maanantaina, joulukuuta 01, 2014

Täyttyykö euroon liittymisessä petoksen tunnusmerkistö?

Suomi haki aikanaan EY-jäsenyyttä – tänään monien mielestä samassa yhteydessä luotiin polku myös myöhempään yhteisvaluuttaan siirtymisestä. EY-jäsenyydestä järjestettiin kansanäänestys, jossa enemmistö antoi mandaatin valtiovallalle hakea jäsenyyttä.

Yhteisvaluuttaan siirtymisestä ei koskaan järjestetty kansanäänestystä. Tänään itsenäisyyden palauttajat teetättivät tarkan selvityksen EY-, EMU ja sen kolmannesta vaiheessa.

On aika tutkia asia uudelleen ja kantaa kansalle mahdollisuus uuden seikkaperäisen selvityksen jälkeen päättää omasta rahasta – markan palauttamisesta.


Tapahtumia, jotka liittyvät Euroopan Unioniin ja eurojärjestelmään, ja yhteisvaluutan selontekoihin kansanedustuslaitoksessamme …

Suuri valiokunta 1997

”Tammikuussa 1992 hallitus antoi eduskunnalle selvityksen EY-jäsenyyden vaikutuksista Suomelle (VNS 9.1.1992)”.

Selonteon johdosta antamassaan mietinnössä (UaVM 6/1992 vp) ulkoasianvaliokunta totesi EY-jäsenyyden merkitsevän Suomelle osallistumista sekä EMS-valuuttajärjestelmään että aikanaan myös EMU:uun.

Hyväksyikö eduskunta EMU:n kolmannen vaiheen ja kumosiko eduskunta samalla Suomen Hallitusmuodon 72§ ja 73§:t? Minkä lakiesityksen perusteella eduskunta on päätöksen tehnyt? Näinhän olisi pitänyt tapahtua valtioneuvoston selonteon (20.5.1997 vp) mukaan … [myöhemmin tarkemmin]



Näiden kahden toimenpiteen välissä – VNS 9.1.1992 ja UaVM 6/ 4.6.1992 – hallitus antoi 5.3.1992 tiedonannon eduskunnan EY-jäsenyyden hakemiseksi. Eduskunta äänesti 18.3.1992, ei jäsenyyshakemuksesta vaan hallituksen luottamuksesta. Presidentti teki samana päivänä päätöksen jäsenyyden hakemisesta ja hakemus vietiin saman tien Brysseliin.

”EY-jäsenyys edellyttää, että inflaatio ja korot saadaan alhaiselle tasolle, valuuttakurssi säilytetään vakaana sekä julkisen talouden alijäämä ja velka rajoitetaan mahdollisimman pieneksi. Hallitus selvittää talous- ja rahaunionin eri vaiheiden vaikutukset Suomen kansantalouteen ja päättää tarvittavista talouspoliittista toimenpiteistä” [3]

Oliko kansanedustajilla mahdollisuus syventyä valtioneuvoston selontekoon 9.1.1992 niin, ettähe olivat 18.3.1992 selvillä eduskunnan ennakkositoumuksista? Olihan eduskunta lähettänyt valtioneuvoston selonteon (9.1.1992) ulkoasiainvaliokunnan valmisteltavaksi 16.1.1992.

Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan 18/1997, että EMU-asia on epämääräinen [4] liittymissopimuksen hyväksynnän aikana (huom. Voimaansaattamislaki/HE 135/1994 vp), mutta talous- ja rahaliittoa koskevat lait saatettiin silti voimaan jo voimaansaattamislailla.


Kun EU-liittymissopimusta käsiteltiin vuonna 1994 (HE 135), eduskunnalle annettiin seuraava lausunto:

Esityksen säätämisjärjestyskannanotosta ilmene, ettei hallituksen mielestä jäsenyyden toteuttamiseksi tarvita hallitusmuodon muutosta. Hallitusmuodon muuttamista voitaisiin valiokunnan käsityksen mukaan pitää oikeudellisesti välttämättömänä siltä osin kuin jokin sen säännös kokonaan ja muutoin kuin tilapäisesti menettäisi nykyisen sisältönsä EU:n jäsenyyden myötä. Tälläistä vaikutusta ei kuitenkaan valiokunnan arvion mukaan aiheudu liittymissopimuksesta miltään osin” [6]

Miten tämän lausunnon perusteella EMU:n kolmatta vaihetta koskevat lait olisi voitu hyväksyä niiden edellyttäessä HM 72§ ja 73§:ien kumoamista?

Valtiovarainvaliokunta sekä talousvaliokunta käsittelivät talous- ja rahaliittoa hallituksen esityksen johdosta antamissaan lausunnoissa. Valtiovarainvaliokunta totesi lausunnossaan (VaVL 6/1994 vp s 110/II), että Suomi hyväksyi jo jäsenyyshakemuksessaan EU:n talous- ja rahaliittoon tähtäävän politiikan, jonka tavoitteena on yhteinen rahapolitiikka ja yhteinen rahayksikkö” [7]

Tämä valiokuntalausunto on lisätodiste siitä, että perustuslakivaliokunta ja hallitus johtivat eduskuntaa harhaan (viite: PeVL 14/1994 EMU:n kolmas vaihe ei kuulu sopimukseen).


On siten täysin loogista, että perustuslakivaliokunta toteaa 1997 lausunnossaan (18), ettei eduskunnalla ollut juridista OIKEUTTA edellyttää lopullisen päätösvallan pitämistä Suomen eduskunnalla. Tällöin on kuitenkin kysyttävä, missä vaiheessa eduskunta on sitten tehnyt päätöksen hallitusmuodon kumoamisesta Suomen markkaan ja Suomen Pankkia koskien (HM 72§ ja 73§)?

Olennaista ei ole se, mitä selitetään. Olennaista on se, että kerrotaan miten asiat olivat ja mikä päätös tehtiin. On epä-älyllistä väittää jälkikäteen, että oli päätetty jotain muuta, kuin mitä päätettiin.

Se, että vuonna 1997 kerrotaan asioiden olleen 1994 toisin, kuin mitä kansalaisille ja eduskunnalle kerrotaan niiden olevan ennen päätöksiä, ei anna oikeutusta hyväksyä tapahtunutta. Kysymyshän on petoksen tunnustamisesta – EU-jäsenyyspäätöksen perustana. Lisäksi on huomioitava, että kysymys oli suvereenin valtion perustuslaista. Mutta jotenkin tuntuu, että se onkin ansio 1999, että oli onnistuttu pettämään eduskuntaa.


”Yhteiskunnan säilymisen ja sen olojen kehittämisen tärkeimpiä edellytyksiä on sellaisen järjestyksen olemassaolo, jota yhteiskunnan jäsenet noudattavat. Ellei oikeutta ja oikeuskäskyjä pidetä pyhinä, ei ihmisten kesken kehittynyt yhteiselämä eikä sivistyskään ole mahdollinen”

Näin vakuuttaa tunnettu oikeusoppinut R.A. Wrede ja jatkaa: ”Oikeus on lähinnä ihmisten keskinäisen yhteiselämän järjestys, yhteiskunnallinen järjestys[8]

Rabbe Axel Wrede (1851-1838)
Siviiliopin ja siviiliprosessioikeuden tutkija



…..
Ulkoasianvaliokunnalle antamassaan lausunnossa perustuslakivaliokunta toteaa (PeVL 14/1994 vp) seuraavaa:

”Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen puolelta on jäsenyydestä neuvoteltaessa todettu, että talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtyminen edellyttää valtiosäännön mukaan eduskunnan myötävaikutusta. Tähän viitaten valiokunta katsoo, että liittymissopimus ei vielä voi merkitä sitoutumista osallistua talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen”

Ministeri Pertti Salolainen (Kok., pääneuvottelija jäsenyysneuvotteluissa):
Mitä yleensä aikatauluun tulee, siinä ei ole mitään uutta todettavissa. On edelleenkin epätietoista täsmällisesti, aikooko EU toteuttaa yhteiseen rahaan siirtymiset ja nämä. Ne ovat sitten myöhempien aikojen ongelma” [9]

Kun eduskunnalle näin oli selkeästi ilmoitettu, ettei EMU:n kolmas vaihe kuulu Hallituksen lakiesitykseen 135 (EU-liittymissopimuksen voimaansaattamislakiesitys), eduskunta tietenkin edellytti asiasta aikanaan sitä koskevaa lakiesitystä:

Eduskunnan vastaus hallituksen esitykseen 135/1994 vp: ”Eduskunta edellyttää, että Suomen mahdollisesta liittymisestä rahaliiton kolmanteen vaiheeseen päätetään aikanaan eduskunnassa hallituksen erillisen esityksen perusteella, jolloin hallituksen on arvioitava Suomen osallistumista mm. (ulkoasianvaliokunnan) mietinnössä mainittujen seikkojen valossa” [10]


B.
Vuonna 1996 TV1:n ohjelmassa ”K Tervo” kansanedustaja Erkki Tuomioja (sdp) ilmaisee asian niin, että jos EMU-sidos olisi kerrottu kansalle ennen 16.10.1994 neuvoa antanutta äänestystä, äänestystulos olisi ollut toinen, kuin oli. [12]

C.
Arvovaltaiselta taholta tulee myöskin vahvistus: Suomen Kuvalehden haastattelussa vuonna 1997 eduskunnan puhemies kertoo, ”ettei hänkään tiennyt nappia painaessaan (1994), että samalla äänestettäisiin Suomen markan kohtalosta” [13]

AL   IL 

jatkuu

Ei kommentteja: