torstaina, toukokuuta 04, 2006

Suomessa harvinainen mellakointi kielii pettymyksestä ja katkeruudesta

Lainvalvojat yllättyivät vastarinnasta, joka kohdistui aina luotettavuudesta arvostettuihin palo- ja poliisiviranomaisiin. He ovat peruspilareita, joille suuri kansa soisi enemmän yhteiskunnan varoja, mutta poliitikot eivät ole lämmenneet ajatukselle. Mellakointi on Suomessa harvinaista ja se järkytti uutisoinnin ja poliitikot.

Missä on vika, kun ihmiset nousevat vastaan niitä kohtaan, joihin arvostus on kulminoitunut? Mellakka on yksinkertaisesti viesti pahoinvoinnista, josta saatoimme nähdä nyt jäävuoren huipun. Suomessa ei likikään ole kaikilla niin hyvin kuin annetaan ymmärtää. Edelleen täytyy muistaa, että jotkut pienryhmät saattavat väärin perustein ajaa päämääriään aiheuttaen pelkästään sekaannusta.

Epätasapaino tulojen jakaumassa, sekä tietämys ansiottomasta ansainnasta ja ostovoiman keskittymisestä nostavat kapinahenkeä kansalaisissa. Jatkuvasti uutisoidut jättioptiot, johtajiston ylettömät palkankorotukset, työpaikkojen siirrot ja pakkomestaus YT-alttareilla eivät nosta yhteishenkeä kansalaisissa. Tietämys on noussut tänään niin suureksi, että piilottelu ei enää onnistu kuten vuosikymmeniä sitten. Oikeuden päätökset, jotka vapauttavat todisteiden puutteessa "kansalaisten mielestä ilmiselviä talousrikollisia" nauttimaan kätkettyjä omaisuuksia ei herätä myöskään luottamusta. Tosiasia on, etteivät läheskään kaikki talousrikokset edes nouse tutkimuksiin. Poliiseja on yksinkertaisesti liian vähän tutkimuksiin.

Kansakunta on ominaisimmillaan silloin, kun se kokee yhtenevyyttä ja keskinäistä taistelutahtoa ulkoisia ongelmia vastaan. Nyt osa kansalaisista kokee ongelmia sisäsyntyisesti ahneudesta, piittaamattomuudesta, omanapaisuudesta ja kyvyttömyydestä johtajistolta nähdä alaisiaan tiimiosasena yhteisessä tuotannossa. Peruskansalainen on unohdettu ja turhautunut. Varsinkin nuori on kokenut osallistumattomuutta, väkivaltaista kotia, juoppoa isää tai äitiä. Nuorista liian suuri osa yksinkertaisesti tiedä mitä he tekisivät. Henki on katoamassa Suomi-laivasta, meillä ei ole luottamusta herättäviä kansanjohtajia, tai jos onkin, niin liian vähän.

Omanapainen pikkunokkeluus tulonjaon epäsuhteessa ajaa verestävää vastakkainasettelua. Ihmiset tietävät, että kukaan ei ole kymmen- jopa satakertaisen palkan arvoinen. Kaikki suomalaiset tietävät logistisoituneen yhteiskunnan muodostuvan osasista, joilla on oma arvonsa ja osuutensa kansantaloudessa. Yksinkertaisesti liika ahneus on ylittämässä kipupisteet.

Voivottelu ei auta itse tapahtumaan, vaan takana oleviin syihin tulee kiinnittää huomiota. Makasiinimellakat olivat pientä näpertelyä ja itseprovosoitumista. Epätoivoinen mellakointi Suomessa tiedolla, että järjestys tulee kuitenkin paikalle, viestittää tekijöidensä vaihtoehdottomuuden. Nyt ovat pioneerit liikkeellä ja he saivat huligaanien leiman. Laajemmat kansanosat eivät Suomessa lähde liikkeelle kuin äärimmäisessä hädässä, mutta laittomatkin toimet voivat saada kansalaisissa hiljaista hyväksyntää, koska vinouttavat ongelmat ovat useissa peruskodeissa jo arkipäivää. Epätoivo yksilössä laukaisee joukossa harkitsemattomasti liikkeelle sellaista mitä ei yksin koskaan tekisi. Alkoholillakin on rohkaiseva vaikutus toimiin, mistä muutoin tietää rangaistuksen tulevan. Lisäksi nuori-ihminen on oikeasti huolissaan huomisesta.

Pahaolo leviää ja välinpitämättömyys seurauksista laajenee. Hädänalaisia välittömästi herkkiä ihmisiä ajautumaan laittomiin mielenilmauksiin on paljon enemmän kuin nähdään. Suomi on jakautunut kahtia. Suomessa menee monien tilastojen mukaan paremmin kuin koskaan ja se tuudittaa sokeutta nähdä yhteiskunnan varjoisalle puolelle. Suomalainen on uskollinen kansalainen, joka on vannonut aina poliisin järjestysvaltaan. Suomalainen arvostaa poliisia ja mellakat eivät ole kohdiste poliiseihin eikä palomiehiin, pahaolo vain purkautui johonkin ohjatusti. Mellakoiden takana on aina harvinaisen vähän aktiiveja, jotka lietsovat tarkoitushakuisesti osallistujia. Pienmellakka oli tärkeä muistutus muutoksesta. Yhteiskunnan päättäjien tulee oikeasti tulla kansan pariin ja nähdä hätä kymmenissä tuhansissa kodeissa. Hallitus ei ole pelkästään tarkoitettu maksamaan ulkomaan velkaa, tärkeämpää juuri nyt on katsoa kansan joukkoon ja toimia yhteenkuuluvuuden hyväksi.

Hätähuutoenergian käyttö mellakoinnin sijasta voisi mieluummin purkautua kansalaistoimintaan tulevia Eduskuntavaaleja kohtaan. Kansa saa aina näköisensä edustajat Arkadianmäelle. Kansalaisaktivismi yhteisiin asioihin avaa laillisen tien tehdä muutoksia. Mielenilmaukset näyttävästi ja laillisesti ovat kansalaisoikeuksia, joihin poliisi ei puutu. Joukkovoima voi kohdata itselleen omaehtoista yhteenkuuluvuutta, itsehillintää ja huolehdintaa toisistansa ja se on merkki Edustajillemme tulevasta äänestyksestä. Pääministerinkin pitäisi kitkeä syyt mellakoihin. Suurimmat ongelmat ovat vielä edessäpäin ja juuri nyt on aika aloittaa eheyttäminen. Suomalaiset kykenevät hoitamaan yhdessä vaikeatkin ajat.

Ilkka Luoma

Ei kommentteja: