka-alennusneuvotteluille menivät sen siliän tien.

Kuvassa StoraEnson Varkauden modernit laitokset. On huomioitavaa, että kuvan savujen alla on eräs maailman lyhimmistä logistiikoista. Sanoma Oyj:n painokoneet ovat miltei StoraEnson paperikoneen "pepussa" kiinni. Varkaudessa tätä kirjoitettaessa ei ollut mainittavia henkilöstövähennyksiä tiedossa. Paperiväki kokonaisuutena, myös johtajat, joutuvat synkronoimaan palkkojansa ja etujansa vastaamaan vallitsevaa kilpailutilannetta. Meneillään on maailmanlaajuinen työnuudelleenjaon taistelu. Kehittyvät maat ovat tulleet lopullisesti markkinoille jakamaan väheneviä energiavaroja, kuin myös antamaan työpanoksiaan huomattavasti halvemmalla kustannustasolla kuin meidän oma palkkataso. Kuva otettu 23.03.2006, kello 9:29. 2,45MB. DSC_11240.JPG. Photo by Ilu 2006.



Taloustutkimus haastatteli joukkoa kansalaisista ja palkanalennuksiin olisi valmis väliaikaisena ilmiönä merkittävä osa kansalaisista. Erityisesti nuoret, joille lankeavat eläkemaksut ja lähivuosien suurimmat haasteet, ovat ymmärtämässä, että palkka on joustava elementti yhtenä kulurakenteena tavoiteltaessa työnantajalle kilpailukykyä, siis viime kädessä työpaikkoja itsellemme.

Parhaillaan oleva Fortumin optiokeskustelu asettuu hyvin omalaatuiseen itsekkyyden, yksisilmäisyyden ja ahneuden perijäänteeseen ajoilta, jolloin vain rahanvoima ja kulutuskyky olivat prioriteetti numero yksi. Erityisesti nuoria haastateltuja ajatellen paljon puhutut kohtuuttomat ja suorastaan tolkuttomat optiohyödyt asettavat asian häpeäntunteeseen siitä ahneudesta, mitä nuorin ikäluokkamme näkee osasta johtajistamme, antaessaan palkanalennushyväksyntänsä työrintamalle yhteisen kilpailukykymme hyödyksi. Saavatko nuorimmat ja tulevaisuuden kulujen maksajat palkkioksi siirretyt työpaikat muualle ja voittojen kasautumiset osinkotileille? Kuinka alle 25-vuotiaita kannustaa poliitikkojen voimattomuus sekä ahneuden sokeus olla ymmärtämättä esim. vapaaehtoisen luopumisen mahdollisuudesta, kun nuorten vastineena on suostumus palkkojen alennuksesta ylläpitääksemme kilpailukyvystämme huolta? Herra Lilius ei ole ainakaan julkisesti halukas ymmärtämään vapaaehtoisen luopumisen eduista luottamuksen palauttajana. Uskoisin jokaisen Fortumin johtajistoon kuuluvan tietävän ne vaikuttimet, jotka varsinaisesti nostivat pörssikurssit ylös.

Kilpailukykymme nostaminen vaatii reippaita otteita ja kansalaiset ovat tutkimuksen mukaan siihen suhteellisen valmiit. Mikäli Taloustutkimuksen tulos konkretisoituu laajoiksi neuvotteluiksi palkkapolitiikkamme reivaamiseksi väliaikaisesti tai "lopullisesti" alemmalle tasolle, on sillä merkitystä työllisyyteen, työttömyyskuluihin, verokertymiin ja kilpailukykyymme sekä hintoihin alentavasti, mutta ennenkaikkea yhteishenkeen, jolla puhallamme asemamme meidän osaamisemme ja taitojemme mukaiselle tasolle. Suomalaisista on aina löytynyt henkeä ja yhteenkuuluvuutta, kun meitä kohtaa uhka. Kansainvälinen työllisyyden uusjako on meille juuri nyt sellainen uhka, joka vaatii yhteistä ponnistusta.

Kuinka kansalaisponnistus saa suurimman voimansa, mikäli tavallinen peruskuluttaja ei koe luottamusta johtajistoon ja omistajarakenteisiin? Ahneus ja puhdas kulutusintoilu ja siihen liittyvä ostovoiman hauispunnerrus eivät ole enää keinoja pärjätä ja menestyä. Keinot ovat yksinkertaiset: luottamus, mobilisoituminen yhteisrintamaan tehden yhdessä ja suunnitelmallisesti hanke, jossa on tavoite. Tavoite on yksinkertainen: työllisyyden nosto ja kansainvälisen kilpailukyvyn parannus keskittymällä juuri osaamisalueisiimme lisättynä oivalluksilla kaikilla tasoilla haettaessa materiaali-, kustannus- ja energiasäästöjä. Yhteiskunnalle jää koulutuksen projisoiminen vastaamaan tarvetta ja kansalaisille uteliaisuus löytämään uusia ratkaisuja sekä yrittämisen henkeä niin palkollisuuteen kuin itse yrittämiseenkin.

Ilkka Luoma

perjantaina, lokakuuta 28, 2005

On luonnonmukaista ja energiaystävällistä syödä mahdollisimman läheltä

Ruoka läheltä työllistää omia ja säästää luontoa. Lähiruoka on pysyvyyttä kuten kuvassa olevat Mykkiin kivet Pohjois-Karjalassa, Saaren kunnassa. Kivet ovat jääkauden jäänne ja suurimmat siirtolohkareet koko Pohjoismaissa. Kerrotaan, että lähiruoan ystävät jo Ison vihan aikana pakenivat kivien suojaan venäläisiä sotilaita. Kivet ovat todella suuret ja näkemisen arvoiset. Photo by Ilu in 2005.


Eduskunta sanelee jälleen kotimaisesta ruokatuotannosta ja siinä samassa sokerista. Viime kädessä kuluttaja ratkaisee pelin; joko lompakko tai kansallinen mieli ja useasti maukkaamman makunautinnon halu. Makuasia on yksilöasia. Ruoan raaka-aineiden ja valmisruoan loputon edestakaisin liikuttelu ei taas ole makuasia, vaan eko- ja energia-asia.

EU purkaa pikkuhiljaa kaikki tuet ja avaa rajat ruoka-aineiden ja valmisruokien maailmankaupalle. On tietenkin eksoottista syödä Etelä-Amerikasta tuotua pihvilihaa; siis siirtää puolen maailman läpi kasvunedellytyksiä energiaa tuhlaten vessanpönttöjemme kautta kotimaiseen humusympäristöön. Maailmanlaajuinen ruokasiirtely mahdollistaa myös haitallisten itiöiden, bakteerien ja viruksien siirron rikastuttamaan tautitilastojamme.

Jokainen ruokatarvike ja ruoan raaka-aine pitäisi "energiatilastoida" pisteytyksellä, jossa eniten siirtoketjussa kuljetus- ja varastointienergiaa käyttäneet ainekset saavat suurimman pistemäärän. Suurin pistemäärä saa arvonlisäveroksi 22% ja pienimmillä pisteillä selvinnyt saa esim. 8% tai puhtaan nollan. Me emme voi enää pelkästään lainsäädöllisesti EU-Suomessa suosia kotimaista, mutta järjenkäyttö ja ympäristöjäljen selvitys on viisautta ja tukee lähialuetuotantoa. Ei ole mitään järkeä rahdata ruokaa edestakaisin junilla, lentokoneilla, laivoilla ja rekka-autoilla; ...tosin onhan sillä työllistävä vaikutus. Keski-Euroopan tiet ovat täynnä rekkoja kuljettamassa edestakaisin samoja tuotteita kuluttaen ja ruuhkauttaen tiet ja kaupungit. Yksinkertaistaen on kysymys luonnosta ottamisen ja luontoon palauttamisen välimatkasta.

Eduskunta asettakoot "viisasten kerhon" pohtimaan kokonaisvaltaisesti lähialuetuotannon hyötyjä ja haittoja verrattuna "halpoihin" kuljetusrallin alaisiin ruokatarvikkeisiin nähden. Saman ja vastaavan muualta tuodun ruokatarvikkeen "kuljetus- ja varastointienergiamerkki" ratkaisee hinnan. Muutoinkin missä tahansa tavaroissa ja ihmisten kuljetussysteemeissä pitäisi soveltaa ekojälkiajattelua, jolloin energia- ja muuta kulutusta aikaansaava toiminta pisteytetään ja kustannukset katetaan hinnoittelusta säätämällä "kulutusveroa". Valinnan vapaus säilyy ja kuluttaja saa tehdä päätökset mielensä, lompakkonsa, makunsa ja/tai järkensä ääntä kuullen.

Uskaltaisin väittää, että leviävien lintuinflunssien ja muiden vastaavien myötä meidän ruokaamme ja ruokatarvikkeitamme tullaan arvostamaan puhtautensa, vaarattomuutensa ja useasti hyvän maun vuoksi, vaikka hinta on korkeampi. Laadulla on aina ottajansa, laatu maksaa ja sitä ei tarvitse tukea. Oikeudenmukaista on myös verottaa sellaista syötävää vähemmän, jossa on selvästi edellytyksiä aikaansaada lähialuetyöllisyyttä ruokatuotannon seurannaisena. Lisäksi on oikeudenmukaista verottaa enemmän sellaisista ruokatuotteista, jotka selvästi aiheuttavat länsimaiden vaivaamia kulutusähkysairauksia ja liikalihavuusvaivoja. Näin valtio etukäteen ulosmittaa kalliita elintason kilvoittelusta ja syömäkulttuurista aiheutuneita liikakilo-ongelmia. Sitä verotetaan, mistä aikaansaadaan kuluja ja kulutusta ja sitä tuetaan, mistä on todistettua etuutta terveydelle ja työllisyydelle.

Ilkka Luoma

torstaina, lokakuuta 27, 2005

Etla/ Eva:n Sixten Korkman totesi terävästi Fortumin optioiden vahingoittaneen kansalaisten luottamusta

Kuuluisa Raadenhammas Espoon Keilaniemessä kuvattuna 9. huhtikuuta 2006, klo 13:07. Vuorineuvos Uolevi Raade oli presidentti Kekkosen miehiä; häntä eivät optiot rasittaneet tai häirinneet; niitä ei ollut. Ainut optio oli Kekkosen myöntämä vuorineuvoksen titteli. On mielenkiintoista nähdä ilkeääkö kukaan ehdottaa korkeinta normaalia huomionosoitusta Liliukselle. Vuorineuvos Raaden aikana nuo kuvassa näkyvät Suomen liput olivat kunniaksi koko yhtiölle ja maallemme. Tänä päivänä vellova liikemiesetiikkakeskustelu tahraa tasavaltamme lipun. Fortum on edelleen Suomen valtion enemmistönä omistama yhtiö.

Tätä kirjoitettaessa päätettiin tehdä mielenkiintoinen vertailu armeijan korkeiden upseerien palkka kontra vastaavan kokoisten yhtiöiden ylimpien johtajien palkkataso. Kenraalimajuri komentaa jopa 10.000 miehen vahvuisia joukkoja ja kuinka paljon on sitten 10.000 työntekijän yhtiön toimitusjohtajan palkka.

DSC_11351.JPG. 2,56MB. Photo by Ilu 2006. Nikon D70.
.___________________________________________________________________.

YLE:n AamuTV haastatteli Etla/Eva:n toimitusjohtajaa Sixten Korkmania, joka elinkeinoelämän edustajana totesi palkansaajien luottamuksen rapautuneen Fortumin optioista, jotka laaja kansalaiskeskustelu on yksimielisesti tuominnut. Onpa sangen mielenkiintoista, että vasta nyt tapahtui herääminen pääomalinnakkeessa, kun eduskuntakin nosti räpylät pystyyn. Korkmanin oikeusvaltio toteamuksen jälkeen hän olikin valmis hautaamaan asian ja luullen kantaneensa elinkeinoelämän osallistumisvastuun kiusalliseen koko kansaa puhuttaneeseen asiaan.

Tosiasissa jo elinkeinoelämän asiantuntijatkin tietävät, ymmärtävät ja näkevät Fortum optioiden ehdottoman kohtuuttomuuden ja vastaamattomuden itse toimenpiteisiin ja "ansaitun" palkkion väliseen suhteeseen. Kuinka suuren optio-oikeuden presidentti Kekkonen olisi ansainnut kaikista niistä "liike-elämäjunailuistaan", mitä hän teki lähinnä Neuvostoliiton kaupan ja suomalaisen valtio-omisteisen yhtiöjärjestelyiden osalta? Jos tämä Kekkosen ja Liliuksen välinen operaatio rahallistetaan yhteismitalliseksi, ei Suomen valtion budjetti olisi enään riittänyt Kekkoselle.

Sixten Korkman ei oivaltanut mainita pientä seikkaa, joka kertapyyhkäisyllä olisi palauttanut luottamusta elinkeinoelämän ja työnantajien pääoma- ja kvartaalitalouskäytäville; se olisi ollut maininta vapaaehtoisesta ja osittaisesta luopumisesta optioihin. Tämän maininta olisi välittömästi nostanut kansalaiskeskustelun uudelle portaalle vastuunkannosta ja ymmärryksestä, jossa työt tehdään ja suunnitellaan yhdessä. Mutta Korkman jätti lauseen sanomatta, vaikka ymmärsi luottamusongelman jo syntyneen ja romuttavan avaukset laajasta palkanalennuskeskustelusta, jonka päämääränä olisi ollut kilpailukykymme nostaminen meneillään olevassa kansainvälisessä työn uudelleen jaossa.

Herää kysymys ymmärrystasosta ja yksisilmäisyydestä. Oikeusvaltio toteamus ei riitä loppuun käsittelemään hiertävää ongelmaa; kyseessä on laajempi luottamukseen liittyvä kysymys. Kekkosen aikana Liliuksen kaukainen edeltäjä vuorineuvos Uolevi Raade sai menestyksistään lämmintä kättä, vuorineuvoksen tittelin sekä vallan vailla vertaansa. Kekkosen myllykirje olisi jo ennen koko kohua eliminoinut koko huutavan räikeyden ja tuolloinkin elimme oikeusvaltioissa, jossa kansa valitsi eduskunnan ja Kekkonen loput.

Ilkka Luoma

tiistaina, lokakuuta 25, 2005

Kansalaiset joutuvat myös luopumaan pelastaakseen elinympäristöään

Länsimaalainen markkinainnoittelu lisää energian ja materiaalien kulutusta. 99% ihmiskunnan historian ajankäytöstä olemme olleet hyvin autonomisia, pienyhteisöllisiä sekä alueellisesti hyvin rajallisesti liikkuneita. Nykyihminen käyttää kasvuntavoitteluhegemoniassaan ehkäpä 10.000-kertaisen määrän energiaa materiaalimuutoksiin pyrkiessään helpottomaan elämistään ja liikkumistaan. Lisäksi sisäisen energiakulutuksemme kasvaessa lisäämme enenevästi rasvaa vyötäröllemme synnyttäen uusia elintasosairauksia.

Noin miljardi ihmistä länsimaisesta energiaähkystä poiketen kituu ravintoarvojen alapuolella liikkuen vain maaseutuneliöissään tai kaupunkien slummihehtaareilla. Ylikansoitettujen jättiläiskaupunkien jätekasojen varjossa sikiää hallitsematon epätoivon väkivalta ja katkeruus epätasajaosta. Tiedon räjähdysmäinen leviäminen ja saanti tuo informaation myös syrjäkaduille odottaen vain lietsojaansa barrikadeille noususta.

Länsimaisen kiihkokasvuihannoinnin neljännesvuosiseuranta virittynee kohta viikkotasolle, mistä herääkin kysymys: Minne meillä on kiire? Jatkuvan kasvun kierre kuluttaa nyhdettävien keskuudesta loputkin inhimilliset piirteet tuoden kaduillemme epätoivoisen ja millään mitään merkitystä olevan vastataistelukapinan, jota myös terrorismiksi länsimaissa ja vallanpitäjien keskuudessa kutsutaan.

Meillä on tasan kolme keinoa selvitä kihisevistä moniongelmapesäkkäistä. Yksi on koko maailmallinen tuotekehitysmobilisaatio arvioimaan ja kehittämään aivan uudet kulutuksen mekanismit reaalisella energiavarannolla. Toinen on radikaali leikkaus kulutuksesta koskien rikkainta kolmannesta maailman ihmisistä jakaen yhteiset materiaali- ja energiavarannot tasaisemmin. Kolmantena on kahden ensimmäisen yhdistelmä, jossa mm. ihmis- tavara- ja energiavirtojen logistiikka arvioidaan aivan uudelleen hyödyntämällä syntymässä oleva maailmanlaajuinen informaatiologistiikan verkosto.

Ihmisyhteisöllisesti pienasutusajattelun autonominen verkosto mm. lähialueruokatuotannolla kannustaa energia- ja materiaalitaseeltaan tasapainoisemman luonnonharmonian säästömentaliteettiin. Näin ihmisille syntyy luontainen ympäristönsä kunnioitus säätämällä lajinsa lukumäärää vastaamaan ympäröivän eliöstön kantokykyä.

On myös aika uudelle itseanalyysille omasta ylemmyyshegemoniasta ja oikeudesta sormeilla satojentuhansien vuosien evoluutiojatkumoa yksinkertaisella perustelulla: "Ihmismielen ajattelen, siis - olen mentaliteetilla" - sormeilumme ei huomioi niitä pimennossa olevia lukemattomia evoluutiovaikuttimia, jotka vääjäämättä miljoonien vuosien aikana ovat ottaneet osaa kokonaiskehitykseen, osa hävinneenä, osa säilyneenä. Kokonaisuuden sisuksissa saattaa vallita jokin laajempi vaikuttaja, mitä emme ole edes vielä havainneet.

Huhu kertoo erään korkea-arvoisen kiinalaisen virkamiehen vastanneen länsimaisen lehtimiehen kysymykseen "Kuinka arvioitte Ranskan vallankumouksen vaikuttaneen nykyiseen länsimaiseen demokratiaan" seuraavalla tavalla: "On aivan liian aikaista antaa vastausta, sillä emme tiedä vielä kaikkia hidasmuuttujien vaikutuksia, ... kaikki kehityspiirteet eivät ole tulleet vielä esille."

Olemme jatkuvasti alttiina pienen pienien muuttujien vaikutuksille, - niin fyysisesti kuin inhimillisesti - huomaamatta niitä itse.

Ilkka Luoma

lauantaina, lokakuuta 22, 2005

Nightwish - Yöunelma - sähköisti ja yhdisti

Nightwish, Ankka-Rock, Kerava 7. elokuuta 2005, klo 21.12. Canon IXUS, IMG_2434. 1/30s/ f4.0. Photos by Ellu 2005.

Nightwish kiertueen päätös hullaannutti ja yhdisti ihmiset

Pohjois-Karjalan Kiteeltä lähtöisin oleva Yön unelma - Nightwish innoitti yleisönsä tunne-euforiaan, jossa oli merkkejä yhteenkuuluvuuden hegemoniasta niin 1930-luvulle kuin jo parin tuhannen vuoden päähän Rooman imperiumiin. Nightwish osaa asiansa ja se on markkinoitu tunneyhdistäjänä vailla vertaansa. Yhtye on yksinkertaisesti suunnittelun, osaamisen ja rautaisen markkinataidon innovatiivinen ja musiikillinen yhdistelmä.

Suomalainen yhteiskunta oli harvinaisen laajasti edustettuna konsertissa. Nuorimmat fanit olivat ehkä 10-13-vuotiaita ja mukana oli myös reilusti viisikymppisiä. Tapahtumalla oli yhteinen tekijä; tunne - tuo maaginen voima kohtasi sähköiskun tavoin yleisönsä.

Tapahtumassa oli myös viesti valkoiselle miehelle; viestin antoi surullisen puhallinsoittimensa välityksellä amerikan intiaani. Ehkä hän omalla alkuperäisellä kielellään antoi anteeksi valkoisen miehen yhteiskuntaraiskauksen, joka satoja vuosia sitten tehtiin ahneutemme loputtomuudessa ja kirkkomme suojeluksessa.

Konsertissa henkeytyi oiva vuorovaikutus, josta olisi monilla niin talouden markkinaihmisillä kuin politiikan osaajilla oppia otettavissa. Katsoja ja kuuntelija sai rahalleen enemmän katetta kuin oli odotus. Nykyinen markkinatalous satsaa enemmänkin pelkkien mielikuvien luontiin ja useasti ostajaa kohtaa pettymys. "Yön unelmassa" ei pettymystä kokenut, vaan vuorovaikutus säteili vielä konsertin jälkeenkin.

Itse konsertti tapahtumana oli välitöntä yleisön ottoa yhteiseen tunnelataukseen, joka välittyi soittajista ja itse laulajasta Tarja Turusesta, jonka tunteen voima ulottui ylimmille katsojariveille. Nightwish oli nyt päättämässä maailmanlaajuista kiertuetta kotisuomeen ja sen he tekivät arvoisellaan tavalla ottaen yleisönsä ilolla, tunteella ja yhteenkuuluvuuden voimalla.

Ihmisille tarjotaan monessa muodossa tapahtumia, joissa tavoitteena on samanlainen yhteenkuuluvaisuus yhteisöllisyydestä ja ykseydestä. Nuo tilaisuudet eivät yleensä onnistu tavoitteessaan; esimerkiksi nykyinen politiikka tekijöineen ei ole enää kyennyt sytyttämään kuulijoitaan. Kansalaisten innoittaminen meille kuitenkin kaikkein tärkeimpään, yhteisten asioiden hoitoon ei kannusta. Nightwishin konsertti oli yleisön ottamista. Missä viipyvät ne poliittiset johtajat, jotka kykenevät nostamaan tunteen ja osallistumisen uusiin lukuihin?

Rooman ehkä tunnetuin keisari Gaius Julius Caesar järjesti kansalaisille yhteenkuuluvuutta tapahtumilla, joissa markkinoitiin tunnetta Colosseumilla idealla: sirkushuveja, yhteenkuuluvuutta ja leipää. Keisari oli yksinvaltias, joka ymmärsi kansalaisten tarpeet ja hoiti ne mm. tunnetasoa nostaen esim. voitonparaatien säestyksellä. Keisari järjesti myös töitä kansalaisille luoden näin luottamusta ja huolenpitoa. Tuolloinen politiikan hoito ei sisältänyt nykymallista demokratiaa, vaan tulontasausta suoraviivaisesti myös vähempiosaisille. Lopulta Senaatin rahavalta ja pääoma juoni Caesarin tikariniskuihin ja kuolemaan. Rooma ajautui Caesarin murhan jälkeen vuosikymmeniksi kaaokseen. Nykytutkimus on oivaltanut ja löytänyt todisteet Caesarin itsevaltiuden olleen eduksi tavalliselle kansalle ja kansan olleen pääsääntöisesti tyytyväinen hänen johtamistyyliinsä.

Maailmanlaajuisen kiertueensa päätteeksi "Yön unelma" latasi yleisönsä euforialla, jossa sijoitettu pääsylippuraha antoi katetta yli normaalin tyytyväisyystason; markkinointi ja ennakkomielikuvan luonti onnistui esimerkillisellä tavalla. Kuinka saisimme poliitikkomme oivaltamaan tämän saman asian, jolloin kansalaiset palkitsisivat suurella osallistumisella ja aktiivisuudella saamansa odotukset ylittävän tapahtuman. Tällöin olisimme hiukan yhtenäisempiä meneillään olevaan maailmanlaajuisen työn uudelleenjaon taisteluun.

Ilkka Luoma

keskiviikkona, lokakuuta 19, 2005

Länsimaalaisen markkinamiehen siemenet loppumassa?

Siemennesteessä olevien siittiöiden lukumäärä hupenee länsimaissa, erityisesti Tanskassa ja myös Suomessa. Joskus liuokset ovat olleet väkevästi kyvykkäämpiä ja tutkitun tieteen aikana ollaan nyt ilmeisesti alavireisimmällä tasolla. Syihin on monia selityksiä, mutta maallikkokin tajuaa ihmisten taloustuotantokoneiston synnyttäneen uuteen uljaaseen maailmaamme miljoonia uusia kemiallisia yhdisteitä viimeisten satojen vuosien aikana aikaansaamaan vääjäämätöntä muutosprosessia kiihdyttäen kehomme ja ilmaston muutoksia.

Vuorovaikutus on ilmiö, joka koskettelee lähes kaikkea. On perin selvää, että ihminen ei tiedä kaikkia vaikutustekijöitä kerrannaisilmiöineen, koska yksinkertaisesti havainnoimismahdollisuutemme kaikkiin eri vuorovaikutustilanteisiin on mahdotonta. Jo pelkästään sisäänhengittämämme ilma sisältää niin paljon kemiallisia yhdisteitä, että sen vaikutusta keuhkojen kautta verenkiertoomme ja perimäämme on mahdotonta arvioida. Me emme yksinkertaisesti tiedä tarkoin mitä kehossamme tapahtuu.

Ennen ihmisen vaikutusta luonto on tehnyt omat muutoksensa keskimäärin sen verran hitaasti, että vallitseva eliöstö on sopeutunut mm. pienhiukkasmuutoksiin. Ihmisaikakautena kekseliäs mielemme on onnistunut kehittämään niin paljon elämäämme "helpottavia" ja fyysistä työtämme vähentäviä materiaaleja, prosesseja, kemiallisia - ja raaka-aineyhdisteitä, että kehomme ei osaa varautua ja muuntua vastaamaan uusia mm. pienhiukkasympäristöjä. Olemme liian innokkaita keksimään kaikkea sitä, joka vähentää fyysistä työtä, - liikkumista ja lisäämään tuotannon tehostamista, saaden kehomme täysin uuteen ja ennakoimattomaan tilanteeseen mm. lihottaen meidät uusien sairauksien piiriin.

Evoluutio johtuu aina muutoksista ja muutosnopeus on mahdollisesti kiihtynyt ihmisen omista vaikutussyistä. Luonnollisessa tilanteessa ympäristö on tottunut muuntumaan harmoniassa. Ihmisen kekseliäs toimeliaisuus on joko sekin luonnollista muuntumista tai sitten se on keinotekoisen nopeaa ja luonnon reaktiot ovat ylilyöntejä esimerkiksi vähentäen siittiömäärää ja synnyttäen tukun aivan uusia sairauksia vähentämään muuntuneita ihmisen luomia "virhearviointeja". Luonto hylkää epäkelvot prototyypit.

Voidaan myös sanoa ihmisen oman toiminnan olevan luonnon omaa harmoniaa, olemmehan itsekin samojen luonnonlakien alaisia kuin ympäristömme. Voimmekin hyväksyä suvunjatkannan vaikeutumisen länsimaissa olevan luonnonvastaus evolutiivisesti tasapainon siirtymisestä kehityskelpoisempiin elämän suuntiin. Länsimainen "elämäntapahelpotuksemme" tapainen luonnoton ympäristömme ryöstö ja kehomme rääkkäys luonnottomilla elämäntavoilla vääjäämättömästi muuntaa meitä pois luonnolliselta kehitysuralta. Niin luonto vastaa kuin sinne huudetaan. Suosittelen lämpimästi hyvin ajankohtaiseksi tullutta, jo kymmenen vuotta sitten julkaistua kirjaa syntymättömistä eurooppalaisista sukupolvista; ennakoivasti tämä kirja käännettiin kiinaksi juuri tänä armon vuonna 2005. Olemme nyt suurimman haasteemme edessä.

Ilkka Luoma

tiistaina, lokakuuta 18, 2005

Nokia luo verkkoja ihmisten välille

Tiukan kaupallinen maailmanlaajuiseksi levinnyt Nokia sloganinsa mukaisesti tulee yhdistämään ihmisiä langattomiin verkostoihin jopa automaattiseen vuorovaikutussuhteeseen, jos niin haluamme. Langattomuuden alueella varsinaiset hyöty- , säästö- ja ansaintasovellukset ovat vasta tuloillaan taskulaitteisiimme. Matkapuhelin on kohta liian kalpea ilmaus monitoimilaitteesta, mikä kiihtyvällä vauhdilla tuotekehittyy paidantaskuihin ja käsilaukkuihin.


Nokian tuotekehitysvoima on niin suuri, 


 ... että sillä tulee olemaan vaikutusta tulevaan jokapäiväiseen elämäämme. Tulevaisuudessa siintää "hermoverkostomaisesti" linkittynyt yhteenkuuluvuusryhmien keskinäinen ja täysin ajantasainen tiedon- ja informaationkulku. 

Nyt kamppaillaan tekniikoiden suunnasta; paljon puhuttu 3G, josta maksettiin Euroopassa huimat "ilmatilamaksut", ei välttämättä ole se lopullinen suunta. Tapa rakentaa tätä tulevaisuuden maailmanlaajuista yhdistävää "hermoverkostoa" ei ole vielä ratkennut. Toistaiseksi USA:n hallinnoima internet on yksi selvä vaihtoehto "verkostoksi".


On kolme asiaa: itse monitoimilaite taskussa, lähin tukiasema ja itse siirtoverkko 


Näiden kolmen tekijän tulee toimia täsmälleen organisoidusti ja harmonisesti. Maailman eri maiden valtapyrkimyksillä tulee olemaan intressiristiriitoja, kuinka verkostoa valvotaan, kehitetään ja tarvittaessa "jarrutetaan". 

Suomalaisuuden voimasta synnytetty Nokia voisi huolehtia täyden integroitumisen niin taskulaitteen kuin itse verkon välille, sillä seuraavan laite- ja verkkosukupolven tulee kommunikoida täydellisesti yhteen. Voimme löytää analogian itsestämme; meidän oma tiedonsiirtoverkkomme on täydellisesti harmonisoitunut "päätelaitteiden" reseptoreihin kuin myös keskusyksikköömme aivoihin.


Nokian päätelaitteet pienentyvät korvaan ja silmään sekä sallitusti manipuloituvat omiin aivoihimme 


Laaja ja autonominen maailmanlaajuinen "hermoverkosto" tuo ratkaisun avaimia liialliseen tavaroiden ja ihmisten liikutteluun, se tuo helpotusta logistiikan virittämiseen siten, että raaka-aineiden ja energian tarve minimoidaan. 

Nokialla on mahdollisuus ottaa maailmanlaajuinen ykkösasema kuudennesta valtiomahdista eli tietoverkkojen ja päätelaitteiden uranuurtajasta, joka määrittää väylät ja reseptorit informaatiokulussa eri yksilöiden ja toimijoiden välille.


Suomen osaaminen voisi osaltaan perustua maailmanverkon asiantuntijuuteen logistiikan, 


 ... raaka-ainekierron kuin tavaroiden ja ihmisten liikuttelun optimointijärjestelmissä. Suomen tukijalat olisivat maailman tietoväyläratkaisut päätelaitteineen sekä puuraaka-aineen jatkojalostus puurakenteiksi. 

Meillä on vielä Nokia ja metsäteollisuuden konsernit ja ne ovat vielä juuri nyt halpoja


Nuo yhtiöt lipuvat käsistämme pikkuhiljaa, ellemme tee jotain 

Suomelle jopa kansallinen tehtävä olisi hankkia kaikin keinoin takaisin menetettyjä omistuksia lippulaivoistamme Nokiasta, StoraEnsosta, UPM:stä ja muutamista muista noihin oleellisesti liittyvistä sidosyhtiöistä. Nokia tulee totutusti julkaisemaan erinomaisen neljännestuloksen; milloin muistat Nokian tehneen tappioita?


Ilkka Luoma


...
Huom! Kappalejaottelu on uusittu 9. heinäkuuta 2015 ja samalla lisätty linkit:

~ http://www.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=963131 [X]  - [9923]
~ http://www.hs.fi/talous/a1436329200277  [X] - HS

maanantaina, lokakuuta 17, 2005

Luontohetki Nuuksiossa lokakuun alussa


Makkaran paistossa Espoon Nuuksion luonnon-
suojelualueella 1. lokakuuta 2005. Kurkistavan
koiran nimi on Niina. Ilma oli harvinaisen läm-
min ja siitä tuo shortsi-look :) Posted by Picasa

sunnuntaina, lokakuuta 16, 2005

Vapaa luonto voi yhdistää yksinäiset kokemaan yhteenkuuluvuutta


YLE esitti luonnon oman sinfonian kaiken kokeneille ihmisille ihmishyörinän keskeltä. Sunnuntaina TV:ssä oli ainutlaatuinen mahdollisuus kokea luonnon voimaa ja elon ehdottomuutta. Suurkaupungeissa elää ympäri maapallon miljoonia lähes täysin yksinäistyneitä ihmisiä, joille yhteenkuuluvuuden kokemus on jäänyt historiaan. Uteliaisuus, luonnon oman elämännäytelmän seuraaminen ja samaan kiinnostuneiden yksilöiden yhteenkuuluvuuteen voi herätä riemusta kokien jotain vilpitöntä, jossa täyttyy elämän jatkumon vahva voima ja huolehdinta. Ihmisillä oli aitiopaikalta mahdollisuus seurata amerikan hiirihaukkapesueen toimintaa New Yorkin keskuspuistossa.

Kaupungistuminen on vienyt ihmiset etäälle luonnon omista jatkumoista. Eläinkunnan keskinäishuolehdinta ja perhekeskeisyys ihmetytti kyseisessä TV1:n luontodokumentissa kaiken jo nähneet ja kokeneet newyorkilaisihmiset. Dokumentti hahmotti yhteishengen synnyn ja innokkaan uteliaisuuden kehittymisen luonnon oman näytelmän edessä. Näytelmän kiintotähti haukkauros eli ihmisten mielestä täysin epäsopivassa ympäristössä yli 14 vuotta huolehtien yli 23 poikasta jatkamaan luonnon ikiaikaista harmoniaa täydentämään luonnon sopusointuisuutta.

Kyseinen haukkapariskunta yhdisti ihmisiä; he halusivat seurata luonnollisinta näytelmää, mikä oli jo heiltä asfaltoitunut piiloon metelimuurien taakse. Elämän väkivahva ote ja jatkuvuus luonnonkiertona luonnollisti ihmiset ymmärtämään syödyksi tulemisen "ihmeen" luonnolle jokapäiväisenä toimena toimeentulosta. Ihmiset riemuitsivat luonnonkehityksestä; kuinka haukkapoikaset oppivat lentämään ja hankkimaan jokapäiväisen ruokansa ympäristöstä, jossa niiden ei olisi tullut olla.

New Yorkin keskuspuiston laitamilla tapahtunut lintujen pesintä yhdisti ihmisseuraajansa koulutukseen, sosiaaliluokkaan tai ihon väriin katsomatta. Luonnon näytelmä herätti ihmisissä harmonian kaipuuden ja luonnon hyväksynnän harvinaisuutena, mitä ei olisi pitänyt siellä tapahtuman. Ihmiset kokivat luonnollista yhteenkuuluvuutta ja me-henkeä tapahtumien kestäessä ja kehittyessä.

Ihminen on myös osa luontoa ja meillä on sijamme kokoinen paikka. Dokumentissa haukkapariskunta toi viestin harmoniasta, jossa kaikille lajeille on sijansa, myös ihmisten valloittamilla alueilla. Luonnonnäytelmä yhdisti ja ihastutti. Useat yksinäistyneet ihmiset löysivät "riippuvuutta" toisistansa, yhdistävän elämäntapahtuman todistajina. Dokumentti oli rikas esitys vähintäänkin ohikiitävästi, kuinka mieliin voisi syttyä näkemys harmoniasta ja kunnioituksesta elämää kohtaan, oli se sitten lähtöisin mistä tahansa. Haukkaemo kuoli myöhemmin syötyään ihmisten myrkyttämän kyyhkysen; villi luontokappale menehtyi ihmisen itsekeskeisen valtapyyteen edessä.

Ilkka Luoma

Demokratian kriisi ja vastuullinen johtaminen



Poliittisen ilmaston suurin hokema on demokratia. Demokratia, tuo kansanvallaksi käännetty ominaisuus ei toteudu kuin pinnalta ja vain välivuosin. Demokratia edellyttää aktiivista toimintaa kansalaisten taholta. Tämän päivän politiikka ei tahdo saada laajoja kansalaisryhmiä mukaansa; kyseessä on ehkä peliväsymys aktiivisuuteen voimattomuutta vastaan, missä markkinamekanistisen maailman talousvaltaa ja ostovoimansiirtoja valvoo vain liike-elämä ja johon poliittinen hallintokoneisto ei enää saa otetta.



Puoluepolitiikka on etääntynyt kansasta; on syntynyt poliittinen ihmisrotu, joka keskustelee omaa kieltään, mistä ei saa selkoa kaduntoimintoihin. EU - Bryssel ja uuden uljaan Yhteisön tavoiteasetanta keskittyy pikkunäpeltämiseen ja laajentumiseen entistenkin asioiden ollessa vaikeilta osin päättämättöminä. 


Euroopan kansallisvaltiot vetelevät omia narujaan näkemättä keskinäisyyden voimaa, millä oikeutetusti EU olisi ehdoton suurvalta maailmassa osaamisen ja innovoinnin osalta.


Suomessa (-kin) kiistatta odotetaan vahvaa presidenttiä, 


 ... vaikka valitsemamme eduskunta riisui presidentin pelivälineet jo edellisillä erätauoilla. Kansa haluaa heti täytettäväksi mm. poliisien avoimet virat. Kansa antaisi armeijallemme heti rahaa, jos saisi päättää. Kansa antaisi heti täydet valtuudet käydä työttömyyden kimppuun ja tosissaan, koska oikeus työtekoon on valtion erityisessä suojeluksessa. 


Toinen vastuu on oikeudenmukaisuus tulontasauksessa 

[ ... Ahneuden esimerkki on paljon puhuttu Fortum optiokeskustelu. "Miksi muuten tehokkaita päätöksiä tehneet johtajat eivät eliminoi juuri nyt tapahtuvaa kurssilaskua?" Onkohan kurssitaso juontuva aivan muista asioista kuin vesivoiman ostosta tai muista pikkunokkelista liikesiirroista; taitaa yleismaailmalliset suhdanteet heilutella kursseja niin ylös kuin alaskin. Metsän puilta näkevä johtaja olisi jo huomannut optiokohtuuttomuuden ja kohtuullistanut ehdot jo ajat sitten nostaen kansalaisluottamusta ja yhteishenkeä. ... ]


Demokratia oli keksintö, 


 ... jolla oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa piti suojeleman. Kansalaiset saavat tänä päivänä niin runsaasti informaatiota, että tajuavat kasvavan kuilun pääoman ja tuotannontekijöiden välillä. Liika ahneus ei tue demokratiakäsitystä. 

Onko demokratia nykymuodossaan hampaaton rajattomalle pääomalle ja ostovoimasiirroille? Valtakoneistojen tulisi olla riittävän vahvat huolehtimaan kulutustekijöistä, jotka ovat oleellisimpia talouselementtejä taloudellista hyvinvointia jaettaessa.
...

Välitön kannanotto neuvoa-antavana, jopa äänestyksenä voisi olla päivittäistä operointia jo nykymallisissa infoverkoissa, joissa kansalainen suoraan ottaa kantaa ensivaiheessaan ns. varjovaltuustona tai -eduskuntana. Poliitikkojen on turha mainostaa asiakäsittelyjen monimutkaisuutta tai edunvalvonnan tasajakautumisen edellytysten valvomista pönkittääkseen omaa rooliansa.



Pienoiskansa eduskunnassa ei ole koko kansa, 


vaan välikädellinen niukkuuden jako kansalaisille. Kansalaiset osaavat antaa mielipiteensä ratkottaessa noita samoja niukkuuksia. Mitään monimutkaisuutta ei ole, sillä oleellinen asia on kysymysten asettelu suoriin kansalaismielipidekyselyihin. 


Suomeen voisi syntyä koulukunta, joka osaisi kysyä oikeita asioita oikealla hetkellä 

Kreikkalaisen filosofin Sokrateen kyselytekniikka oli jo reilu pari tuhatta vuotta sitten vertaansa vailla. Muutama sata sata vuotta myöhemmin Rooman keisari Julius Caesar osasi vahvana henkilönä hoitaa kansalaistyytyväisyyden paremmin kuin ahneet senaattorit, joiden päällimmäinen huoli oli omien busineksien kulku. 

Caesar ei ollut demokraatti, eikä Sokrates ollut poliitikko!


Ilkka Luoma



! Kappalejako uusittu 4. syyskuuta 2015

lauantaina, lokakuuta 15, 2005

Suomalainen ei pelkää Venäjää, jäänteenä voi olla epäluuloa

Hyvin tyypillinen kuva Moskovasta. Tässä kaupungissa kävi Suomen rauhan ajan suurmies presidentti Urho Kekkonen kymmeniä kertoja junailemassa asioita maamme ja hänen itsensä hyväksi ja eduksi. Kuva otettu hotelli Rossijan aamiaishuoneesta, 13. kerroksesta. Kuvan utuisuus johtuu siitä, että se on otettu läpi likaisten ikkunalasien. Kuvattu 24. toukokuuta 2005, klo 9:07. DSC_5805.JPG. 1/250s, f10, 105mm. Photo by Ilu 2005.

Presidenttimme lohkaisi jälleen mielenkiintoisen väittämän suomalaisten pelosta Venäjää kohtaan. Edellinen presidenttimme väittämä oli erillissota, joka lohkaistiin Keski-Euroopan johtajille. Kuinka äänestäjät tammikuussa reagoisivat tälläisiin väläytyksiin? Suomalainen sanasto on rikasta ja pelko, epäluuloisuus ja varauksellisuus ovat kaikki eri sanoja. Suomalainen voisi olla epäluuloinen ja varauksellinen, mutta pelko on ehdottoman väärä sana.

Suomella on erityisen värikäs ja monipuolinen historia itäisen naapurimme kanssa. Venäjä "vapautti" Suomen Ruotsista. Näin päättyi ruotsalaisten suurvalta-aika sotineen, koska hakkapeliitat eivät olleet enää käytettävissä. Lenin antoi Suomelle itsenäisyyden vaikeiden autonomia-aikojen päätteeksi ja yleisen vallankumouksen kiinnittäessä venäläisten huomion kotimaahansa.

Suomen marsalkka C.G.E. Mannerheim luotsasi Suomen takuumiehenä maamme kuiville Saksan avustamana 1944. Presidentti Kekkonen operoi tavallansa Neuvostoliiton kanssa ja nosti mm. bilateraalisella kaupalla idänkauppamme selvään ykkösasemaan ja yhdeksi osalliseksi maamme vaurauden nousuun 60- ja 70-luvuilla. Kekkonen oli historiamme toinen takuumies Neuvostoliiton suuntaan. Kekkonen oli työväenliikkeen tulotason nousun paras edusmies neuvotellessaan milloin saunailloissa ja milloin metsänuotioilla Neuvostoliiton johtomiesten kanssa ja useasti reippain ranneheilautuksin milloin jomman kumman maan kansanlaulujen innoittamana.

Nykyinen Venäjä presidentti Putinin aikana on jälleen nostanut maidemme välisen kaupan uusiin ennätyslukemiin. Venäjä on joustava kumppani tavallansa ja meidän tulee muistaa sen vaurauden kasvu; he ovat meiltä ostajia ja myyjä on länsimaalaisessa markkinataloudessa ja kilpailutilanteessa "nöyrä" varman maksajan maineessa olevaa ostajaa kohtaan. Vanhat Neuvostoliiton velatkin tulevat ennakkoon jo maksuun, ja menetämme hyvät korkotulot ko. veloista.

Suomi tai suomalainen ei ole pelännyt Venäjän tsaareja eikä Leninin uutta Neuvostoliittoa. Stalin sai pientä värettä housunpunttiin kiihkeinä vuosina 1939-40 ja 1944. Ehkä Presidentti Paasikiven ja Kekkosen aikana junamatkailu Moskovaan oli kukoistuksessaan, mutta nyt Putinin aikana kysymys on meille suuresta mahdollisuudesta eikä pelosta. Kauppamiehemme liikkuvat Venäjällä jatkuvasti ja on olemassa keskinäistä luottamusta. Ei Venäjä muutu, Venäjä on edelleen kasvava suurvalta atomiaseensa ja verrattomien raaka-ainevarojensa vuoksi.

On turhaa puhua äidillisesti pelosta; olisi tarpeellisempaa olla edesauttamassa kaupallisia pyrkimyksiä. Venäläiset arvostavat kahdenkeskisiä suhteita presidenttien välillä. Seuraavissa vaaleissa suomalaiset pääsevät päättämään, kuinka hyvin kaupallisuutta tuetaan. Kuinka hyvin Sauli Niinistö voisi tulla toimeen Vladimir Putinin, Hu Jintao´n ja Saksan kanslerin kanssa?


Ilkka Luoma

torstaina, lokakuuta 13, 2005

Tasaverotus vai progressiivinen entä amerikkalainen hyväntekeväisyys



Verokeskustelu rönsyää tasamallista hyvin tienaavia kurittavaan progressioon. Tasamalli tasa-arvoistaa kaikki ihmiset ja luontaisesti aktivoi ja kannustaa ihmisiä ansaitsemaan korkeampaa palkkaan kulutusvoiman tällöin lisääntyessä. Amerikkalaiset, vähintäänkin hyvin ansaitsevat, suosivat verohelpotuksia tuovia vapaaehtoisia lahjoituksia, ikäänkuin aneina tai laupeudun osoituksina humaanista ajattelusta.

Verotuksen perusasia Suomessa on uudelleen arvointi mitä verotetaan; lisätäänkö porrasteisiin arvonlisäveroihin kulutusveroa kustantamaan ostovoiman käytön aikaansaamia yhteiskuntahaittoja esimerkiksi kohdistamalla jokaiseen kulutus- tai ostotapahtumaan yksilöllinen kulutusvero riippuen ympäristölleen aikaansaamasta "saastejäljestä". Kulutusverollisessa tuotteessa tai palvelussa voisi olla alentavana elementtinä sen työllistämisvaikutus, kuitenkin siten, että "aikaansaatu ympäristöjälki" olisi painotuksessa ylimpänä. Tuloveron pienetäminen taas kannustaisi palkkatyöläisiä ahkerampaan ponnistukseen käteen jäävän osuuden kasvaessa. Omaisuuden verotushan on poistumassa, mutta kohtuuttomien optio- yms. tulojen verotus voidaan säätää 80 prosenttiin.

USA:ssa on veroetuuksiensa myötä suosittuja tulontasauselementtejä lahjoitukset niin yksityishenkilöiltä kuin säätiöiltä ja yhtiöiltä. Viimeisin hyväntekeväisyys tai yhteiskuntakelpoisuuden ja vastuuntunnon ilmaisu syntyi Google-hakumoottoriyhtiöltä, joka ilmoitti lahjoittavansa yhden (1) prosentin omaisuudesta ja vuosituloksesta. Yhdysvalloissa myös Microsoftin perustaja Bill Gates on ilmoittanut lahjoittavansa omaisuudestaan yli puolet, siis hänelle, vaimollensa ja lapsille on riittämässä henkilökohtaisiin menoihin noin 30 miljardin dollarin käyttövara ja ostovoima, edellyttäen että kurssitaso Microsoft osakkeilla säilyy; tämä on eräs amerikkalainen näkemys tulontasauksesta.

Suomessa kannusteellisuutta jaetaan mm. optioina joka ansaittuna on erinomainen tapa motivoida ja nostaa yhtiötä menestykseen. Viime aikaisissa keskuteluissa lähes täysin kohtuuttomat ja ansaitsemattomat optiot rapauttavat yleistä kansalaisluottamusta ja nostavat vastarintaa kuluttajien taholta, sillä viime kädessä kaikki rikkaus on lähtöisin peruskuluttajan ostopäätöksistä.

Vero on ihmiselämän keksintö turvaamaan yhteiskunnan perusarvoja sekä mahdollistamaan kansalaisilleen paremmat opiskelun, yrittämisen, työnteon ja kilpailukyvyn edellytykset. Tulontasaus turvaa myös hädänhetkellä, johon aika-ajoin lähes jokainen kansalainen joutuu. Kansakunnan uskottavuus lepää kyvyssä olla kilpailukykyinen, osaava, innovatiivinen, työteliäs ja systemaattinen; kaikki tämä vaatii yhteiskuntapanosta pärjätäksemme maailmanlaajuisessa työn uudelleen jaossa.

Niin kauan kuin ihminen enemmän kuin yksin; hän tarvitsee yhteistoimintaa ja yksi yhteenkuuluvuuden elementti on oikeudenmukainen tulontasaus. Oikeudenmukaisuutta eivät ole järjestelyt, joissa liian harvat saavat ansaitsemattomasti liian suuren osuuden palkkioista, joiden olisi pitänyt jakaantua laajemmalle. Vastikkeeton ostovoiman saanti mm. kohtuuttomina optioina hiertää luottamusyhteiskunnan perusarvoja ja vaikeuttaa yhteisten ponnistelujen päämääriä saavuttaaksemme kokonaiskilpailukykyä koko yhteiskunnallemme.

Masennus voi kohdata niin menestyjän kuin hiljaisen puurtajan

Lähdön hetki on lopullinen, sen kohtaaminen on onnettomin tapahtuma jälkeen jääneille ihmisille. Masennus voimattomuudesta on konkreettinen; et voi tehdä mitään. Niin, voit toki jäädä suremaan omaa kohtaloa. He saivat sen lopullisuuden, joka odottaa meitä kaikkia. Hyvien ystävien menetys on yksinkertaisesti pohjatonta. Sanat loppuvat, jää kuvat ja muistot. Jokainen on oma arvokas tarinansa ja ainutlaatuinen sekä -kertainen. Kunnioita niitä ja ajattele omaisiasi ja myös itseäsi, hekin sanoisivat niin. Kuvat kertovat tässä enemmän kuin voi kirjoittaa.

Ylempi on otettu Kotkan Sapokassa 28.kesäkuuta 2005, kello 15:42. DSC_6547.JPG. 1/60s, f4.0, 75mm. Alempi kuva on otettu Savonlinnan Talvisalossa 26.kesäkuuta 2005, kello 14:24. DSC_6486.JPG. 1/200s, f7.1, 93mm. Rauha Heidän muistoilleen. Molemmat olivat tärkeitä ihmisiä, heillä oli luonne, joiden kaltaisesta moni olisi ylpeä.




Masennus voi kohdata niin menestyjän kuin hiljaisen puurtajan

Inhimilliseen yhteiskuntaan kuuluu ilo ja suru. Iloa ei jatku loputtomiin, eikä suruakaan pitäisi kokea yli kestokyvyn. Suru, epäonni, epäonnistumiset ja useasti kytköksen katkeaminen osallistumiseen johtaa mm. masennukseen. Ihminen on laumaeläin ja sopii luontevasti yhteisöllisyyteen. Erkaantuminen ryhmästä tai osallistumisesta erakoi yksilön, jolloin yhteenkuuluuvuuden, osallistumisen ja tavoitesaavutuksen tarve ei toteudu; ihmisestä on tullut "hyödytön".

Kvartaalitalous ja tehokkuuden päämääräpyrkimys ajavat markkinataloutta kujanjuoksuun, jossa pyrkyryys, ahneus ja puhtaan omaehtoinen voitontavoittelu erkaannuttavat yksilöt kauemmaksi yhteisöllisyydestä. Vastuunkanto, huolehdinta ja tiimikeskeisyys kärsivät yksilökeskeisessä voitontavoittelussa, jossa oma itsekäs tulotason nostovaade epäsuorasti välinpitämättömyyden tai "sokeuden" kautta johtaa syrjäytyneiden ihmisten kulujen maksamiseen lisääntyvinä veroina.

Kuten eläinkunnassa, ei kaikille ihmisillekkään ole paikkaa ylimmillä portailla. Ihmisten mitatessa kyvykkyyttään osto- ja kulutusvoimalla, vie se sijaa vastuullisesta yhteistoiminnasta, jossa keskinäisyys, yhteinen tavoite sekä toteutumisen riemu jää saavuttamatta jatkuvasti käynnissä olevien saneerauksien, tehostustoimenpiteiden ja henkilöjärjestelyjen vuoksi.

Masentunut, omaan pohjattomaan kuoppaan pudonneen ihmisen nousukyky ilman apua ei ole useasti mahdollista. Vastuullisuus yhteisön puolelta voisi useissa tapauksissa jo alkuvaiheessaan helposti nostaa henkilön kuopastansa takaisin ryhmään ja toimintaan. Ihminen on luotu tekemään työtä ja osallistumaan sekä kokemaan onnistumisen hetkiä. Aina ei voi onnistua ja tuolloin ryhmän ja yhteisön vastuullisuuden tulisi ohittaa itsekeskeiset voiton ja pyrkyryyden tavoitteet oikeasti kannustamalla "juuri sillä hetekellä heikompaansa.

Eläinkunta on harmonisessa luonnossa evolutiivisesti vahva, koska elämänkamppailussa tapahtuu koko ajan vahvemman ja pystyvämmän valinta. Heikolle ei yksinkertaisesti ole sijaa; ainut ihmisinhimillinen tapahtuma on suvunjatkannassa tapahtuva poikueiden huolehdinta. Ihminen on halunnut erottautua eläinkunnasta ja näin on syntynyt tulontasaukseen pyrkivä yhteiskuntamalli, joka päätöksiltään olisi demokratia. Liiketaloudessa pelaa vahvemman ja nokkelamman lait; itse yhteiskunta kamppailee nyt suurenevan "sosiaalilaskun" parissa totuttuun tulontasaukseen riittämättömien jakokelpoisten varojen niukkuudessa.

Nykykaltainen "demokratialla" tuettu markkinatalous repii laajenevasti kuilua tulontasauksen ja liiketoiminnan voittojen väliin. Maailmassa kaikki eivät voi olla voittajia; osa tulee aina häviämään. Masennus on yksi inhimillisyyden äänetön hätähuuto sivuraiteellistumisesta oravanpyörämekanistisesta kilpailutaloudesta, jossa ahneus ja itsekeskeinen voitontavoittelu ovat haudanneet alleen huolehdinnan ja tuen työympäristön väliaikaisille alisuoriutujille.

Masennukseen on kaatunut viimeisen 15 vuoden aikana suunnaton määrä energiaa, osaamista ja kokemusta. Yhteiskunta olisi tarvinnut tuon osaamisen, mutta hallitsemattomassa kilpailutilanteessa yhteisillä panoksilla koulutetut arvonmuodostajat poistuivat työvahvuudesta joko lopullisesti tai sitten tulontasauksen debet-puolelle. Hallitsematon markkinatalouden yksisilmäinen kilpailuvietti liiallisesti ahneine edusmiehineen on törmäyskurssilla tulontasauksen luoneen parlamentaarisen demokratiayhteiskunnan kanssa. Nyt olisikin syytä aloittaa laaja kansalaiskeskustelu poliitikasta ja tulevaisuuden suunnasta, kuinka edustuksellisen demokratian tulee käymään.

Miksi ihminen ei kiinnostu lähialuepolitiikasta?

2005 - 10 - 12

Miksi ihminen ei kiinnostu lähialuepolitiikasta?

Perhe on yhteiskunnan ydinkysymys. Perhe on pienin ryhmätoimija. Meneillään oleva polittinen taantumus ei tue aktiivista yhteisten asioiden hoitoa mm. kunnallispolitiikassa. Nyt puheiden keskipisteenä on aiheellisesti erään tiensä päähän tullut kunnallisyhteisömalli.

Kunta pitää olla kokoisensa, ehkä 30-40.000 asukasta, mutta tärkeämpi asia on ihmisten osallistuminen koosta riippumattomaan paikallisaluetoimintaan. Nykyinen politiikka ei vedä ihmisiä mukaansa; onko syynä poliittinen ilmasto vai poliitikkojen tapa hoitaa asioita; onko politiikan ammattilaisista kasvanut yhteisö, joka ei enään puhuttele kadun naista ja -miestä.

Ensimmäinen tehtävä on luoda motivaatio hoitamaan omia yhteisiä asioitamme paikallistasolla. Ihmiset ovat varmasti kiinnostuneita, mitä omassa korttelissa, taajamassa, kunnassa tai muussa yhteisöreviirissä tapahtuu. Kunnan tai kaupungin koko on vain tehokkuus- ja logistiikka- kuin myös rahakysymys. Oleellinen asia on osallistuminen; viimeeksi 1960 ja -70 luvuilla oli yhteiskunnan aktiivisuuden aikakausi; tuolloin vähintäänkin vasemmistoliike kävi tiukkaa ja kehittävää aatteenkeskustelua, joka säteili myös kunnalliseen ja valtiolliseen päätöskoneistoon. Samoin oikeisto haki linjojaan kuin myös muuttomurroksessa oleva maaseutuväestö. Tuolloin luotiin erinomaiset mallit, joista luontui aikakautensa Suomi-tuote, jossa on ollut hyvä asua ja toimia maailmanlaajuisesti vertailtaessa.

Nyt on uuden mallin aika; mikään hyvä ei ole lopullisesti pysyvää

Miten saamme ihmiset mukaan päätösprosesseihin? Ehdokaskirjoa lavennetaan merkittävästi täysin uusilla luottamusmiesehdokkailla ja kannustamalla mm. kansalaiskeskustelua aiheesta. Virkamiesten esittelyvaltaa tulisi tehostaa ja luottamusmiesten päätösprosessia nopeuttaa, yksilöllistää ja läheistää. Nykyiset sähköiset menetelmät antavat ensivaiheessa mahdollisuuden neuvoa-antaviin äänestysjärjestelmiin, jotka mallien ja menetelmien kehittymisen myötä voisivat muuntaa päätöskoneistoa arkikysymyksissä hyvinkin lähelle kansanvaltaa.

Päätös on nykyisessä demokratiassa useasti kaukana kansanvallasta. Kreikassa jo tuhansia vuosia sitten asiat päätettiin torilla huutoäänestyksellä vapaiden miesten kesken; tuo oli sen aikaisen "demokratian" huippu. Tämän päivän mobiliteetti ja internet antavat samat, mutta laajennetut mahdollisuudet osittaiseen päätösprosessiin suoraan asuinalueensa ihmisiltä.

Poliittisen kiinnostuksen ollessa pieni, kuntakokojen ollessa liian "tehottomia", virkamieskoneiston ollessa liian suuri veronkantokykyyn nähden ja työtehtävien sekä palvelutuotannon uusjaon ollessa käynnissä, olisi hyvinkin radikaalisti mietittävä keinoja kansalaisten aktivoimiseksi yhteisöllisyyteen, osallistumiseen ja yhteenkuuluvuuteen. Päämääränä on aktiivinen paikallistoiminta kunnissa, oli ne sitten suurkuntia tai sitten pienalueiden muodostamia kuntakeskittymiä. Motivaatio ja osallistumisaktiviteetti sekä kiinnostus yhteisistä asioista tuo aina vääjäämättä täysin uusia ja moderneja ihmisille sopivia ratkaisumalleja paikallisaluetoimintaamme luomaan yhteisöllisyyttä. Olisiko nyt aloitettava kansalaiskeskustelu nykyisen demokratian olemuksesta?

tiistaina, lokakuuta 11, 2005

Eläkeläiset voivat ratkaista monia ongelmia


Isäukko Erkki kotitalonsa pihassa Savonlinnassa. Hän on ollut eläkkeellä jo pitkään ja voi olosuhteisiin nähden hyvin, kuvassa myös keskimmäinen veljeni Jouni. Aiheena oli orapihlaja-aidan tasoitus ja leikkaus. Homma onnistui, kuten näkyy :) Photo by Ilu 2005
2005 - 02 - 15


Eläkeläiset voivat ratkaista monia ongelmia

Kollektiivisissa maissa isovanhemmilla on merkittävä rooli lastenlapsien hoivaajina ja myös taloudellisen turvan takaamisessa. Länsimaissa eläkeläiset toteuttavat enemmän omia mielihalujaan keskimäärin ansaitun veromaksukauden jälkeen. Tulevaan työvoimapulaan osasta eläkeläisistä voisi olla suuri apu. Eläkeläistemme perintö voisi olla muutakin kuin se kaupunkiasunto ja mökki lammen rannalla.



On muotia ihmetellä suurien ikäluokkien eläkkeelle lähtöä 


Tämän joukon mukana poistuu mahtava määrä laajaa kokemusta. Tämä ikäluokka on kokenut monet yhteiskunnan muutokset ja osaa elää muutoksien maailmassa, vrt. maaltapako kaupunkeihin. Nyt he lähtevät sankoin joukoin takaisin kotikonnuille. Heidän mukanaan menee myös arvokasta työvoimaa, ja osa heistä voisikin tehdä etätyötä esimerkiksi asiakaspalvelutehtävissä. 

Voimmeko kuvitella parempaa ja huolehtivampaa puhelinneuvontaa kuin heiltä, jotka ovat tottuneet vastuuntuntoiseen työhön. Yhden halukkaan työtehtävät päivässä ei tarvitsisi olla kuin 3-4 tuntia, vaikkapa 3 päivänä viikossa. On paljon muitakin etätehtäviä, joita nämä useat myös atk:ta taitavat ihmiset voisivat tehdä. Nykyiset esim. teleoperaattoriemme monotoniset automaatit ja jonotus pimpelipom musiikit saisivat vihdoin lopun.


Suomea uhkaa paljon puhuttu työvoimapula! 


Kaupungit pullistelevat ihmisistä, joita pitää paikoillaan vain työn sijainti. Helpotusta saadaan paluumuutosta ja työn organisoinnista. Halukkaille eläkeläisille pitäisi voida järjestää vapaaehtoista puuhaa, koska monilla heistä on tarmoa riittämiin; ikään kuin "harrastusmuodossa" aktiivisen osallistumisen ja ansaittujen eläkeläispäivien lomassa.

...

Kaukoidän maissa isovanhemmat ovat osa ydinperhettä; 


 ... mummit ja ukit antavat runsaasti arvokasta ja hillittyä elämänkokemusta lasten lapsilleen; he ovat osa kasvatusmetodia. Meillä huonoimmillaan elää suuret joukot vanhuksia omassa yksinäisyydessään rappukäytävien ovien takana tuntematta vierusnaapureitaan. 


Osa vanhuksistamme kuolee yksinkertaisesti yksinolon ikävään, 

 ... vaikka henkistä vireyttä voisi olla muille jaettavaksi, eivätkä he vaadi paljon. Yhteisvastuu tulisi ulottaa myös väestöpyramidimme yläosaan. Hyöty olisi kaikinpuolinen. Kyllä eläkeläisemme osaavat valita osansa, kunhan heidät otetaan täysillä mukaan yhteiskunnan rakenteisiin. Nuorimmat heistä "harrastetyöhön" esim. etätyöskentelynä, osa virikkeellisiin kotiseutuharrasteisiin, osa luontoihmisiksi nauttimaan luonnon antimista. 

Kaikkiin ylläoleviin ryhmiin valtiovalta voisi rakentaa omat verotukselliset helpotukset. Osa näivettyneistä kunnistamme saisi "elämänpotkua" heistä; he kuluttavat samalla tavalla kuin aktiivinen veronmaksaja.


Kansakunta on kuin historiansa; 


 ... kokemus ja maltti on kasvanut muutoksien vuosina ja uudet polvet saavat tulevaisuuteensa oppia kallista perinteen kehdosta luovimaan karikoita, joiden kartta on kokemuksien mielissä. Tasapainoinen yhteiskunta sulattaa kaikkien ikäkerroksien antamat hyödyt rakenteelliseen harmoniaan.


Ilkka Luoma

60 vuoden jälkeen historian näkökulma voisi laajentua

Kuvassa näkyvät kukkalaitteet olivat Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin, Kiinan presidentin Hu Jin Tao:n ja Venäjän presidentin Vladimir Putinin laskemat + mukana on myös Saksan liittokanslerin Gerhardt Schröderin seppele ja muitakin, mm. Suomen. Tässä vietettiin II-maailmansodan päättymisen 60-vuotisjuhlia herkimmillään vuonna 2005/ toukokuu. Muuri on Moskovan Kremlin muuri.

Saksan Kolmas valtakunta oli vain tykinkantaman päässä näistä muureista joukukuussa 1941. Maailma on nyt muuttunut. Kiina on noussut maailman kärkikaartiin, Neuvostoliitto romahtanut ja Saksa yhdistynyt. USA on tätä kirjoitettaessa maailman ainoa sotilaallinen supervalta, toistaiseksi. Saksassa ei ole vielä aloitettu historian pyykinpesua siltä toiselta kannalta, häviäjän kannalta, sen aika odottaa vielä...

Kuva otettu 23. toukokuuta 2005, kello 20:11. DSC_5786.JPG. 1/80s, f4.5, 105mm. Nikon D70. Photo by Ilu 2005.

2005 - 02 - 16

60 vuoden jälkeen historian näkökulma voisi laajentua

Vuosi 2005 on useiden juhlien aikaa. 1945 päättyi eräs aikakausi, josta ei ole ollut lupa puhua kuin yhdellä tavalla. Kansallissosialistinen Saksa antautui liittoutuneille, lähinnä venäläisille ja amerikkalaisille. 60 vuotta sitten alkoi laaja yksipuolinen vuoropuhelu voittajien tahdon mukaisesti. Tänä vuonna tullaan todennäköisesti kokemaan uusi lähestyminen arkoihin tapahtumiin. Olisi tasapuolisen tutkinnan aika.


30-luvulla Saksan kansa valitsi suvereeniin asemaan kansallissosialistisen liikkeen, joka oli palauttamassa kansallista identiteettiä Saksalle. Tapahtumien ilmentymistä on puhuttu ja kirjoitettu runsaasti; vähemmän on tarkasteltu niitä toimenpiteitä, joilla kohotettiin Saksan kansalaisten elinmahdollisuuksia, parannettiin työllisyyttä, aikaansaatiin kansallista eheyttä ja toisaalta kavennettiin ilmaisunvapautta. Vaalitulos, joka 1933 saavutettiin, ei kokonaan voinut olla manipuloitu, vaan reilu enemmistö halusi muutosta. Toinen maailman sota käytiin tunnetuin seurauksin. Ne epämiellyttävät tapahtumat, joihin tuolloinen valloittaja syyllistyi, tiedetään myös hyvin. Saksa on nykyisyydessään osoittanut tahtoa hyvittää tapahtumat ja nyt on aika antaa myös hyvitys nykyiselle Saksan kansalle hautaamalla menneet.


Nyt olisi hyödyllistä perehtyä tämän päivän epäoikeudenmukaisiin tapahtumiin, mm. Palestiinan kysymykseen ja lisäksi niihin lukemattomiin epäinhimillisiin tapahtumiin, joissa lähes aina siviilit ovat suurimman kärsimyksen kohteena. Valttina saavuttaa äänestyksien jälkeistä valtaa, on käyttää osin samanlaisia retoriikan helmiä kuin jo 30-luvulla.


Suomen tapahtumat ja kohtalo on useasti liittynyt Saksaan. Tänä päivänä mm. vientimme ja tuontimme on Saksan kanssa merkittävän suuressa asemassa. Suomalaisille Saksa on merkinnyt mahdollisuuksia ja turvaa kuin myös epätietoisuutta. Aikoinaan oli meille tulossa myös saksalainen kuningaskin. Saksalaisten sotilaallinen ja taloudellinen apu kesällä 1944 oli eräs ratkaisu itsenäisyytemme säilymiselle. Tämänkin tosiasian esilletuloa piti odottaa lähes 60 vuotta, mutta nykyisin asia on laajasti hyväksytty ja tunnustettu.


Nyt olisi aika nähdä asioita objektiivisemmassa valossa; vanhojen hokemien toistelu ei tuo menetettyjä syyttömiä sieluja takaisin. Jo EU-yhtenäisyyden nimissä olisi huomioitava saksalainen identiteetti; kaikilla on oikeus omaan identiteettinsä, kuten Suomessakin eri maakunta-alueilla on omat piirteensä, niin myös liittoutuvassa Euroopassa on eri mailla omat "omituisuutensa". Saksalle, joka on merkittävä nettomaksaja yhteisessä Euroopassamme, olisi annettava sille kuuluva arvonsa.


Tämän vuoden 60 v. tapahtumien julistuksille paremmasta maailmasta ja muistutuksista historian virheistä, antaa kysymyksiä herättävän olon, koska nyt aikoinaan kärsineet viljelevät uutta kärsimystä uusille kärsiville itsensä puolustamisen ja vapauden nimissä. Voittajat ovat aina määränneet linjat, häviäjän on tyytyminen ajan kuluun ja unohdukseen. Voittajat tänäkin päivänä sanelevat virallisen totuuden ja julistuksen. On vain yksi hyväksyttävä tapa muistella vanhoja; historian virheistä tulisi muidenkin oppia kuin vain historiassa virallisia virheitä tehneiden. Objektiivisuuteen kuuluu myös historian näkökulmien valaisu kaikilta tahoilta; myös häviäjien näkemyksien ja tutkimusten osalta.


Eurooppa EU:na ei ole yhtenäinen; eikä se synergioidu hyödyllisyydeksi kaikille, ellemme ota huomioon myös kaiken kattavaa historiatutkimusta ja hyväksyntää, että virheitä on tapahtunut kaikilla puolilla. Maailma voisi olla tasa-arvoisempi ja harmonisempi, mikäli emme lietso liiaksi kansallista erinomaisuutta ja vain omien kulutusetujemme oikeutuksia. Tulemme kohtaamaan uudentyyppisiä uhkia; saastuminen, energian riittävyys, puhdas vesi sekä ilmastomuutokset vaativat yhteisiä ponnisteluja.


Tästä vuodesta 2005 ei saisi tulla liiaksi historian muisteloa, vaan niiden ominaisuuksien löytymistä, jolla nykyiset epäinhimillisyydet vähennettäisiin minimiin. Saksa on hieno ja moni-ilmeinen kansakunta. Historiamme on meillä kaikilla ja sen kanssa tulee voida elää.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa


Tamminiemi, Helsinki: Aadolf Hitlerin kirje presidentti Risto Rytille. Tunnetusti Ryti pelasti valtiomme uhraten itsensä. 1944 Suomi oli totuuden edessä ja presidentti Ryti kantoi raskaan vastuun; tuolloin velvollisuus oli kunniaa. Ryti ei ymmärtäisi lausahdusta erillissodasta.
Mihin on kadonnut nykypäivänä kunnia ja velvollisuus? Kansa on aina rakastanut vahvoja johtajia, joilla on ollut ymmärrystä katsoa kokonaisuutta eikä vain omaa etua.

Historiaa katsotaan nyt toisin, 60 v. II-maailmansodan päättymisestä

2005 - 02 - 17
Historiaa katsotaan nyt toisin, 60v. II-maailmansodan päättymisestä

Yleisöä oli täysi sali katsomassa uudelleen kirjoitettua historiaa Saksan viimeisistä sodan päivistä huhti - toukokuussa 1945. 60 vuotta on ehtinyt kulua aikaa, jolloin tämän asian käsittely oli yksipuolista voittajan sanelemaa historiaa. Saksalaiset ovat vihdoin tehneet oman versionsa, jossa pidättyväisyys loistaa päällimmäisenä. Aadolf Hitlerin asioista on edelleen vaikea kertoa, siksi tulenarkaa ja komplimenttista sen käsittely on.

Suomessa menee elokuva, jossa on moni näkökulmaisempi tapa hahmottaa sekasortoista aikaa Saksan viimeisistä sodan päivistä Berliinissä. Elokuva on tunnustus Saksan kansalle, jonka kärsimykset ovat jääneet taka-alalle toisten tunnetuimpien kärsijöiden taakse. On oikeutettua nähdä myös toisen osapuolen kanta. Tänä päivänäkin on hyvin tuntemattomia tapahtumia; esimerkiksi liittoutuneet pommittivat yhdessä yössä Dresdenin kaupungin maan tasalle aiheuttaen n. 50.000 saksalaisen siviilin kuoleman. Dresdenin pommituksella ei ollut itse sodan kannalta suurta merkitystä, se oli puhdas siviilien joukkoteloitus.

Elokuvassa Perikato käsiteltiin Saksan Kansallissosialistisen puolueen viimeisiä päiviä, näin voidaan todeta, siksi voimakkaasti puolue kulminoitui Aadolf Hitleriin. Tämän saksalaisten itsensä tekemä elokuva avaa uuden historiallisen näkökulman tapahtumiin, joista ei ole voitu puhua. Kolmannen valtakunnan asioiden käsittely on vahvasti pannassa myös itse Saksassa. Olisi oikeudenmukaista, että totuus saadaan esille kaikilta näkökulmilta. On todennäköistä, että elokuva saa jatkoa aiheista, joissa käsitellään myös tuon aikakauden muita ajanjaksoja; myös tapahtumia, jolloin lähes koko Saksan kansa oli tuon ideologian takana. Kiistelty puolue rakensi omanlaistansa Saksaa kaikkine hyvin tunnettuine lieveilmiöineen. Puolueen ohjelmassa oli myös asioita, joista tuli kiistatonta hyötyä Saksan kansalle ilman muiden kansakuntien kärsimystä. On vaikeaa hyväksyä "totuudeksi" vain puhdasta pahaa aikaansaanut järjestelmä, jonka takana oli suuri enemmistö koko kansasta. Tuo samainen kansa maksaa tänä päivänä merkittävän osan yhteisen EU:mme tulorahoituksesta, on siis nettomaksaja.

Suomalaiset ovat kiinnostuneita myös menneisyydestään; on kiistatonta sanoa, että Hitlerin Saksalla oli merkittävä osuus meidän itsenäisyytemme säilymisessä kesällä 1944. Saksan apu tuolloin oli eräs kulmakivi Jatkosodan 1944 kesätaistelujen tukemisessa (mm. lento-osasto Kuhlmey), jolloin viitoitettiin tie Itsenäisyyden säilyttämiseen.

Myötätunto ja osanotto kaikille niille siviileille osapuoleen katsomatta, jotka joutuivat henkensä antamaan niiden julmuuksien vuoksi, joilla ei ollut mitään tekemistä sodan ja sotilaiden kanssa. Tänä päivänä asia on vielä pelottavampi: yhä enemmän siviilejä kuolee "sotatoimissa" ympäri maailman.

Kesälahden Ruokeenniemi lokakuussa 2005


Kesälahden Ruoke lokakuussa 2005, su +15C

Nach 60 Jahren erweitert sich der historische Blickwinkel




Sehr geehrte Mitarbeiter des Lerserservices

Diese und ähnliche Leserzuschrift ist in zahlreichen finnischen Zeitungen abgedruckt worden. Wir sind sicher, daß auch der deutsche Leser interessiert ist, wie man in Finnland über Deutschland und seine Vergangenheit denkt. Wir haben den Text übersetzen lassen und hoffen, daß er verständlich ist.

Viele Finnen sind sich auch heute noch dessen bewußt, was sie von den Deutschen 1944 erhalten haben. So z.B. half die deutsche Luftwaffe in Kuhlmeyn bei Sommerschlacht entscheident im Abwehrkampf gegen die Russen. Viele sind davon überzeugt, daß diese Hilfe dazu beitrug, daß Finnland seine Selbstständigkeit behielt.

In Dankbarkeit erinnern sich die Finnen an die Waffenbrüderschaft 1941-1944.

Dieser Bericht ist eine Ehrenbezeichnung an alle deutschen Soldaten, die Finnland geholfen haben.

Deutschland wird nach wie vor von Finnland geschätzt. Die Geschäftsbeziehungen zwischen unseren Ländern sind bedeutend. In Finnland hofft man, daß die Deutschen die wirtschaftliche Zugmaschine in Europa bleiben.



Der Artikel:


Nach 60 Jahren erweitert sich der historische Blickwinkel

Das Jahr 2005 ist das Jahr vieler Gedenkfeiern. 1945 endete ein gewisses Zeitalter, über das man nur immer im Allgemeinen spricht.

Das nationalsozialistische Deutschland hat sich vor 60 Jahren den Siegermächten ergeben. Danach begannen einseitige und breit angelegte Verhandlungen hauptsächlich zwischen Russen und Amerikanern, in denen jeder seinen eigenen Willen durchzusetzen versuchte.

Dieses Jahr ist es an der Zeit den gewohnten Blickwinkel zu verlassen um gewissen historischen Geschehnissen eine neue Bedeutung zu geben. Es ist die Zeit einer Neubewertung auf gleicher Ebene aller Beteiligten.

In den 30ger Jahren wählte das deutsche Volk suverän die nationalsozialistische Bewegung, welche dem Deutschen eine Identität zurückgab. Über dieses Ereignis wurde viel gesprochen und geschrieben. Weniger wurden solchen Aktivitäten Beachtung geschenkt, welche die wirtschaftliche Situation des Volkes verbesserte sowie die Arbeitslosigkeit verringerte. Man schaffte es, daß das Volk als ein Volkskörper zusammenhielt, anderseits wurde aber die Meinungsfreiheit eingeschränkt.

Das 1933 erreichte Wahlergebnis kann in seiner Gesamtheit nicht als Manipulation bewertet werden sondern als Wunsch des Volkes, Veränderungen herbeizuführen.

Die Folgen des Weltkrieges sind bekannt. Über die schrecklichen Geschehnisse, welche die Machthaber geschaffen haben, weiß man heute sehr viel. Das jetzige Deutschland hat sich jedoch während der Jahre bemüht, den Schaden der Vergangenheit wieder gut zu machen. Jetzt ist es an der Zeit mit einer Gutschrift an das deutsche Volk das Alte zu begraben.

Es wäre jetzt nützlich sich mit den ungerechten Vorkommnissen heutiger Tage zu befassen z.B. mit der Palestienerfrage und den damit verbundenen zahlreichen unmenschlichen Geschehnissen in denen fast immer nur Zivile großes Leid erfahren müssen. Auch hier gebrauchen die Machthaber die gleichartigen Perlen der Retorik wie in den dreißiger Jahren zu Beginn der Hitlerära.

Die Ereignisse und das Schicksal Finnlands sind oft mit Deutschland verbunden. Heutzutage befindet sich z.B. unser Export und Import mit Deutschland in einer bedeutenden Stellung. Den Finnen bedeutet Deutschland Möglichkeiten und Sicherheit, aber auch Ungewissheit.

Vor Zeiten sollten wir einen deutschen König bekommen. Die militärische und wirtschaftliche Hilfe der Deutschen im Sommer 1944 war ein entscheidendes Element zum Erhalt unserer Selbstständigkeit. Auch diese Wahrheit mußte fast 60 Jahre warten um ans Licht zu kommt. Sie ist jetzt auf breite Zustimmung gestoßen und anerkannt.

Heute ist die Zeit gekommen vergangene Sachen in einem objektiven Licht zu sehen. Mit dem Wiederkauen alter Sachen läßt sich das Rad der Geschichte nicht zurückdrehen.

Schon im Namen der EU-Gemeinschaft sollte man die Identität der Deutschen berücksichtigen, denn alle haben ein Recht auf eigene Identität. So wie auch in Finnland die verschiedenen Komunen ihre Charakteristiken haben, so haben auch die verschiedenen Länder des EU-Verbandes ihre besonderen Eigenheiten.

Deutschland, welches ein bedeutender Nettoeinzahler im gemeinsamen Europa ist, hat es verdient Wertschätzung zu bekommen.

In diesem Jahr des Gedenkens in dem man von einer besseren Welt spricht und sich an die historischen Fehler erinnert, erwecken auch Fragen, weil jetzt die früher Leidenden neues Leid säen für neue Leidende um sich selbst zu verteidigen, im Namen der Freiheit.

Sieger haben immer die Linie bestimmt, Verlierer müssen es akzeptieren und die Zeit macht Vergessen. Auch heute diktieren die Sieger und verbreiten die offizielle Wahrheit.

Es gibt nur eine akzeptable Weise, sich an das Alte zu erinnern. Aus den historischen Fehlern sollten auch alle andere lernen und nicht nur diejenigen, welche die Fehler gemacht haben.

Zur Objektivität gehört ein historischer Blickwinkel, der alle Beteiligten gleichermaßen beleuchtet. Auch den Blickwinkel des Verlierers und der historischen Forschung.

Europa als EU hat nichts Gemeinsames, auch keinen synergetischen Allgemeinnutzen, wenn wir nicht die historischen Hintergründe aller beachten, und akzeptieren, daß von allen Seiten Fehler geschehen sind.

Die Welt könnte harmonischer und wertvoller sein, wenn wir nicht immer die Besonderheiten eines Volkes negieren würden und nur die eigenen Vorteile als Rechtens sehen.

Wir werden von einem neuen Typ der Gefahr ausgesetzt, Umweltschmutz, Energieengpäße, sauberes Wasser sowie Luftverschmutzung verlangen gemeinsames Handeln.

In diesem Jahr 2005 sollte nicht zu viel an historische Geschehnisse erinnert werden, sondern auch die Eigenschaften verstärkt werden,welche die heutigen Unmenschlichkeiten auf ein Minimum reduzieren.

Deutschland ist ein feines und vieseitiges Land mit einem Volk unterschiedlicher Gesichter und Eigenschaften. Wir haben alle eine Geschichte, und damit müssen wir leben.

Ilkka Luoma

Ein finnischer Freund Deutschlands

perjantaina, lokakuuta 07, 2005

Shamaanit Ramses ja Rigel


Ruokkeen pohdiskelukeskipiste

Kiistaton Suomen valtiomies oli presidentti Urho Kaleva Kekkonen

Tamminiemi, Helsinki: Kerrotaan presidentti Urho Kekkosen istuneen juuri tämän pienen pöydän ääressä kun hän kävi kahdenkeskisiä ja luottamuksellisia keskusteluja niin valtiomiesten kuin läheistensä kanssa. Aikaa on kulunut ja ei ole enään useita, jotka voisivat kertoa mitä tässä on keskusteltu. On huhu, että tämän pöydän ääressä ystäväänsä kuuneltuaan, oli Kekkonen päättänyt pyytää kuuluisassa rautatielakossa veturinkuljettajia palaamaan työn ääreen, kuten pikaisesti tapahtuikin.

Puhutaan, että Paavo Väyrynen olisi ollut Kekkosen valittu ja heidän välillään olleen hyvä yhteys. Väyrynen on taitavasti väistänyt kaikki kysymykset, jotka liittyvät Kekkoseen. Mitä kaikkea tietoa Väyrynen pitääkään sisällään? Kekkosta kunnioittaneena miehenä Paavo ei tule kertomaan myöhemminkään mitään asioista, vaan kätkee tietonsa omaan mieleensä.


Tamminiemi, Helsinki, presidentti Kekkosen kirjastosta. Lukiko Kekkonen Isaac Deutcherin Stalin -kirjan, jää arvoitukseksi. Kansipaperi on kuitenkin niin kulunut, että joku sitä on lukenut.




Presidentin vaalin lähestyessä on hyvä palauttaa mieliin presidentti Kekkosen aikakausi. Kekkosesta on kulunut yhtä paljon aikaa, kun oli hänen valtakausi Suomessa, siis saman verran kuin sosialidemokraatit ovat Suomen presidentin virkaa hoitaneet, 24 vuotta. 

Meillä on kokoaan uusi sukupolvi, joka ei elänyt Kekkosen aikakautta. Meillä on lisäksi sukupolvia, jotka väkevästi muistavat vallankäyttäjän, jolla oli särmää, karismaa ja auktoriteettia. Kekkosen henki elää edelleen kansan piirissä, kuten vuorineuvos Kari Kairamon Nokiassa.
...

Suomeen rakennettiin nykyisen sosiaali- ja hoivayhteiskuntamme pohjabetoni oikeistolaisten presidenttien aikana; ns. Paasikiven-Kekkosen linjana. Ammattiyhdistysliike hoiti oman osuutensa ja elintaso nousi. Lähitulevaisuudessa olemme tosiasioiden edessä, kun joudumme reivaamaan kurssiamme huolenpitoyhteiskunnasta useamman piirun verran oman yrittämisen ja huolehdinnan yksilösuuntaan.


Joudumme myös uudelleen tarkastelemaan presidenttimme valtaoikeuksia takaisin; 

 ... vaikka Suomi muodostuisi seuraavalla Suomen 24 vuositaipaleella EU:n "itsenäiseksi" osavaltioksi, tarvitsemme silti vahvan identiteettijohtajan. Lähes kaikki kansalaiskyselyt viittaavat vahvemman päämiehen tarpeeseen. Hyvin monet muistavat Kekkosen aikakauden ajanjaksona, jolloin "talossa oli isäntä". 


Virhe ei ollut presidentin valtaoikeuksien kavennus; 

virhe syntyy siinä, jos emme näe yhteiskuntamuutoshalukkuutta sisältä ja -tarvetta ulkoa. Seuraava presidentin vaali tulee antamaan kansalaisilta selvän suunnan, onko valinta vahvuutta vai edustuksellisuutta. Suurin toivomus on korkea äänestysprosentti, sillä tulevassa äänestyksessä mitataan kansalaisten viestiä poliitikoillemme.


Presidentti Kekkonen nautti aikoinaan luottamusta Neuvostoliitosta 

Nyt olemme EU-jäsen ja toimintamalli on toinen. Venäjän presidentti ja muut meille tärkeiden maiden päämiehet ovat vahvoja ja he rakentavat mielellään hyviä henkilökohtaisia suhteita päätöskoneistoon, joka istuu yhdellä tuolilla. 

Demokratia ei asiassa kärsi; myös Kekkosen aikana meillä oli kansanvalta yhtälailla valinnoissa kuin nytkin, nyt on asia vieläkin paremmin: kansa valitsee presidentin suoraan. Suomi ansaitsee presidentin, johon luotetaan ja joka osaa käyttää valtuuksiaan ja näkee metsän puilta.


Suomi on elänyt vaikeat historian hetket vahvojen presidenttien ja marsalkan aikakausina, 

 ... auktoriteetin ja karisman ollessa kiistaton. Kekkosen aikakaudessa oli paljon hyvää, josta olisi verrantoa uudelle valittavalle presidentille. Kekkosen aikana ulkomaankauppa kukoisti ja saimme tilauksia kasvattamaan ostovoimaamme ja hyvinvointia (devalvaatio tosin auttoi säätämisessä). 


Juuri nyt Venäjä on noussut ykköseksi (heinäkuu) kauppavaihdossamme 

Nyt olemme tasa-arvoisessa asemassa Venäjän kanssa ja Kekkosen aikakauden suomalaista nuoralla tanssia ei tarvita. Suomalainen ei pelkää venäläisiä, he ovat meille suuri mahdollisuus ja sitäpaitsi Suomea arvostetaan siellä tiukkana kisakumppanina jo historian ajoilta - näin muodoin emme tarvitse myöskään myöhemmin purkautuvan Naton "sateenvarjoa".


Ilkka Luoma

torstaina, lokakuuta 06, 2005

Hoivayhteiskunnan suuntaus- ja kehityspiikitystä

Lassi Tiittasen vastaukseen (UR 28.9. ) haluaisin lisätä toistamiseen alkuperäisestä hoivayhteiskuntakirjoituksesta, että Esko Aholle suunnattu lause poliittisesta rohkeudesta oli lakoninen ja ironinen ilmaus hänen ajatuksestaan itseaiheutetuista sairaanhoitokuluista ihmiselle, joka poistui itse poliitiikasta jo vuosia sitten!

Esko Aho avasi muutoin kipeän aiheen "itseaiheutettujen" ongelmien korvauspolitiikasta, koska tosiasia on esim. kuopiolaisen tutkimuksen mukaan, että joka viides teho-osastohoidokki on letkuissa enemmän tai vähemmän alkoholiin liittyvien syiden takia.

Kuten itseänikin, on länsimaalaisia kiusaava ongelma ylensyönti, joka aikaansaa suuria menoeriä verokertymiin. Syömistavat ovat suurelta osin itse aiheutettuja. Meillä on onneksi vielä matkaa maailman lihavimpaan kansaan amerikkalaisiin, jotka rakentavat yhteiskunnallista terveyskatastrofia itselleen.
Vastineen kirjoittajan kaltainen kuvaus lienee ns. itse aiheuttamaton; hoitava lääkäri osannee kertoa tarkan syyn tutkimusten jälkeen.

Suomalainen yhteiskunta on huolehtiva ja verontasauksessa keskimäärin mallimaa, jossa hoitosysteemit ovat ehdottomasti maailman parhaaseen neljännekseen kuuluvia.

Monet verovaroja koettelevat menoerät sairaanhoidossa ovat todellisuudessa itse aiheutettuja ja kysymys kuuluukin, että onko veromaksajien maksettava tupakanpolttajan kalliit operaatiot keuhkosyövän takia (siirtoja ei kuitenkaan tietääkseni tupakoitsijalle tehdä). Suomessa on aloitettava kansalaiskeskustelu missä menee rajat kohtuullisuuden ja kohtuuttomuuden osalta. Yhteiskunta joutuu valitettavasti ajattelemaan myös inhimillisyyden lisäksi hyötyajattelulla siksi, että meillä riittäisi veronmaksajia asiallisiin ja yhteishyvällisiin kuluihin.

Ilkka Luoma

Vastaus annettun vastineeseen alkuperäisestä mielipidekirjoituksesta uusiRauma -lehdessä (9/10.2005)

Turkki on konkreettinen silta Euroopan ja aasian välillä

2005 - 10 - 05

Turkki on konkreettinen silta Euroopan ja Aasian välillä

EU osoitti olevansa hajanainen lauma päätöskoneistoa, jossa mielenkiintoisesti ja ehkä ennakoivasti toimi täyden yksimielisyyden periaate; Itävalta sai tahtonsa läpi omaan itselleen tärkeään edunvalvontaan Kroatian suhteen. Näytelmä täydestä "yksimielisyydestä" on joskus farssi, mutta onko tehokkaampaa vähemmistösuojaa?

Turkki on ollut todellinen suurvalta jo sulttaanien aikana; heidän janitsaarisotilaansa kylvivät kauhua tehokkuudellaan ja järkähtämättömällä uskollisuudellaan yksinvaltaisesti toimivaa sulttaania kohtaan. Turkki on ollut Euroopassa jo Itävallan Wienin porteilla vetäytyen ajan saatossa nykyiseen kokoonsa. Turkkilainen ja Eurooppalainen historia on ollut kosketuksissa pitkin vuosisatoja; Kreikan Aleksanteri Suuri valloitti nykyisen Turkin alueen kuin myös puoli maailmaa vieden kreikkalaista ajattelutapaa nykyiselle Etu-Aasian alueelle Intian rajoille saakka. Turkki oli ensimmäisessä maailmansodassa keskusvaltojen ja Saksan yhteistyökumppani. Turkki on Naton jäsen ja USA:lle tärkeä maa strategisen sijaintinsa takia.

Euroopassa on runsaasti Islamin uskon tunnustajia; Turkista on muuttanut aikaisemman Länsi-Saksan aikana miljoonia vierastyöläisiä täyttämään itse saksalaisille kelpaamattomia työpaikkoja. Turkin liittyminen EU:iin mahdollistaa Islamin leviämisen entisestään ja täysin laillisesti täydentämään Euroopan uskontokirjoa niin hyvässä kuin pahassa (tulisi muistaa jo EU:n sisällä vuosikymmeniä jatkunut Pohjois-Irlannin "uskonsota"). Turkki voi toisaalta mahdollisena jäsenenä joskus 10-20 vuoden kuluttua tasoittaa Islamin ja Kristinuskon yhteiseloa, sillä aiheellinen tekijä globaalissa maailmassa yhteisine ongelmineen on maapallon yhteisomistus riippumatta väristä, uskonnosta tai taloudesta ja sosiaaliluokasta.

Juuri nyt Turkki on "vieras" ja tuntuu oudolta Eurooppalaisessa yhteisössä, joka muutoinkin on hajanainen. Tulee muistaa, että Turkin jäsenyys ratkeaa vasta jopa 20 vuoden kuluttua; tänä aikana maailma muuttuu muutoinkin ratkaisevasti. Joskus 2025 maailma näyttää aivan erilaiselta: Kiina on syrjäyttämässä USA:n ollen keskitetyn ja vahvan johdon omaavan EU:n strateginen kumppani. Kulutusjuhlamme on tuolloin hyvin säänneltyä ja pyrkimys lähes täydelliseen materiakiertoon eliminoimalla haitalliset aineosaset elinympäristöllemme on verotuksella säädetty minimiinsä. Tulevaisuuden EU on taloudellinen ja sotilaallinen liitto (Nato on purettu jo aiemmin) jäsenvaltioiden pitäessä kansalliset tunnusmerkistönsä ja identiteettinsä osavaltioina. Lisäksi EU:lla on vahva nykyisen USA:n presidentin valtaoikeudet omaava liittovaltion päämies. Turkki voi olla tuolloin osa EU:ia, mutta suuresti muuttuneena, tuoden tuolloin noin 85 miljoonan ihmisen työ- ja ostovoimallaan vahvistuksia sisämarkkinakykyyn vastapainona globaalin talouden heilahteluita vastaan.

keskiviikkona, lokakuuta 05, 2005

Eläinten päivänä rotupuhtautta pidettiin tärkeänä

2005 - 10 - 04

Eläinten päivänä rotupuhtautta pidettiin tärkeänä

AamuTV haastatteli Kennel-liiton ja Eläinsuojeluyhdistyksen edustajia aiheellisesta Eläinten päivästä. Kennel-liiton edustajan puheenvuorossa särähti korvaan yksi asia: koirien rotupuhtaus tuli korostuneesti esille keskusteltaessa pentutehtaista, joissa kasvatetaan liukuhihnalla koiranpentuja huolehtimatta niistä asiaankuuluvalla tavalla. Pentutehtaat on tuomittava epäinhimillisenä kohteluna viattomia luontokappaleita kohtaan, mutta maininta rotupuhtauden merkityksestä lauseena -"paperittomina koirina ne eivät ole edes välttämättä rotupuhtaita"- oli koiramaallikon korvaan ja elämän kokonaisuuden kannattajalle liikaa.

Toteuttaako ihminen omia puhtaan itsekkäitä rodunjalostuksen periaatteita luodessaan joiltain osin miltei "elinkelvottomia" ja edelleenkin itse rodunjalostukseen nähden viattomia luontokappaleita vain ihmisen omiin mieltymyspyrkimyksiin sopivia koiria ja kissoja? Muistaakseni ihmiskunta havaitsi rodunjalostuksen olevan ihmisille väärin ja aikaansaavan historian tuntemia tapahtumia. Mikä antaa ihmiselle oikeuden jalostaa ja määrittää puhtaita rotumäärityksiä eläimille? Eikö elämän lahjan saaneena sekarotuinen ja elinvoimainen koira ole yhtä yhteisökelpoinen kuin paperillinen hännänheiluttajakaverinsa? Kuinka muuten koirat itse suhtautuvat omiin "papereihinsa"?

Täytyykö ihmisten valikoitua parisuhteeseen rodun mukaisesti; olisiko se kehitystä ajatellen oikein, että mustat nai mustia ja valkoiset valkoisia? Kuinka sitten esimerkiksi ruotsalaiset ja italiaiset? Meillä on ollut aina syyhyävä sormeiluhimo luontoa kohtaan, esimerkkeinä koiraluomukset, jotka eivät kohta omaa mitään luonnon lajinvalintaa, vaan ihmisen puhtaan itsekkäitä muutoshaluja miellyttämään vain ihmisen omaa silmää. Kuinka nuo jo liian pitkälle jalostetut koirat vievät luonnon vahvinta päämäärää, lajinvalintaa eteenpäin?

Menneen Eläintenpäivän kunniaksi annettakoon kaikille koirille arvoa ikään, sukupuoleen, rotuun tai sosiaaliluokkaan katsomatta. Eläinten päivä on Hurraahuuto kaikille eläimille. Jos ihminen haluaa korostaa omia itsekkäitä arvojaan mm. koirien ulkonäköä manipuloimalla, niin jalostelkoot itse itseään menneinä rotuoppeina ja jättäkööt rauhaan viattomat luontokappaleet, jotka kuitenkin ovat tätä maailmaa huomattavasti kauemmin katsoneet vapaana lajinvalintana kuin ihminen itse. Milloin ihminen ymmärtää olevansa vain yksi osa luonnon kiertoa arvomme ollessa tasan niin korkea tai vähäinen kuin torakan, jonka elinkelpoisuus säilyy senkin jälkeen kuin meistä ei ole ihmisenä jäljellä mitään.

Vuosituhannen vaihteen hulabaloo kubla


Hämeenlinna, siis itse linna, jossa oli mm. naisten vankila, nyt osin vankilamuseona. Kaunis lasitaideteos, johon on ihmeen hienosti puhaltunut pelkkä ilma sisään.

Vuosituhannen vaihteen TJ Group - hulabaloot

Vuosituhannen vaihteen osakehulabaloon jälkipyykki

Maanantaina 3.10. alkoi merkittävä oikeudenkäynti ns. teknohypeyhtiötä TJ Group:ia vastaan. Syyttäjän mielestä kyseessä oli harhautus, jolla mm. kansalaisilta rahastettiin väärällä informaatiolla kottikärryittäin rahaa. TJ:n väärän informaation syyte on yksi ilmiö; kaiken kaikkiaan voi myös muutakin jatkoselvityksissä löytyä. Samoin TJ ei liene ainut yhtiö, jossa tulevaisuus nähtiin kauniina ja strutsinsulkalöyhytyksen leppeänä menestystarinana.

Kansa kävi innolla hypetyspoikien mitä ihmeellisimpiin ideoihin ja innovaatioihin käsiksi osakeantien myötä. Yritysantijärjestelijät suunnittelivat kilpaa mitä suurinumeroisimpia antitähtisateita. Kahvikupin ääressä huomattu "idea" oli jotakin mystistä ja maailmanluokkaa; olimme tietotekniikan kolmannessa taivaassa. Suomi oli tutkimuksissa maailman kärkimaa mobilepalveluissa ja -innovaatioissa. Yhtiöiden hypetysarvot olivat miljardeissa. Sittemmin nollia karisi pois kuin 1930-luvun Saksan inflaatiossa.

Kansa koki itselleen rikastumisen huumaa, pörssikurssit kohosivat miehekkäässä kulmassa kohti taivaita. Laskennallinen omaisuusmassa oli tuhti, kuten juuri nyt asuntojen osalta. Pörssiosakkeet kuten asunnotkin ovat rahaa vasta myydessä ja saatuun hintaan vaikuttaa kysyntä. Kansalaiset halusivat 1999 rikastua nopeasti, mutta onneksi se tehtiin omalla, ei lainarahalla kuten asunnot ym. hankinnat 1989-1990. Rikastuminen loppui kuin siivettömän lehmän lento 2000-01. Monet hypetysyhtiöt vaipuivat koomaan ja keksinnöt eivät olleetkaan likimainkaan maailmanluokkaa. Olimme niin hypeihmiset kuin sijoittajatkin euforisesti sijoituksen lumotussa maailmassa odotusarvolla nokkelien antiesitteiden luottamuksessa jostain ainutlaatuisesta, joka tekee meistä miljonäärejä. Tosiasiassa Suomessa ei tuolloin 1997-2001 keksitty juuri mitään kestävää ja ainutlaatuista. Vallalla oli infokratian esimarssi ja milloinkaan ennenkään uuden aallon ensirintamasta ei ole syntynyt merkittäviä käyttäjäsovelluksia.

Liiketoiminnan säännöt ovat nyt samat kuin aina ennenkin. Nyt olemme asemassamme maailmalla, emme ole ykkösenä, mutta olemme hyvissä valmiuksissa hypen toiseen aaltoon, jossa tulee markkinoille oikeita ja hyödyllisiä innovaatioita, keksintöjä ja ennenkaikkea lopputuotteita ja -sovelluksia, joista on käyttäjilleen hyötyä. Suomi ei enään elä siinä ainutlaatuisuuden harhassa kuin muutama vuosi sitten.

Rikastumiseen ei ole oikotietä, pääsääntö on maltti, huolellisuus, uteliaisuus ja ennenkaikkea henkilöstön ymmärrys asiakkaista ja heidän tarpeistaan. Me välillä hullaannumme spekulaatiorahaan, joka ei ole todellista; se on aina pois jostain ja viime kädessä tavallinen kansa jalkakäytävillä maksaa koko hulabaloon niin onnistuneista kuin epäonnistuneista yrityksistä ja rahastuksista. Pidetään kiinni lompakoistamme, sillä hype II lähestyy.

tiistaina, lokakuuta 04, 2005

Nokia on valmis "suureen harppaukseen"

Toukokuussa 2005 mm. Nokian sponsoroimat avomerikatamaraanit esittäytyivät helsinkiläisille. Oli miltei mahdotonta uskoa kuinka kettärästi nämä jättiläiset "pyörivät" pelkin purjein satama-altaassa ja veiläpä 6-7 kappaletta kerrallaan! Yhtä ketterästi Nokia on luovinut toistaiseksi kaikkien karikoiden ohi maailman avoimille selille maailman suurimmaksi kännyköiden valmistajaksi. Kuva 21. toukokuuta 2005, klo 13:45. DSC_5653.JPG. 1/400s, f11, 82mm. Photo by Ilu 2005. Nikon D70.

Reilu vuosi sitten ns. Nokia notkahduksen aikoihin moni oli lynkkaamassa Nokiaa, kun se ei osannut tehdä läppäpuhelimia. Nokialla on erittäin vahva tuotekehityskoneisto ja jotkut uskoivat kesällä 2004 Nokian ottavan notkahduksen tosissaan ja korjaavan tilanteen ja näin on käynytkin. Bob Iannuccin ilmoitus "suuresta harppauksesta" oli odotettu (kiinalaiset käyttivät muuten samaa sanaa jo 1960-luvulla/ "suuri harppaus").

Kännykkä ei ole kohta kuin pieneltä osin puhelin; se on/ tulee olemaan paikannin, musiikkitoistin, kamera/video, sanelin, lähikontaktointilaite, "luottokortti/pankkikortti", siis loppujen lopuksi mitä vain, mitä meillä housun- tai takin taskuissa on ollut, jopa "Nokia monitoimilaite" voisi olla integroitu avain peukalo- tai silmän iiristunnisteella (toivottavasti peukalo- ja iirisvarkaudet eivät lisäänny :) Nokian kannattaisi lanseerata kännykälle uusi termi, koska kännykkä muistuttaa pelkästään puhelimesta.

Nokialle on etu, että monitoimilaite tekee muutakin kuin laskua operaattorille, sillä kytkös maailman operaattoreihin on tulevaisuuden rasite. Nurkan takana siintää WIMAX/WI-FI järjestelyt, jolloin "bittitie" maailmanverkkoon tapahtuu jopa "alkumetreiltään" ilman perinteellistä operaattoria.

Nokia voisi suunnitella monitoimilaitteestaan komponenttilaitetta, johon kuluttaja/ käyttäjä voi ostaa tarvitsemiaan lisäpaloja moduleina (GPS, elektroninen avain, pankkikortti varmenteineen, etälukulaite, viivakoodi, henkilötunniste, yhteys auto- ja kotilaitteisiin, äänestysjärjestelmä, henkilökortti, passi jne...). Jossain vaiheessa myös käyttäjä pääsee itse ohjelmoimaan tarvitsemiaan sovelluksia monitoimilaitteeseensa.

Viimeiseksi huoleksi jääkin se, kuinka hyvin suomalaiset saavat hankittua takaisin menettämänsä Nokia omistuksen Suomeen. Hankkeesta pitäisi laajeta kansalaisliike, koska langattomuus ja kommunikointi on tulevaisuuden avainala ja nyt meillä on vielä toistaiseksi Nokia "hallussa" ylimmän johdon ollessa Suomessa, mutta aika kuluu nopeasti...

Ilkka Luoma