perjantaina, joulukuuta 30, 2005

Yhteinen tavoite luo kansallista identiteettiä

Suomessa Eduskunta säätää lait ja edustaa sananmukaisesti kansaa. Kansalaiset ovat kypsyneet puoluepolitiikkaan nykymallissaan; vastuunkantajaa ei löydy. Suomi käy Eduskuntavaaleihin vuoden 2007 alussa. On odotettavissa, että ehdokkaiksi nousee myös täysin uusia nimiä. Aika näyttää onko heillä vastuuntuntoa ja muutakin kuin oman edun tavoittelua.

Suomi on erinomainen maa ja keskimäärin edustajat vastaavat kansan näkökulmaa, onhan valiintunut puoluekartta kutakuinkin sama vaaleista toiseen. Nyt yhteenkuuluvuutta kansalaisille tulee julistamaan joko Kepu-Demari akseli tai sitten orastavasti Suomi on löytämässä oikeistojuurensa; onhan Suomi vuodesta toiseen oikeistoenemmistöinen Eduskunnassa.

Kuva otettu radikaalista kuvakulmasta 12.03.2006, kello 16:55. Uusi valittu kansanedustaja voi arvokkaasti, kunnioituksella, silmäillä uutta työpaikkaansa alhaalta ylöspäin. DSC_11207.JPG. 2,97 MB. Photo by Ilu 2006.


Suomi puolustautuu hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseksi. Koko perinteellisen EU:uun alueella vallitsee hermostunut väliaika; ei oikein tiedetä minne mennään. Meidän kaltaisessa demokratiassa ristikkäinveto estää päämäärähakuisuuden. Kansan yhtenäisyys on parhaimmillaan kriisissä; tuolloin on pakko luoda yhteinen tavoite. Nykymallinen hoivayhteiskunta ei ole enään realistinen päämäärä.

Kansallisesti on kaksi tärkeää ominaisuutta: identiteetin mukainen päämäärä ja osallistumisen oikeus sekä velvollisuus sen toteuttamiseen. Ihmisen tehdessä työtä tietäen tarpeellisuutensa ja työnteon päämäärän, hälventää se epätietoisuutta ja antaa tyytyväisyyttä onnistumisien myötä, havaiten yhteistoiminnan tuovan tulosta niin edustamalleen yritykselle/yhteisölle kuin itselleenkin.

Suomessa työttömyys ja yksinäisyys jakavat kansaa. Asioista puhutaan paljon, mutta tekoja näkyy vähemmän. Uuden vuoden tärkeimmäksi kohteeksi tulevat ihmiset itse ja kyky huolehtia osallistuvuudesta yhteiskunnan kassan turvaamiseksi. Kansallinen hyvinvointi perustuu nyt ja huomenna tulonjakoon ja verokertymien vähetessä kukkaro käy laihaksi.

Kuluttajat uskovat nyt kykyynsä kuluttaa; ostaa digiboxeja, littutelkkareita, ulkomaanmatkoja, kesämökin peruskorjausta ja suurempia autoja. Yritykset ovat reivanneet asennettaan huolestuttavampaan suuntaan; ulkoistukset kehittyviin maihin kiihtyvät ja useilla firmoilla tulee sen myötä menemään edelleen hyvin. Kuinka käy ulkoistettujen yhtiöiden työntekijöiden? Nuo ostolistan tuotteet tulevat pääsääntöisesti tuontitoimintana ja tämä täytyy maksaa viennillä. Mitä me viemme, kun esim. suuri paperinostajamaa Saksa suunnittelee yhteistyöpaperitehtaita suoraan Venäjän metsien keskelle? Millä me maksamme mm. tuontipolttoaineen, kun Nokiakin tekee jo suurimmat voittonsa Kiinasta?

Emme ole itseriittoinen sisämarkkina, vaan viennistämme elävä tekninen ja energiaintensiivinen yhteiskunta, jossa tulontasaus on viritetty lähinnä sosiaalidemokraattien ja maaseutuväestön edunvalvonnalla huippukuntoon. Kuinka järjestelemme kulutuksemme, jos jaettava verovarallisuus pienenee ja hallinnonalat tappelevat pienenevistä jakorahoista. Eduskuntamme on rakennettu toteuttamaan lainsäädäntöä lähinnä tulontasaukseen. Brysselinkin tulovirta vaihtaa suuntaansa.

Eduskunnan on keskitettävä voimiaan säädäntötyöhön, jolla edesautetaan kilpailukykyä, maahamme virtaavia pääomia, tarpeidemme mukaista koulutetun ulkomaalaisen työvoiman saantia sekä matkailijoita viihtymään turvallisessa, puhtaassa ja hiljaisessa maassamme.

Tulevan presidentin valtaoikeuksia tulee lisätä vastaamaan kansalaisten toivetta. Presidentti on aktiivinen toimija, joka puskee aktiviteettia, ryhmähenkeä, kannustavuutta, osallistumisen halua sellaisen päämäärän eteen, jolla on nimi ja tarkoitus. Suomi tarvitsee päämäärän kuten koko EU.

Kehittyvillä mailla, mm. Venäjällä ja Kiinalla, on selvät päämäärät ja heidän kansalaiset tietävät ne. Venäjä on maailman raaka-ainevarasto toistaiseksi uinuvalla innovaatiopotentiaalilla ja Kiina on maailman liukuhihnatehdas siirtyen omaehtoisempaan suunnittelu- ja kulutuskäyttäytymiseen. Aktiviteetti ja toimeliaisuus ovat moninkertaiset verrattuna meihin tai EU:hun. Ylilyöntejä tapahtuu, mutta korjausliikkeiden frekvenssi tiivistyy vähentäen makulatuuria ja turhaa suunnittelua.

Heti Uuden Vuoden lähtömetreillä Suomen kansa on vedenjakajalla; valittavan presidentin ominaisuudet tulevat olemaan merkittävä tekijä kansallisen yhtenäisyyden luojana. Nyt jos koskaan valinta on tärkeä ja nostaakin äänestysprosentin ennätysluokkaan. Nyt pelissä ovat Säilyttäjä tai Uudistaja; kumpi parempi, sen jokainen miettii itse peilaten omia tarpeita ja vallitsevia olosuhteita. On tapahtumassa yhteiskunnallinen muutos maailmanjärjestyksen vaihtaessa napaisuuttaan.

Ilkka Luoma

tiistaina, joulukuuta 27, 2005

Mitä teemme Suomessa seuraavina vuosina?

Ennen Joulua kaupunkilaissilmä havaitsi tien varsilla, kiiruhtaessaan maalle, täyden kympin arvoisen tempauksen. MaaseutuNuoret olivat vieneet viestinsä esi-isien lailla nuotiotulien ääreen. Viesti oli kirkas. MaaseutuNuoret olivat sytyttäneet tulia kaupunkilaisten kulkureiteille kohti maaseutua muistuttamaan aidosta lämmöstä ja yhteiselosta tulen loimujen heitellessä varjojaan kiireisen kaupunkilaisen kasvoille, tämän pysähtyessä viettämään lyhyttä ja lämmintä hetkeä muistaen samalla juurensa.

Ensi vuonna saamme uuden presidentin ja toivottavasti uuden esimerkin yrittämisestä, osallistumisesta, yhtenäisyydestä ja hyväksynnästä. Ensi vuosi voisi olla löytämisen vuosi, jolloin lomakaipuumme lisäksi löytäisimme uuden maaseudun, sen maaseudun, jonka mullasta suurin osa suomalaisista on kasvanut. Vastakkainasettelun aika on ohitse. Suomi on yhtenäinen maa ja meillä on selkeä yhteinen kieli. Meillä ei ole varaa eriarvoistaa kaupungistunutta maatamme luokitukseen maaseudusta - kärjistäen esitettynä - alkutuottajina ja kaupungeista, lähinnä kuluttajina.

Kaupunkilainen tarvitsee maaseudun rauhaa ja maaseutu tarvitsee tyhjenemisen estämiseksi työtä ja osallistumista. Ensi vuosi voisi olla maaseutulomien ja etätyön vuosi "kotimaista suomalaisille", jolloin maatalous pontevasti loisi matkailuelinkeinoaan sivutuloksi pääelannon vankaksi tukijalaksi. Suomalainen ruoka ei pärjää ulkomailta tulevalle vyörylle. Emme kilpaile hinnalla, vaan kokonaisuudella: kaupunkilainen voisi ostaa lomailunsa ja etätyönsä päätteeksi aitoa kotimaista tilaruokaa, -viinejä, ruoan raaka-aineita ja puolijalosteita ilman ketjuuntunutta kaupan välistävetoa, tuotteissa lukien aidosti Finnmade.

Emme pärjää Suomessa liukuhihnoille, emmekä perussuunnittelussakaan kehittyvien maiden insinöörimassoja vastaan ennenkuin palkkatasot tasaantuvat. Meille jää erikoisosaaminen. Suomessa on lähtökohdiltaan erinomainen koulutusjärjestelmä, jota tullaan mm. Kiinasta tutkimaan ja oppimaan. Suomessa on vähemmän asukkaita kuin kolmanneksessa Moskovaa. Me emme pärjää perustuotannossa; me pärjäämme terävillä erityisaloilla. Huippuesimerkkeinä Ponsse, Genelec, Suunto, Marioff, Kvaerner Masa-Yardsin MARC, Silver, Kemppi, Nautor, Vaisala ja Ilmatieteenlaitos. Me pärjäämme myös logistiikassa ja sen hallinnassa; Nokia on luonut ehkä maailman tehokkaimmat tavara- ja informaatiovirtojen logistiikat.

Tulevina vuosina me voimme luoda vastaavan käsitteen kuin sveitsiläiset swissmade tunnukselleen ja heidän pankkiosaamiselleen vaitiolona, joka hakee vertaistaan. Me voimme synnyttää erityisosaamisen hienotunteisesta, ehdottoman luotettavasta kaupanjärjestelijästä suurien kaupantekijöiden välille. Meihin luotetaan jo nyt ja meihin katsotaan niin Venäjältä kuin Kiinasta. Suomeen on jo perustumassa kaupan edistämisen järjestö niin Venäjän kuin Kiinan suuntaan. Suomi on saamassa erityisasemaa Euroopan Unionin itäisenä porttina; matka Kiinasta mannereurooppaan vie Suomen kautta. Suomesta on EU:n lyhin lentomatka Kiinan markkinoille. Suomesta on maailman nopein tietoliikenneyhteys EU-maana Kiinaan. Siperian radan läntinen päätepiste rakentuu Kouvolaan.

Suomi pärjää tulevina vuosina omaehtoisella puolueettomuudella, ilman Natoa. Tarvitsemme niin suurien nousevien kauppamaiden luottamuksen kuin neuvottelutaidon tinkimättömän tasapuolisena neuvottelukonsulttina. Aikoinaan syntyi maailman parhaista rallikuljettajistamme käsite Flyigfinn; nämä mäkiset, aaltoset, kankkuset, vataset yms. saivat osaamisensa maaseudun syrjäisillä teillä, kokeillen mihin corollat ja escortit kykenivät parimetriä leveillä kyläpikiksillä kyyditettäessä tyttöystäviä kotimaitolaitureille. Suomalainen "sisu ja sauna" ovat kasvattaneet maailman parhaita kuljettajia, samoin me voimme luoda maailman luotettavimpia kaupanedistäjiä saaden saman leiman kuin sveitsiläiset pankkiosaamisestaan.

Suomi on esimerkkimaa yritysmaaperän luojana; meillä on yksi maailman luotettavimmista mahdollisuuksista luoda yritystoiminnan pohjaa ulkomaalaisille yrityksille. Suomi voisi olla monien kiinalais- ja venäläisyritysten päämaja, niiden matkatessa muualle EU:hun, ja jos vielä onnistumme näihin sisällyttämään oman lisäarvomme, olisi yhtälö valmis.

Uuden vuoden 2006 ennakkoluulottomat lupaukset: Maaseutumme vireäksi kaupunkilaisten löytäessä sieltä juurensa sekä lupauksemme tehdä maastamme idän ja lännen portti kaukoidän ja idän kehittyville talousmahdeille matkalla muualle Eurooppaan, unohtamatta uudelleen nousevaa Euroopan veturia, usein Suomea auttanutta Saksaa.

Ilkka Luoma

sunnuntaina, joulukuuta 18, 2005

Apina lyö kivellä pähkinän syötäväksi

Lauantaina YLE:n TV1 lähetti merkittävän luonto-ohjelman kiinnostuneille ja riittävän uteliaille katsojilleen. Kiehtova Maailma dokumentissa oranki kopautti kätensä jatkeella, kivellä, pähkinän kuoren kappaleiksi saadakseen herkullisen sisuksen tyydyttämään ateriallisia mielihalujaan. Samassa kivi napsahti myös naapuriorangin otsaan aiheuttaen melkoisen kalabaliikin kahden orangin välille.

Ihminen on pitänyt itseään ainutlaatuisena ilmiönä maapallon biosfäärissä. Esitetty dokumentti haki vastausta ihmiskunnan kehitykseen ja tulevaisuuteemme. Ohjelmassa oli havaittavissa, toki ihmisen pohtimana, yhtäläisyyksiä simpanssien nykyisyydestä meidän menneisyyteen sekä enemmän tai vähemmän alitajuntaisiin tapoihimme vielä tänä päivänäkin.

Vallitseva biosfääri hakee ruokansa lähialueelta vastoin ihmisten edestakaisin kuljettelua markkinatalousehdoin. Eläinkunnan päällimmäinen tehtävä on ruokailu, loikoilu, reviiripuolustus ja itsensä monistaminen uusiksi sukupolviksi. Evoluutio, asioiden helpommaksi tekeminen ja yksinkertaisempi ruoan saanti kehitti ihmisestäkin yhteisöllisen. Ihminen kasautui jo historiassa yhteen ryöstäen ympäristönsä mahdottoman yhtälön kautta rappioon ja unohduksiin (muinaiset suurkaupungit, mm. Maya- ja Ankhor-kulttuurit).

Tänä päivänä on myös meneillään kiihtyvä kaupungistuminen niin Suomessa, muissa kehittyneissä länsivaltioissa kuin myös kehittyvissä mm. Aasian tiikeri- ja jättiläismaissa. Kiehtovassa maailmassa käsiteltiin osuvasti lukumääräisesti kasvavan ihmispopulaation ja ruoansaannin helpottamisen yhteyttä luonnon liialliseen riistoon ja lopulta eroosioon, joka imee kasvutekijät olemattomiin.

Parlamentaarisesti valvottu YLE tuottaa kansalaisille ajattelemisen aihetta, tositv-robinson-juhlapäiväseikkailujen vastineeksi, tutkittuna ihmistietona luonnosta, missä tositv on arkipäivää.

EU kiemurtelee maataloustukien kimpussa, huomaamatta sitä, että lähialuetuotanto ja elinkelpoinen maaseutu on tulevaisuutemme. Päämäärämme kulutuksen vähentämisen ohella on tasaisemmin jakautunut väestötiheys. Tulevat sukupolvet, joille jää tuottamamme ongelmat, ovat ratkaisijan roolissa. Luonnonläheinen kasvuympäristö on ymmärryksen herättäjä näkemään luonto kokonaisuutena, missä olemme vain yksi osanen.

Päämäärämme ei ole loputon työn ja ruoansaamisemme helpottaminen, samalla enenevästi fyysistä työtä tekemättöminä lihoen yli äyräidensä. Aitoa hyvinvointia ei mitata auton koolla, asumisneliöillä, Tournedous-pihveillä eikä kulutusjuhlalla, missä mittarina on vain verottajatiedot iltalehdissä.

Lauantain Kiehtovassa maailmassa nähty ihmisapinan kivellä napautus toista lajikumppania otsaan jäi tavoitteeltaan arvoitukseksi. Oliko otsaankopautus vahinko vai tarkoitus?

Ilkka Luoma

perjantaina, joulukuuta 16, 2005

Ruotsalaiset ovat esimerkkinä rahanjaossa


Ruotsin ollessa suurvalta, sillä oli todelliset kuninkaat, kuvassa Suurkirkossa Tukholmassa kuningas polkee hevosellaan vihollistaan lohikäärmettä. Kuvanottohetkellä Ruotsi ei ollut vielä ottanut rahakseen euroa, vaan oli pitäytynyt uskollisesti kruunussaan. Nikon D70, 21.tammikuuta 2006, klo 13:50. Photo by Ilu, 2006.

Ruotsi on kansantaloutena yli kaksinkertainen Suomeen nähden ja saanut rauhassa kasvattaa kansantalouttaan aina 1800-luvun alusta lukien. II-maailmansodan aikana ruotsalaiset liikemiehet sukkuloivat nokkelasti niin Kolmannen Valtakunnan kuin Liittoutuneidenkin välillä. Ruotsalaisilla voidaan sanoa busineksen olevan paremmin hanskassa kuin meillä. 

Vanhan sanonnan mukaan on annettava saadakseen

Ruotsi on saanut EU:ssa olla tietoisesti hyvä nettomaksaja jo pitkään. Suomi on nousemassa vasta nyt reilusti antajan rooliin. Maatalous hiertää EU:ssa, mutta ilman ruokaa Brysselkään ei tule toimeen. EU budjetista suurin osa menee maataloustukiin. Suomessa ongelmana on pohjoinen sijaintimme. Ruotsikin yltää lähes samoihin pohjoisiin ulottuvuuksiin, tosin Ruotsin maatalous on painottunut huomattavasti etelämmäksi kuin Suomen. Ruotsalainen on niin ennakkoluuloton, että ottaa hymyillen vastaan suurimman nettomaksajan roolin. Se on tiennäyttäjän rooli, jossa otetaan vastuuta.

EU sai monta huomattavasti "köyhempää" kehittyvää taloutta "rajojensa" piiriin ja Ruotsi maksaa Brysseliin runsaat kymmenykset jaettavaksi uusiin kohdemaihin, joista tulee hyviä kauppakumppaneita Ruotsille. Maksumiehen rooli ei jää huomioimatta, ja sehän nostaa Ruotsin kannatusta uusissa EU-maissa ja näin onkin luonnollisempaa ostaa ruotsalaista tekniikkaa ja huippuosaamista.

Suomi ja Ruotsi ovat merkittävät kauppakumppanit keskenään

Mikä tekee Ruotsin kansantalouden niin kestäväksi? Ruotsissa on korkeammat palkat kuin meillä, heillä on huomattavasti enemmän siirtolaisia kuin meillä, heillä on merkittävästi enemmän miljardi kokoluokan yhtiöitä kuin meillä (enemmän kuin väkilukusuhteemme antaisi ymmärtää). Vieläpä verotuskin on korkeampaa kuin meillä, missä "vika?".

Vitsi- ja kaskumaaottelussa kuin myös Formula 1 -tilastoissa olemme paremmilla sijoilla. Niin, ja meillä on amerikkalaisten omistama Nokia ja Ruotsilla Ingvar Kampradin omistama ikioma Ikea. ABB:n Percy Barnevikilla oli kymmenkertaiset optiot verrattuna Mikael Liliukseen, mutta Barnevik hoksasi painostuksessa palauttaa niistä puolet. Ruotsi Tre Kronor on saanut enemmän jääkiekon MM-kultaa kuin meidän oma Leijona joukkueemme. Suomi ei saanut selvitettyä telttamurhia 1960-luvulta ja Ruotsiltakin jäi selvittämättä pääministeri Olof Palmen salamurha.

Ruotsi, se meille niin rakas esimerkki kuin myös Göran ja Håkan -vitsien loputtomana vitsilähteenä otti nyt pääministerinsä kautta pienellä, mutta merkittävällä hymyllä todellisen irtioton vastuullisena yhteiskuntana tulontasauksen esimerkkinä antamisesta ja osallistumisesta EU:n yhteisen edun nimissä. Ruotsalaiset tuntuvat ymmärtävän antamisen johtavan saamiseen.

Ilkka Luoma

tiistaina, joulukuuta 13, 2005

Luovuuden loppu?

Parikkalassa, Itä-Suomessa (Etelä-Karjala) sijaitsee tee se itse-miehen taideveistoskokoelma liikkumattomasti liikettä mitä ihmeellisimmissä asennoissa. Luovuus on ollut osana tätä tekemisen vimmaa. Photo by Ilu 2005.


Kvartaalitalous nujertaa luovuuden
Globalisaatio avasi rajattomalle rahalle ja tulos-tase hegemonialle kulutusjuhlien ovet. YLE:n Voimala tiistaina peräänkuulutti luovuuden niukkuudesta ja ihmisten ajan puutteesta. Tutkitusti kansankunnan voimavaroja tuhlataan lukemattomiin iltojen valoihin konttoreiden viidakoissa luovien ja vastuuntuntoisten ponnistellessa ylitunteja työnantajansa eteen pelastaakseen työpaikkansa.



Luovuus on riemua uuden tekemisestä ja keksimisestä 


Luova ihminen on useasti herkkä, eikä jaksa innostua neljännestaloudesta ihmetellen, mihin se aika meni; ei sitä jäänyt perheelle, ei sitä jäänyt pohdinnalle, mihin on suunta ja missä on päämäärä. Vastuuntuntoisen myyjän on tehtävä tarjous tarjouksen perään, sairaanhoitaja tekee pienemmissä työryhmissä suurempien potilasmäärien kanssa loputonta henkisesti koneellistuvaa työtänsä ilman, että jaksaisi miettiä, kuinka voisi oivaltavasti helpottaa itsensä ja potilaansa oloa. 

Työt venyvät monilla iltamyöhään, viikonloput kuluvat littunäytön edessä vielä kotonakin, kun työt siirtyvät bitteinä konttorilta makuuhuoneen työpöydälle.


Luovuus on henki, josta kumpuaa kansakunnan voima ja menestys 


Me Suomessa emme voi kilpailla työnhintamme vuoksi liukuhihnoilla ja massatuotteissa. Me voimme kilpailla evolutiivisella kehityksellä, johon luovuus antaa siemenet kasvattamaan meiltä kysyntää oivalluksillemme. Suomessa on suunniteltu maailman parhaat jäänmurtajat, risteilijät, paperikoneet, kännykät ja monet muut erikoistuotteet. 

Olemmepa pienenä maana saaneet teknisellä ahkeruudella ja suunnittelun luovuudella aivotuotoksiamme aina planeetta Jupiterin taakse kuin myös luovan suunnittelu-uteliaisuuden voimana rekisteröimään sydänlyöntejä ympäri maapallon ja ilmakehän mittauksina kilometrien korkeuksiin.


Luova ihminen tarvitsee kekseliäisyytensä tueksi ja jatkumoksi kannustajan esimiehestä ja johtajasta, 


 ... jolla on näkemystä persoonasta yksilöllisenä ihmisenä. Kekseliäisyys on lahja, joka vaatii myös kiitoksen suorituksista, joilla ei aina ole välitöntä hintalappua. Keksintö ja tuotteistus ovat uteliaisuuden palkintoja loputtomasta innosta katsoa uudesta kulmasta ongelmaa, johon keskinkertaisuus on törmännyt. 


Luova henkilö on useasti herkkä, joka umpioituu ilman ymmärtäjäänsä 

Luovuus tarvitsee ohjaajakseen vahvan johtajan, joka ymmärtää tuloksen joskus viipyvän. Viipyminen korvautuu kannusteellisessa jatkumossa oivalluksena, joka voi viedä odottajansa menestykseen. Luova ihminen tarvitsee myös palkintonsa ja paras palkinto on työrauha, keskusteleva ohjaus ja osallistumisen riemu tiimissä, jossa yksilön saavutuksia juhlitaan yhdessä. 

Osallistuminen ja motivointi sekä tarpeelliseksi tunnustaminen antaa useasti enemmän voimia kuin pelkkä raha jatkuvuuden uhan leijuessa alati läsnä. Tulevan presidentin erityisessä suojeluksessa tulisi olla luovuuden ja kekseliäisyyden vaaliminen.


Yhteiskunta kannustakoot enemmän luovuutta ja kekseliäisyyttä, 


 ... eikä niinkään nyt jalustalle nostettuja rahan kaikkivoipaisuutta ja kulutusvoimaa vertailuindeksinä siitä, mihin me ihmisinä pystymme. Nuori oppilaitoksista valmistuva ikäpolvi katsoo uteliaan ihmeissään jatkuvan kasvuntavoittelun luonnon riistoa, energian tuhlausta ja elon ympäristömme vahingoittamista isiensä loputtomassa kasvunhokemassa ja -rykimässä. 

Olisiko aika hidastaa ja oivallustaa oravanpyöräämme taiteen, luovuuden ja innovoinnin osalta kekseliäisyyteen? Voisimme valmistautua tekemään ratkaisevia päätöksiä, kuinka sovitamme kulutuksemme vastaamaan maapallon luonnollista tuotantokykyä ja sen riittävyyttä kaikille tasaisemmin.


Ilkka Luoma


PS. Kappalejaottelu on uusittu 13. heinäkuuta 2015

lauantaina, joulukuuta 10, 2005

Presidentinvaalien vedenjakajalla

Suomi saa tammikuussa 2006 viimeisen perinteellisen poliitikkopresidentin vaaleissa, jonka arvo tulee olemaan poikkeuksellisen suuri korkean äänestysprosentin vuoksi. Suomen kansa saa juuri kuvansa mukaisen maan isän tai -äidin. Samalla alkaa viimeinen kutistetuin valtuuksin oleva presidenttikausi, sillä kansalaiset äänestävät seuraavan eduskunnan sellaiseksi, että presidentin tai tulevan "kuvernöörin" valtuudet nostetaan lähemmäksi edesmennyttä todellisen karisman presidenttiä Urho Kekkosta.

Nyt ehdokkaina on joukko kyvykkäitä perinteellisä poliitikkoja ja kaksi mielenkiintoista enemmän kansalaispresidenttiehdokasta, nimittäin prof. Arto Lahti ja Perussuomalaisten pj. kansanedustaja Timo Soini. Lahti on täysi epäpoliitikko ja Soini ilmoittautui rehellisesti populistiksi (populismi on kansanomaistamista kaikille ymmärrettävään muotoon). YLE julkaisi kansalaisille mielipidevaalikoneen, jonka tulokset epäilemättä vaikuttavat myös äänestyskäyttäytymiseen, monet tulevat huomaavan yllätyksekseen kärkisijoille nousevan Soinin ja Lahden.

Tänä päivänä käydään mm. internetissä laajaa, kriittistä ja kantaaottavaa polemisointia ehdokkaista ja edelleenkin on perin selvää, että nämäkin vaikuttavat äänestyskäyttäytymiseen. Suurin voitto Suomen kansalle on korkea äänestysprosentti, arvellaan sen nousevan jopa 90:een. Suomessa on juuri nyt pitkiin aikoihin ensimmäinen todellinen kisa alkamassa ja yllätyksiä voi syntyä "pienehdokkaiden" suurien äänimäärien osalta, kuin myös epäpoliitikko Lahti voi keskusteluissa onnistuessaan kerätä suhteellisesti muhkean potin ääniä Karjalan palautuksen kannanottoina.

Nyt olevat vaalit jäävät viimeiseksi puoluepolitikan ohjaamiksi vaaleiksi. Seuraavat vaalit ovat kamppailua oikeiden kansanjohtajien kesken, jossa ratkaisevat nykypäivänä harvinaiset ominaisudet, kuten karisma, yhteenkuuluvaisuuden luonti. Lisäksi presidentillisen hengen luonti tarpeellisuuden tunteesta jokaiselle kansalaiselle koetaan tärkeäksi kuin myös halu tehdä täysillä työtä kansakunnan edun ja hyödyn nimissä. Presidentin aktiivisuus edustaa omaa maatansa kaupallisissa pyrkimyksissä lisää myös työn mahdollisuuksia Suomessa. Vuoden 2012 presidentinvaalit ovat vahvojen henkilöiden vaalit, jossa kansa saa johtajan, jota on kaikissa gallupeissa lähes Kekkos-ajoista lähtien haluttu ja kaivattu.

Tammikuun vaalit ovat esialkua epäpoliitikkojen esiinmarssille. Kansalaisilla on täyden kympin mahdollisuus ilmaista mielipiteensä nykyiselle puoluepolitiikalla, onkin suorastaan jännittävää nähdä, mikä on kansalaisreaktio nyt, kun kaikki ehdokkaat ovat riittävän mitan täyttäviä. Perinteellisesti ajatellen kaikki ehdokkaat kykenevät hoitamaan presidentin tehtäviä kuten nytkin. Kun Suomella menee hyvin, on meillä hyvät ehdokasvaihtoehdot. Kuinka kauan meillä menee hyvin ja mitä meillä on pinnan alla? Entä sitten, kun ajat huononevat ja ne huononevat vuoren varmasti. Vaikeina aikoina tarvitaan määrätietoisuutta ottaa vastuuta ikävistä, vaikeista ja leikkaavista toimenpiteistä; tämä ei onnistu ns. hyvinvoinnin vartiointipresidenteiltä. Meneillään oleva kansainvälinen työn ja koulutuksen uudelleen jako välillä kehittyvät ja kehittyneet (taantuvat) maat tuottavat myös Suomelle pohdittavaa ja vaikeita päätöksiä myös sisäisen sosiaalisuuden tasa-arvon osalta.

Suomi haluaa vahvan presidentin ja kansalaiset saavat tämän viimeistään vuonna 2012. Mahdollisesti jo nyt tulevan uuden presidentin ja kansalaisten välille syntyy suora vuorovaikutuskanava moderneillä kysymysasetteluilla kansalaisille, kansanäänestyksillä ja kansalaisneuvonkysynnöillä. Presidentistä tulee oikeasti koko kansan presidentti laajemmilla valtuuksilla ja lyhyen informaatiologistiikan välityksellä presidentti, joka on kokoajan kansalaisten iholla.

Ilkka Luoma

torstaina, joulukuuta 08, 2005

Suuren vaalikeskustelun puhumattomat lauseet

YLE avasi kaikkien presidenttiehdokkaiden esiintymiset äänestäjilleen. Ehdokkaat jakautuivat kahtia sanojensa sisällön ja annetun tv-ajan puitteissa. Valtapuolueiden ehdokkaat saivat eniten näkyvyysaikaa, lisäksi he puhuivat varovaisimmin, tarkimmin ja pienimmin sanasisällöin varjellessaan henkistä pintakiiltoaan. Prosenttiliikkeen, siis ennakkoon mielipidetiedustelujen "pienehdokkaat" kävivät hekin yllättävän vaisusti kiinni varsinaisiin asioiden ytimiin.

Presidentin valtaoikeudet ja perustuslakivaliokunta puhuttivat juuri sen verran suuria kuin se oli pakollista heidän tietäen kansalaisten enemmistön halutessa presidentilleen valtaa ja vaikuttamisen mahdollisuuksia. Suuret puolueet riisuivat valtaoikeuksia urakalla jo presidentti Mauno Koiviston auttamana ja Kekkos-haamun säikäyttämänä. Pienet ehdokkaat ottaisivat mieluusti vastaan uutena presidenttinä lisää vaikuttamista ja valtaa, paitsi vihreiden Heidi Hautala, joka haluaa presidentille seremoniamielipidevaikuttajan roolin.

"Suuret" ehdokkaat varovaistivat sanansa miltei olemattomiksi. Moraaliavauksen tehnyt kristillisten Bjarne Kallis torpattiin Fortumin optioahneusavauksessa vetoamalla sopimusyhteiskuntaan, vaikka kaikki suuretkin ehdokkaat tiesivät ko. optioiden ansaitsemattomuuden. Ruotsin malli, jossa kohtuullistaminen ulottui ABB:n Barnevikin laillisen "kultaisen kädenpuristuksen" inhillistämiseen tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden nimissä, sai suurilta vastineeksi vain hiljaisuuden; Fortum-asiaa ei uskallettu käsitellä. Väitän, että kansalaisia olisi kiinnostanut kaikkien ehdokkaiden avoimet ja rehelliset mielipiteet.

Kansalaiset haluavat vahvan vaikuttajayksilön presidentikseen. Presidentille on syytä harkita oikeus halutessaan tarkistaa luottamustaan kansasta antamalla hänelle kansanäänestysavaimet selvittääkseen kansalaismielipiteen erityisen merkittäviin lakimuutoksiin tai -aloitteisiin. Kansanäänestyksen järjestämisoikeudella presidentti voisi estää mm. jonkun kansalaisille merkittävän lain voimaansaattamisen (tai siirron yli vaalien), mikäli kansan selvä enemmistö niin nopeiden ja modernien sähköisten äänestyskanavien menetelmin ilmaisee. Kansanäänestysmenetelmän myötä olisi syytä avata erityinen "presidentin kysymystoimisto", joka ratkaisee juuri oikeat kysymykset kansanäänestykselle, jotta saavutetaan mahdollisimman tarkasti kohdistetut ja varsinaiseen asiasisältöön liittyvät kansanäänestyskysymykset.

Kuka presidenttiehdokkaistamme viestittää habituksellaan eniten karismaa, henkistä lujuutta ja vaikuttamisen kykyä luomaan kansalaisille uskoa oikeudenmukaisuuden, osallistumisen mahdollisuuden, yhteenkuuluvuuden ja yrittämisen toteutuvuutta? Kuka ehdokkaista kykenee olemaan ykkösmyyjämme ja -markkinoijamme ulkomailla, kuka kykynee käymään "kauppaa" mm. Venäjän presidentti Putinin kanssa järjesteltäessä Karjala, Salla ja Petsamo kysymykset asian oikeudenmukaiseen yhteistyömuotoon?

Mutta ennenkaikkea, keneen kansalaiset voisivat asettaa toiveensa tulevasta huomisesta, kun Suomi vääjäämättä kulkee kohti työllisyyden ja kouluttautumisen uusjakoa kehittyvien maiden rynniessä maailmanmarkkinoille niin tuottajina, osaajina kuin kuluttajina? Kuka presidenttiehdokkaista kykenee vastaamaan eturintamasta muiden kilpailijamaidemme vahvojen presidenttien haasteeseen erottautumalla kymmenistä kolleegoistaan luodakseen erityisasemaa mm. Kiinaan, Saksaan ja Venäjälle? Edesmennyt Itsenäisen Suomen omatunto, jalkaväen kenraali Aadolf Ehrnrooth peräänkuuluttu tunnetusti, että vain suomalainen voi puolustaa suomalaisten etuja.

Ilkka Luoma

tiistaina, joulukuuta 06, 2005

Mikä yhdisti Jorma Ollilan ja Veikko Hurstin työt

Edesmenneen vilpittömän hyväntekijän ja huolehtijan Veikko Hurstin henki elää voimakkaasti soppajonoissa Hakaniemen torilla 6.12.2005. Toisaalla Nokian Jorma Ollila sai korkean huomionosoituksen luotsatessaan edesmenneen vuorineuvos Kari Kairamon hengessä Nokian maailman huipulle. Molemmat ovat elämänarvoisia tarinoita. Lisäksi molemmille Suomen Itsenäisyys oli/on Tahdon ja Kunnian kysymys.


Nokia oli rahattomana 1990-luvun alussa tosiasioiden edessä. Kairamon jälkeisinä vaikeina välijohtajien vuosina Nokia ajautui kriisiin, johon nykyinen pääjohtaja Ollila esikuntineen tarttui tarmokkaasti. Nokian voimakas keskinäishenki nosti suomalaisen insinööriosaamisen maailman huipulle esimerkiksi muille suomalaisille yrityksille.



Heikki Hursti

Veikko Hurstin henki ja elämäntyö hiljaisesti kerää kasvottomia elämän tosiasioiden parkkiinnuttamia nimettömiä kansalaisia, joille samainen Suomen Itsenäisyys on pieni valopilkku arkiharmaudessa, kuten se on suuri valopilkku menestyneiden notkuvissa pöydissä presidentin linnassa. 


Molempien ryhmien ihmiset ovat syntyneet samaan maailmaan; toisista tuli lakerikenkäisiä, juhlapukuisia johtajia ja toisesta ääripäästä onnettomien yhteensattumien summana laitapuolen kulkijoita. Kummallakin ryhmällä on yhteinen tarina; se on tarina suomalaisista menestyksistä, yrittämisestä, epäonnistumisesta ja onnettomista tapahtumista, jotka suistivat ihmiset ihmisyyden alarajoille. 

Mutta on yksi yhteinen tekijä. Se on ihmisen ylpeys, joka voi asua niin köyhässä kuin rikkaassa, niin menestyjässä kuin epäonnistujassa.


Jorma Ollila peräänkuuluttaa rohkeita vetoja kotimaaltaan 


 ... sen kohdatessa uusia haasteita mm. työllisyyden kansainvälisessä uusjaossa. Veikko Hursti halusi myös peräänkuuluttaa rohkeutta, inhimillisyyttä, huolehtimista ja heikkojen puolustamista. Ollila kannustaa yrittämistä, osaamista, kouluttautumista ja kilpailukykyä. 

Hursti puolusti "osaamattomuutta", epäonnistumista, murhetta ja lankeamista. Kaikki me ihmiset olemme syntyneet tähän samaan Suomeen alastomina ilman kykyä huolehtia itsestämme ja kaikki me täältä lähdemme alastomina sekä edelleenkin ilman kykyä huolehtia jäljelle jäävästä.


Ollila ja edesmennyt Hursti ovat saman maailman eri kasvot 


Molemmilla on/oli tavoite: se on yrittäminen. Toinen haluaa yrittää huipulle ja toinen halusi ihmisten yrittävän pinnalle. Veikko Hursti sai huomiota epäitsekkäästä työstään. Hän ei saanut työstä suuria rahallisia korvauksia, mutta hän sai tyydytyksen nähdä työnsä tuottavan kadun hiljaisille pientä turvaa ja leipäpalan jonoista, joissa etuilu ei kuulu tapoihin. 

Jorma Ollila luotsasi menestyksen välillisesti suurelle osalle Suomea Nokian kunniakkaana suomalaisuuden osaajana maailmalla. Tästä ansaitusti hänelle myönnettiin ainoana korkea huomionosoitus korostamaan ainutlaatuista työtä. 

Veikko Hursti sai eläessään kunnianosoituksen pieninä hymyinä kadunkulkijoilta, heidän saadessa pientä iloa leipäpalasta ja ryhmähengestä sekä huolehdinnasta ihmiseltä, jota he suuresti kunnioittivat. Veikko Hursti eli ja vaikutti omiensa luona.


Viime kädessä kummankaan tekoa ei muisteta sadan vuoden kuluttua 


Ainoastaan tulevaisuuden tutkijat löytävät historian kätköistä menneen maailman 1900-luvulla siirtyneen langattomuuteen välimatkojen menettäessä informatiivisen estemerkityksen. 

Samoin samat historian tutkijat saavat tiedon 1900-luvun lopussa eläneestä aidosta hyväntekijästä, joka yhdisti sielullansa "langattomasti" hiljaisten ihmisten hädän, langenneisuuden, pienen ilonkipinän ja hetkellisen valopilkun yhteenkuuluvuudessa edes yhtenä hetkenä vuodessa, joka oli jonkun kauan sitten eläneen kansan Itsenäisyyspäivä.


Ilkka Luoma

perjantaina, joulukuuta 02, 2005

Onko perinteellisestä poliitikosta uudenajan presidentiksi?

Suomi saa todennäköisesti presidenttikisaan tutun poliittisen ehdokastaistelun ilman todellista sisältöä. Ehdokkaiden joukkoon saattaa tulla yksi ei-poliitikko, jolla voisi oikeasti olla jotain aivan uutta politisoituneen varovaissanahelinän ja päämäärättömyyden sijasta. Presidenttikisaan näyttäisi kansalaiskorteilla osallistuvan Helsingin kauppakorkeakoulun professori, joka haluaa Karjalan takaisin. Nyt kansalaisilla voi tulla mahdollisuus äänestää lopullisesti joko alku- tai loppupiste kestoaihekeskustelulle. Mahdollinen ehdokas Arto Lahti ei ole tuttu suurelle kansalle, kuten ovat miltei kaikki muut, siis poliittiset ehdokkaat.

Arto Lahdella ei ole mahdollisuutta tulla presidentiksi, mutta hän voi olla esialku uudelle ajattelumaailmalle, jossa kansalaisasioita hoidetaan ja käsitellään enemmän ilman nykymallista puoluepoliittista esivalmistelua. Takavuosina jo edesmenneen Kalevi Sorsan piti päästä presidenttiehdokkaaksi, mutta perinteellisesti Suomen suurin puolue valitsi radikaalisti ei-poliitikko Martti Ahtisaaren ehdokkaakseen tunnetuin seurauksin.

Markkinoinnista ja yrittäjyydestä ymmärtävä Arto Lahti voisi ennakkoluulottomuudellaan ja puolueriippumattomuudellaan olla aloiterikas työllisyyden puolestapuhuja. Lahdella voisi olla myös kykyä arvioida oikeasti Karjalan palautukseen liittyviä talouden ja kansalaisidentiteetin seuraumuksia niin hyvässä kuin pahassa. Yrittäjyyden opettajana hän saattaisi kyetä neuvottelemaan Venäjän presidentti Putinin kanssa aivan uudella ei-politikoivalla tavalla. Arto Lahti, halutessaan Karjalaa takaisin, ei varmaan istuttaisi Suomea myöskään Natoon. Lahti markkinoinnin ammattiopettajana ymmärtää myös kaukoidän jättiläisen Kiinan antaman mahdollisuuden Suomelle yhdessä Venäjän kanssa.

Professori Lahti markkinoinnin ja yrittäjyyden apostolina voisi ymmärtää myöskin työllisyyden merkityksen kansantaloudellemme. Uskotaan hänen tietävän työttömyyden syrjäytymiseen, osallistumattomuuteen, eriarvoistumiseen ja henkisen pahanolon ahdinkoon putoamisen ongelmat. Saattaisi ajatella, että Lahti julistaisi työllisyyden hoidon mielipidejohtajana kansakunnan ykkösasiaksi.

Arto Lahti olisi täysin uusi tuulahdus kaupan alalta. Tunnetusti kaupankäynti luo toimeliaisuutta ja toimeliaisuus työtä ja yrittämisen energiaa. Yrittäminen taas luo ymmärrettävästi yhteenkuuluvuutta ja päämäärähakuisuutta. Toivottavasti Arto Lahti ymmärtää loputtoman kasvun olevan mahdoton rajallisella maapallollamme. Arto Lahdella ei ole onnekseen mitään politiikan rasitteita harteillaan; hän voisi ehdokkaaksi päästyään olla mielenkiintoinen keskustelukumppani poliittisten ehdokkaiden joukkossa. Kansalaisvalintamahdollisuksien parantamiseksi olisi toivottavaa, että kerätyt kortit täyttävät ehdot ja että niitä olisi riittävästi.

Visiona voisi nähdä professori Lahden valiintuvan laajennetun Karjala-läänin maaherraksi vapaatalousvyöhykkeen ylläpitäjänä sekä Venäjän ja Kiinan kaupan erikoistukijana, yrittäjyyden ollessa Suomen uusimman läänin toiminnallisena keskipisteenä. Mikäli Lahti pääsee ehdokkaaksi, avaa hän tällä vuosituhannella uuden aikakauden alun, jossa kansalaisasioita voitaisiin hoitaa myös suoraan ilman puoluepolitiikan kiemuroita uusilla kommunikoinnin ja vaikuttamisen välineillä. Suoralle kansalaisvaikuttamiselle on nyt etsikkoaika, ja kaikki äänet yrittäjyyden professorille ovat ääniä uskolle uuteen yrittämisen tulevaisuuteen.

Ilkka Luoma