torstaina, kesäkuuta 12, 2014

Kuningas Jalkapallo alkaa! ---

MTV3 urheiluosuudessa entinen huippujalkapalloilija Pasi Rautiainen 1] ei pysynyt housuissaan – vaan päästeli innolla sitä euforiaa, mihin Suomenkin jalkapallofanit keskittyvät pulleine jääkaappeineen. Uskon, että Pasi odottaa Saksan voittoa, sillä on heidän vuoro. Ehkä värittömämpää, mutta niin ihailtavan kurinalaista kuin muinoinen jääkiekon punakone 2] klak-klak, ja viisi, ellei peräti seitsemän perättäistä Maailmanmestaruutta.



Brasilialla on eniten jalkapallon Maailmanmestaruuksia, Englannilla vain yksi – vaikka pallon potkiskelun sanotaan sieltä lähteneen liikkeelle. Eurooppa on jalkapallomaa, joka rahoillaan imuroi Afrikan ja Etelä-Amerikan tähtiä riveihinsä, mutta nyt kyseessä ovat kansalliset juhlat ja rahasidokset ovat väliaikaisesti puretut.

Maailma pysähtyy kohta kuukaudeksi. Velat muuttuvat saataviksi, ja olutta virtaa – ja monta huutoa, kyyneltä – läheltä piti … ja onnetonta erotuomaria, vaikka heillä on kello ranteessa, joka kertoo milloin maali tuli oikeasti. Silti tuomarin ehdoton valta on edelleen rikkumaton.


Jalkapallo on maailman harrastetuin laji;

se toimii köyhässä Afrikassa, Aasiassa, jopa Kiinassa, mutta erityisesti Etelä-Amerikassa, Eurooppaa kuitenkaan unohtamatta. Tällä kertaa Maailmanmestaruus on erityisen arvokas, koska se saavutetaan viisinkertaisen kotona.  Saksa on valmis, ja moni suomalainen huutaa hurraata tälle sotakoneelle, joka tietää mitä tekee ja pelaa aina viimeiseen sekuntiin täysillä – olivat numerot taululla sitten mitä tahansa.

Näin kirjailimme vuonna 2006, kun Jalkapallon Maailmanmestaruuskisat olivat Saksassa, tuolloin isäntämaan katsojat odottivat hartaana jotain – se jäi saavuttamatta, mutta revanssi on nyt … ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2006/06/kuningas-jalkapallo-nostaa-kansallisia.html -


Saksassa kohtaa koko maailma miltei joka kolkaltaan. Jalkapallo on lisävälineetön laji, jota potkitaan niin Afrikan hiekkarannoilla, Englannin nummilla kuin Amerikankin stadioneilla. Kaikki maanosat ovat edustettuina sulatusuunissa, joka kohtaa laajimman yleisönsä mitä missään muualla urheilumaailmassa.

Jalkapallosta nousee maidensa suurimmat sankarit, erityisesti Etelä-Amerikassa, jossa jalkapallopeli pysäyttää lähes kaiken muun. Saksassakin elää revanssia maailmanmestaruuksista rautaisena tahtona kuin aikoinaan Gruppin teräs, joka kestää...


EU-alueella on useita todellisia jalkapallomaita, ja nyt EU onkin hajanaisempi sitten edellisten jalkapallon maailmanmestaruuskisojen. EU osallistujat ovat itsenäisempiä kuin vuosiin, EU-lipulla ei ole joukkuetta. Kansallistunne katsomoissa on käsin kosketeltavaa ja innokkaat maansa kannattajat maksavat mitä tahansa päästäkseen hurraamaan juuri edustamansa maan maaleja.

Kaikki haluavat voittaa ja vain yksi kruunaa maineensa seuraaviksi vuosiksi mestaruuspystillä. Kansalaiset elävät tunnelatautunutta hektisyyttä menestyksestä, mutta myös pettymystä, koska aina toinen häviää lähestyttäessä loppupeliä. Riemu ja katkeruus kohtaavat nopeasti ja tunteet muuttuvat riemusta pettymyksiksi, kuin myös häviöstä uuteen voittoon.


Missään kilpailussa ei kohtaa näin voimakas tunnelataus,

yhteenkuuluvuus ja osallistuminen omiensa juhliin ja tunteeseen ylpeydestä tai tappiosta. Jalkapallossa kohtaa aito osaaminen, lisävälineitä ei ole, ei rikkoutuvia ja savuavia moottoreita, vaan peliä jaloilla, taidolla ja vahvuudella pitää taistelutahtoa loppuun saakka.

Jalkapallossa kohtaa fyysinen voima ja henkinen kantti kestää tappiolla oloa vääntäen sen voittoon. Pelisilmä, joukkue ja tiimi ovat kaikki kaikessa. Vahvimmat maat ovat joukko kirkkaita tähtiä, mutta kuitenkin joukkueita, joissa yhteen pelaaminen ratkaisee. Jalkapallo on todellinen joukkuepeli.


Jokainen joukkue edustaa omaa kansakuntaansa ja on ylpeänä edustamassa maansa värejä

Kymmenien tuhansien yleisöt kannustavat raivoisasti omiaan, koska tunnepurkaus oman kansallislaulun raikuessa kostuttaa paatuneimmankin silmät. Jalkapallopeleissä ihmiset kokevat yhtenäisyyttä, ylpeyttä maastansa, ikään kuin itsekin olisi parempi kuin vierustoveri, jolla oli se väärän värinen lippu.


Urheilu yhdistää ja jalkapallossa kohtaavat taistelutahto, yksilöosaaminen ja joukkuepelitaito

Maalintekijät ovat sankareita, yleisö hullaantuu aina omiensa maalista. Pelillä on myös synkempikin puoli, toinen häviää. Häviämisen taito on vähissä oltaessa maailman huipulla. Nyt peleissä on koko maapallon valiot ja on käynnissä peli kuninkaiden kuninkaista.


Pelejä katsoo enemmän ihmisiä kuin mitään muuta tapahtumaa

Jalkapallo tunnetaan Ghanan pikkukylissä, Tokion diskoissa, Lontoon pubeissa, Argentiinan kaduilla kuin ruotsalaisten börje-baareissakin. Kansa kokoontuu kaikkialla kannustamaan omiansa. Joukkovoima ja -tunne ovat niin väkeviä, että tuolla tsempillä ja huumalla taltutettaisiin pahempikin taloustaantuma kuin pätkätyöttömyyskin. On kysymys nautinnosta ja tunteesta. Tunnelatautuneena ihmiset antavat kaikkensa ja elävät siinä niin hektisesti, että yhteenotoilta ei voi välttyä.


Kuinka voitaisiin kanavoida tämä kilpailuhenki,

taistelutahto ja yhteenkuuluvuus kansallisiin asioihin helpottamaan arkisia ongelmia. Jalkapallon aikaansaamalla draivilla voisi olla käyttöä muuallakin, kunhan vain tietäisi kuinka energiat suunnataan kansallisesti oikeisiin kohtiin.

Yhteenkuuluvuus, kansallishenki ja ylpeys omista ovat vahva alkuvoima tuottamaan positiivista asennetta. Onkin sanottu, että sodat ja pelit eivät eroa juuri toisista, koska kyseessä on voitto tai tappio.


Haastetta poliittiselle järjestelmälle aikaansaada sama yhtenäisyys,

 …  tunne, osallistuminen ja joukkoon kuulumisen into. Kansakunta on juuri niin vahva kuin on sen henkinen tila yhtenäisyydestä kohdata kaikkialla vaanivat ongelmat ja vaikeudet. Paras voitto on yhteinen voitto, ilman sen epätasaista jakaantumista osallistujilleen. Jalkapallossa saavutettu voitto on yhteinen ja koskee koko kansakuntaa. Siinä on se pieni ero liike-elämän voittoihin.



Ilkka Luoma




Vastine yllä olevaan www.tiede.fi/keskustelut -palstalta, nimimerkki Konkari:

"Pitemmän päälle näillä sirkushuveilla ei tee mitään. Olen helvetin tylsä mutta minua ei hetkauta, mikä maa joka kolmantena tai neljäntenä vuonna voittaa jalkapallon maailmanmestaruuden. 

No joo: yritin myös pohtia, mitkä ovat ensiarvoisia ja toisarvoisia asioita ihmiskunnan tulevaisuuteen nähden eikä mikään listallani vaikuta loppu tulemaan joka on sentään helvetin kaukana, kun maailmankaikkeuden liike loppuu ja aineen viimeisen hiukkasen viimeinen jakautuminen tapahtuu. (Tämä kossupullo ei edistä positiivista ajattelua.) 

Skarppaan:  Kansallisylpeys on sodan veli joka on saanut alkunsa varhaisista heimoyhteisöistä ja niiden metsästysreviireistä. Tuollaisista intohimoista pitäisi pyrkiä eroon. 

Kulttuurinen yhteenkuuluvuus on helvetin totta ja tunteellinen sidos, mutta ylittyy koko ajan markkinataloudessa: raha ei kysy isänmaata. 

Jokainen ihminen on henkilökohtaisesti tunteellisesti kokevana olemassa asuinmaastaan ja -paikastaan riippumatta. En nyt kehottaisi panostamaan kansallistunteeseen vaan jonkinasteiseen inhimillisyyteen, jos sirkushuvit ja leipä vaativat toinen toistaan. Siis sekä että. Globaalisti: kuinka moni lapsi maailmassa kuoli nälkään samaan aikaan kun Ghana pelasi Italian Valtionteatterin näyttelijöitä vastaan? Maailma kehittyy: sirkushuveja, muttei leipää".

---

Alkuperäisen kirjoittajan vastineen vastine:

Kansallistunne perustuu osin turvallisuuteen ja reviiriajatteluun. 

Aiheellisesti peräänkuuluttamasi inhimillisyys luonnostaan syntyy reviirien vilpittömästä tunnustamisesta; ei synny "rajakahinointia". Populaation liikakasvu tai aterioiden väheneminen ajaa yli rajojen, jolloin syntyy konflikti. Tätä konfliktia varten tarvitaan kunkin reviirin sisälle kansallistunne puolustamaan yhteisesti aluettaan. Sama "aluepuolustus" on nähtävissä myös mm. jalkapallon MM-kisoissa "lippuineen, naamaväreineen ja kansallislauluineen". 

Eläinkunta tunnustaa reviirit ja näin populaatiot pysyvät suunnilleen aisoissa, joskin ihminen ahneimpana on vallannut koko maapallon reviirikseen, välittämättä muusta eliöstöstä. 

Eli: Reviiripuolustus synnyttää kansallistunteen puolustamaan omaansa. Hivenen järkkynyt tasapaino reviirivalvonnassa synnyttää puolestansa inhimillisyyttä, joskin joukossamme on aina pyrkyreitä parantamaan vajaata elämäänsä maallisilla esittelyvälineillä. 

Pohdintasi oli hyvin ajankohtainen ja jo oman keskustelunsa arvoinen.

Ei kommentteja: