sunnuntaina, helmikuuta 28, 2016

Ihmisen käyttöohje

blogID 12100797 - 1006.
...



(Media puhuu paljon vaikeuksista, joita kohdistuu ihmisen elämänkaareen – siis sosiaaliturvatunnukselliseen aikakauteen |1. Neuvoja annetaan ja asiantuntijat opastavat miten tulisi elää terveesti. Niin, näinhän se menee, mutta koskaan mitään yksilökohtaista käyttöohjetta ei isän eikä äidin kouraan anneta, kun lapsi syntyy tähän vajavaiseen maailmaamme!)

[ … ostimme uuden astianpesukoneen, kun edellinen oli tiensä päässä, palveltuaan noin 15 vuotta, siis oli jo ohittanut saattohoidon |2. Ostimme uuden tarkalla valinnalla, laatua ja hintaa tuijottaen. Kone asennettiin, kone piti laittaa käyntiin ja sitten tilanteen pakosta hoksattiin käyttöohje, jossa luki, että tämä kone on rakennettu 10 vuoden käytölle ja varaosia saa tuon ajan. Hyvä – nyt ollaan rehellisellä tiellä, tosin myyjä unohti mainita tuon kestävyysrajoitteen … ]


Mikä on ihmisen tarkoituksenmukainen käyttöaika? Se aikajänne, jolle on viisasta järjestää varaosia ja huoltoa? Samalla tulee mietityksi, missä on meidän kunkin henkilökohtainen käyttöohje, jossa annetaan juuri sinulle ja minulle neuvoja, kun ”kone – siis ihmiskonstruktio” ei toimikaan. Ei ole käyttöohjetta näkynyt, vaikka jo syntyessään on liki kaikki tulevat ongelma-aihiot jo sisäänrakennettuja (=perinnöllisyys |3).


Osa ihmisen käyttöohjeettomuuden ongelmista rakentuu sitten hiljaa käytön myötä. Toimimme väärin, syömme väärin, liikumme väärin tai emme liiku juuri lainkaan. Ennen ei pesty lapsenakaan hampaita joka päivä – siispä kansakoulun hammaslääkärin hihnapora pyöri vinhasti jo 8-vuotiaan suussa. Käyttöohjeistusta saatiin kotoa, koulusta, mutta kaikki oli useimmiten yleistasolla – ”älä syö sitä ja tätä, älä hyppää auton alle, äläkä laske pulkalla liian jyrkkiä mäkiä”.


Professori sanoi, ettei yli 70 – vuotiaan varaosittamista enää kannata jatkaa!
(ei sanatarkka laina)
[ … emeritus professori Martti Kekomäki – ”Professori rajoittaisi hoitoa – 70-vuotiasta ei saa terveeksi” ~ http://www.suomenmaa.fi/?app=NeoDirect&com=6/3/51375/2c6bd7298d -... ]

Meillä on jokin käyttöikä, kuten astianpesukoneella. Se on maksimissaan ehkä nykyään 130 vuotta, ja nyt nousussa oleva eliniänodote liikkuu 77 - 84 vuoden välissä, Suomessa. Kaksoistyttäremme, nyt 3-vuotiaat saattavat keskiarvoennusteperiaatteella elää vielä 2100 – luvulla. Ehkä saavuttavat helposti tuon 100 – vuoden iän, tai sitten eivät.

Miten nyt suhtaudumme emeritus professorin aika radikaaliin heittoon varaosien ja hoidon saatavuuden lopettamisesta, kun mittariin tulee noin 70 vuotta. Norsukin hakeutuu aina tietyssä iässä kuolemaan, ellei satu sitten joku tauti ja onnettomuus katkaisemaan elon tien.


Entä ihminen - mikä on se oikea ikä?

Norsuilla ei ole sairaaloita, eikä muurahaisilla, jotka ovat superselviytyjiä meihin nähden – puhumattakaan torakoista! Onko norsujen ja torakoiden yksilökohtainen käyttöohje rakennettu niihin sisään ja kulkeeko se jo nyt perintönä sopeutuen jokaisen sukupolvivaiheen yli seuraavien eduksi?


Teknologia kehittyy, kohta tiedämme oman perimämme jo synnyn hetkellä
[ … perimän selvitys – genomichttps://en.wikipedia.org/wiki/Genomics  - … ]

Luoko tuo geeniperimän tieto |4 mahdollisuuden ojentaa synnytyslaitoksella kullekin lapselle oma henkilökohtainen käyttöohje, jossa lukee, että peritty konstruktio toimi esimerkiksi 83 vuotta, ja varaosia taataan saatavan tuon ajan.

Verokertymän vaade tähän yllä olevaan esimerkkiin olisi kaikkiaan 50 työvuotta x vuositasoitettu 20.000 euroa per työvuosi (sisältäen maksetut kulutus- eli arvonlisäverot |5) eli yhteensä yhteiskuntavelvoitteemme olisi tässä tapauksessa tuo noin miljoona euroa. Pyörisikö sillä monikertana tämä meidän kasvuhuuruinen yhteiskuntamme myös tulonjaon osalta, vai annetaanko heikon kuolla |6, jos käyttöohje niin sanoo?


Entä jos synnyn hetkellä sosiaaliturvatunnuksellinen käyttöohje kertoo,

 … että peritty konstruktio olisikin käyttökunnossa vain 25 vuotta? Nythän ennustaminen on mahdotonta 100 prosenttisesti, mutta geenituntemuksen kannalta ainakin itse ihmiskonstruktio selvitettäisiin tarkoin – onnettomuudet kirjattaisiin sitten sattuman piikkiin.

Kunkin ihmisen ennustettu sattuma määritellään kertoimena jo synnyn hetkellä, kun on tiedossa vanhempien konstruktiot, elinolot ja todennäköisyys miten lapsi juuri kasvaa ja kasvatetaan noissa olosuhteissa.  Ennakoijat osannevat kertoa noista todennäköisyyksistä, kun laskentamallitkin kehittyvät tuplavauhdilla joka viides vuosi, tietotekniikan ja pilvipalveluiden virittyessä kiihtyvästi.


Meillä on joka tapauksessa aina oma kohtalo

Kohtaloa |7 on yritetty määrittää, onnistumatta. Meillä ei ole täyttä tietoa koskaan jatkumona, joka antaisi mahdollisuuden ennustaa 100 prosenttisesti. siispä kehitimme käsitteen kohtalo. Se on armelias, sillä sen selite on aina historiaan perustuva – ”hänen kohtalo oli hukkua, tai vaikkapa jäädä raitiovaunun alle”.

Mutta robotiikan |8 kehittyessä saamme kohtalollekin todennäköisyyden, kuten sääennustuksille, vuodesta toiseen parantuen, mutta jättäen aina ne yllätysmomentit, jonka muuttujat eivät koskaan ole halussamme. Onko se sitten tärkeää, kun se kuuluisa kiinalaisen puutarhankaan hoito ei ole.


Nousevat yhteiskuntaongelmat

Meitä on liikaa – sanotaan. Suomessakin 5,4 miljoonaa ihmistä ja 300 sutta. Susikin on konstruktio, molekyylikasauma hiili-vesielämän ohjesäännöillä. Perimä on siltä osin sudella paremmin hallussa, että se tyytyy kohtaloonsa ja asemoituu sopeutuen muuhun biosfäärijärjestelmän monimuotoisuuteen |9.


Me ihmiset emme noiden susien sijasta osaa asemoitua sopeutuen –

 … me muutamme väkivaltaisesti ja kiihtyvällä ”kellotaajuudella” ympäristöämme, ja ohitamme evoluution meille täysin tuntemattomalla tavalla etenevän sopeumajärjestelmän |0 – aiheuttaen todennäköisesti sen lopullisen ongelman ihmiskunnalle, ettei tuota henkilökohtaista käyttöohjetta enää tarvita.  Ehkä juuri meille ihmisille evoluutio ei yksilökohtaista käyttöohjetta edes tarkoittanut?


EPILOGI
Muurahaiset jatkavat, ja ainakin torakat – ehkä heillä on tuo yksilökohtainen käyttöohje hallussa ja siihen suhtaudutaan stoalaisella pragmaattisuudella, hyväksyen se universaalina käyttöjärjestelmän |*osana.

Pragmaattinen - käytännön läheinen suhtautuminen

Tekstinumeroinnit

|1 Sosiaaliturvatunnus on itse asiassa biosfäärillisesti ja evolutiivisesti ainoa tekijä, jonka omistamme elämämme aikana, kaikki muu on lainaa toisaalta, muilta tai toisten tekemästä työstä – verkostona. Sosiaaliturvatunnus on lisäksi ihmisperäinen yksilötunniste.

|2 Elävien saatossa kohti lopullista rauhaa ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2010/10/elavien-saatossa-kohti-lopullista.html - IL_2010

|9 Biodiversiteetti – elämän monimuotoisuus ~ https://fi.wikipedia.org/wiki/Biodiversiteetti -


Ilkka Luoma
Kansalaiskirjoittaja Helsingistä


AL | PZ | FB | BLOG 70276
-          27022016 –

-          DOC Ihmisen käyttöohje_27022016 – Microsoft Word Starter

-          888 |

1006.


.



Ei kommentteja: