lauantaina, syyskuuta 17, 2005

Juoko nykynainen liikaa?

Vastapainona alemmalle kuvalla ja koko naisasialiikkeelle ryhmä poikia ottelemassa Pääsiäislauantaina 15. huhtikuuta 2006, klo 19:41. Yksi kippaajista on kirjoittaja. Eräällä kuvan henkilöllä oli edellisenä päivänä 50-vuotispäivät Ruokkeen Lomakylän maankuulussa ruokaravintolassa (kuuluisa kalaruuistansa). Kuvassa drinkin kohteena oli kiinalainen vahva 52 % kirkasviina. Pöydän ääressä tuli kuultua lohduton totuus 30 vuoden sairaankuljettajan kokemuksella osasta miesten itsemurhista ja naisten osuudesta niihin. Tähän asiaan palaan myöhemmin aivan omana kirjoituksena, mutta arvoituksellisesti jo tähän eräs salaperäinen suhde: 100:10:3.

DSC_11547.JPG. 1/60s, f3.5, 27mm. Photo by Irmu 2006. nikon D70mm. Otettu kuva on autenttinen, eikä millään lailla järjestelty, siis originellia poikain ryyppäämistä ja piste. Hyi hirvitys ja hurskaat paheet.


Nainen kallistaa elämäänsä viinin tahdissa. Punaviiniä ravintolassa Pääkonttori 3. joulukuuta 2005, klo 14:31. IMG_2856, 612.332 bytes. Canon IXUS. Photo by Ilu 2005.

Uutisoinnissa on vilahdellut yli nelikymppisten naisten juovan lisääntyvästi alkoholia. Yhteiskuntamme on muutoksien kourissa; miehet kuolevat ennen aikojaan puhumattomina ja lääkärintarkastamattomina. Nekin miehet, jotka jotenkin selviävät ylipainosta, tupakasta, viinasta ja liikkumattomuudesta joutuvat yksinäisyyden tielle, koska erot lisääntyvät lasten lentäessä pesästä ja avioparin huomatessa, että mitään ei jäänyt jäljelle. Näin mies ajatuu erilleen kuollakseen yksinäisenä yli 10 vuotta aiemmin kuin entinen vaimonsa, joka taas jatkaa samaa yksinäisyyden polkua.

Kypsille naisille on löytynyt miehinen lohduke ja lääke yksinäisyyteen; lasi viiniä ja tilkka likööriä kasvaa herkästi suurempiin mittoihin. Nainen elämänkykyisempänä ja itsestään huolehtivampana selviää "huikasta" eri tavoin kuin mies; nainen tietää paremmin rajansa ja hoitaa asiansa eläen siltäkin osalta pidempään lopulta erakoituen kaupunkikaksioihin ja lähiökolmioihin.

Mies ei menestyksessään huomannut ennen jo eläkeikää vanhuuden lähenevän ja jätti oman huolehdintansa ajautuen sanattomuuden jälkeen avioeroon ja mieron tielle. Nainen taas hoiti työnsä, itsensä ja keskustelut sen parhaan naisystävänsä kanssa löytäen myöhemmin kierrekorkin alta myöskin yksinäisten iltaehtoiden lohdukekumppanin. Näin kokeneesta ja elämää nähneestä naisesta tuli harmiton "kaappitissuttelija".

Nainen ottaa kiihtyvällä vauhdilla miehen rooleja myös työelämässä edeten ylemmäksi kuin ennen huomaten samalla, kuinka ennen niin miehinen työpaine iskee jälkensä myös iltahetkiin väsymyksenä ja kaipuuna työn unohduksesta, jolloin kierrekantinen lohdukepullo suo unen jaksamaan seuraavan päivän tai viikon työrupeaman. Nainen on saamassa työotteellisen tasa-arvon saaden myös miehiset "raskas työ, raskaat huvit" tekosyyselitykset.

Myös nuorten naisten, jopa tyttöjen juomakulttuuri lähentelee poikien ja miesten vastaavia karkeloita ja näin on valmis "uraputki" kohti kypsyysiän liikakäyttöä, jota nyt niin yllättyneenä uutisoidaan. Miehet suuntaavat nykyisin nuorina enemmän kädentöihin ja nainen sivistää itsensä yliopiston kautta virkauralle päättämään miehisesti yhteiskuntamme kohtaloita, jopa saunan lauteilta sitä saunaolutta vieroksumatta. Naisten saunakulttuuri on tullut miesten vastineen rinnalle ja taas kostea tie kypsyysiän "lasikaapille" on kivetty.

Nainen on yksinkertaisesti ottanut miehisia rooleja, hän on onnistunut eroamaan ja huomaa ystävien vähenevän, jolloin pullo on taas yksinäisyyden poistajana, kun eri kerhoissakaan ei kaikkia iltoja kehtaa viettää, eikä pelkkä miehinen sohvakulttuuri riittävästi miellytä. Kierros naisen miehisyyspolussa täyttyy, kun se miesten mielestä liiallinen selostus ja ääneen ajattelu sekä elämän analysointi ja naapurien arvostelu vähenee miehiselle puhumattomuuden linjalle. Elämäntehtäväksi jää sisäinen pohdinta miehiseen tapaan, kuinka kukaan "ei ymmärrä minua" ja taas pulloon tarttuminen tuntuu luontevalta. Miehen ja naisenhan loppujen lopuksi erottaa vain se "puuttuva kylkiluu", vai kuinka se Raamattu meitä anatomisoi.

Ilkka Luoma

Ei kommentteja: