torstaina, toukokuuta 02, 2013

Työtön on altis kohtalokkaille vaikutuksille!


Työministeri Lauri Ihalainen 1] (Sdp) entisenä SAK:n puheenjohtajana nosti työttömyyden suurimmaksi ongelmaksi [US] – ja se pitää täysin paikkansa. Ihminen on luotu tekemään työtä. Evoluution mahdollistama lihaksien ja aivojen käyttö vaativat tekemistä, mielellään miltei jatkuvasti. Ellei ole mielekästä työtä – on vaarana, että tekemätön taantuu eli hienosti sanottuna degeneroituu.

Poliitikkomme eivät ole tosissaan huomanneet, että olemme maailmanlaajuisessa työn uudelleenjaon taistelussa 2] – lähinnä kauko-itäisten tovereidemme kanssa. Seuraavaksi haastajiksemme nousevat afrikkalaiset – kunhan oppivat, että työ on säännöllistä ja työpaikalle pitää myös mennä; tämä ei ole rasismia, vaan niiden tosiasioiden tunnustamista, missä olosuhteissa kutkin ihmiset elävät ja asuvat. Tapoja on paljon, eikä toinen ole toistaan parempi tai huonompi.


Palkkoja on laskettava 3], tai oikeastaan ostovoimaa on alennettava,

jotta tasaisempi kulutuskäyttäytyminen leviää koko pallollemme. Jos kiinalaiset ja intialaiset kuluttavat kuten me – ei meille sitten mitään jääkään. On solidaarisuuden aikakausi – meillä on toistaiseksi vain tämä yksi pallo – siis maapallo, ja sen biosfääri käy jo ylikerroksilla – me kulutamme jättiläismäisesti enemmän mitä suhteellinen biomassamme edellyttäisi. Kansalaiset jarruttavat jo!


Hinnoittelimme itsemme yli muiden –

… ja tuottoisuutemme ei voi kasvaa enää kovin paljon, olemme jo nyt miltei automatisoineet itsemme täällä ”kylmässä pohjolassa” palvelemaan vain toinen toisiamme. Kaikki on automatisoitu, mikä vain voidaan – säästääksemme ihmistyövoimaa ja kustannuksia. Koneethan eivät lakkoile.


Uusin villitys on automatisoida vielä kotityötkin –

nyt jo robotti-imurit suhaavat pitkin kerrostalokolmioita – ja sillä aikaa me katselemme tositeeveetä silmät lasittuneina. Milloinkahan nuo robotit korvaat meidät jo sohvankuluttajinakin? Automaatio vie aina työt mennessään, mutta jos emme halua tehdä työtä, niin kuka ja mikä meidät sitten elättää … viimekädessä ”otsasi hiessä sinun on leipäsi ansaittava” – vain muutama prosentti on itse asiassa ravintoalkutuotannossa kiinni eli maataloudessa. Mikä meidät huomenna ja ylihuomenna elättää?


[2005] Mitä me kirjoitimme jo vuosia, vuosia sitten ---*]
Työttömyys ei ole pelkkä ongelma – vaan se tuo lisää ”ongelmia”!

[ … Työttömyys ei ole vain vakava ongelma, vaan se on myös lisäongelmien aiheuttaja. Ihmisen tärkein tehtävä on osallistuminen oman suoritteensa kautta tapahtumaketjuun, joka luo uusia työtehtäviä. Vastikkeellinen työ aikaansaa yhteiskuntarauhaa. Työtön ja aktiivinen henkilö energioi tekemätöntä aikaansa muihin operaatioihin ja pelkästään työtön on herkästi mukaan otettavissa eri tyyppisiin aktiviteetteihin … ]



Ihminen on aina tehnyt työtä

Länsimaissa automaatio on vienyt kädentehtäviä ja työttömyys on nyt koko EU-alueella hälyttävä. Meneillään on myös maapallon kattava työtehtävien uusjako.
Historiasta on runsaasti esimerkkejä mihin suurtyöttömyys johtaa. Joutilaan aika harhailee herkästi ja on suopea ääriliikkeille, joita ei tosin välittömästi etukäteen voi tuomita. Täytyy muistaa, että nyt hyväksymämme hyödylliset tasa-arvoisempaan elämään tähdänneet aatteet ovat lähteneet liikkeelle isommista tai pienemmistä vallankumouksista, joiden takana oli aina jokin inhimillinen hätä.

Nyt elämme tiedonkulun massa-aikaa, jolloin informaatio leviää räjähdysmäisesti ja koostaa helposti joukkoja yhteen. Yhteisessä Euroopassamme muhii uuden aikakauden siemen miljoonien sitä vielä tiedostamatta.



Työttömän aika on pitkä;

hän odottaa malttamattomana joko työtä tai muuta mielekästä tekemistä vaikka ilman varsinaista palkkaakin, jos hän saa kohdallensa hyväksyntää, yhteenkuuluvuutta ja arvostusta, vaikkapa vapaaehtoistoiminnasta. Joukkovoima kasvaa hädästä ja tekemisen puutteesta.

Ihminen ei ole luotu pelaamaan tv-kanavasurffailua päivästä toiseen; se ei anna päämäärän saavuttamisen riemua. Ihminen on luotu suorittajaksi, joka kokee onnistumisen riemua. Päämäärän saavutus on aina kohokohta ja saman tien voidaan aloittaa uusi projekti tai tehtävä. Ihmisillä pitää olla tekemistä.



Kansalaisten keskuudessa on heitä,

jotka keksivät mielekästä tekemistä, sellaista tekemistä, josta saa kannustetta ja arvostusta. Aina on ollut johtajia, jotka ovat haistaneet tilanteen, jossa joukkojen rauhattomuus odottaa vain yhteenkuuluvuuden sanansaattajaa, julistamalla mission ja konkreettisen päämäärän.


Selkeiden päämäärien taakse on helppoa saada ihmisiä,

joilla on hätä omasta tulevaisuudestaan. Ihmiset kerääntyvät yhteen saadakseen joukkoturvaa. Joukkojen hallinta on psykologiaa, se vaatii karismaattisen johtajan, joka luo tunnustusta onnistumisista. Onnistumiset kumpuavat päämäärän saavuttamisesta ja päämääränä voi olla uusi yhteiskuntamalli, joka huolehtii yhteenkuuluvaisuudesta ja ihmisten aktiivisuudesta mielekkäisiin työtehtäviin.


Uusi yhteiskuntamalli voi olla hyvin erilainen;

ihmiset ovat valmiita myös luopumaan saavutetuista vanhan ajan etuuksista turvatakseen elämänsä mielekkyyden ja saadakseen arvostusta tekemisistään. Ihminen tarvitsee myös arvostusta ja tunnetta kuulua ryhmään, jossa keskinäinen henki on tulevaisuutta rakentavaa.


VIITTEET



Ilkka Luoma





ALUS
585.BLOG 17949 IL
---02052013---

Ei kommentteja: