perjantaina, huhtikuuta 28, 2006

Uutterat rakentajat elävät pidempään voiden pahoin ja ollen yksin

Otsikko kärjistää, mutta se on tarpeen. Hiljainen ikääntyvä enemmistö voi sisällään pahoin yksinäisyydessään, laitoksissa ja sairaaloiden saatto-osastoilla. Moni hyvinvointimme oikea rakentaja ei saa ansaitsemaansa huomiota ja hoivaa, koska hoitajia ja hoivaajia on liian vähän. Koko terveyden- ja sairaanhoitotoimen henkilöstö asiakasrajapintatasolla uupuu työhönsä, heillä on sitä yksinkertaisesti liikaa ja moni meni Norjaan paremman elintason perässä.

Juuri eläkkeelle menevät ja jo olevat rakensivat tämän hyvinvointiyhteiskunnan perustat ahkeruudella, säästämisellä, inflaatiolla ja devalvaatioilla. He tekivät säännöllistä työtä välillä lakkoillen yrittäen tasaistaa tuloeroja. Nyt nämä suomalaisuuden peruspilarit elävät rakentamansa hyvinvoinnin ansiosta pidempään kuin milloinkaan ennen ollen yksinäisempiä kuin koskaan. He maksoivat kiltisti veronsa ja ovat itseoikeutettuja rakentamansa perushyvinvoinnin saamanaisia ja -miehiä.

Suomea vaivaa syntymisen vähäisyys. Jo pitkään olemme hommailleet liian vähän kammareissamme suvunjatkamisen autuutta oman liiallisen kiireen, opiskelurutiinien, elintasonautiskelun ja pelosta tulevaisuutta kohtaan selitysten saattelemana kysyttäessä miksi syntyy niin vähän. Uusia veronmaksajia ja uusia Sosiaali- ja Terveysministeriön pääluokan työntekijöitä on liian vähän siihen nähden mitä suureneva ikääntynyt sukupolvi tarvitsisi. Vaateemme hoidon kustannustehosta ja "läpijuoksuajoista" aina vain kasvavat. Tällä menolla verovaroista saatavat STM pääluokan palkkarahat eivät tule riittämään todelliseen tarpeeseen.

Hoitohenkilökunnan vähentyessä ja työmäärän kasvaessa - siis vähemmän henkilökohtaista osallistumista per asiakas, lisäämme nappien ja tablettien määrää helpottaaksemme kolotuksen, kivun ja yksinäisyyden oloa. Olemmepa kehittämässä etävalvonta- ja osallistumissysteemejä hienosti telekommunikaatiolla, jottei meidän sitä viimeistä vähääkään kädestä pitoa tarvitsisi suorittaa. Lämmin kätemme korvautuu elektroneilla ja kuvaruuduilla. Selityksenämme ovat kiireinen elämänmeno, stressaava työ, uraputki, jatkokoulutusrupeamat ja lasten - ja omat harrasteet. Mekin olimme joskus lapsia.

Meitä vaivaa väestöpyramidin keikahdusvaaradilemma; liian vähän aktiivisia ja paljon passiivisia. Nuorin aktiivipolvi kipristelee tekemättömyydessä ollen ilman työtä, yhteenkuuluvuutta, osallistumista pyörittäen päivästä toiseen hedelmäpelien kampea. Yhteiskuntamme peruspilarit rakentanut ikäpolvi tarvitsisi juuri nyt sen, mitä ovat luoneet. Juuri nyt hoivatarvetta tarvitsevat rakensivat sen talouden, jonka koroista kirkkaasti olisi pitänyt syntyä heidän ansaittu eläkeiän nautinta. Nuo ahkeruuden ja vastuuntuntotekemisen korot lipsahtivat kvartaaliajattelulla ulkomaille. Eläkevakutuusyhtiöiden vakavaraisuuden varjolla suoritettu selittely turvata eläkkeiden riittävyys sijoitustuotoista yhtiöistä, joiden maaton omistajuus ja optioherkistynyt johtajuus takaavat, on vain osatotuus. Suomessa on kansallinen vastuuntunto ja -kanto kiistatta vähentynyt ja se ilmenee huolehtimattomuudesta kasvavaa väestöpyramidimme yläkerroksia kohtaan.

Meillä on nyt kierre, jonka katkaisu ei onnistu viilaamalla Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan tyylisesti järjestelmien organisaatioita (HS 23.4. pääkirjoitus). Missä ovat ne arkiviisaat, jotka tunnustavat vallitsen olotilan rehellisesti? Poliitikko, joka hokee hyvinvoinnin mandraa näkemättä hätää niin nuorison työttömyydessä ja osallistumattomuudessa kuin kypsien ihmisten hiljaista epätoivoa yksinäisyydestä ja pitkittyneen elämän sisällyksettömyydestä, ei ole ajantasalla eikä näe metsää puilta. Ongelmana on liian vähän hoitajia ja liian paljon hoidettavia. Kantona kaskessa on tehokkuusleikkaava menokarsinta todellisuudessa lisäntyvällä kulussektorilla. Lääketeollisuuden ahneus kallistuvina pillereinä ja laitteina edustaa hyvin nykyistä liike-etiikkaamme. Perusongelmana on välinpitämättömyys ja kiire elintasojuoksussa. Vastuu ei kiiri "tuloa tuottamattomana" lunastamaan sitä odotusta, mitä hyvinvointimme perustan rakentaneet juuri nyt ansaitsisivat.

Me moitimme Kiinaa työpaikkojemme viemisestä, me moitimme heitä, kun he haalivat kaikki maapallon raaka-aineet ja energiat, sen riittämättä meille. Sitä paitsi me lännessä kulutamme huomattavasti enemmän per capita kuin veljemme idässä. Lisäksi unohdamme yhden erittäin merkittävän ominaisuuden kaukoidän tavasta kantaa vastuuta. Kiinalaiset ovat huolehtineet aina kunnioituksella vanhempansa ja isovanhempansa, mekin hoivasimme silloin joskus. Kiinalainen ei ole unohtanut mistä hän on syntynyt. Kaukoidän vuosituhantisessa kulttuurissa elämänkokemuksella on suuri arvo. Lapsille on suuri ylpeys kohdella ja hoivata lähimmäisensä sillä arvokkuudella, mitä he alitajunnassa odottavat myös itselleen tulevaisuudessa tapahtuvan. Kaikkea vastuuta ja velvollisuutta ei voi odottaa saavansa yhteisistä järjestelmistä.

Ilkka Luoma

tiistaina, huhtikuuta 25, 2006

USA noudattaa edelleen uudisraivaajien henkeä etuoikeudestaan

George W. Bush tapasi kotipihallaan uuden maailman vaihtoehdon Kiinan presidentin Hu Jin Tao´n. Valkoinen mies valloitti aikoinaan, itsensä asettamalla etuoikeudella, maat ja alkuperäiskansat lännen loputtomilla preerioilla. Entisaikojen "George W." opetti itseasetetulla itsestään selvyydellä intiaanit ymmärtämään, että valkoisen miehen laki on myös punaisen miehen laki. Tänä päivänä George W. opettaa samalla tavalla lännen markkinatalouden hyvyyttä kaksinaamaisesti demokratian nimissä, mutta oman edun tavoittelu etusijalla.

Kiinan presidentti vieraili voima-akselin toisessa päässä USA:ssa hakemassa etuisuuksia maallensa. USA:n presidentti koetti saada kolleegaltaan samoin etuisuuksia maallensa suurimpana huolena velkaantumisen keltaiselle miehelle. USA:n halusta kauppa on vapaata ja USA osaa kuluttaa sekä Kiina myydä. Amerikkalaiset ostavat itsensä kipeiksi edullisista kiinalaisista tuotteista, koska eivät itse kykyne niitä riittävän halvalla valmistamaan. Kiina rahoittaa USA:n jättiläismäistä kauppavajetta kuin myös Liittovaltion budjettia.

USA turvaa oman edun tavoittelua opetuksena demokratiasta niin Irakissa kuin kaikissa niissä valtioissa, missä energiaa on saatavilla ja joissa USA:n mieleistä kauppapolitiikkaa ei harjoiteta. Kiina on uusi kasvava mahtitekijä omanlaisella yhteiskuntatavalla, jossa George W.:n opetus demokratiasta ei kanna USA ehtoisesti hedelmää. Kaikki maat ja kansat eivät alistu valkoisen miehen tapoihin. Amerikan mantereen alkuperäkansat pantiin järjestykseen ja herran nuhteeseen. Valkoinen mies ryöväsi, siis varasti intiaaneilta, ikiaikaisen oikeuden maahan ja perinteisiin.

Nyt valkoinen herra on varuillaan keltaisen herran kasvavasta mahdista. George W. on lukenut historiansa tai - hänelle on kerrottu - että Kiina jo aikoinaan sitkeydellä ja odottamisen taidolla kasvoi maailman suurimmaksi kauppavaltioksi ja tekniikan ja sivistyksen kärkimaaksi. George W. myös tietää, että hänen edustama kulttuuri on noin muutama sata vuotta vanha, ja hänelle on luultavasti kerrottu, että kiinalainen kulttuuri on vaikuttanut muutamia tuhansia vuosia.

YLE 1 esitti viikonloppuna dokumentin, joka herätti myös eurooppalaisen valkoisen ajattelemaan mitä meidän siirtolaiset ja heidän jälkeläiset ovat tehneet. Meidän oma eurooppalainen koetinkivi on tunnustaa lopulta omat toimemme ristin ja miekan voimalla Väli- ja Etelä-Amerikassa. Intiaanit Pohjois-Amerikassa ovat taantuneet reservaatteihin ja heidän ikivanhat perinteet ja tavat ovat murskatut valkoisen miehen opetuksen alttareille.

George W.:n markkinavoimavalloitus ylivoimaisella sotakoneella poliisina etsien energialähteitä itselleen Molokin kidan kaltaiseen loputtoman kasvun kulutusjuhlintaan tuhoaa vääjäämättä koko maapallon. Valitettavasti Kiinassa kaupungistunut väki on ottanut amerikkalaisen ostovoimakäyttäytymisen vastaan kritiikittömästi. Kiina perustelee oikeuttaan samaan, väestönsä mukaiseen oikeuteen nauttia "länsimaalaisittain" elintasosta asumisen mukavuutena ja liikkumisen helppoutena. George W.:n kauhistuksena siintää kiinalainen kulutus kuten heillä itse. Kiinalaisten saavuttaessa amerikkalaiset tarvitsemme pari uutta maapalloa, mutta pienellä insinööriprojektoinnilla sekin lienee mahdollista. George W. on pyytänyt kiinalaisia hillitsemään kulutustansa. Pyysipä myös nostamaan valuuttansa juanin arvoa, jottei USA osta itseään köyhäksi kiinalaisista tavaroista.

George W. on kohdannut vertaisensa. Valkoinen mies voi joutua ottamaan oppia uudesta järjestyksestä keltaiselta mieheltä, maistaen lääkettä, mitä historiassa punaiselle miehelle väkivalloin tarjosivat. Maailmanjärjestys voi kohdata keltaisen miehen vapaaehtoisia oppeja pienen kiinalaisen kulutusharjoittelun jälkeen. Viimein ehkä huomaamme, että kaltaisemme edustuksellinen demokratia oli aikakausituote ja kaltaisemme kulutusjuhlinta oli viedä koko maapallon tuhoon luonnon monimuotoisuuden ryöväyksenä ja elinolojemme miltei lopullisena saastuttamisena. Toivottavasti kiinalainen kulutusjuhlakokeilu ei kestä pitkään.

Ilkka Luoma

sunnuntaina, huhtikuuta 23, 2006

Suomi voi rauhassa ottaa irtioton Natoon liittymisestä

"Suomen ilmavoimallinen puolustus kurkistaa Nato-historian takaa". Kuvan etualalla II-maailmansodan aikainen legendaarinen amerikkalainen mäntämoottorihävittäjä North American Mustang P-51 pitkänmatkan suojahävittäjä mm. amerikkalaisille "lentäville linnoituksille", jotka pommittivat Saksan kaupunkeja maan tasalle murhaten pari sataatuhatta saksalaista siviiliä vuosina 1942-1945.

Kuvan taka-alalla Suomen itsenäiseen puolustukseen tarvittavia hävittäjiä, vasemmalla amerikkalaisvalmisteinen McDonnell-Douglas Hornet F-17 kaksimoottori-suihkuhävittäjä ja oikealla puolella englantilaisvalmisteinen Hawk harjoitussuihkuhävittäjä.

Suomen puolustus nojaa omaan tehokkaaseen (?) armeijaan, jossa suomalainen mies ja nainen on Isänmaamme paras puolustaja. Suomi ei ole Naton varjossa takana, vaan kirkkaasti Venäjän vieressä omassa asemassaan, jossa huomioidaan juuri meidän omat erityispiirteet. Suomi tietää mitä on olla suurvallan naapurissa niin hyvässä kuin pahassa. Me emme pelkää naapureitamme, vaan me teemme kauppaa molemmin puolin valtakuntamme rajoja, niin idässä kuin lännessä. DSC_6754.JPG. Kuvattu Lappeenrannassa 2. heinäkuuta 2005, klo 15:40. 1/800s, f4.2, 51mm. Photo by Ilu 2005. Nikon D70.

YLE 1:n A-plus puhututti "päättäjiä" jälleen Natosta. Presidentinvaaleista päästyämme ja saatuamme sieltä vain epäselviä kantoja, on nyt vuorossa alemman tason päättäjät, joilla on yhtä vaikeaselkoiset kiertelyt kuumasta perunasta Nato ja siihen liittymisestä. Vain nuorison edustaja oli kirkasotsainen ja liputti puolueettomuuden puolesta, siten, kuinka se nyt voi missään sitä täysin olla. Nuoriso on huomista ja tulevaisuutta.

Sveitsi on puolueettomin maa Euroopassa. Suomi voisi olla pohjolan sveitsi. USA kurtistaa suomalaisten kulmakarvoja ja George W:n järjestyspoliisina olo suojaa lähinnä vain heidän öljynsaantiaan, sillä USA tietää, että se on saamassa vastinkumppanin taloudessa ja myöhemmin myös maailmanpolitiikassa Kiinasta, joka ostaa osansa mm. maailman öljyvaroista. Öljy ei tule näillä kulutuslukemilla riittämään kaikille. Maapallo on hyvin riippuvainen energiasta ja me olemme maailman suurimman energiavarannon vieressä.

Suomalainen rauhanturvaaja on käsite maailmalla. Voi olla mahdollista, että jossain päin maailmaa esim. Irakissa hyvin tiukoissa paikoissa irakilaiset kautta linjan haluavat oikeasti puolueettomat tahot valvomaan heidän keskinäisiä erimielisyyksiään ennenkuin tappavat kaikki toinen toisensa. Voi olla, että he kelpuuttavat vain suomalaistyyppisiä, oikeasti myös sitoutumattomia, rauhanturvaajia.

Suomalainen kriisinhallinta voisi syntyä myös käsitteeksi luotettavana ja oikeudenmukaisena tahona olemaan ulkopuolinen arvioitsija esim. juutalaisten panssarivaunujen/ taisteluhelikopterien ja palestiinalaisten ritsapoikien väliin. Suomalaisen sotilaan käsite elää vieläkin isoisiemme kättentyöstä ajalta, jolloin Itsenäisyytemme ratkaistiin.

Suomen kansa ei halua liittyä Natoon, suomalainen arkikansalainen on myös arkijärkevä; me tiedämme missä me sijaitsemme ja se ei ole pelkoa vaan tosiasioiden hyväksyntää. Me tunnemme naapurimme ja osaamme elää kummankin kanssa. Ruotsi ei ole meille uhka, eivätkä he Natoon liity. Venäjäkään ei ole uhka, kunhan vain haluamme heidän kanssaan jämäkästi neuvotella. Venäjän energia voi olla meille ratkaisevaa, kun energiapula iskee koko Euroopan Unioniin. Näyttää siltä, että venäläiset kaipaavat Suomesta edesmenneen voimamiehen presidentti Urho Kekkosen kaltaista päämiestä, joka tietää mitä Suomi tahtoo.

Suomalainen huolehtikoot omasta puolustuksesta, määrärahoja voidaan lisätä; se on meidän parasta "Natoa". Karttaan katsoen huomaamme, että USA on yhtä kaukana kuin Kiina. Kiina nousee vaikuttajien rooliin tulevassa Iranin poliittisessa kriisissä. Kiinakaan ei liity Natoon, vaan rakentaa oman uskottavan puolustuksen. Suomi ei ole Kiina, mutta Kiina tulee olemaan meille merkittävä kauppakumppani. Maailma on nyt yksinapainen USA hegemoniana ja USA pitää pitkään kiinni sotilaallisesta ylivoimastaan. USA on ainut sotilasmahti, joka kykenee liikuttamaan joukkojaan minne tahansa maapallolla. USA ei myöskään hyökkää Suomeen. Kiina nousee toiseksi tai kolmanneksi navaksi seuraavan 30 vuoden aikana.

Suomalainen puolueettomuus tulee olemaan kovaa valuuttaa, kun todelliset konfliktit alkavat maailmalla loppuvana öljynä, puutteena puhtaasta vedestä ja ruoasta. Riidan siemenet ovat myös valmiina siitä, kuka saa päästää ja mitä. Aavikoituva Afrikka ajaa ihmiset loputtomiin kansainvaelluksiin. Kuivuva Etelä-Eurooppa muuttaa tasapainoa koko EU:n alueella. Suuret maat linnoittautuvat kahteen-kolmeen blokkiin, sillä Venäjäkään ei ole liittymässä Natoon. Suomelle on tilaus olla ulkona blokeista. Suomella ei ole mitään geopoliittista jänniteasemaa. Suomi on ikänsä seissyt kristillisten kirkkojen välissä sekoittaen välillä itsekkin luterilaisuutta ja ortodoksisuutta. Nykyiset uskonnot ovat jo niin rauhantahtoisia, että ovat miekkansa tuppeen laittaneet. Suomelle riittää taloudellisesti vankat siteet niin USA:han, omaan EU:hun, Venäjälle kuin Kiinaan.

Ilkka Luoma

perjantaina, huhtikuuta 21, 2006

Kilpailussa kohtaa kyky huomisen elämiseen

Ihminen on kilpaillut aina paikasta auringossa. Kuvassa melkoinen komistus parantamaan omaegoa, kilpailla voi myös näyttämällä ostovoimakykyä (urosmetsokin pörhistää takasulat saadakseen koppelon suosiota). Taustalla ihmisiä muurahaisina kilpailemassa itselleen rusketusta, joka suosiollistaisi omaa näkyvyyttä esiintymiskilpailussa, niin naaraiden kuin urostenkin osalta. Kilpailu pitää terävänä ja huolehtii siittiöiden suotuisan jatkuvuuden elon vuosimiljoonaisessa taistelussa. DSC_0005.JPG. 7. elokuuta 2004, klo 13:15. 1/640s, f13, 105mm. Photo by Ilu 2004. Nikon D70.

Kilpailu on vallitseva ominaisuus eläinkunnassa jo vuosimiljoonien ajan. Kilpailu on jalostunut taisteluksi ruoasta, reviiristä ja kyvystä valita lajikumppani suvunjatkantaan. Kaikki muu kilpailu on oheistoimintaa turvattaessa elämän peruselementit. Kilpailu kohtaa Suomessa huomiota herättävästi Pori - Hämeenlinna akselilla kuin myös kilpailuna energiatoimituksista Suomeen. Kilpailu kohtaa myös ylimmässä johdossa tavoiteltaessa huippupalkkioita kuin myös kilpailuna tehtaan lattioilla pyrittäessä saamaan oma osa yhteisestä kokonaistuotannosta.

Kilpailun voidaan sanoa alkaneen jo maailman alkusynnyssä, jolloin jostain erittelemättömästä syystä kaksi ainehiukkasta koki vetovoimaa toisiaan kohtaan ja siitä alkoi nykyisen universumimme muotoutuminen niin materiaalisena kuin energisenä kehityksenä. Kilpailu on ollut edellytys nykykaltaiselle elämälle. Eläin- ja kasvikunta kilpailee jalostuneesti tappaen kaiken elinkelvottoman ja hyödyntäen sen ravintona kehityskelpoisimpien eliöiden evoluutiolle.

Ihminen kilpailee myöskin jalostuneesti. Jokainen meistä on suuren taistelun voittaja; voimmepa sanoa voittaneemme vuosimiljoonien kuluessa tuhansia taisteluja syntyen juuri sellaiseksi kuin peilistä näemme. Jalostuneisuutemme muuttuu välittömästi fyysisen syntymän jälkeen; tällöin muutumme riippuvaisiksi tukijärjestelmistä, mitä muu eläinkunta ei tunne. Ihmisen kyky kokea inhimillisyyttä ennenkaikkea omien geenien kantajia kohtaan on luonut järjestelmät, joissa luonnon keskinäisharmoniaa ei ole enää huomioitu tasavertaisessa asemassa. Ihminen on asettanut itsensä luomakunnan kruunuksi ottaen oikeuden vaikuttaa apuvälineellistettynä koko muuhun eliökuntaan. Filosofinen ikuisuuskysymys kuuluukin, onko ihmisen maailmanvalloitus osa evoluutiota, vai onko tapamme heikentää lähes kaikkien muiden elinehtoja "bittivirhe" tarkoituksella vai "vahingossa".

Kilpailu tulee huolehtimaan korjausliikkeellä luonnottomat toimenpiteet kasvattamalla vastavoiman hallitsemattomalle evoluutiolle. Kasvun filosofia koki jo vuosimiljoonia sitten jättiläiskasvua; ikäänkuin molekyyleillä geeniohjatusti on kasvamisen bitti jatkuvassa aktiivitilassa. Luonnonjärjestelmät tuhosivat mammuttimaisen eliöstön 60 miljoonaa vuotta sitten synnyttäen kiihtyvään kasvuun uuden lajiston nisäkkäinä.

Alkuräjähdyksen salamannopean hetken jälkeinen arvoituksellinen kahden lähes olemattoman hiukkasen keskinäinen vetovoima "rikkoi" täydellisen harmonian. Ilman tätä rikkoa ei olisi mitään, vaan maailmamme olisi laajentunut synnyttämättä mitään. Nuo kaksi hiukkasta aloittivat kasvun filosofian, joka jatkuu sykäyksittäin luonnon aina tuhotessa liian suuret kompleksit. Kilpailu alkoi salaperäisestä vetovoimasta kasata materiaa yhteen synnyttäen yhä monimutkaisempia yhdisteitä kasvaen yhä suuremmiksi ja suuremmiksi.

Nyt me esiinnymme kilpaillussa markkinataloudessa. Me haluamme suurempaa, kauniimpaa, helpompaa, nopeampaa, siis koko ajan enemmän. Me haluamme voittaa, koska haluamme olla parempia, menestyvämpiä, vahvempia, siis saada enemmän - saada suuremman auton, talon, mökin, pidemmän ulkomaanmatkan, parempaa ruokaa ja pidempää ikää. Me kilpailemme ja me haluamme voittaa, jotta juuri se minun oma geenistöni jatkaisi sitä ylivoimaista voittokulkua, olinhan syntynyt jo kilpailun tuloksena voittajana.

Seuraava kilpailu on vedestä ja öljystä. Kisaa käydään elintilasta Palestiinassa ja kohta Iranissa. Ihmiskunta on kilpaillut itsensä sodissa verille vähintään kerran vuosisadassa. Yhtenäisyys syntyy yhteisestä vihollisesta ja suuresta luonnon katastrofista, joka sekin muhii pinnan alla.

Keskimäärin ajatellen kohtuus ja alenema voi esiintyä vain välivaiheena uudelle kasvulle. Me yksinkertaisesti kilpailemme ja kasvamme ulos tästä maapallon kyvystä ylläpitää harmoniaa. Me kasvamme myös ulos kehosta, niin egona kuin elopainona. Lopulta luonnon oma käyttöjärjestelmä kääntää stoppibitin pystyyn ja palauttaa "ylisuuren" egomme ja kehomme luonnonkiertoon uusina elon ilmentyminä nousten jälleen kasvun vauhtiin loputtomaan kiertoonsa ikuisena lainana suurien tähtien sisuksista.

Ilkka Luoma

torstaina, huhtikuuta 20, 2006

Kansallinen yhtenäisyys ei tue ylisuuria palkkaeroja

Ylimmän johtajiston palkat ja palkkiot ovat nousseet kiivaasti samassa tahdissa kuin nokkelat tirehtöörit huomasivat työntekijöiden palkkojen olevan kansainvälisesti korkeat. YT-ralli käyntiin ja duunareille kenkää. Kovia kokenut kenkärähjä yksinäisenä yhtä kehnokuntoisen kuorma-auton lavalla valmiina kilometritehtaalle. Tänä päivänä YT:n kautta "kenkää" saa helpommin kuin aikaisemmin. Työ on pätkittäistä ja varmaa "uraputkea" ei synny kuin onnekkaille "isokenkäisille". DSC_11655.JPG. 20. huhtikuuta 2006, klo 13:57. 1/640s, f4.5, 66mm. 2,7MB. Photo by Ilu 2006. Nikon D70.

Uutisointi pulppuaa lisääntyvästi ylimpien johtajien palkka- ja palkkionousuista. Tavalliseen kansalaiseen nähden jättikokonaisansioita perustellaan vastuulla, riskillä ja kovalla kilpailutilanteella. Perusteluina kuulee myös ulkomailla maksettavan, erityisesti USA:ssa, vieläkin suurempia palkkioita. Suomen selitetään tarvitsevan kilpailukykyistä palkkausta johtajilleen. Palkka- ja ansioerot ovat revähtäneet rikkomaan kansallista yhtenäisyyttä kohtuuttomasta ja yksipuolisesta rahanjaosta, kuitenkin siitä koko henkilöstön yhdessä tekemästä kokonaistuloksesta.

Vertauksena olisi mielenkiintoista tietää, mitkä ovat rauhanajan ylimpien upseerien palkat ja palkkiot. Olisi myöskin hyväksi kansallisesti tietää mitä ja minkälaista palkkaa tai korvauksia maksettiin talvi- ja jatkosodissa kenraaleille, joilla oli suorassa komennossa jopa 10.000 ja 50.000 sotilaan keskittymiä; ne olivat organisaatioita, joita johdettiin todellisessa kilpailutilanteessa riskinä oman hengen menetys. Vastuullisimmillaan joukkoja johdettiin eturintamassa esimerkkinä sotilaille (työntekijöille). Karismaattisimmat johtajat tunsivat alaisensa ja kantoivat heistä huolta sekä altistivat itsensä; tuolloin oli tosi kyseessä ja miltei poikkeuksetta kaikki tunsivat yhteenkuuluvuuden tunnetta yhteisestä taistelusta yhteisen päämäärän hyväksi.

Tänä päivänä yhtiöiden johtaminen on useasti seurustelua omistajien kanssa hännystellen lisäpalkkioita. Joukkojen tuntemus tehtaiden ja konttoreiden lattiatasolla ei ole kiinnostavaa, koska tulos mitataan YT:nä ja tuloksena, unohtaen, että edellisten vuosien voitot synnyttivät koko yhtiö kaikkine työntekijöineen. Ylimpiä johtajia vaivaa ähky ja kilpailukykymandran vaikerrus, ymmärtämättä todellista vastuuta, itsensä peliin laittamista ja todellista riskin kantokykyä.

Suomalainen tulevaisuus elää koko väestössä ja sen aikaansaamassa hallitussa kulutuksessa, ei sen hokemassa jatkuvasta kasvusta. Yhteiskuntamme elämisentaso perustuu keskiarvokansalaisen työhön, ansaintaan ja kulutukseen. Johtajiston omahyväkehu erinomaisuudesta saneeraajana ja YT-haina on lyhytnäköistä kansalaispolitiikkaa (kansalaispolitiikka = yhteiskunta). Ylimpien johtajien rykimä kansainvälisestä kilpailusta on helpoin tapa selitellä omaa kykynemättömyyttä luovuudesta ja joukkojen mobilisoimisesta uusille urille, jossa vastuukysymyksenä on uuden työn luonti eikä helpoimpana tienä siirtää tuontantoa halvempiin maihin. Toimitusjohtajan todellisena ainoana riskinä on häpeä potkuista ja kuittauksesta kultaisessa kädenpuristuksessa.

Innovaatio ja kyky olla esimerkkinä "taistelussa", jossa riskit ovat 10.000 ja 100.000 euron kk-palkkalaisille olemattomia verrattuna tosijohtajiin muinoisilla rintamilla, joissa riskinä ja vastuuna oli hengen menetys ja Isänmaa. Tuolloin vastuukenraalit eivät kitisseet ruotsalaisten kenraalien paremmista palkoista, vaan kantoivat kykyä olla johtajia ja sotilaidensa esimiehiä esimerkkinä pelottomuudesta ja nokkeluudesta käyttää yhteiseksi hyväksi joukkojansa ja luoden taktiikoita, joilla Suomelle turvattiin Itsenäisyys. Itsensä peliin laittava oikeudenmukaisuutta ymmärtävä johtaja kykenee motivoimaan joukkojansa/ työntekijänsä myös luopumiseen saavutetuista eduista turvattaessa työpaikkoja ja työtä. Hetkellinen menetys voi olla huomisen saavutus.

Tämän kirjoituksen vertaus ylimpien upseereiden ja nykyisten toimitus- ja pääjohtajien kesken ei ole sittenkään kaukaa haettu. Pelissä tässä vertailussa ovat kuitenkin velvollisuus, riskinkanto-, vastuukyky, huolehdinta ja joukkojen/työntekijöiden hyödynnös yhteiseksi hyväksi. Tiukkoina vuosina Suomen armeijaa ei voitu siirtää halvempiin maihin, vaan karismalla johtaja itsensä peliin laittaen johtaa joukot/työntekijät yhteiseen voittoon. 60 vuotta sitten Suomessa oli pahin mahdollinen kilpailutilanne, jossa Suomi oli yhtenäinen ja silloinen YT-neuvottelu ei vähentänyt "henkilöstöä", vaan keskitti heidät uudelleen ja hyökkäsi.

Merkittävä todellinen vastuujohtaja poistui viimeiselle iltahuudolle suurten kansalaisjoukkojen saattelemana aurinkoisena alkukevään päivänä 2004. Miksi johtajan vastuu poikkeaisi alaisia kohtaan niin rauhan- kuin sodanaikana? Molemmissa on kyse vastuusta huolehtia. Monet markkinatalousintoilijat pitävät kilpailua niin kovana, että se muistuttaa "sotatilaa". Onko rauhanajan vastuu vähäpätöisempää kuin sodanajan? Onko niin, että aitoa vastuunkantoa havahdutaan näkemään vasta hätätilassa, muutoin henkilökohtainen pyrkyryys ohittaa kokonaisvaltaisuuden ja yhteisen päämäärän? Mihin on kadonnut kunniantunto?

-Kirjoitus tarkoituksella kärjistäen vertailuesimerkki hakien epätavallisesti, mutta todellisuudessa vertailukelpoisesti keskustelun avaamiseksi vastuullisuudesta, oikeasta riskinotosta, kilpailukyvystä, tekijöiden huolehdinnasta ja yhtenäisyyden hallinnasta, -kirjoittaja-

Ilkka Luoma

tiistaina, huhtikuuta 18, 2006

Uskonto on valistunut yhteenkuuluvuuden luojaksi

Ylemmässä kuvassa erittäin kuuluisa Ortodoksikirkko Moskovan Punaisella torilla Kremlin muurin läheisyydessä. Suomi on pitkään ollut läntisen Luterialaisuuden ja itäisen Ortodoksisuuden välissä. Karjala, niin nykyinen kuin menetetty, on herkemmin itäisille vaikutuksille alttiina. Ei ole syytä väheksyä tai korostaa kumpaakaan suuntaa, vaan ihmiset valitsevat itse lohtunsa ja helpotuksen lähteet. Kuvan kirkko oli sitä kuvattaessa 22. toukokuuta 2005, klo 20:40 (Suomen aikaa) erinomaisessa kunnossa. DSC_5696.JPG./60s, f3.8, 33mm.Photo by Ilu 2005. Nikon D70.

Koskettava muistokirjoituslaatta Savonlinnan Pääskylahden hautausmaalta, kuvattu useina vuosina viimeisten 15 vuoden aikana, sillä kirjoittajan lähiomianen on haudattuna tälle hautausmaalle jo vuonna 1989. Kuvan taulun lauseiden mukaisesti voisimme muistaa lähimmäisiemme Hyvän Tahdon Eleet ja Teot, jotka niin useasti jäävät huomaamatta omien, mielestämme erinomaisten, saavutusten varjoon. Suuri Kirja on opettanut huomioimaan muita kuin ajattelee itselleen olevan hyvän ja toiveena toisten taholta. Photo by Ilu 2006, Nikon D70.

Suunnitelmallisesti kansalaisia informoiva Helsingin Sanomat, NYT -liitteessään räväytti julkituonnin ja mielipidevaihdon lakialoitteesta (kirkon lopullinen erottaminen valtiosta), jolle ei ole kannatusta juuri missään. Uskonnonvapaus on Suomessa toisiasia ja jokainen voi erota halutessaan "valtionkirkostamme". 85% suomalaisista kuuluu kristilliseen kirkkoon. Kristillisyys tavallamme sopii meille ja "pahinkin" pakana viimeisen hetken lähestyessä nöyrtyy siunaukseen toivona vähintään mielenrauha.

Ihminen tarvitsee jonkun mihin uskoa, kun mieli ei riitä kaikkea selittämään arkijärkevästi.Markkinatalouden kehdossa, taseiden valtakunnassa, USA:ssa suurin katastrofi-inhimillisyys ja -rahoitus lähtee kirkoilta, vapaaseurakunnilta ja muilta hyveeseen uskovilta tahoilta (mm. New Orleansin pyörremyrskykatastrofin jälkihoidossa 2005-2006). "Sosiaaliturvattomassa" USA:ssa uskontokuntien vapaaehtoisella avustustoiminnalla on merkittävä asema hädänhetkellä. Suomessa Kirkon Ulkomaanapuun ja Punaiseen Ristiin luotetaan eniten. Meillä lapset kastetaan suurimmalta osin papin läsnäollessa, miksi? Naimisiinkin me haluamme kirkossa, miksi? Kuolinvuoteella moni jumalan kieltäjä nöyrtyy ja kutsuu jatkoelämän toivossa papin paikalla, vähintäänkin sopiakseen maatumisensa tapahtuvan siunatussa mullassa.

Uskonto on hyve ja hyveen tunnustus luo inhimillisyyttä tähän yltiöoptiopublikaanien, massakuponginleikkaajien ja qvartaalien pinnallistamaan maailmanmenoon. Uskonto luo lohdun syrjäytyneelle. Kirkoissa ja seurakuntasaleissa istuu sunnuntaisin moni unohdettu yksinäinen; hänen saadessa avoimien pääsymaksuliputtomien ovien päiviltä huomiota itse sytytettynä ja taivaallisen valon avustamana toivosta kohdata jokin, johon voisi kuulua ja samaistua.

Uskonto on kehittynyt länsimaissa "miekka ja risti" ajoilta suuresti tasapainoittavaksi instituutioksi köyhän ja rikkaan yhteisessä maapallossa. Viimeisessä "yksiössä" eivät taselaput ja avustavat päätösviennit helpota ja tuo huomisen "varmuutta". Rikkainkaan kulutusjuhlija ei tunne turvallisuutta lopullisen lähdön matkalla, meklaroidusta sijoitussalkun pulleudesta huolimatta. Viimeisen option tasearvo määräytyy aivan muilla arvoilla, siihen ei vaikuta maallinen sijoitus, kuin korkeintaan arkun pintamateriaaleihin. Sijoitushaukka ja "tuottoa korolle"-elämänkatsomus kohtaa viimeisen kysymyksen, johon hän ei pörssikurssianalyyseistä lohtua saa, lopullinen "sijoitustieto" jää arvoitukseksi. Henkinen epävarmuus tyydytetään nöyrtymisenä sen ainoan "markkinavoiman" edessä, epätietoisuuden kalvaessa osuuksista, mitä kohtalo on varannut. Uskonto tuo tyyneyttä kysymyksiin, joihin ei ole vastauksia.

Vapaassa maailmassa valinta on ihmisen. Valinnoissamme me olemme kuitenkin yhteisö, jossa tulisi huomioida lähimmäinen. Uskoi ihminen Jumalaan tai ei, niin uskonnon opetus lähimmäisen huomioon ottamisesta luo osallistumista ja oloa yhdessä niin "pakanalle" kuin tosiuskovaiselle. Uskontoa ei voi kyseenalaistaa, koska jos yksikin siihen uskoo, on se hänelle pyhä. Toisen pyhän arvostaminen, kuten itsensä pyhää haluttaisiin arvostettavan, luo kunnioitusta ja helpottaa yhteisissä päätösvalinnoissa. Markkinatalous on maallistanut elon. Arvoasetelmat pohjaavat kykyyn kuluttaa ja ansaita. Kähmintä ähkyilijöistä on tullut itseriittoisia, minkään riittämättä heille. Suuressa Kirjassa opetetaan, kuinka niukkuutta voidaan hyvällä tahdolla jakaa tasaisesti, sen riittäessä kaikille.

Uskonnon merkitys on ihmiskohtainen ja sen valinnan tekee kukin oman tietämys- ja tunnetason mukaisesti. Suurinkin professori tietää kuinka vähän hän itseasiassa tietää. Uskonto ja usko omaan hartauden valintaan antaa helpotuksen tietämättömyyden ja neuvottomuuden edessä.

On sanottu, että Jumala asuu meissä kaikissa, tuo tuntuisi olevan oikeudenmukaisin johtopäätös, koska silloin voimme itse valita herkkyysasteen uskoomme. Lopulta kuitenkin energia, liike ja materia ohjaavat meidät viimein sille kuuluisalle portille antaen lainan takaisin luontoon, jota niin suuresti olemme yrittäneet tuhota. Luonto on me, tiedon täyttymys ja ympäristö.

Ilkka Luoma

maanantaina, huhtikuuta 17, 2006

Jääkiekossa kohtaa yhteenkuuluvuus ja voittamisen tahto

Suurella rahalla tehty Espoon Bluesin kotihalli Espoon Niittykummussa aivan Tapiolan kainalossa. Bluesia on rakennettu, valmennettu ja ohjattu pullealla perintölompakolla ja toistaiseksi ei ole merkittävää tulosta syntynyt. Päättynyt kausi 2005-2006 toi jo orastavaa merkkiä, että kirjoittajan kotikaupungin oma joukkue joskus koputtelee finaalipelejä. Kuvaa otettaessa 18. huhtikuuta 2006, klo 17:56 Porissa Ässät valmistautui ottamaan vastaan vierasjoukkueena HPK:n Hämeelinnasta, joka muuten sattuu olemaan kirjoittajan syntymäkaupunki.

Kuvassa jääkiekkohalli kumisee tyhjyyttään, Mestaruuskarkelot ovat toisaalla, nyt pelit ratkaisee maakuntasuomi, kuten jo kahden vuoden ajan. Tavallaan pääkaupunkiseutu, Turku ja Tampere luetaan citysuomeen, jossa jääkiekon "suuret" ovat olleet viime vuosikymmeninä. Tampereen Ilveksellä on edelleen eniten Suomen Mestaruuksia.

Nyt voidaan todeta todellisen ja aidon taisteluhengen pienillä pelibudjeteilla ratkaisseen hengen suosiolliseksi "ikuiselle kakkoselle" HPK:lle ja legendaarisen Vellu Ketolan Ässille.

Kuva: DSC_11642.JPG. 1/500s, f3.5, 27mm. Nikon D70. Photo by Ilu 2006.

Ässät-ilmiö villitsee Satakunnassa. Suomi on väkilukuunsa nähden jääkiekon jättivaltio. Maailman arvostetuin ottelusarja NHL on poiminut Suomesta merkittävän suuren määrän pelaajia huomioimalla populamme koko. Suomessa SM-liiga kerää suuret katsojajoukot vuodesta toiseen. Viime aikoina mestaruudet ovat kivasti jakaantuneet muuallekkin kuin pääkaupunkiseudulle ja Turkuun. Jääkiekko on kansalaislajimme Formula 1:n lisäksi.

Porin Ässät tekee historiaa hurmoksesta, mikä leijuu ja välkkyy koko kaupungissa. Pätäässä on nyt kovin valttikortti. Oulun Kärpät aloitti maakuntakauden jääkiekossa, nostamalla samanlaisen yhteis- ja kannustushengen Oulun jäähalliin, kuin nyt Porissa vallitsee. Hämeenlinna, tuo "ikuinen kakkonen" taistelee itseään finaaliin, yrittäen ensin nujertaa Helsingin IFK:n.

HIFK on saanut myös epämääräistä kuuluisuutta kovasta kontaktijääkiekosta. Ässät peräänkuuluttaa liikkuvuutta ja fyysistä peliä. Kärpät oli taitojoukkue ja hämäläinen HPK yhteenhitsautumista, jossa joukkue ratkaisee. Jääkiekko on kokonaisuudessaan ja ehdottomasti joukkuelaji, jossa yksilöt yltävät tähtihetkiin sytyttäen yleisönsä maaleista.

Ässien menestys on merkittävä osoitus, ettei joukkueen tarvitse olla "valtajoukkueiden" kaltainen budjettilaitos ja huippupalkkainen "tähtisikermä". Ässät on ennenkaikkea esimerkki yrittämisestä, tsemppaamisesta ja taisteluhengestä, joiden yhdistelmästä ilman jättibudjetteja on aikaansaatu suoritus, joka nostaa hengen tasoa koko Porin alueelle. Ihmiset ovat innoissaan kun satakunnan "omat pojat" tuovat voiton makeaa suitsuketta piristämään yhteenkuuluvuutta. Sama ilmiö villitsi Oulua kaksi vuotta, nyt on aika luovuttaa malja eteenpäin.

Tämän päivän työnteettämismaailma suuryritysten johtajineen voisi ottaa mallia hengenluonnista, huolellisesti suunnitellusta yrittämisestä, ennakkoluulottomuudesta, joukkueen "hitsaamisesta" ja erityisesti taisteluhengestä. Jääkiekkojoukkuetta ei ulkoisteta halpoihin maihin, joukkueen lukumäärää ei vähennetä, vaan miehiä, johtoa ja/tai valmentajaa vaihdetaan ja taistelu jatkuu. Tilastollisesti Ässillä ei olisi pitänyt olla mitään mahdollisuutta jo nyt toteutuneeseen menestykseen. On syntynyt ilmiö, josta toivoisi kopiointia yrityksiin ja koko yhteiskuntaamme. Ihmiset kaipaavat yhteistä henkeä, menestystä ja sankaritekoja.

Yritysmaailma on mennyt johtaja-ahneeksi rahanteoksi unohtamalla ne tuotannon tekijät, jotka viime kädessä pitävät tätä yhteiskuntaa pystyssä. Yritysjohdossa pitää olla myös valmentaja. Valmentajajohtaja on joukkojensa luona, hän on pannut ja panee itsensä peliin täysillä. Valmentaja elää niin joukkueensa menestyksissä kuin tappioissa, voidaan sanoa, että valmentaja myös kaatuu saappaat jalassa. Hän on iholla jatkuvasti. Valmentaja kommentoi heti jo pelin kuluessa, hän seuraa joukkuettaan kuin omaa poikaansa ja puuttuu heti tilanteisiin. Hän elää myös siitä hengestä, mitä oma kotiyleisö antaa raivoisina kannustuksina. Voidaan sanoa, että kotihallissa kohtaa väkevä henki, yhteenkuuluvuus, voittamisen halu ja yhteinen riemuntunne menestyksestä. Nämä samat elementit muodostavat myös yritysten menestyksen.

Niin tehdas- kuin jäähalleissa kohdataan kilpailu, joka on armoton, ei ole hopeasijoja, kuten ei kaupassakaan, on vain kulta. Viikon kahden aikana Suomi saa uuden jääkiekon Suomen mestarin ja tämä titteli kuuluu ansaitusti joko Porin Ässille tai Hämenlinnan Pallokerholle (HPK), tosin tämän täytyy nujertaa ensin punanutut Helsingistä. Menestystä toivottaen loppupeleihin niin Ässille kuin HPK:lle. Menestystä ja uutta aatetta myös Suomen koko yritysjohdolle!

Ilkka Luoma


(Kirjoitettu 12. huhtikuuta 2006, ennen HPK - HIFK peliä)

keskiviikkona, huhtikuuta 12, 2006

Rahanliike kuluttajien kukkaroissa

Kahvi ja kalja ovat Suomessa kansallisjuomia maidon lisäksi. Suomessa juodaan kahvia enemmän kuin missään muualla maailmassa per capita. Kuvan tapahtumassa Paavon käsi kaataa tyypillisellä snakarilla maitoa neuvottelukahviin, joka nautittiin ulkoilmassa Helsingin hiukkaspitoisessa ilmassa, jonka laatupitoisuus alitti tänä keväänä kaikki ennätykset. Kahvi on iso työllistäjä ja ostovoiman jakaja Suomessa, koska se jättää kahvilatasolla jättiläiskatteet (0,9-1,35e/1-1,5e:sta per kuppi). Kahvi on sallittu huume, joka maistuu ikään, sukupuoleen, säätyyn, koulutukseen ja luokkaan katsomatta. DSC_12006, 4. huhtikuuta 2006, klo 11:42. 1/125s, f5.6, 27 mm. Photo by Ilu 2006. Nikon D70.

Lähes kaikkien perheiden yleiskeskustelunaihe on ikuinen niukkuus rahasta. Raha eli ostovoima ja sen käyttö sekä näyttö perustuu myymästämme työpanoksesta saatua rahaa muutettaessa tavaraksi tai palvelun saanniksi. Rahan niukkuuden "ahdistus" taas ilmentyy siihen, että rajallisen jakaminen yhä suuremmille joukoille on aina jakolaskukaavan mukaisesti osamäärältään pienempi mitä suurempi jakajien määrä.

Maallinen rikkaus eli ostovoiman yhden yksilön tarvetta vastaava ylisuuri käyttö perustuu taas siihen, että osa ihmisistä on nokkelia, ahkeria, onnekkaita, suunnitelmallisia, tarkkoja ja ahneita. Nuo edelliset määreet ilmenevät kaikissa väestöryhmissä kuin myös kansallisuuksissa; voidaan sanoa että ahkeruus ja ahneus on globaali-ilmiö.

Työllisyyttä ja sen myötä laajempaa kansalaisuustyytyväisyyttä ajatellen olisi viisasta jos raha "pyörisi" taskusta toiseen mahdollisimman nopeasti, joskin tuolloin kuluttaisimme luonnonvaramme ja energiamme nopeasti loppuun, ellei sitten viisas insinööri keksi ikiliikkujaa ja 100 prosenttista kierrätystä ilman haitallisia päästöjä.

Piristävänä esimerkkinä voidaan tutkia kahvin kulkua "reilun pelin" tuottajalta syvältä Afrikasta suomalaiseen bensa-aseman baariin; tuossa ketjussa pavulle on syntynyt uskomaton hinnannousu. Keskimäärin kahvilassa juotu kupponen jättää Suomeen jo noin 95% katetta eli kierrättämäämme rahaa mm. kotimaassa tapahtuvaan kulutukseen. Kahviplantaasin toveri saa pavusta muruset taskuunsa ja Veli-välikäsi kansainvälisenä ja kansallisena toimijana kahmaisee myöskin pienen osan pavusta, mutta kun niitä kahvinpapuja on mielettömän suuri määrä. Ketjun lopussa kahvilan omistaja imaisee piristeen kuumentamisesta ja seisottamisesta sitten sen suurimman osan edelleen mm. palkkojen ja vuokrien maksuun (raaka-ainehinta kupposessa ei maksa käytännössä juuri mitään).

Rikkaus syntyy siellä missä käsitellään valtavia määriä pienillä työ- ja pääomakustannuksilla myyden sitä suurille joukoille reilulla katteella. Voidaan sanoa, että yhden rikkaan takana on aina runsas joukko enemmistökansaa, jotka jaksavat mm. juoda kahvia ja ostaa massoittain kulutustavaroita. Microsoftin Bill Gatesin mammonat ovat lähtöisin yksittäisten kuluttajien ja yhtiöiden lisenssimaksuista. Windows on toistaiseksi ylivoimaisesti eniten käytetty käyttöjärjestelmä ja siitä muodostuvat pienet rahapurot ovat jo Biliboyn kohdalla Niagaran luokkaa oleva vedenpaisumus. Saa nähdä kuinka Bilin lopulta käy.

Hyvävauhtinen rahankierto synnyttää aina vääjäämättömästi työtilanteita, vaikka pätkittäinkin, mutta se työ on meidän elämänsuola ja sitä pitää riittää kaikille vaikka pienemmälläkin palkalla. Rikkaita on taas aina ollut, koska osa meistä on nokkelia, ahkeria, onnekkaita, suunnitelmallisia, tarkkoja ja ahneita. Palkansaajien edunvalvonnan eduksi on mainittava se 1900-luvun suunnaton työ, jolla ostovoimaa saatiin tasattua myös tovereille, siis varsinaisille rikkauden välillisille luojille eli peruskuluttajille. Näin on muodostunut yhteiskuntaa ylläpitävä ahkeran kiltti keskiluokka, joka rahoittaa valtiot demokratian myötä edelleen jakamaan sitä ikuista niukkuutta eli rahaa, sillä kenelläkään sitä ei tunnu olevan koskaan riittävästi.

Ilkka Luoma

Villi luonto ei suosi homoutta, salliiko kesy inhimillisyys?

Helsingin keskustan Annankadulla suosittu "kansainväliset mitat" täyttävä baari, jossa viihtyvät kaikki ihmiset. DSC_11504.JPG, 14. huhtikuuta 2006, klo 13:07. 1/200s, f4.5, 84mm. Photo by Ilu 2006. Nikon D70.

YLE puhututti pilakuvista, kirkosta eroamisesta ja homoudesta. Pilakuvat olivat herkkyyttä loukatuksi tulemisesta, erot kirkosta kirkollisveron laistamisesta ja homous on vaikea luonnoton rasti, varsinkin miehille. Miltei jokainen mies pelkää homouden periaatetta, sillä jokaisessa meissä asuu pieni mieltymyksen tuntu mukaviin ystäviin. Homous on jonkun määrityksen mukaan geenibugi perintörihmastossa, ikäänkuin bitti hypänneenä pystyyn muistukseksi luonnon innovaatiokyvystä tai virhetapahtumasta.

Ruotsi on hyväksynyt homoparit, homopapit ja taitavat antaa homoille adoptio-oikeudenkin. Länsimaat ovat elintasossaan joustavoituneet ja muuttuneet enemmän "suvaitsevaisiksi". Mitä lähemmäs menemme ympäröivää luontoa, sen vaikeammaksi käy "evoluutiovirhe" mieltymyksestä samaan sukupuoleen. Kirkko saarnaa ihmisesta Jumalan kuvana ja saarnaa ikiaikaisesta saavutetusta edusta ja oikeudesta lisääntyä. Toistaiseksi tiede ei ole vielä keksinyt keinoa saada samanparisista suvunjatkajia. Länsimaalainen kulutusfilosofia jaloudessaan esittää adoptio-oikeutta myös homopareille, ehkä pitää saada hedelmöityshoitoakin sille vieraalle ja tuntemattomalle siittiölle. Kasvatuksellisesti homot ja lesbot voisivat olla helliä ja huomaavaisia niin itselleen kuin hoidettavalleen, mutta kuinka "molempien vanhempien" esimerkki? Samasukupuolisuus kylläkin nokkelasti vähentäisi syntyvyyttä, toisi helpotusta liikakansoitukseen.

Ihminen hyväksyy samankaltaisuutta, ja ihminen pelkää keskimäärin muutosta ja epänormaaliutta. Homous on epänormaalia, ainakin julkisesti kysyttynä. Moni sanoo pienessä piirissä, että olkoot, kunhan eivät minulle asioitaan esitä. Joukossa tuomitsemme pontevasti nuo luonteeltaan mukavat ja ystävälliset ihmiset. Homous on rakennevika henkisyydessä, jos tunnastamme tärkeimmäksi ominaisuudeksi lisääntymisen. Homous on taas onni osallistumisesta ja rauhantahtoisuudesta, sillä homot ovat tunnetusti väkivallottomia ihmisiä, jotka keskittyvät keskinäiseen kanssakäymiseen ja toisen huomioonottamiseen.

Vapaana elävä eläinmaailma, mihin mekin ihmisinä kuuluimme, ei suosi homoutta. Moni on huomannut mm. kotikoirissa nylkyttämistä niin naarasta, koirasta kuin omistajan jalkaakin kohtaan. Nylkytys sitä paitsi onnistuu yhtälailla nartulta kuin urokseltakin. Kotibuudeli on niin erkaantunut normaalista luonnosta, että sille tekemättömyyden puute aikaansaa luonnottomia liikkeitä "tositoimien" puutteessa. Vapaa luomakunta suosii kiimaa ja sen myötä lisääntymistä. Homous on vähemmistöliike. Raamattu tulkittuna haluttavalla tavalla, ei myöskään tunnusta eloa ilman suvun jatkantaa; kehoittaahan Suuri kirja lisääntymään ja täyttämään maan.

Elintason noustessa, siis aikaa jäädessä enemmän vapaa-ajan viettoon, kasvava "suvaitsevaisuus" antaa hyväksyntää homoutta kuten muitakin vähemmistöliikkeitä kohtaan. Hyväksyntä ja vapaa-ajattelu on aina vaikeampaa niukkuuden ja konfliktiuden koittaessa. Ihmisille jää enemmän aikaa filosofoida, kun ei ole tarvetta puolustaa reviiriään tositoimissa.

Homous on luonnotonta sen lisääntymättömyyden vuoksi. Ilmiöinä on havaittavissa myös mm. lesbojen synnyttävän liittoonsa lapsia, jolloin on haettu vieraalta mieheltä siittiöt. Herää oleellinen kysymys lapsen huolehtimisesta, koska se toinen verenperintö puuttuu arkielämästä (herää myös laajempi kysymys kulutusyhteiskunnan tulo- ja kykykilpajuoksun kotona osallistumattomuudesta). Luonnollinen "vanhemmat - lapset -suhde" jää pois, koska geenistöllistä kytkentää ei ole kuin toiseen osapuoleen (YLE:n dokumentti 7.4.). Jälkikasvun kyky ja mahdollisuudet hoitaa myös oma parisuhde ja lisääntyminen on voimakkaasti kiinni opitusta, tuntemuksista ja kyvystä sekä miljoonavuotisesta geeniperimästä.

Onko homous lisääntynyt kulutusyhteiskunnan kasvaessa ja yksinolon lisääntyessä tuloskilpailussa? Onko lisääntyvä homous ilmentymää elomme pinnallistumisesta ja maallistumisesta, vai puhummeko siitä nyt enemmän kuin aikaisemmin?

Ilkka Luoma

tiistaina, huhtikuuta 11, 2006

Seksin ostoa kielletään tasa-arvoon vedoten

Helsingin Vaasankadulla oleva privat-show paikka laillisesti ja avoimesti. Suomessa seksin osto on kiellettyä, kuin myös parittaminen. Näillä kulmilla kävi aktiivinen sutina, mutta lakimuutosten jälkeen operaatiot ovat siirtyneet sisätiloihin tai sitten kansa on moralistunut ja uskoutunut enemmän kotioloihin, mutta entä seksin syrjäytyneet? 

Onko olemassa mahdollisuus, että yksinäistyneet miehet ovat synkistämässä raiskaus ja väkisin makaamisen tilastoja? DSC_11494.JPG. 14.huhtikuuta 2006, klo 12:30. 1/200s, f7.1, 69mm. Photo by Ilu 2006. Nikon D70.

...
Aika-ajoin julkisuuteen pulpahtaa hyveellisiä kirjoituksia seksikaupan totaalisesta kieltämisestä 

Kielloilla ja moralistamisella viitataan tasa-arvokeskusteluun miesten ja naisten välillä. Kielletty ja piiloon työnnetty seksikauppa synnyttää suuremman paheen liittännäisrikollisuudesta huumeineen ja väkivallan tekoineen. 

Ostettu seksi fyysisyyteen päättyvänä kontaktimuotona on alitajuntainen tarve tyydyttää normaalia miehen ja naisen välistä läheisyyttä. Seksi ja siihen liittyvä positiivinen nautinto normaalina tapahtumana ei ole mahdollista tasapuolisesti kaikille, erityisesti miehille. On myös naisia, joilla voi olla vaikeuksia saada sallittua rakkauden läheisyyttä ilman "ostettua seksiä".


Monissa maissa seksin saatavuus on ratkaistu tiukasti yhteiskuntavalvottuna liiketoimena, 


 ... jota seurataan ja tutkitaan niin sosiaalisesti kuin lääketieteellisesti. Suomi on ratkaissut asiaa moraalisella keskustelulla ja kielloilla katukaupasta. Kaduilla ei haluta nähdä kauppatavaraa eikä siihen liittyviä kauppamenetelmiä hurskaana uskona, että seksin osto ja myynti siitä vähenee. 


Luonto tikanpojan puuhun ajaa kuten routa porsaan kotiin 

Geenistössämme muhii ikiaikainen nautintaoikeus lisääntymisestä ja se on tehty mukavaksi, jotta suku jatkuisi vieden itsekkäitä geenejä tulevaisuuteen. Ihmisestä tuli jatkuvakiimainen luonnostansa vastoin joidenkin eläinlajien kautisuudelle.


Tasa-arvon ideaalinen maailma

Tasa-arvoon vetoajat mieltävät seksin kaupallisen operoinnin kohdistavan alemmuudenkäsitettä lähinnä naissukupuoleen. Tasa-arvokeskustelussa unohtuu se toinen puoli, joka ei saa tarpeilleen huomiota ja tyydykettä. Kaikilla ei ole edes luontaisia mahdollisuuksia normaaliin pariläheisyyteen, kuitenkin sen tarpeen ollessa mielissä ja huokosissa. 


Moni mm. saksalainen mies saa laillisesti, ilman väkivaltaa, ilman huumekytköksiä keskimäärin terveyttään vaarantamatta tyydykkeen tarpeilleen käymällä tarkasti valvotuissa bordelleissa. Olisi mielenkiintoista tietää Saksan ja muidenkin bordellilaitoksen hyväksyvien maiden raiskaus- ja väkivaltarikosten tilastot, kuin myös ne ongelmat, jotka ovat liittyneet laillisesti ostetun seksin ympärille.


Miksi yrittää kielloilla kieltää se historian vanhin tarve, 


 ... kun se ei lailla ja poliiseilla kuitenkaan esty, vaan siirtyy sisätiloihin ja salaseuroihin. Poliisit, joilla on yhteiskunnassamme valvontavastuu, tietävät seksikaupan ongelmat ja ennenkaikkea liitännäisrikokset sen ympäriltä, he myös tietävät "kielletyn rakkauden" estämisen mahdottomuuden. 


Jos himoitusta asiasta tehdään yhteiskunnallinen tabu, 

 ... tekee se siitä myös entistä halutumman ja nostaa hintoja. Hinnan nosto ja laittomuuden olemus kytkee siihen ne haitallisemmat muodot. Väkivalta, ryöstöt, todellinen ihmiskauppa, laiton ihmisvälitys muista maista, huumeet ja muut ilmiöt, kuten houkute normaaleille perheäideille saapua rahoittamaan pojan ja tyttären opiskelua, ovat seurausta korkeista hintalapuista.


Kieltäminen ei paranna asenteita 


Asenteet ja toimintamallit luontuvat parhaimmin vapaaehtoisena ymmärtämisenä teoistansa ja niiden seurauksista. Kielto on houkute kokeiluun, koska se on jännittävää. Tapakasvatus lähtee kotoa ja läheisistä 'lapset - vanhemmat' kytköksistä. Kotiympäristö kasvattaa aina käytännössä niin hyvässä kuin pahassa uudet sukupolvet. Seksielämäkin vaatii tapakasvatusta. "Vitsauksena" lienee ihmisten jännityksen kaipuu.


Seksikauppa on arka puheenaihe; se jakaa miehet ja naiset kahteen leiriin, 


 ... tästä ei saa kirjoittaa eikä siitä ääniä jaeta. Seksi ja siihen liittyvä kaupallisuus on toiminut tuhansia vuosia, siitä huolimatta miehet ja naiset ovat edelleen hyvissä väleissä - todisteena runsas lajiedustus pallollamme. 

Seksikauppaan ja sen liitännäisrikoksiin tulee puuttua reippaalla asennekeskustelulla lopputulemaksi mahdollisimman lieveilmeetön maailman vanhimman tarpeen luonnonmukainen toteutuminen niin tasa-arvoisesti kuin se vain on järkevästi mahdollista. 

Mikäli yhteiskunta antaa ymmärrystä syrjäytymiselle ja erakoitumiselle, niin kuinka niistä eroaa seksuaalinen syrjäytyneisyys?


Ilkka Luoma



PS. Kappalejaottelu uusittu 12. marraskuuta 2015 - mitään lisäämättä, muuttamatta tai poistamatta. 

Vilpittömän uteliasta havainnointia









Ainutlaatuinen kuvasarja, jossa utelias ihmislapsi ja luonnon vesielävä kohtaa; kumpi on uteliaampi, kumpi havainnoi ja kumpi oppii toisesta. Aivojen koko on erilainen, mutta kumpi harmonisoi ympäröivyyteen, kumpi osaa nauttia ja kumpi hyväksyy olevansa vain yksi osanen suurempaa järjestelmää? Kysymyksiä ja kysymyksiä. Kuvasarja DSC_11452.JPG -- DSC_11464.JPG ja DSC_11468.JPG. Mustekala, osaavampi ja "ajattelevampi" kuin arvaammekaan. Kuvat otettu salaa, ilman salamavaloa, koska ei haluttu häiritä veden mestaria. Kuvasarjassa tämä ihmeellinen otus avaa ihmisen kiinni laittaman purkin ja saa palkkioksi katkan, joka tosin "karkasi" kannen avausoperaatiossa..., mustekala vaihtoi nopeasti väriä "tajuttuaan", että katka karkasi..., harmittelua vai mitä, jäi tietona saavuttamattomiin ihmiselle. Herää kysymys, kumpi katsoi ja miten toistaan: ihmisen lapsi uteliaana vai mustekala kiinnostuneena. Mitä tapahtui noissa molemmissa aivoissa? 9. huhtikuuta 2006. Photo by Ilu 2006. Nokon D70

sunnuntaina, huhtikuuta 09, 2006

Hengitysilma ahdistelee Helsingissä maan päällä ja alla

Helsingin keskustatunnelin räjäytyskaasujen ulospuhallusputkia Korkeavuorenkadulla. Näistä piipuista puhalletaan ulos tunnelin myrkkykaasut. millalailla rakentaja on ajatellut puhdistaa ulostulevan ilman, on vielä julkisesti hämärän peitossa. Kuva otettu 9. huhtikuuta 2006, klo 13:30. DSC_11363.JPG. 2,81MB. Photo by Ilu 2006. Nikon D70.

.____________________________________________________.



Helsingin keskusta pullistelee peltilehmiä ja nimenomaan myymälöiden jakeluautoja. Erityisesti joka kevät keskustan kadut täyttyvät katupölystä, raskasmetallihiukkasista sekä pakokaasupäästöistä. Autot ahdetaan nyt kävelijöiden iloksi katujen alle jakelemaan kulutusjuhlamme hedelmiä kauppoihin. Kuulemma uusi uljas Kamppi - kaupunkikonekeskus on jo ollut hilkulla suljettavaksi kohonneiden ilmansaasteiden vuoksi? Kampin maanalaiset pakokaasut johdetaan ulos töttöröitä pitkin ihmisten haitaksi keuhkoja kiusaamaan.

Helsinki louhii maan alle uusia pysäköintilaitoksia entistä suuremmalle määrälle peltilehmiä, jotta ostoksille meno olisi mukavampaa ja kuivempaa myös rospuuttokeleillä. Pysäköintiluolasto on suurta businesta, parkkeeraus ei ole ilmaista ja kansa halajaa ilman päällystakkia kulutuksen alttareille. Herää kysymys minne autojen pakokaasut joutuvat; niin, ne "puhalletaan" laimentumaan ulkoilmaan keuhkojemme iloksi. Minne tunnelityömaiden aikana räjäytyspölyt "lingotaan"; niin, nepä suurella ylipaineella "puhalletaan" ilmastointikanavia pitkin mm. Stockmannin välittömään läheisyyteen. Mitäköhän Suomen suurimman tavaratalon paikallisasukkaat tuumaavat hiukkaspäästöistä ja tunneliulosteista ydinkeskustan maanalaisista ilmastointikanavista? Puhdistetaanko näitä päästöjä lainkaan, vai jääkö se takavuosien muotioperaatioksi eli pelkän ulkoilmalaimennuksen varaan?

Maan alta tuodaan joka päivä satoja kuorma-autollisia ammuttua kivimurskaa; pelkät räjäytyspölyt ovat kymmeniä tonneja ja ei niitä hermeettisissä "pulloautoissa" kaatopaikoille steriilisti rahdata. Ne puhalletaan alhaalta ylös hengitysilmaamme. Keväisin katupölyn määrä kohoaa tutkimusten mukaan sanan mukaisesti taivaisiin. Suomessa kuolee hiukkaspäästömyrkytyksiin satoja ihmisiä vuodessa. Katupöly pöllyää valtoimenaan kansalaisten hengitettäväksi; lastenrattaat ovat juuri dramaattisella korkeudella hiukkaspartikkelien pääsyksi pienten lasten hengityselimiin.

Kampin työmaa on vielä hitusen kesken, joten linja-autojen pakokaasut eivät ehkä vielä virtaa ulos toivotulla tavalla. Kuka oikeasti tutkisi tilanteen? Ei ole kovinkaan erinomainen mainos uljaalle ostosparatiisille, kun hengitysilma on ahdistavampaa kuin sisään houkuttelevat tarjoukset. Bussit tupruttavat dieselhöyryjään hiukkasineen jonnekkin, ihmisten neniin. Kansalaiset voisivat esittää aiheellisen kysymyksen päättäjille, rakentajille, kauppiaille ja isännöitsijöille mitä he aikovat tehdä asian parantamiseksi. Onko nyt tehty kaikki voitava kansalaisten keuhkojen suojelemiseksi?

Suomen tavaratalohelmi, Helsingin keskustan Stockmann, lisää myyntipinta-alaa saadaksen kasvun liikevaihtoa. Kuinka Stockmann sijoittaa markkinointiinsa uuden parkkiluolaston ja huoltotunneliston rakentamisen pienilmastohaitat asiakaskuntaansa, kun se koittaa selostaa uusilla entistä ehommilla myyntilattianeliöillä asiakaskuntansa miellyttävämpää ostostapahtumaa. Melkoisen moni mm. Stockmannin asiakas kävelee käyttämään palkka- ja eläkerahojaan kulutuksen megakeskukseen suoraan ohi tupruttavien piippujen, jotka nostavat räjäytyspölyt lähes suoraan neniin ja kurkkuihin. Kuka laittaa "haistelumittarit" tuuletuskanavien suulle ja parahtaa viisareiden tappiintumista? Kuinka on liiketoimintaimago ja huolehdinta muustakin kuin asiakkaiden kukkaroista? Olisiko vastuullista politiikkaa tehdä asialle jotain; voisiko noita kaasumyrkkyjä jotenkin puhdistaa, vähintäänkin tutkia? Väittäisin, että Helsingin keskustan asiakkailla on varaa vaatia imagoa myös keskustan myymälöiltä, joiden hintataso on selvasti laitakaupungin suurien ostosparatiisien yläpuolella. Kansalaiset voivat halutessaan äänestää terveydellään ja keuhkoillaan.

Ilkka Luoma

perjantaina, huhtikuuta 07, 2006

Motoristilla oltava kaikki aistit valppaana koko ajan

Kuvassa ei niin iso pyörä, mutta iso mieli :) Yamaha 850, tuotu käytettynä Saksasta, ei oma, vaan pojan, kuinkas muuten. Porvoossa 6.6.2005. Photo by Irmuli 2005. Sateinen päivä, miltei, mutta ajo onnistui.

Iso moottoripyörä on monien unelma, jota on haaveiltu lapsuudesta lähtien. Nyt siihen on varaa monilla keski-ikäisillä, mutta ajokokemusta on sangen vähän. Pyörävalmistajat rakentavat kilpaa toinen toistaan tehokkaampia "tykkejä", joiden ulkonäkökin hivelee ajajansa ja hänen toiveissaan myös muiden silmää. Moottoripyörä on tuulahdus vapaudesta, ikäänkuin ratsu, jolla suunnataan kohti auringon laskua.

Moottoripyörissä on tunnetusti erittäin korkeat vakuutukset ja se johtuu lähes yksinomaan suurista onnettomuusluvuista. Vakuutusyhtiöt joutuvat joka kesä lunastamaan paljon pyöriä ja pahimmillaan maksamaan sairaala- ja hautajaiskuluja.

Moottoripyörä ei ole auto; siinä ei ole suojaavaa koria ympärillä. Vaikka motoristi olisi kuinka huolellinen, on hänen huomioitava muut, koska onnettomuus voi väijyä täysin ulkopuolelta. Motoristin on havainnoitava useampia asioita kuin autoilijan. Moottoripyöräilijällä on oltava aistit aina valppaana. Nykyiset pyörät ovat aivan liian nopeita; niitä ei ole tarkoitettu rajoitetuille teillemme, varsinkaan silloin, kun iskee tarve näyttää hevosvoimia ja kiihtyvyyttä.
Moottoripyöräily on vastuuntuntoiselle jalo laji. Se on tuulahdus vapaudesta ja välittömästä kosketuksesta itse tiehen ja ajoon; siinä ollaan ikäänkuin "iholla", aistit jatkuvasti terävinä ja valppaina. Havainnoinnin tulee olla aina "ON-asennossa". Riemu on käsin kosketeltavaa.
Säännöt koskevat myös motoristeja; suurin osa harrastajista tietää ja osaa asiansa ja säännöt. Niin autoilijoiden kuin motoristen joukossa on vastuuttomuutta. Pyörä on maltillisen ja harkitsevaisen ajajan väline ja harrastus.


Alkoholi ei sovi pienimmässäkään määrin pyöräilyyn. Eduskunta säätäköön lain, jossa moottoripyörällä ajoon sallitaan 0,5 promillen ylärajan sijasta puhdas nolla kuten ilmailuliikenteessä. Moottoripyörällä ajo on huomattavasti vaativampaa kuin autolla ajo. Motoristin on huomioitava kaikki tapahtumat, mikään ei anna anteeksi. Motoristin matkustaja on samalla lailla vaaralle alttiina. Krapula-aamut eivät sovi autoiluun eivätkä missään nimessä moottoripyöräilyyn. Alkoholirajaksi pyöreä 0, niin ei tarvitse aamullakaan aprikoida, onko kuntoa vai ei.

Ilkka Luoma

torstaina, huhtikuuta 06, 2006

Kaikki normaalit miehet hakeutuvat naisten lähelle

TV1:n A-talk, Susanne Päivärinnan johdolla, "kiusasi" printtimedian päätoimittajia luonnollisesta asiasta miehen ja naisen välillä. Juttu on paisunut yli testosteronitasojen. Voisi sanoa, että eikö muuta tekemistä ollut kuin ruotia maailman luonnollisinta asiaa, mutta ehkä tämä oli laajemman mediakeskustelun alku. A-talk ohjelman naiset olivat pilke silmäkulmassa ja osa päätoimittajista korvantaustat punoittaen. Voisi sanoa, että pojat pojat, nyt suhtellisuutta peliin. Jokainen mies kaipaa mieskunnolleen niin fyysistä kuin henkistä naisläheisyyttä. Myös pääministeri ja Ilkka Kanerva ovat oikeutetut puolivallottomaan ja tahdikkaaseen kujeiluun, luonto on geenistössä niin miehille kuin naisille nuo ominaisuudet luoneet.

Iltalehtiä toimitetaan ja painetaan sen vuoksi koska kansa haluaa niitä lukea. Iltalehdet kevyinä tarinoitsijoina tyydyttävät kansalaisten mielihaluja. Kumpikaan iltalehdistä ei julkaise sellaista, millä ei ole suuren kansan lukuarvoa. Tuomio: Iltalehdet voivat jatkaa kevyttä huumoripitoista pilke silmäkulmassa julkistusta myös poliitikoista, kunhan tahdikkuus säilyy ;) Kansalaiset edelleenkin lukevat uteliaisuuden tyydytykseksi lehtiä, joissa ruoditaan julkisuuden henkilöitä. Täytyyhän äänestäjän tietää, mitä hänen äänensä ansainnut kaveri/ toveri puuhailee, siis tuomiona: kansalaiset voivat edelleen ostaa ja tukea iltalehdet painosmääriltään Suomen miltei suurimmiksi lehdiksi. Tyydytetty uteliaisuus on kuin kahvi hyvällä kermalla :)

Päätoimittajien ei ehkä pitäisi niin tosissaan törisyttää kantojaan ja puolustella tekojaan, koska niissä ei alun alkaen (case: Vanhasen seikkailut sallitussa naismaailmassa) ollut mitään ihmeellistä; reaktiot kuvastivat innokkuutta vain selitellä. Tämä case ei olisi tarvinnut turhia selostuksia. Tuomio: päätoimittajat voivat jatkaa linjaansa, koska kansalaiset hyvin ostavat noita "juorulehtiä" iltojensa ratoksi tyydyttämään kyltymätöntä "tirkistelyään". Vakavasti ottaen päätoimittajat voisivat luotsata kansalaiskeskustelua osallistuvasta politiikan hoidosta ja kansakuntamme yhteenkuuluvuudesta; Suomi on ajautumassa monessa mielessä vahvasti kahden leirin maaksi. Yleisesti ottaen koko tiedonvälityksen ravistuskeskustelun herättäjiksi tarvitaan journalistiikan tutkijoita, vuoropuhelun voisi aloittaa ohjelmassa terävästi esiintynyt tiedoitusopin dosentti Erkki Karvonen.

Herra pääministeri on täysin oikeutettu vallottomana täysraittiina poikamiehenä osoittamaan miehistä kykyään markkinoilla, joissa haetaan sitä toisen ihmisen läheisyyttä, se on maailman luonnollisin asia. En äänestäisi pääministeriksi sellaista ihmistä, joka "käpristelee" ja arkiharmaistaa myös oman yksityiselämänsä. Tsemppiä Matille, hänen kauttaa Kepukin saa mukavasti testosteronia ruiskeena puolueen menestykselle.

YLEn toimittaja Susanne Päivärinta ja Journalisti-lehden Johanna Korhonen ansaitsevat mitalin arkijärkevästä asiankäsittelystä. On todettava, että naisilla on useasti huomattavasti enemmän inhimillistä näkökulmaa ymmärtää miehen ja naisen yhteisiä asioita. Toimittajanaiset, erityisesti Johanna Korhonen, eivät olleet totisia torvensoittajia, vaan ohjelman päätteeksi kiiruhtivat näpyttelemään seireeniviestejä kännyköillään sopiville puoli- tai täysvallottomille poliitikoille drinksukutsuina vaikkapa Storyvilleen tutkivan journalismin nimissä. Hyvä näin, huumorilla elämä jatkuu ja miehuus kohentuu :)

Ilkka Luoma

keskiviikkona, huhtikuuta 05, 2006

Elisa - tuo kohtalon lapsi - myyntiänsä syö!

Espoon Keilaniemessä on Elisan pääkonttori, joka rakennettiin hulabaloo-aikana, jolloin operaattorit uskoivat omistavansa maailmoja ja ollen onnovaattoreiden tähtiluokkaa. Sittemmin unelmat romahtivat ja business arkiperäistyi minuuttien ja kk- maksujen myynniksi. Tappiollinen Saunalahti fusioitiin Elisaan Ericsson-Mattilan innovaatiokäskyin. Johtaja Vikkula filosofoi, keksittyään 3G:n vähittäismyynnin kuluttajille, nostavan jälleen Suomen mobiliteetin kärkikahinoihin. Elisa innoissaan otti käyttöön muinoisen Telen lanseeraaman asiakaskonseptin 1990-luvulta. Elisa piti tyhjillään useita kuukausia kuvan uljaan lasilinnoituksen. Pääkonttori on todellisten isojen poikien naapurissa. Vieressä ovat Herlinien KONE, Ollilan Jorman NOKIA ja "yliähkyoptiokeisari Liliuksen FORTUM. Kuinka kauan Elisa viihtyy suomalaisissa käsissä? Elisan ainoa businessralli on YT-valssi, jonka kierteissä oli kirjoitushetkellä myynti.

DSC_11347.JPG. 9. huhtikuuta 2006, klo 13:04. Koko: 2,19MB. Photo by Ilu 2006. Nimon D70.
.__________________________________ .

Uutisointi maanantaiaamuna kertoo Elisan ryhtyneen uudistuksiin myynnissä:

Elisan vallankumouksellinen myynti-idea!

Uusi Elisan myyntijohtaja sanoo suomeksi sen, että myyjillä on liian suuret kiinteät kulut. Asia on puettu vanhaan jo muinoisessa Telessä 1992-1994 olleisiin kokeiluihin strategisesta partneruudesta asiakkaan kanssa. Tele oli tuolloin edelläkävijä, sittemmin Soneraksi muuttunut Tele on runnonut, virtaviivaistanut, YT-neuvotellut ja modernisoinut myyntiään noin 15 kertaa. Tulos näkyy Sonerassa nyt. Tele/Sonerassa oli aikakauden parhaita osaajia ja heistä on vielä jäljellä muutamia, ... sitkeimpiä.

Elisa tekee ehkä otollisempana aikakautena saman, kuin Sonera eli Tele 14 vuotta sitten. Tele halusi jopa istuttaa oman miehensä asiakkaan tiloihin olemaan "iholla" jatkuvasti asiakkaan kehittyvissä liikestrategioissa, oli muotia ymmärtää, mitä asiakas tekee omille asiakkaille. Myöhemmin mm. Song Networks, sittemmin TDCSong omaksui tämän saman Tele-mallin; aika ei ole vielä näyttänyt kuinka business heillä on lähtenyt käyntiin, joka tapauksessa uudistusten jälkeen Song myytiin tanskalaisille.

Myynti on perinteellisesti operaattorikentässä kallis yksikkö. Myyjä tarvitsee huoneen, pulpetin, kannettavan, kommunikkaattorin, Audin, lounassetelit, punttisaliliput ja edustustilin, vaikka myyjä ei tarvitse todellisuudessa kuin asiakaskäynnit, kaikki muu on rekvisiittaa edesautettaessa itse kaupan syntymistä. Nyt nuo reliikit ovat näyttöväline kolleegoille ja se ei tuota allekirjoituksia kauppapapereihin. Myyntityö tehdään asiakkaan luona, ei omassa toimistokompleksissa kahvia juoden ja kehuskellen sillä edellisen vuoden tähtikaupalla.

Elisa puhkuu nyt uutuudenviehätystä ja saneeraa myyjiä ulos ja liputtaa asiakkaan liiketoiminnan ymmärtämistä. Osaava myyjä saa jo äidinmaidossa tuon kuuluisan hokeman asiakkaan eduista ja tarpeesta ymmärtää asiakkaan toimia. Tehokas myyjä elättää katteellisella myynnillä niin itsensä, perheensä, esimiehensä, myynnin tuen, osastopäälliköt, tuoteasiantuntijat ja tuotekehittäjät ja maksaapi aikaansaamastaan myyntikatteesta myös toimitusjohtajan palkan ja palkkiot :-)

Saa nähdä kuka Elisan ostaa; onko se Telenor viikinkinorjasta, kalaveikot Islannista vai velivenäläinen Alfa-uroksista. Kirjoitus osaksi kuivan pisteliäälle kevythuumorilla.

Ilkka Luoma

tiistaina, huhtikuuta 04, 2006

Kierrätys työllistää ja polttaminen lämmittää




Vanhan purku käynnissä Helsingin Herttoniemessä Hitsaajankadulla 05. huhtikuuta 2006, kello 14:32. Vanhan väistyessä herää kysymys mm. rakennusmateriaalien kierrätyksestä. Todennäköisesti tässäkin suurin osa menee kaatopaikalla sellaisenaan tai jokin osa poltetaan huonolla hyötysuhteella. Luonto itsessään polttaa vain metsäpaloissa ja tulivuorenpurkauksissa. Tältäkin purkutyömaalta syntyisi kierrätykseen runsaasti hyötymateriaalia uusiokäyttöön. Kuvassa näkyvä suuremman purkukoneen varsi on hyvin harvinainen; Suomessa on näitä koneita vain muutamia. DSC_11291.JPG. 2,37MB. Ylempi kuva: DSC_11487.JPG, kuvattu samalla työmaalla kuin alempikin kuva , mutta 12. huhtikuuta 2006. Photo by Ilu 2006.

Koko elämä on materian kierrätystä ja energian käyttöä. Elintason nousun myötä materiaalien käsittely ja energian käytön jatkuva lisääntyminen johtaa niukkuuteen, joka ravistelee taloutta ja ympäristöämme. Energian käyttö työntää ilmakehään haitallisia päästöjä. Materiaalien käsittely ja hylkääminen paisuttaa kaatopaikat kulutuksemme muistomerkeiksi. Kierrätys antaa paljon työpaikkoja, jotka soveltuvat myös osalle pitkaikaistyöttömiä antamaan tekemistä, yhteisöllisyyttä ja osallistumista.

Jokaiseen tavaraan, esineeseen - mihin tahansa - johon on käytetty energiaa sen kasaamis- ja muuntamisvaiheissa, on sisällytettävä riittävä määrä kierrätysmaksua, jotta sen purkaminen erityisesti ihmisenergialla tulee mahdolliseksi. Kaikkea kulutuksesta hylkäämäämme ei tule polttaa, sillä polttaminen aiheuttaa aina haitallisia päästöjä (toisin tuottaa lämpöä hyödynnettäväksi).

Länsimaalainen kulutuskäyttäytyminen levitessään myös idän suuriin kehittyviin maihin imuroi ja louhii raaka-ainevarannot niukkuuteen, joka nostaa raaka-ainehinnat pilviin. On kansantaloudellisesti viisasta palauttaa mahdollisimman tarkasti kulutuksen kukkaset uustuotantoon. Jokaisella tavaralla, tuotteella ja laitteella on raaka-aine- ja energiatase. Tase kuvastaa tuotteen ekonomista ja biologista kierrätyskelpoisuutta. Harvinaiset materiaalit markkinatalouskin tuottaa uudelleen käyttöön ja energiaintensiiviset päätyvät poltettavaksi. Polttamista tulee välttää kaikin keinoin. Kierrätystä ei tule analysoida ainoastaan taloudellisin mittarein, vaan painotusta on siirrettävä ympäristö-, työllistyvyys- ja energiatekijöihin. Kierrätyksestä tulee tehdä yhteiskunnallisesti kannattava liiketoiminta.

Työ on ihmisten luonnollisin tehtävä heti suvunjatkamisen jälkeen. Työttömyys on pahin vitsaus ennen näläntunnetta. Työttömyys on luonnoton olotila, jakaen ihmisiä kahteen leiriin. Suomi kokee juuri nyt jo työvoimapulaa ja pitkäaikaistyöttömyyden syrjäytyneisyyttä. Kierrätysjärjestelmät antavat nyt ja tulevaisuudessa runsaasti sen tyyppisiä työntekomahdollisuuksia, jotka ovat 60- ja 70-luvuilla menetetyt; ns. avustavaa työtä omaavat tehtävät mm. rakennuksilla. Kierrätyssysteemit ovat yksi ratkaisu työllisyyden hoitoon; kierrätystä tarvitaan joka paikassa missä tavara päätyy hylkyyn.

Kotitalouskoneiden kierrätys on saanut positiivisen vastaanoton, lain muutos muutti asenteet ja maksuttomuus tuntuu kasvattaneen kansalaisliikkeen. Hyvä näin, kunhan muistetaan, että "turha" kierrätystavaroiden liikuttelu kuluttaa energiaa. Itse kierrätystapahtuma tulee myös energiataseistaa jo tavaraa ja tuotetta suunniteltaessa. Purkaminen ja kierrätyshyödynnös tulee saattaa helpoksi ja vähäenergiseksi. Tavaroiden suunnitteluun tulee lisätä pelkän markkinahoukutuksen lisäksi vastuuntunto ja -kanto sen uudelleen käyttöön saamiseksi joko materiana tai ääritapauksissa polttoaineena.

Kansantaloudessa työ ja toimeliaisuus on yhteiskunnan avainmittari; se oli myös aikoinaan valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Markkinataloudessa loputon kulutusvimma ja energiarasite ajavat yhteiskuntia niukkuussotiin ja välikohtauksiin. Liika energiankäyttö ja materian kulutus sotkevat ympäristömme ja saastuttavat tulevaisuuden elinolot. Kierrätyksellä saavutamme työtä, säästämme luontoa ja siivoamme ympäristöämme.

Ilkka Luoma