keskiviikkona, kesäkuuta 04, 2014

Ihmispopulaatio kiihdytti kuilun partaalle!

Nykyään yksi eniten vaivautuneisuutta herättävistä puheenaiheista on ratkaisematon ongelma kestävyydestä 1] – lisäksi miten meidän psyyke ja ympäristömme kestävät yhä suuremman kulutuksen, kasvuhokeman ja hallitsemattomasti lisääntyvän ihmislajin. Ongelma seuraa toistaan, kertautuen – ja toistaiseksi vain puheita on tarjolla lääkkeiksi.


Vielä kivikaudella, jonka ajallisista määrityksistä evoluutiomme tahdittama kyky kohdata elämä, on edelleen osittain voimassa. Kivikautiset lajitoverimme elivät noin 30 vuotiaiksi. Elämä oli tuolloin kuluttavaa, täynnä yllättäviä vaaroja. Ei ollut lääkitystä – oli tultava toimeen sillä, mitä evoluutio 2] oli luontokehityksenä antanut. Ei ollut apuvälineitä – eikä sosiaaliturvaa, vain yhteisö, johon tiiviisti kuuluttiin.

Kivikaudella sen sijaan lisääntyminen oli mahdollista, kuten nytkin – jo noin 15 vuotiaasta lähtien, jolloin täytyi jälkeläiset siittää, koska kasvatus- ja koulimisaikaa ei ollut paljon. Piti saada lapset valmiiksi ja siittämiskykyisiksi – ennen 15 ikävuotta, koska vanhemmat jo kuolivat tuolloisen hiilielämän 3] kiertokulun mukaisesti.


30 vuoden eliniän aikana tehtiin kaikki se tarpeellinen,

mitä vaadittiin elossa pysymiseksi, ei juuri mitään muuta – ei ollut harrastuksia, ei matkailua, ei vapaa-aikaa, ei edes vapaa-ajanongelmia. Ei tarvittu yletöntä huumaamista 4], kun ei ollut siihenkään aikaa. Elettiin sanan mukaisesti ”kädestä suuhun” - ei ollut taseita eikä omaisuutta – vain reviiripuolustus 5].


Nyt ensisynnyttäjät kehittyneissä maissa ovat jo keskimäärin 30 vuotiaita,

aikaa on mennyt elämään valmentautumiseen, vapaa-aikaan, ilotteluun ja opiskeluun – kustannukset ovat maksettu yhteisistä varoista ja usein myös vanhemmilta. Velkaakin on saatu, siis taseen ”ovenpuoleinen” reuna on jo käytössä. Meillä on tänään tarve saada tekemätöntä aikaa yhä enemmän – kivikaudella kaikki aika meni välittömän elämän ylläpitoon. Tänään länsimaissa vain muutama prosentti ihmisistä on suoraan tuottamassa maasta ravintoa itselle ja kanssaihmisille.


Tänään elinajanodote naisilla on meillä noin reilu 80 vuotta

miehilläkin noin 76. Paljon tuosta ajasta ollaan myös työttöminä ja ruoka tulee suuhun, kaupasta – myös yhteiskunnan avustamana, siis muiden aikaansaannoksista. Eläkkeellä, siis toimettomina kivikauteen nähden, ollaan yhä pidempään. Sairaudet hoidetaan paljolti muiden kustantamana runsain apu- ja ylläpitovälinein. Lääkeyhtiöt rikastuvat entisestään kehittäessään uusia – evoluution kannalta turhia – lääkkeitä.


Kivikaudella saatiin perinnöksi vain itsesuojeluvaisto,

kyky hankkia ravintoa ja osaaminen lisääntymiseen – ei muuta. Ei ollut autoja, ei taloja, ei mökkejä, eikä mitään muuta kuin vain se mitä oli päällä ja mitä varjeltiin reviirinä. Reviirit ovat yhä tänäänkin. 

Reviiri onkin ainoa varsinainen ominaisuus joka vaikuttaa väkevänä – niin väkevänä, että olemme kehittäneet neroudessamme asejärjestelmät, joilla voimme tuhota biosfäärin liki kokonaan. Kivikaudella nuijalla sai vain vaimonryöstäjän hengiltä.


Ympäristöongelmien tase

Nyt olisikin uteliasta laskea onko ympäristöongelmiemme tase ja vaikute juuri niin suuri, mitä ihmiskunta kokonaisuutena kuluttaa yli sen määrän kuluttajina, mitä biomassana on elossa kerrallansa (elossa oleva populaatiomassa) verrattuna kivikauden ihmispopulaatioiden kokonaismassaan!

Se oleellinen osanen tarkastelukaavassa on ihmisyksilön keskimääräinen luonnonvarojen käyttö pallollamme verrantona kivikauteen; syömmekö nyt yli sen biosfäärituotoksen, josta vuosikasvu yhden vuoden aikana tuottaa biokiertoon sen, josta elämme? Lisäksi kiinnostaa mikä on se biomassan määrä mitä tarvitaan sopeutuneen ihmislajin elättämiseen tavalla, joka vastaa muidenkin eliölajien kokonaiskäyttöä ja -eloa.


Toinen oleellinen seikka on se, että elämme yhä tietyin ominaisuuksin ”kivikaudella” -

 … evoluutio ja sopeumajärjestelmät ovat osin niin hitaita, että kello on jätättänyt vuosituhansia nykymenoon nähden. Kiihkeä elämänrytmimme kasvuhokemineen herättää oikeastaan vain yhden kysymyksen – Millä kohtaa luonto huutaa stopin 6]; entä me itse, kun ei jaksa enää enempää kuluttaa? 7]


Kolmas seikka on meidän loputon halu saada enemmän ja nopeammin

Kehitystyömme saada apuvälineitä nopeuttamaan luontoresurssien käyttöä on syönyt esimerkiksi pitkään vallinneen lajikirjon vähenemän tielle. Emme edes tiedä mikä on koko biosfäärin keskinäisvaikute - ”kaikki vaikuttaa kaikkeen” puree tässä todennäköisesti vääjäämättä ja hitaasti kiihtyen 8], kuten ympäristömuutoksetkin, jotka aikaansaadaan ihmisen toimesta nopeammin kuin sopeumajärjestelmät sietävät.


Syömme muiden eliölajien ”puurokupilta”,

lisäksi läntinen markkinatalous on syönyt kehitysmaatoverien riisikupilta 9] – jakaen maapalloresursseja epätasaisesti - kohti idän ja lännen ”sotaa”/ sotaa siitä, mikä ”kuuluu” kenellekin 0]. Kenelle jää se kuuluisa pää vetäjän käteen?

VIITTEET
1] Kestävyydellä tarkoitetaan tässä tasapainoa, joka takaa luontoharmoniassa ja kilpailutilanteessa sellaisen keskinäisasetelman, jossa ympäristötuotos ravinnon osalta jaksaa kestävästi ylläpitää aikaansaamaansa elämää.
4]Kemikalisoidut aivosynapsit ~ http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=1014854 – [736|18428]
6] Biosfääri menettää kasvuun välttämätöntä hiiltä … ~ http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/elinehtomme-hiili-katoaa-johonkin-emme-tied-minne -
7] Kasvuhokema on saavuttanut maallisen rajansa ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2013/12/kasvuhokema-on-saavuttanut-maalliset.html -

EXTRA
Siittiöt sairastavat – elämänlähde hukassa? ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2013/01/siittiot-sairastavat-elamanlahde-hukassa.html -


Ilkka Luoma
Ihmispopulaatio kiihdytti kuilunpartaalle
”Suuri osa keho- ja aivorakenteestamme elää edelleen kivikaudella – nyt kiihdytimme apuvälineillämme ja valtavalla energiankulutuksella itsemme muiden rasitteeksi, odotammeko imperiumin vastaiskua?”

AL   US   Vf   IL   BL   - BLOG 36941
---01062014---

doc.: ihmispopulaatio_31052014.doc – Microsoft Word Starter

744

Ei kommentteja: