sunnuntaina, elokuuta 28, 2005

Rasismin olemus juontuu epävarmuudesta ja pelosta

Rasismi puhuttaa aika-ajoin runsaasti, koska se hipoo ja leikkaa ihmisyyttä. Ihmisyys on meille nimenomaisesti kasvanut ominaisuus, jolla turvaamme itseämme yhteisössämme. Niin ihmiset kuin eläimetkin rajaavat reviireitä. Alunperin reviiri oli elämiselle tuottoalue, jolta yritettiin poistaa kaikki vieraat lajiin kuuluvat ja kuulumattomat eliöt.

Ihminen eli pitkät ajat pienissä kyläyhteisöissä ja uuden ennalta kokemattoman asian ilmaantuminen oli uhka ja pelote yhteisölle. Yhteisö puolusti reviiriään ja koetti pitää vallassa omat ikimuistoisesti vakaiksi koetut menot, tavat ja riitit. Yhteisöön haettiin korkeintaan ulkopuolelta uusia geenejä, kun huomattiin sisäsiitoksista syntyvän vähämielisyyttä ja hengen tylsyyttä.

Rasismia esiintyy joka paikassa; se ei ole Suomen tai länsimaiden yksinongelma. Kautta historian ihmiset eläinten ohella ovat vaalineet elinpiiriä, joka antaa elannon ja toimeentulon yhteisöön kuuluville. Yhteisö puolusti omaansa rajusti ja pyrki poistamaan vieraat vaikutteet ja tavat uhkana omille menoille. Omat menot ja tavat loivat yhteenkuuluvuutta ja keskinäishuolehdintaa.

Reviiririkko voi tapahtua voimakkaamman valtausoperaationa. Kyläpäälliköt puolustivat omiaan, mutta erityisesti itseään vallanmenetyksen pelossa. Ulkoinen uhka olisi voinut viedä unholaan omat perityt tavat. Tavat ovat yhteenkuuluvuuden yksi perustekijä.

Vallitsevalle yhteisölle hyödylliset "reviiritäydennykset" hyväksytään, koska omakin toimeentulo kohenee. Toisaalta hyödytön reviirille tunku nostaa hylkimisreaktion; elätettäviä ja "turhia" yhteisöjäseniä ei kaivata suvunjatkamisrituaaleihin, vaan pikkuhiljaa tapahtuva geenitäydennys on yhteisölle ainoa hyväksyttävä ja pakollinen toimenpide. Mielellään geenitäydennyksessäkin pitäisi olla tuttuja piirteitä.

Rasismi on meissä kaikissa; myös rasismin kohteeksi joutuvilla. Eläinkunnan reviirikamppailut johtavat yleensä heikomman poistumiseen, harvemmin toisen tappamiseen. Viime kädessä uudelle reviirille pyrky tapahtuu suvun jatkumisen turvaamiseksi, koska oma reviiri on poistanut hakeutuvan yksilön syystä tai toisesta. Suomeen tulleet uudet reviiriyksilöt ovat useasti oman tutun ja turvallisen yhteisönsä karkoittamia tai sitten oma tuttu reviiri ei olekaan riittävän hyvä uuteen reviiriin hakeutuvalle ihmisille tutun ahneuden yllättäessä. Ihmisvirrat ja kansainvaellukset ovat aina lähteneet liikkeelle, kun on havaittu jokin tuottavampi ja helpompi alue muualla. Kaikki ovat oppineet puolustamaan omaan reviiriään, varsinkin jos uhkana on saada lisää elätettäviä entisten joukkoon.

Lisääntyminen on kuitenkin niin ihmisen kuin eläimen syvin tarve. Rasismi on vain ilmiö, missä purkaantuu pelko menettää oma historiallinen ote yhteisöön. Yhteisön suurin tavoite on keskinäinen turva, yhteenkuuluvuus ja puolustustahto. Pääsääntöisesti kaikilla maailman ihmisillä on se paras reviiri siellä, missä on suvun juuret ja kullekin tutuimmat ja turvallisimmat tavat ja kokemukset.

Ilkka Luoma

Ei kommentteja: