keskiviikkona, huhtikuuta 12, 2006

Villi luonto ei suosi homoutta, salliiko kesy inhimillisyys?

Helsingin keskustan Annankadulla suosittu "kansainväliset mitat" täyttävä baari, jossa viihtyvät kaikki ihmiset. DSC_11504.JPG, 14. huhtikuuta 2006, klo 13:07. 1/200s, f4.5, 84mm. Photo by Ilu 2006. Nikon D70.

YLE puhututti pilakuvista, kirkosta eroamisesta ja homoudesta. Pilakuvat olivat herkkyyttä loukatuksi tulemisesta, erot kirkosta kirkollisveron laistamisesta ja homous on vaikea luonnoton rasti, varsinkin miehille. Miltei jokainen mies pelkää homouden periaatetta, sillä jokaisessa meissä asuu pieni mieltymyksen tuntu mukaviin ystäviin. Homous on jonkun määrityksen mukaan geenibugi perintörihmastossa, ikäänkuin bitti hypänneenä pystyyn muistukseksi luonnon innovaatiokyvystä tai virhetapahtumasta.

Ruotsi on hyväksynyt homoparit, homopapit ja taitavat antaa homoille adoptio-oikeudenkin. Länsimaat ovat elintasossaan joustavoituneet ja muuttuneet enemmän "suvaitsevaisiksi". Mitä lähemmäs menemme ympäröivää luontoa, sen vaikeammaksi käy "evoluutiovirhe" mieltymyksestä samaan sukupuoleen. Kirkko saarnaa ihmisesta Jumalan kuvana ja saarnaa ikiaikaisesta saavutetusta edusta ja oikeudesta lisääntyä. Toistaiseksi tiede ei ole vielä keksinyt keinoa saada samanparisista suvunjatkajia. Länsimaalainen kulutusfilosofia jaloudessaan esittää adoptio-oikeutta myös homopareille, ehkä pitää saada hedelmöityshoitoakin sille vieraalle ja tuntemattomalle siittiölle. Kasvatuksellisesti homot ja lesbot voisivat olla helliä ja huomaavaisia niin itselleen kuin hoidettavalleen, mutta kuinka "molempien vanhempien" esimerkki? Samasukupuolisuus kylläkin nokkelasti vähentäisi syntyvyyttä, toisi helpotusta liikakansoitukseen.

Ihminen hyväksyy samankaltaisuutta, ja ihminen pelkää keskimäärin muutosta ja epänormaaliutta. Homous on epänormaalia, ainakin julkisesti kysyttynä. Moni sanoo pienessä piirissä, että olkoot, kunhan eivät minulle asioitaan esitä. Joukossa tuomitsemme pontevasti nuo luonteeltaan mukavat ja ystävälliset ihmiset. Homous on rakennevika henkisyydessä, jos tunnastamme tärkeimmäksi ominaisuudeksi lisääntymisen. Homous on taas onni osallistumisesta ja rauhantahtoisuudesta, sillä homot ovat tunnetusti väkivallottomia ihmisiä, jotka keskittyvät keskinäiseen kanssakäymiseen ja toisen huomioonottamiseen.

Vapaana elävä eläinmaailma, mihin mekin ihmisinä kuuluimme, ei suosi homoutta. Moni on huomannut mm. kotikoirissa nylkyttämistä niin naarasta, koirasta kuin omistajan jalkaakin kohtaan. Nylkytys sitä paitsi onnistuu yhtälailla nartulta kuin urokseltakin. Kotibuudeli on niin erkaantunut normaalista luonnosta, että sille tekemättömyyden puute aikaansaa luonnottomia liikkeitä "tositoimien" puutteessa. Vapaa luomakunta suosii kiimaa ja sen myötä lisääntymistä. Homous on vähemmistöliike. Raamattu tulkittuna haluttavalla tavalla, ei myöskään tunnusta eloa ilman suvun jatkantaa; kehoittaahan Suuri kirja lisääntymään ja täyttämään maan.

Elintason noustessa, siis aikaa jäädessä enemmän vapaa-ajan viettoon, kasvava "suvaitsevaisuus" antaa hyväksyntää homoutta kuten muitakin vähemmistöliikkeitä kohtaan. Hyväksyntä ja vapaa-ajattelu on aina vaikeampaa niukkuuden ja konfliktiuden koittaessa. Ihmisille jää enemmän aikaa filosofoida, kun ei ole tarvetta puolustaa reviiriään tositoimissa.

Homous on luonnotonta sen lisääntymättömyyden vuoksi. Ilmiöinä on havaittavissa myös mm. lesbojen synnyttävän liittoonsa lapsia, jolloin on haettu vieraalta mieheltä siittiöt. Herää oleellinen kysymys lapsen huolehtimisesta, koska se toinen verenperintö puuttuu arkielämästä (herää myös laajempi kysymys kulutusyhteiskunnan tulo- ja kykykilpajuoksun kotona osallistumattomuudesta). Luonnollinen "vanhemmat - lapset -suhde" jää pois, koska geenistöllistä kytkentää ei ole kuin toiseen osapuoleen (YLE:n dokumentti 7.4.). Jälkikasvun kyky ja mahdollisuudet hoitaa myös oma parisuhde ja lisääntyminen on voimakkaasti kiinni opitusta, tuntemuksista ja kyvystä sekä miljoonavuotisesta geeniperimästä.

Onko homous lisääntynyt kulutusyhteiskunnan kasvaessa ja yksinolon lisääntyessä tuloskilpailussa? Onko lisääntyvä homous ilmentymää elomme pinnallistumisesta ja maallistumisesta, vai puhummeko siitä nyt enemmän kuin aikaisemmin?

Ilkka Luoma

Ei kommentteja: