Vielä 1960 ja -70 luvuilla arabit ilmoittivat parhaan markkinataitonsa mukaan jäljellä olevan öljyn määrän. Etsintä ja hyödyntäminen kehittyivät öljystä saatavan hinnan myötä. Nyt öljyreservejä ei enää ilmoiteta; markkinamaailma on spekulaatioiden ja huhujen varassa. Öljy on strateginen tuote ja sen tuotot eri logistiikan osasille on taidokasta taktiikkaa, jossa mm. Suomen valtio ottaa puolet bensiinin hinnasta itselleen tasaamaan hyvinvointivaltiomme kuluja.
Öljyn hinnan noustessa ja kulutuksen kasvaessa ryntää markkinoille biopolttoaineet. Suomessa on erinomaista osaamista niin viljelymenetelmien kuin jalostuksen osalta. Kiina ottaa perinteellisestä maaöljystä osansa ja jatkuva "niukkuus" on tosiasia. Niukkuus laantuu silloin, kun käytön hyötysuhteet parantuvat ja korvaavia polttoaineita kuten bio on riittävästi saatavilla.
Biopolttoaineen raaka-aineen kasvatus on merkittävä työllistäjä ja väestön liikapakkautumisen osaestäjä pitäen maaseutuväestön pelloillaan viljelemässä ruokaa ja bioraaka-aineita. Kuinka raaka-aineiden viljely "vie" peltopinta-alaa, riippuu täysin kysynnästä ja kulutuksesta. Biopolttoaineista ei ole täysin öljyn korvaajaksi, vaan rinnalle tarvitaan vety-, tuuli-, aurinko- ja fuusioenergiaa. Suomelle bio-osaaminen voisi olla erinomainen vientituote; nyt on jo suurempi kysyntä, mitä tutkijamme haluaisivat julkistaa keksinnöistään. Bensiinin ja dieselin hinnan noustessa kehitys kiivastuu ja pellot saavat uutta kasvatettavaa. Kuinka paljon luonto kestää tätä biopolttoaineen kasvatusta, jää tarkempien tutkimusten varaan. Esim. Kiinassa energiaviljely voi olla liiallisen kaupungistumisen jarru, pitäen talonpojat pelloillaan tuottamassa loppumattomiin liikennevirtoihin kotoperäistä biopolttoainetta.
Suomen maaseutu tulee pitää elinvoimaisena ja maaseudun tulee varautua myöhempään väestöpurkautumaan pakkautuneista kaupungeista tietoverkkojen kehittyessä ja lähiruokatuotannon saadessa jalansijaa. Uuden ajan maanviljelijä on monitoimioperaattori, joka tarjoaa moniarvoisen kehitysympäristön tasapainoiselle ja luontoa ymmärtävälle uudelle sukupolvelle. Maaseudulla on läheisempi suhde luonnonharmoniaan kuin keinotekoisissa kaupungeissa, joissa useasti edes ovinaapurit eivät tunne toisiaan ja vanhuksemme erakoituvat kaksioihinsa. Maanviljelys on perinteellisesti ollut puhdasta, mutta vahvasti yhteiskuntatulonsiirrollista yrittäjäelämää ja peltoviljelyn ja eläinkasvatuksen rinnalle kehittyy aivan uusia työtehtäviä energiakasvatuksesta moniin myynnin ja markkinoinnin oheistehtäviin mukaanluettuna etäasiakaspalvelu. Tänä päivänä maaseudulla on jo maanläheistä lomatoimintaa kaupunkien lapsiperheille.
Suurin osa suomalaista seisoo lyhyen sukupuun päässä vahvasti mullassa. Maaseudun suurin hyöty on ehdottomasti "oravan juoksupyörän" kierroksien alennus ja ihmisen herkistyminen havaitsemaan sen elon, josta omammekin lähtee. Syntyy kunnioitusta sitä rajallisuutta kohtaan, josta elinvoimamme ammennamme. Maaseudun ja kohtuullistuvien kulutustottumuksiemme myötä voimme ratkaisevasti vähentää paisunutta tavaroiden, raaka-aineiden ja ihmisten liikutteluvirtaa. Ainut virta, jota ei tarvitse rajoittaa energiataloudellisesti on tieto, jonka saatavuus tulevaisuudessa joka "savuun" yltäviltä laajakaistoilta on esteetön. Toivottavasti nykyinen kulutusähky ei muutu infoähkyksi.
Ilkka Luoma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti