keskiviikkona, elokuuta 16, 2006

USA vihastuttaa ja ihastuttaa laiskasti sekä ahkerasti

Valtakunnallinen sanomalehti julkisti hämmästyttävän asiantuntijalausunnon su. 13.8. dosentti Markku Ruotsilan vieraskynästä. Otsikointi oli häkellyttävä samankaltaisessa naiviudessaan kuin tuntoja ja mielenylemmyyttä kuvastavat Hollywood-elokuvat esim. The Patriot esikuvanaan. USA on maapallon tavaravirtojen vahtipoliisi ja valvoo itselleen suurimmat raaka-ainevirrat yksisuuntaisena markkinatalouden vapautena ja toiminnallisena ylivoimana. Ruotsilan otsikointi kolumnissaan oli "Amerikan-vastaisuus on älyllistä laiskuutta ja pelkuruutta".

Suomessa USA vihastuttaa ja kuitenkin myös ihastuttaa. USA on vapauden tyyssija, jossa on maailman suurimmat ja valvovimmat tiedustelu-, vakoilu- ja vastavakoilujärjestöt ja -virastot. USA valvoo vapauden olemusta ja toteutumaa uhkien torjujana, kuten hyökkäyksellä Irakiin myöhemmin ilmennein olemattomin syin. Olipa Irakin Saddam USA:n hyvä ystävä ja puristelipa USA:n nykyisen puolustusministerin Rumsfieldin kättä, joka jälkeenpäin kannatti hyökkäyksen aloitusta Irakiin tunnetuin seurauksin. USA:n johdonmukaisuus on kuin kaupankäynti; maksava asiakas on etusijalla, erityisesti se, jonka tuotteista ja raaka-aineista USA on riippuvainen.

USA on eurooppalähtöinen sekä voimistuvan orjatyövoiman jälkeläisten luvattu yrittämisen maa, jossa oikeasti taistelutahto, sinnikkyys tai tavoitteiden saavutus palkitaan kansallissankarin viitalla. USA on mallimaa tuotekehityksessä, yliopistokoulutuksessa ja asiakaspalvelussa. Sillä ei ole merkitystä onko hymy kesto-sellaista..., sillä on ainoastaan merkitystä, kuinka sinua palvellaan. Moni Euroopan maa ottaa oppia palvelun nopeudesta sekä halusta tehdä kauppaa ja ratkaista ongelmat. USA on kaksijakoinen maa; neuvottelu pöydän ääressä on tiukkaa, asiapitoista, jämäkkää ja tavoitteisiin pyrkivää, mutta tauolla kaikki on toisin ollen vitsejä, kevyttä huumoria ja tarkoituksetonta ystävällisuteliaisuutta - "kuinka voit" -tyyliin pinnallisuuksien sanahelinänä.

USA:n politiikkaa sävyttää voima, joka juontuu armeijasta. USA ainoana asevoimana on sotinut miltei koko ajan II-maailmansodasta lukien. Vain USA:n armeija kykenee suoriutumaan minne tahansa maapallolla riittävin voimin ja taustalle jää vielä ylivoimainen ydinasearsenaali. USA:n sotilasmahdin lasku vuodessa on uskomattomat 4000 miljardia US-dollaria (v. 2004), esim. Englanti toiseksi suurimpana yltää "vain" 685 miljardiin (Venäjän ja Kiinan todellisia lukuja on vaikeaa arvioida). Suomen valtion vuosibudjetti on noin 50 miljardia US-dollaria. Voimme tietenkin ihailla pelkäämättä noin suuren asevarustelun työllistävää vaikutusta, kuin myös ymmärtää ahkeran objektiivisesti sen vaikutus uhkana erityyppisistä väliintuloista, jopa ilman mitään perusteltua syytä.

Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka Yhdysvaltain ja Britannian historian dosentti Markku Ruotsila kääntäisi USA arviointien "laiskuuden ja pelkuruuden" objektiivisiksi havainnoiksi ymmärtäen mm. heidän raaka-aineiden kulutuksen täyden suhteettomuuden USA:n populaatioon nähden. Onpa kuultu näkemyksiä, että USA kehoittaa uusia kehittyviä maita tarkkailemaan kulutustansa, jottei maapallo ajaudu kaaokseen ja lopulliseen niukkuuteen, ennen loppumistaan. Kuinka ahkerasti ja pelotta meidän pitää arvioida USA:n viimeisen 80 vuoden kulutusta päästöineen, saadaksemme objektiivisen kuvan heidän poliittisen järjestelmän vastuullisesta toimivuudesta tänään ja huomenna, ... maapallon 6000 miljoonaa ihmistä odottaa siihen vastausta.

Kuinka me perustelemme sen syvällisen Ruotsilan peräänkuuluttaman uskonnollisuuden, joka siunaa USA:n sodat, väliintulot, massapommitukset, Quantanamot ja juutalaisten suhteettoman tukemisen, muiden tietäessä, että nyt on menty liian pitkälle.

Onko ihailtavaa vakoilla omia kansalaisia, kuten USA tekee selityksellä, ettei uutta ehdottomasti tuomittavaa kaksoistornien katastrofia enää tule. Eikö USA näe, että jotain on pahasti vialla, kun isku tuli syyskuussa 2001. Ei, USA ei näe sitä, vaan kokee länsimaalaisuuden säilyttäjän roolin, ymmärtämättä, että tämä maapallo elättää niin muslimin, kristityn, hindun, pakanan kuin mormooninkin. Loputtomiin ei voida kaupallisesti "ryöstää" länsimaalaisen laillisuuden nimissä kehitys- ja raaka-aineiden tuottajamaita.

USA on elokuvien luvattu maa. Elokuvat lietsovat kassamagneetteina isänmaallisuutta, tunnetta yhteenkuuluvuudesta, tähtilippua ja sinitakkeja trumpettien sävähdyttävästi soittaessa reaganismin pahan valtakunnan tuhoamisen säveliä. Elokuva kirvoittaa aidosti amerikkalaisen silmäkulman kosteaksi ja me Euroopassa ja Suomessa katsomme innolla näitä tuotteita, joissa voima, paremman oikeudenmukaisuus, vahvemman tahto ja sitkeämmän yrittäminen ovat ne tärkeimmät. Kunnioitettavia arvoja, mutta kuinka se sopii siihen tavaravirtaan USA:han, joka jättää perustuottajamaalle rippeet. Onko kaupallinen "ryöstö" sallittua ja sitä nokkelaa amerikkalaista maapallopolitiikkaa, jossa vastuuta kannetaan yhdessä. Kuinka objektiivisen ahkerasti meidän on katsottava maailman suurinta hiilidioksidipäästäjää ilman heidän mukaantuloa sopimukseen, joka on tarkoitettu meille kaikille.

Miksi USA saa kuluttaa, mikä tekee sen massiivisen jalanjäljen maapallon luontoon oikeutetuksi, onko se laiskaa arviointia pelolla ilman objektiivisuutta, mihin Ruotsila kolumnissaan suomalaisia syyllistää. Toisaalta USA auttoi kiistatta Euroopan kasvun uralle, tuhottuaan sitä ennen saksalaisen Kolmannen valtakunnan ja suunnaten Marchall-apunsa Euroopan maille. USA menetti tuhansia sotilaita Normandian hiekoille, heidän tullessa vapauttamaan Eurooppaa, jättäen puolet siitä Neuvostoliiton kommunismin käsiin ymmärtämättömällä politiikallaan. Tai halusiko USA sittenkin kahtiajaon rautaesirippuna ja sen myötä asevarustelun, jonka lopullisena seurauksena se pääsi maailman poliisiksi Reaganin hajottaessa pahan valtakunnan jättiläismäisellä asevarustelulla. Moni kysymys jää vastauksia vaille.

Tiedämme ahkerasti tai laiskasti sen, että USA:n 5% maapallon väestöstä kuluttaa 10-35% raaka-aineista, jotka ovat luonnon järjestelemiä koko maapallolle. Tiedämme myös, että USA rasittaa koko maapallon elinympäristöä asukasta kohden ylivoimaisesti eniten. Kuinka ahkeriksi meidän pitää tulla, että näemme objektiivisesti USA:n uskonnollisen hyvyyden, vastuullisuuden ja kyvyn huomioida koko maapallo. USA on toistaiseksi ainoa maailmanpoliisi ja suuri lahjoittaja yksityisihmisinä, miksi?

Ilkka Luoma

Ei kommentteja: