torstaina, joulukuuta 12, 2013

Oma maa markka - muu maa euro

Rahalla on merkitystä, kun sillä on reaalista ostovoimaa ja vaihtoarvoa. Hätätilassa kullasta, timanteista ja arvopapereista ei saa riittävästi energiaa ja vitamiineja – ihmiselonsa säilyttämiseen. Ennen markkoja ja drakhmoja olivat kuuluisat oravannahat, joilla oli käyttöarvoa lämpimän ylläpitämiseen. Pelkällä setelillä ei ole muuta käyttöarvoa kuin sytykkeen ominaisuus – jos se on menettänyt vaihtoarvonsa.

Kun Suomella oli markka, siis oma Suomen Pankin ja eduskunnan rahapolitiikan sääntely-mahdollisuus – tarkoitti se meille itsenäisyyttä sovittaa markkamme arvo ulkomaan toimintoihin sopivaksi.

Meillähän on ollut jo pitkään suuri riippuvuus muidenkin kuin suomalaisten itsensä tekemästä työstä, siis olemme joutuneet tuomaan energiaa, materiaaleja, tavaroita ja joitain palvelujakin. Kaupungistumisen myötä riippuvuus muista kasvaa – agraarit tulivat toimeen pitkälti omillaan.


Kun joudumme tuomaan;

olemme heti nykypäivänä maailmanlaajuisessa työn uudelleenjaon taistelulla, lopulta, sillä työnteko eri puolilla maailmaa on eri tavoin ostovoimallisesti arvostettu. Tuonti pitää maksaa viennillä – tämä on pääsääntö. Yhteisvaluutassa tuonti voidaan hoitaa myös velalla – varsinkin nyt, kun pitkä viennin ylijäämäputki on katkennut.


Vienti joutuu kovaan kilpailuun,

koska palkat ja lopputuotteisiin nähden liittyvä työn ominaisuus arvostuu ja ostovoimallistuu eri tavoin eri markkina-alueilla. Otamme esimerkin – Kiinassa kaupunkilaisen keskipalkka on 300 euroa per kuukausi, meillä se lienee noin 2.800 euroa/kk. Bensiini Kiinassa maksaa kaupunkilaiselle noin vajaan euron per litra – meillä se tunnetusti on reilu 1,5 euroa. On helppo laskea mitä kukin palkallaan saa – tosin verotus ja yhteiskunnan muut tulonsiirrot kansalaisille pitäisi osata arvioida oikein.

(Edellä mainitussa esimerkissä ja siihen liittyvissä muissa tuonsiirroissa pitäisi valtiovarainministeriöllä olla toimiva mallinnusjärjestelmä, jossa voidaan testata eri parametrein mitä tapahtuu missäkin muuttujatilanteessa!)



Yhteisvaluutta euro suosii reippaasti vahvoja ja dynaamisia vientimaita – kuten Saksaa

Meille suomalaisille saattoi jäädä valuvika kun markkamme euroihin vaihdoimme. Nyt olisikin mielenkiintoista tietää mikä olisi palauttamisvaihtosuhde – olisiko se paljon enemmän kuin kuusi markkaa. Lopulta se kuuluisa ostovoima ratkaisee pelin. Euroa emme voi säädellä – sen tekevät muut, lähinnä saksalaiset, koska heillä on eniten väkevyyttä sormeilla sitä.


Mikäli meillä olisi oma markka ja täysi omavaraisuus [ideaalitilanne] –

ei siin tuontia, niin emme tarvitsisi vientiäkään. Mikäli näin, voisimme täysin itse määrätä oman ostovoimamme, tuloerot ja verotuksen. Nyt emme näin tee, koska olemme hyvin riippuvaisia nykyelintasomme ylläpitämiseksi ulkomaan tuonnista. Emme voi nyt pelailla D-vitamiinilla (devalvaatiolla) – ennne sillä säädettiin ulkoista kilpailukykyä – siis meille pakollista ulkomaankauppaa.


Olemmeko nyt ankkuroituneet meille hyödylliseen valuuttaan, siis euroon

jää vielä nähtäväksi. Historiallisen alhaiset korot ovat kuumentaneet kasvukeskuksien asuntomarkkinat. Olemme ottaneet liian paljon liian suuria lainoja ja näin ostaneet paljolti myös liian suuria asuntoja – näyttö- ja vertailutalouskiihkoissamme. Paluu arkeen alkaa tasan siitä, kun korot nousevat – ja se on varmaa, että nousevat.


...
Mikä olisi meille hyödyllinen valuutta

yllättäen se olisi Kiinan vähän kansainvälisesti vaihdettu juan (renmimbi) – se on vahvasti aliarvostettu, siis 100 juanilla saa tasaistettuna joka vuosi hiukan enemmän muita valuuttoja. Tosin Kiinassa makaa sijoituspommi, jos amerikkalaiset eivät voikaan lyhentää/maksaa (tai tulee häiriö) velkojaan Kiinalle – on kansainvälinen valuuttakriisi – talouskriisi miltei heti tosiasia.


Mitä vaihtoehtoja meille jää – eipä paljon

Paluu markkaan tai pohjoismaiseen yhteisvaluuttaan (Ruotsi, Norja, Tanska ja Suomi) voisi olla mielenkiintoinen mallinnusjumppa. Saattaa olla, että Norja on liian väkevä toimija meille – ovat paljolti omavaraisia esimerkiksi energian osalta.

Saman valuutan käyttäjät pitäisivät olla taloudeltaan tasavahvoja valtioita – yhtälö, jossa euro on virolaisten (kreikkalaisten) ja suomalaisten raha, tukee alussaan Viroa voimakkaasti ja käy meille kalliiksi, kun vientiä pitäisi petrata. Viro saa euroalussaan paljon ”saksalaisia euroja” maahansa tukifunktiona (Saksahan on ainoa jatkuvasti vaikuttavan suuri nettomaksaja – kokonaisvolyyymina).


Mitä voimme tehdä?

Meidän käsissä, juuri nyt, ei ole muuta kuin sopeuttaa kokonaispalkkakustannukset sellaisiksi että omalla työllämme saavutettu tuotteiden laatu- ja haluttavuustaso riittää tulovirtana täyttämään tuontitoiminnan ja vähän pitäisi jäädä ylikin, jos haikailemme sitä kuuluisaa kasvua; ellemme sitten tyydy toimeliaisuuden mentaliteettiin, jossa itse laatutekeminen on ykkössijalla – eikä kasvu.


Toimeliaisuus tarkoittaa työtä,

vastuullista työnhon suhtautumista, kotimaista verkostoitumista, kotimaisuuden suosimista ja työn jakamista siten, että periaatteellinen täystyöllisyys saavutetaan ja tämä tarkoittaa pienempää ostovoimaa 1] kuin keskimäärin on tänään. Pienentynyt ostovoima peilaa pienellä viiveellä hintoihin – alentaen niitä, koska oman työn osalta kustannuksetkin ovat pienentyneet.

Osa meistä tienaa aivan liian paljon, eikä se vastaa millään tavalla sen eteen tehtyä työtä tai solidaarisuutta muita työhön osallistujia kohtaan.

[ … Hinnoitteliko paperimies itsensä ulos markkinoilta? ~ http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=928536 ...]




VIITE
1] Oletko valmis ”vyönkiristykseen? ~ http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=992808 - ]



Ilkka Luoma


...
doc.: omaraha_saately_12122013.doc – OpenOffice Writer



694 | 6218

1 kommentti:

Ilkka Luoma kirjoitti...

Tapahtuiko euroon menossa valtiopetos tai vähintäänkin kansalaispetos kansakuntaamme kohtaan?

~ http://fi-ilkkaluoma.blogspot.fi/2015/01/tiivistelma-markasta-euroon-ilman.html ---