perjantaina, lokakuuta 11, 2013

Puukotus suoraan vanhempien sydämeen!

Oulussa puukotus vei neljä tehohoitoon – syitä arvellaan – motiivit kadoksissa. Tyhjä mieli sekä ajelehtiva huominen ajaa nuoria epätietoisuuden kautta tekoihin, jotka muuttavat kunkin nuoren elämän lopullisesti.

Kaikista on otettu se hellyttävä kaksivuotiskuva – jossa viattomat silmät tutkivat kameraa ja kuvaajaa, samalla vilkkaat kätöset pitävät isin kelloa tiukasti rintaa vasten – oli turva mihin tarttua. Missä vaiheessa meni jokin pieleen – missä kohtaa aika kiihtyi ohi harkinnan ja turvallisuuden tunteen – millä kohtaa ei ollut enää kuulijaa?

Hätä kasvoi sisuksissa, kalvoi mieltä ja tunnustusta antava hyväksyntä jäi saamatta. Yhteenkuuluvuutta 1] ei löytynyt kotoa, vain riitaa - ”olin aina jotenkin väärässä, ja syyllinenkin”. Oppia ei juuri jaettu, ehkä vain remmillä tai hylkäyksellä arestiin. 

Ystävät – Voimme arvata, että ”lanka palaa” ~ http://youtu.be/gPzBB5zsgXM ----![yt/Pelle Miljoona – Lanka palaa]

Syömme tänään sitä, mikä ituina istutettiin jo 1980 -luvun lopun kaikkivoipaisuudessa ja myöhemmässä ahneuden aikaansaamassa lamassa – lapset jäivät usein lapsipuolen asemaan; kaduille, rikoksiin, huumeisiin – väkivaltaan ja henkiseen yksinäisyyden paitsioon, jossa oli kylmä.

Aurinko yritti paistaa ohikiitävänä yritteenä jostain, josta vain kaiku on jäljellä … mikä meni pieleen? Kysytään tämä asia meiltä aikuisilta – juoksimmeko kiihdyksissä velvollisuutemme nurin?

VIITE
1] Kadonnutta identiteettiä etsimässä ~ http://jontikka.blogspot.fi/2013/05/kadonnutta-identiteettia-etsimassa.html - [BLOG/Jontikka]


Miten kirjoitimme jo vuosia sitten [2007], kun jokela peitti lööpeillä iltapäivälehdistön ja alkoi syyttelevien sormien ”ojennusmetsä” - vain eräs ryhmä unohtui – sehän ei voinut olla se jokin, joka aikaansai pahanolon purkaukset peruuttamattomiksi murhenäytelmiksi ---


[2007] Nuorten pahoinvointi vanhempien tavoitellessa hyvinvointia
Valtakunnan yritysasiamies Nokian hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila avasi avatun keskustelun nuorten poikien/ miesten syömishäiriöistä, osallistumattomuudesta ja "tekemisen osaamattomuudesta". Aihe on ollut tuttu sosiaaliviranomaisille, opettajille ja poliiseille.


Nuorten etsiessa itseään ja osallistumista,

vanhemmat juoksevat hyvinvoinnin perässä etsien maallista vaurautta ja kulutusvoimaa. Kaikki kuitenkaan eivät ole pahoinvoinnin kierteessä. Nyt olisi aiheellista etsiä syitä ja vaikuttimia kuin vain ainoastaan todeta. Ei vain osa pojista, vaan myös osa tytöistä, ovat nykypäivän markkinamekanismin kulutusjuhlatäyteisessä neuvottomuudessa, mitä tekisi huomenna.


Markkinakoneisto syytää vertailutaloutta …

Markkinakoneisto syytää mainoksia kaikilta "kanavilta" suurentaen ruoka- ja näyttämishalua. Kauppoihin tunkee entistä suurempia pakkauksia, jykevämpiä autoja ja masiivisempia pihagrillejä. Kulutus on "loputtomassa" suurenemiskierteessä kuluttavan silmän ihaillessa vauraampaa ja näyttävämpää ehostusta osoittamaan perheen kykyä osallistua kysyntäkilpailuun.

Vanhempien juostessa ostovoimahankinnan perässä, jäävät useasti perheen lapset, niin pojat kuin tytöt vaille perheosallistumista. Tarjolla on sen sijaan useasti runsaat viikkorahat, joilla itsellistä ja omaehtoista mainosvaikutteista kulutuskäyttäytymistä harjoitellaan vanhempien esimerkin mukaisesti. 

Kuinka se oli ennen (näinhän tuumataan sanoa) …

Pitkän elämänkokemuksen onnekseen saanut maalaistalon tyttö kertoi nuoruutensa kulutuksen olleen ongelmatonta, koska raha, joka mahdollisesti hankittiin, annettiin äidille ja isälle, niillä he mm. lyhensivät lunastetun torpan vuosimaksuja. Vapaa-ajan ongelmia ei ollut, koska perheen yhteiset työt täyttivät päivittäisen elon. Osallistuminen oli perhe- ja sukukeskeistä.

Yhteisöllisyys oli voimaa sekä turvaa mm. kyläyhteisönä,

jossa esimerkiksi omat kylähullu-humoristit hoidettiin koko kylän voimin. Nuoruuden tarinoita kertonut, nykypäivää tiiviisti seuraava "maalaistalon tyttö" oli syntynyt tyypillisissä suomalaisissa maaseudun oloissa 1923. Hän ymmärsi muuttuneen maailman, muttei juurettomuutta, joka näkyi suruna ja välinpitämättömyytenä nuorten kasvoilta.

Elettävä vuosi 2006 sisältää nuorillemme vaikutteita mainoksista, kaduilta, näyttämisenhalusta ja katu-uskottavuudesta. Nuorelle useasti oma jengi on samaistumista, hyväksyntää ja yhteenkuuluvuutta.


...Vanhempien aika menee töissä,

ylitöissä, neuvotteluissa, golf-kentillä ja pitkillä työmatkoilla. Isän ja äidin uraputki säilyy tärkeänä, koska ulkoisten näyttämisvälineiden, elämän arkipäivän helpotteina ja vaivattomuutena vaativat lisääntyvää kulutuskykyä. Sitä saadaan "ahkeroimalla ja uutteroimalla" entistä pidempään, työhuoneen valojen palessa vielä yömyöhään.

Työ on sitonut tekijänsä työyhteisöön ja oma kotiyhteisö on jäänyt vaille riittävää huomiota. Pelkkä viikkoraha, mopo, PC, netti, kuukausittain vaihtuvat vaatteet ja kahvila- ja elokuvarahat eivät riitä.


Nuoret odottaisivat omien vanhempien esimerkkiä, olemista malleina tulevaan

Mallin annoksi ei riitä levenevä ja nelivetoistuva auto, suurempi vene, rannalle kurkottuva talo, vaan malliksi sopisi elämän kokemusta keränneen "maatalon tytön" muistelo omasta nuoruudesta soveltaen sitä nykypäivään.

Ei kulutuskeskittynyt malli, vaan osallistumiskeskeinen yhdessäolo, keskustelu, mielenkiinnon osoitus nuoren omiiin mielipiteisiin ja ajatuksiin. Lisäksi uteliaisuuden osoitus kaikkea ympäröiväänsä kohtaan olisivat esimerkkeinä yhteenkuuluvuudesta.

Nuori on tänään kuin ennenkin epävarma

Ikiaikainen luonnonkiertoon kuuluva vanhempien opastus on se tärkein ominaisuus, joka mm. koko eläinkuntaa pitää pystyssä. Yksikään eläinlaji ei laske "lapsiaan" keskentekoisina vastaamaan elämästänsä ja sen jatkumisesta, vaan kaikki tarvittava on opastettu käpälästä pitäen. Suurin vanhempain rakkaus on luoda täydet edellytykset jatkaa sukua, opastaen kaiken siten, missä osallistumisen riemu on läsnä.

...
Pelle Miljoona - ”Vapaus on suuri vankila” ~ http://youtu.be/k5tS4QQgOog – [yt]






Ilkka Luoma



ALUS
BLOGs 24254 | 2312 | 2672 – IL
---10102013---



doc.: oulunpuukotus_10102013.doc – OpenOffice.org Writer

Ei kommentteja: