perjantaina, syyskuuta 29, 2006

Demokratia on hokema, joka ei ole koskaan tavoittanut kaikkia




*****


Ihmisistä pieni osa ottaa osaa demokratiaan. Demokratia toimiakseen tarvitsee
aktiiviset ja osallistuvat ihmiset. Päätöskoneistoon valiintuminen demokratiassakin vaatii samoja ominaisuuksia, kuin missä tahansa muussa järjestelmässä. Määrätietoinen ja itsensä tunteva ihminen saavuttaa haluamansa missä järjestelmässä tahansa. Kaikki ihmiset eivät edes halua vaikuttaa yhteisiin asioihin. Demokratia on sana, jota valtaa pitävä mielellään viljelee.

Linkki keskusteluun--------------> Kopauta <---------------- .="" span="">

Ihmisille kautta aikojen tärkein ryhmäominaisuus on joukkoonsa kuuluminen ja tarpelliseksi tuntemisen olo ryhmässänsä. Vain pieni osa haluaa olla vaikuttaja, suurin osa on tyytyväisiä osallisuuteen ilman päätöksentekoa. Länsimaisessa demokratiassa harva ottaa osaa laajoihin päätöksiin. Suurimmat yksilölliset päätökset ovat samat kuin muissakin järjestelmissä. Päätös milloin syödään, tehdään lapsia, mennään nukkumaan ja kuinka tehdään työt, onnistuu kaikissa järjestelmissä, tästä todistuksena hyvin lisääntynyt ihmiskunta olipa demokratiaa tai ei.

Ihminen on ryhmätoimija, joka hakee hyväksyntää ja osallistumista kaltaiseensa joukkoon. Sosiaalisuuden asteesta taas riippuu, kuinka monta yhdistävää tarvitaan jakamaan arkipäivien murheita; nämäkin ominaisuudet tarjoutuvat missä tahansa järjestelmässä. Kaltaisessamme demokratiassa yksilön päätökset ovat kiistattomia. Niin ilmaisunvapaus kuin kokoontuminen ovat käytännössä usein merkityksettömiä, koska aina on olemassa laki, joka voi nuo pyhiksi korostetut tekijät eliminoida. Vallalla on enemmistön järjestämä harvojen päättäjien yksinvalta. Yksilö alistuu demokratiassa vaikuttajien päätökseen.

Me puutumme demokratioinemme lähes kaikkien maiden asioihin, paheksumalla mm. Thaimaan sotilasjärjestystä, jossa kuninkaan tahtoa kuunneltiin. Kansa hartaana hyväksyi asian, koska kuninkaassa kulminoituu heidän yhteenkuuluvuus. Suomalainen ei voi ymmärtää Thaimaan tilannetta; heillä on hyvin pitkä korkeakulttuurihistoria, kuten monilla muillakin mailla, joille me katsomme olevamme oikeutettuja huomauttelemaan. Maapallolla demokratiasta puhuu itseasiassa vain vähemmistö. Monissa maissa kansalaisille tärkeämpiä ominaisuuksia on tunne yhtenäisyydestä, ryhmästä, joukosta ja alueesta mihin kuuluu. Vahva tieto hyväksynnästä on merkittävämpää kuin tieto, että saa äänestää kerran neljässä vuodessa.

Länsimaissa demokratia ei toteudu kuin välillisesti; annamme sen todellisen demokratian pois vaalien jälkeen, emme vaikuta jatkuvasti, emmekä enemmistönä edes halua. Purnaamme päättäjille, ja valitsemme samat edelleen johtamaan periaatteitamme, joissa puhe ja teot ovat kaksi eri asiaa. Maailman historiassa demokraia on ollut ja on häviävän pieni ideologia. Historia tuntee korkeakulttuureja, joissa kansa on kokenut turvaa, yhteenkuuluvuutta, osallistumista ja tarpeelliseksi tuntemista ilman demokratian häivääkään.

Demokratia on aikakausituote, joka elää, kehittyy ja muuntuu tarpeiden mukaisesti. Meillä ei ole mitään oikeutta muistutella, ojentaa, paheksua eikä määräillä muita, jotka ovat valinneet muita järjestelmiä. Maapallolla alueellisesti historian, tapojen ja perinteen mukaisesti eletään sopeutuneena eri järjestelmiin. Samoin eläinkunnassa valiintuu geenistön, opitun ja kokemuksen mukaan systeemit, joiden päämääränä on tuottaa tehokkain tapa lisääntyä. Ylivallan eliminoi kaikkien lajien samankaltainen tapa maksimoida lisääntyminen, jolloin tasapaino säilyy taistelussa elintilasta hyväksyen vain oman reviirin olemassaolon ja puolustuksen.

Ihmisen demokratia on häviävän pieni ripaus historiaa kaikkein menestyneimpien lajien miljoonavuotisissa historioissa, joissa järjestelmä, menetelmät ja elosysteemit toimivat ilman meidän demokratian kaltaisia ongelmia. Sopeuma, hyväksyntä ja puolustustahto takaavat elinvoiman hyväksyen kuitenkin lajin valinnan; näissä järjestelyissa demokratia ei toimi. Lajistoja ohjaa kokenein, vahvin ja lisääntymishaluisin yksilö tai ryhmä. Ihminen ei tunne kaikkia niitä mekanismeja, mitkä eläinkuntaa ohjaavat. Kaikki historian korkeakulttuurit ovat olleet ei-demokraattisia. Demokratia ja suora kansalaisvaikuttaminen voivat kehittyä ja muuttaa suuntaansa aikaansa seuraten.

Ilkka Luoma

torstaina, syyskuuta 28, 2006

Jyrki Kataisen iällä spekulointi voi nostaa Kokoomuksen vaalivoittoon

Kataisen vastustajat niin koppalakkikokoomuslaisina kuin eräinä mediavaikuttajina ovat sortuneet vaalivoiton siemenien antoon Kokoomukselle huomautellen Kokoomuksen puheenjohtajan iästä ja karisman puutteesta. Niinistö-kortilla peluu parantaa Kataisen mahdollisuuksia, vaikkei Jyrkin asialistassa ole mitään erilaista kolleegoihinsa nähden. Oppisopimuksien kannatus on ainuita merkittäviä eroja muihin. Suomi tarvitsee kädentaitoja maisteripapereiden edelle juuri nyt ja huomenna.

Linkki keskusteluun-------------> Kopauta <------------------.

Kokoomus nousee gallupeissa. Pääministerin tuoli ja Eduskunnan paikkajako ratkaistaan kuitenkin vaaliuurnilla. Puoluepolitiikka elää murrosvaihetta; ei kuitenkaan itse puolueissa, vaan kansalaisten keskuudessa. Kataisen etu on ikä ja selvästi rehellinen tapa puhua. Katainen ei ole vielä karismaattinen, mutta hänellä on aikaa.

Muistakaamme 1960-luvun alusta John F. Kennedy, yksi USA:n nuorimmista presidenteistä, jota kansalaiset rakastivat. Kennedyn ikä ei ollut haittana, kun hän tiukasti vastusti huomattavasti iäkkäämpää Neuvostoliiton johtajaa kääntäen Kuuban ohjukset takaisin Neuvostoliittoon. Kennedyn karisma kasvoi muutamissa viikoissa mittoihin, joka vieläkin muistetaan USA:ssa. Vertauskuva on turhan massiivinen, mutta käynee esimerkistä, ettei ikä ole este kansakunnan johtajan vastuunkannolle.

Koko maapallo on murroksessa ja Suomikin on joutunut maapallolliseen taisteluun työn uudelleen jaosta. Suomessa nuoret ovat vaaravyöhykkeessä; senhän jo teollisuuden ylipuhuja Shellin Jorma Ollila takaviisaasti totesi. Nuorissa elää laajasti epätietoisuus huomisen malleista - niin työnä, osallistumisena kuin politiikkanakin. Nuoret eivät äänestä perinteellisellä tavalla, jos äänestävät lainkaan. Kataisen rehellisyys voi olla ratkaisu äänivyöryyn nuorilta. Jyrkin konservatiivisuus nähdä huomista voi taas viedä ratkaisevat äänet "räväkämmille puolueille".

Kokoomuksen linja on muuttaa verotusta kulutuksen suuntaan. He eivät halua kajota arvonlisäveroon mm. ruoassa. Kokoomus haluaa pienentää työnverotusta. Linja on oikea ja vastaa huomisen tarpeita. Veroja tarvitaan tulonjakoon, mutta kulutusta pitää säädellä, ja siihen välilliset verot ovat oiva porkkana ja keppi. Katainen on rehellinen työnteon kannattaja. On rohkeaa olla alentamatta kulutuksen veroja, mutta on vastuullista nostaa työnarvostusta. Ahkerat tekevät mielellään motivoituneena työtä, kun saavat enemmän käteen työhön käytetystä ajasta. Kulutusveroista säädetään huomisen tulonjako ja sillä vaikutetaan ympäristöoloihin. Kokoomus on oikeasti herännyt näkemään, että jatkuva kulutuksen kasvu tuottaa enemmän kokonaishaittaa kuin -hyötyä. Lisääntyvät palkkatulot voidaan myös ohjata henkiseen kasvuun, jossa elinympäristö tulee vastuullisemmin huomioiduksi.

Näyttää siltä, että Kataisen ikä ja karisman puute on vanhempien ihmisten ongelma. Nuoruus on vireyttä ja viriliteettiä. Nuorempi ihminen jaksaa huolehtia ylihuomisestakin, mitä taas nykyvaltaapitävä polvi ei jaksa nähdä, koska oma intressi ei ulotu niin kauas, ehkä ainoastaan lapsenlapsien kautta. Jokainen nuori on kiinnostunut ylihuomisesta ja näin on turvallisempaa antaa ääni sellaiselle, jolla on omaa intressiä asiaan. Katainen huomioi myös nätisti iäkkäämmätkin tuoden kodin ja uskonnon uudelleen poliittiseen termistöön. Koti on koko yhteiskunnan ydin, ja uskonto monille se ainoa turva yksinäisyydessä.

Tunnetusti Suomen kansa antaa myötätunnon syyttään parjatuille ja ivatuille. Ei ole viisasta alentaa fiksua huomisen vaikuttajaa, sillä kansa on kerran neljässä vuodessa kuninkaan/ kuningattaren valitsija tehden omia päätöksiään. Kansalaiset päättävät mm. suosituimmat elokuvat... ja eduskunnan kokoonpanon (eniten katsottu elokuva 2006 on muuten Matti).

Kevät 2007 voi tuoda maallemme kokoomusvoiton vailla vertaa. Juuri nyt kannattaisi kaikkien poliitikkojen ja mediapäättäjien keskittyä omaan sanomaan, viestiin huomisesta, kuinka se tehdään kansakuntamme laajaksi eduksi. Kriittisyys on sananvapautta, mutta turha tökkiminen käy omaan nilkkaan. Vähättely ja parjaus nostavat kansan liikkeelle ja se voi tuoda vihdoin uutta osallistumista yhteisiin asioihin ja se alkaa lisääntyvästä kansalaisaktivismista äänestysuurnille.

Ilkka Luoma

keskiviikkona, syyskuuta 27, 2006

Kansalaisaktivismi haluaa vaikuttaa myös suoraan verojen käyttöön

Valtio kerää ja jakaa. Eduskunta päättää verovarojen käytöstä kansalaistuntojen subjektiivisena välittäjänä. Puoluepolitiikka vaikuttaa kaikkiin edustajiin ja laajat kansalaisryhmät eivät ole kovinkaan kiinnostuneita nykymallisesta puoluepolitiikasta. Verot ovat tulontasauksen lähtökohta ja nyt osa ihmisistä haluaa vaikuttaa suoraan siihen, mihin hänen maksamiaan veroja käytetään.

Linkki keskusteluun---------------> Kopauta <------------------.

Eduskunta ja siellä vallitseva politiikka on 200 henkilön yhteisö, jossa puolue, ryhmä ja osin värikkäät persoonat haluavat vaikuttaa yksilöinä, ryhminä ja vakaumuksina. Kansalaiset maksavat koko operaatiot veroina. Verot kerätään valtavan masinaatin toimesta 200 päättäjän jaettavaksi vahvasti puoluekurin siivittämänä.

Erityisesti suurempi palkkaiset ovat kiinnostuen heränneet, mihin heidän työstään saamiaan rahoja yhteiskunnassa käytetään. Yhteiskunta - valtio ja eduskunta jakavat rahaa periaatteella; sinun puolue saa jotain, sinun maakunta jotain ja sinun ryhmä saa myös jotain. Verovarat jakautuvat erittäin pienen vähemmistön määräyksellä. Tässä tehtävässään ollaan toistaiseksi onnistuttu melko hyvin, koska juuri nyt Suomella menee keskimäärin taloudessa hyvin.

Jokaisella suomalaisella on omat harrasteet, tavat, arvostukset ja kiinnostuksen kohteet. Kaikki eivät pidä oopperasta, kaikki eivät käytä moottoriteitä ja moni ei halua tuettuja kannattamattomia palveluita syrjäseuduille tai pienen pienille vähemmistöryhmille. Osa ihmisistä haluaa kantaa yhteiskuntavastuun ja osa on kiinnostunut myös haja-asutussuomesta. Jokaisella on oma kansalaisen mielipide, mihin hänen verorahansa käytetään. Kaikkien viimeisten eduskuntien aikana on sellaisia verokohteita, jotka eivät saa rahaa kansan haluammalla tavalla.

Olisikin mielenkiintoista tehdä nyt, kun tietotekniikka ja tietoliikenneyhteydet sen sallivat, tutkimusta kokeellisesti esim. veroilmoituksen yhteydessä kyselyllä, kuinka käyttäisit esim. 33% / X euroa maksamistasi veroista. Kyselyssä voisi olla joitain pääluokkia kohteista ja ihmiset saisivat ruksailla haluamiaan. Lisäksi varattaisiin mahdollisuus antaa täysin oma mielipide.

Olisikin innostavaa nähdä, kuinka tämä kansalaisten oma "veronjakotoimisto" päätöksiään tekisi. Kysely ja myöhempi tiedustelu, jopa määräys verojen käytöstä verottajalle ei ole tekninen mahdottomuus. Tulevaisuudessa kansalaisten korvamerkitsemät rahat suuntautuvat suoraan eduskunnan hallinnassa oleville aihealuetileille, jolloin budjetin laatiminen näiltä osin on helppoa ja suoraviivaista - spekulointi ja politisointi jäisivät vähemmälle. Ehkä kansanedustajien määrääkin voidaan samalla vähentää 98:een.

Yhteiskunta muuttuu. Kansalaiset aktivoituvat. Nuoret erityisesti uskovat suoraan kansalaisvaikuttamiseen, ei niinkään perinteelliseen puoluepolitiikkaan. Kuluttaja, joka maksaa koko aparaatin, on oikeutettu ilmaisemaan, ainakin osin, tahtonsa hankkimiensa rahojen verokäytöstä. On uskottavaa, että kansalaiset laajasti päättäen suuntaavat täsmäohjatusti verovaroja koko yhteiskunnan hyväksi, sillä niin rikas kuin "köyhäkin" osallistuvat kulutukseen ja se edellyttää työntekoa, joista nämä verot maksetaan.

Päättäjien olisi uskallettava ottaa askel kohti suorempaa kansalaisvaikuttamista. Yhteiskunta on aina kansalaistensa näköinen ja varatkin voitaisiin osittain jakaa tämän "ulko- ja sisänäön" mukaisesti.

Ilkka Luoma

tiistaina, syyskuuta 26, 2006

Vanhukset ovat osin paremmissa lähtökohdissa kuin osa nuorisosta

Lääkkeitä syödään yhä enemmän; lääkärit pääsevät vähemmällä määrätessään reseptejä enemmän. Annokset suurenevat. Sairaalahoidon välineet ja laitteet kallistuvat joka vuosi; hoidot ovat yhä arvokkaampia. Elinajanodote nousee ja eläkkeelle tulevat ihmiset ovat keskimäärin yhä paremmassa kunnossa. Osa nuorista on jo "lääkekierteessä" ja käyttävät euro-mitoilla alkoholia, tietämättä mitä huomenna tekisi.

Linkki keskusteluun-----------------> Kopauta <---------------.

Eläkeläiset ja eläkeikään tulevat suuret ikäluokat tietävät mitä ovat vaikeat ajat; he ovat kokeneet iäkkäämmissä luokissa jopa pienoisen nälänhädän ja puutteen. Heillä on tieto, kuinka tulla toimeen vähemmällä. Eläkeläisistä suurin osa ei tiedosta meille nuoremmille ikuista hokemaa kasvun politiikasta. Kokeneet ihmiset ymmärtävät, että tyhjästä on paha nyhjästä. Vanhuksilla on myös terve kunnioitus luontoa ja ympäröivyyttään kohtaan.

Nuorisoa on ikäluokkina vähämmän, paljon vähemmän kuin seuraavien vuosien aikana eläkkeelle siirtyviä. Nämä nuoret pitäisi työllistyä täysimääräisesti, sillä Suomi tarvitsee työntekijöitä kaikille aloille. Aktiiviväestö maksaa merkittävän osan eläkkeistä joka kuukausi palkkanauhoistaan. Hälyttävä määrä nuorista ei tiedä vaikeuksista taloudellisesti, koska koti on ollut monille "runsas", mutta osallistumaton. Kotisiteen katketessa monet nuoret eivät ymmärrä vaikeuksien edessä mitä tehdä; kierre on valmis.

Tietämättöminä ratkaisuista moni nuori tipahtaa osallistumattomuuskuoppaan ilman yhteiskuntahyväksynnän saantia. Samankaltaisia löytyy kaikkialta ja hyväksyntää ja osallistumista pitää hakea vaikka huikkaremmeistä, lääkenarkkareista ja huumeryhmistä. Monella nuorella ei ole edes ollut "kotia"; isä ryyppäsi, äiti masensi itsensä lääkkeillä ja mummokaan ei jaksanut loputtomiin.

Osa eläkeläisistä on jo nyt varakkaampia kuin koskaan, jättäen suuremmat perinnöt kuin milloinkaan koko Suomen historiassa. Eläkeikää lähestyvät suuret ikäluokat tulevat saamaan vieläkin suuremmat perinnöt, kuin ikinä aikaisemmin; nämä tulevat vastaavasti jättämään entistä suuremmat omaisuudet entistä pienemmille ikäluokille.

Ylihuomisen kulutus- ja ostovoimasta merkittävä osa on aikaisemmin hankittua pääomaa, joka suuntautuu myös "kotiinpaluumuuton" myötä laajasti koko Suomeen. Osa "maalta tulleista" palaa syntysijoilleen kuluttamaan kunnallisia palveluita, mutta myös tuomaan kulutuseuroja juuri nyt näivettyviin kuntiin ruuhkasuomen ulkopuolelle.

Kuinka saamme palvelut kohtaamaan; suuret kaupungit ja väestökeskittymät rakentavat kilpaa palveluita luullen loputtomaan väestösiirtoon "maalta". Maalla monesti on erinomaiset palvelut jo rakennettu, ilman suurempia jonotuksia, ja nyt väestöä siirtyy ruuhkasuomeen ja väestökeskittymiin. Palvelut ikäänkuin rakennetaan kahteen kertaan; se on tuhlausta.

Eri kokoiset ikäluokat ovat haaste. Haaste se on nimenomaan valtiolle, koska nyt vihdoin olisi rakennettava koko maata koskeva väestöpolitiikka. Kaikki eivät voi muuttaa Helsinkiiin, Ouluun, Kuopioon, Seinäjoelle, Tampereelle tai Turkuun. Valtiovalta voi rakentaa kannusteita väestön pysymiseksi tasaisemmin koko Suomen alueella. Verotus on vahva ja vapaaehtoinen keino säädellä väestöjakaumaa koko Suomen alueella. Suomi on yksi EU:n pinta-alaltaan suurimmista, mutta vähäväkisimmistä maista.

On ennakoitavissa, että moni myy "hyvähintaisen kaupunkikaksionsa/ -kolmionsa ja vaihtaa sen rivitaloon, omakotitaloon tai myöhemmin palvelutaloon sieltä, mistä nuoruutensa ja muistonsa ammensivat. Tämä muuttoaalto voi vielä yllättää yhteiskuntatutkijat. Suomi on myöskin huomisen tutkimuskohde, kuinka väestöpyramidi hoidetaan ja rahoitetaan, sillä meillä alkaa ensimmäisinä Euroopassa ikääntyvän väestön haasteet. Samaan aikaan Suomessa on nuorisohaaste saada työllistyvyys (kohtaanto) ja osallistuminen uudelle tasolle nykyisestä.

Ihmiset hakevat ikääntyessään mieluummin elämisentasoa kuin laput silmillä ostovoimaa. Elämisentaso lähtee yhteisöstä, ja suuri kaupunki on liian monesti vanhukselle yksinäisyyden kehto ilman osallistumista. Pienikin ryhmä ja olemassa olon hyväksyntä ja huolehdinta on sisällökkäämpi ratkaisu kuin yksinäiset illat keskellä kantakaupunkia.

Osallistuva ihminen on terveempi, virkeämpi ja aktiivisempi. Ikääntyvä väestöosa tunsi ja tiesi vaikeudet rakentaessaan tämän hyvinvointisuomen jäämiseksi nuorisollemme, joka ei kaikin osin tunnista sitä työtä, mikä on heidän eteen tehty. Vastuun tulee kohdata kaikissa ikäluokissa. Menestystä Suomelle!

Ilkka Luoma

sunnuntaina, syyskuuta 24, 2006

Pelloilta viljelty polttoaine ei palaa mullaksi uutena kasvuvoimana

Biopolttoaineet villitsevät niin poliitikkoja kuin maanviljelijöitä. Maapallolla kasvusto on vakio saaden kasvunedellytykset luonnonkierrosta ja auringosta. Nykyinen polttoaine pumpataan ammoin kuolleiden kasvien ja eläimien maatuneista jäänteistä. Vilja taas lähtee pelloista, siis mullasta, vedestä ja auringon paisteesta.

Tämän päivä vilja ja kasvikset syödään ruokana tuottaen ne jälleen ihmiskierron jälkeen maahan, näin luonnonkierto säilyy ja uusille kasvukerroille jää elinmahdollisuudet. Öljy, joka on pumpattu miljoonia vuosia sitten kuolleiden eliöstöjen jäänteistä, saa kierron moottoreista lämmöksi, liikkeeksi ja haitallisiksi kaasuiksi lämmittämään ilmakehää.

Brasilia on suuri biopolttoaineiden tuottaja. Brasilialaiset maanviljelijät kaatavat surutta maapallon keuhkoja Amazonasia. EU tuo suurimman osan biopolttoaineestaan mm. Brasiliasta. On todennäköistä, että Suomessa viljelty biopolttoaineen raaka-aine ei kykene ilman tukia kilpailemaan hinnalla brasilialaisen biopolttoaineen kanssa. Näin osallistumme Amazonin sademetsien tuhoamiseen.

Moottoreissa käytetty biopolttoaine päätyy "luonnollisen kierron" sijasta lämpönä ja pako- sekä kasvihuonekaasuina suoraan ilmakehään lämmittäen pohjoisten jääpeitettä entistäkin ohuemmaksi. Raakaöljy, joka on pumpattu maan alta on ns. kierroton orgaaninen aines, kun taas biopolttoaineet ovat lähtöisin aktiivisesta kasvustosta. Biopolttoaineen palaessa, se ei enää palaa perinteellisessä mielessä luonnon kiertoon. Viljan tullessa syötynä elinvoimaksi sen paluu "pakoputkistamme" on eri asia kuin auton pakoputkista vapautuva ilmakehää rasittava kaasuseos. Biopolttoaineet eivät palaa hyödyntämään multana kasvustoa.

Suomalainen maanviljelijä valtion tukemana saisi runsaasti työtilaisuuksia, jolloin maaltapako voisi vähentyä toimeentulon tullessa pellolta. Koko maapalloa ajatellen nyt kierrossa olevan eloperäisen aineksen käyttö liikuttelemaan meitä ihmisiä ja tavaroitamme polttoaineena on arveluttavaa. Näin saatamme tuhota syntymättömien sukupolvien elonmahdollisuuksia tuhoamalla muutoinkin hyvin ohutta elokerrosta maapalloltamme. Eläinkunta on vuosimiljoonat ymmärtänyt tavan liikkua "huomioiden" myös muuta eliöstöä.

Maapallo on suljettu systeemi ja kiihtyvällä vauhdilla osallistumme sen aineksien luonnottomaan muunteluun ja siirtelyyn. Ihmisten muuta piittaamaton toiminta on muuttanut peruuttamattomasti ympäristöämme. Viisaat tohtorit voisivat paneutua biopolttoaineketjuun pelloilta pakokaasuihin, suomentaen sen selkokielellä kansalaisille kuinka kasvullinen luonnonkierto muuttuu, ennen kuin tehdään kohtalokkaita päätöksiä.

Ilkka Luoma

lauantaina, syyskuuta 23, 2006

Helsinki - Sipoo maaottelu on koko Suomen tulevaisuuspeli

Valtakunnallisen sanomalehden viikkotelevisioliite vapaan tiedonvälityksen periaatteella valitsi kirjoitustavaksi itsestään selvyyden Helsingin hamutessa elintilaa idästä, Sipoosta. Kirjoituksessa pidetään oikeutettuna hiukan ylimielisen humoristisesti Helsingin oiketukselle Sipoon vähäväkisiin merenrantamaihin saarineen. Ikäänkuin vallalla olisi malli suuremman automaattisesta yksinoikeudesta.

Kuvalinkki: *1* kopauta ykköstä

Helsinki on himoinnut Sipoon suuria tontteja, rantoja ja saaria vedoten pullistuvaan kaupunkiinsa, siis lisääntyvään väestöön. Kasvu on nykyajan muotitermi. Suomalaisia syntyy vähän, maahanmuuttajia on vähän; vain maan sisäinen muuttovirta liikuttelee alueellisia väestömääriä. Suomessa asuu noin 17 ihmistä per neliökilometri, se on vähän se.

On merkillistä, kuinka valtakunnalliseksi levinnyt sanomalehti televisioliitteessään koko Suomelle informoiden julistaa yksipuolista oikeutta vahvemmalle. Tämän informaation lukijoista on merkittävä osa "maaseutusuomesta", ja he asuvat mm. sellaisissa kunnissa, jotka saattavat myöhemmin joutua suuremman vierusnaapurinsa yksipuolisen mielivallan kohteeksi.

Valtiovalta suunnittelee lakeja, joissa vapaaehtoisuus porkkanalla muuttuu pakoksi kepillä, jos heikko ei alistu vahvalle. Valtakunnan etu on kansalaiset ja heidän mielipiteensä. Mielipide on subjektiivinen niin virkamiehistössä, poliitikoissa kuin asukkaissakin. Asukas vain sattuu olemaan se perusyksikkö, joka maksaa myös päättäjien palkat. Sipoo adressi on jo nyt netissä kerännyt ilman mitään markkinointia yli 5.000 ääntä vahvana vastuksena Helsingin syleilylle. Sipoossa on 18.000 asukasta.

Sipoo ei ole suupala, jossa neuvottelut koko kunnan kohtalosta käydään virkamiestasolla. Tunnustelut ja menettelytavat kuuluvat virka- ja luottamusmiehille. Lopullisen päätöksen tekevät äänestäjät kussakin kunnassa suoralla kansanvaalilla. Huomisen elämisentasopäätöksiä ei haudota "kammareissa", vaan julkisuudessa koko kunnan kuullen ja nähden.

Uusvarakas pientontin omistaja mielellään ottaa naapurinsa suuresta tontista palan parhaalta paikalta puoli-ilmaiseksi. Helsinki omistaa suuret maa-alueet Sipoossa, mutta se ei lakien vuoksi voi kaavoittaa niitä haluamikseen. Helsinki haluaa ennen huomisen väestönsä paluumuuttoa kotisijoilleen tarjota vaihtoehdoksi maaseutumaisuutta, siksi Helsinki etsii elintilaa idästä, Sipoosta.

Nyt-liitteen koko kannen peittänyt operaatiokartta hyökkäyssuuntineen ja mustine lentokoneineen suuntana itä, kuvaa asian operatiivista luonnetta. Helsingin Barbarossa-suunnitelma on laadittu jo kauan sitten.

Helsinki ja Vantaa on luonnollinen neuvottelupari. Helsingillä on rahaa ja Vantaalla maita. Vantaalla on talous kuralla ja Helsingillä pula asuttavista tonteista. Helsingin tonttipulasta on eriäviä mielipiteitä, muualla maailmassa Helsingin alueelle mahtuisi miljoona asukasta.

Helsinki valitsi taktiikakseen valtion avuksipyytämisen. Valtioneuvosto pääministerinsä suulla oli jo operaatiokarttojen äärellä julistamassa Helsingin ikiaikaista maa-alueoikeutta vahvan pääkaupunki-imagon varjolla. Suomi tarvitsee voimakkaan pääkaupungin; sen rakentaminen Suur-Helsingiksi alkaa Vantaalta. Vantaalaiset eivät ole edes rakastuneet kaupunkinsa nimeen. Espoo liittyy jälkimetrossa Suur-Helsinkiin havaittuaan jahkailunsa turhaksi ja aiheettomaksi, kuten kävi metroradassakin.

Sipoo jääköön maaseutumaiseksi viherhelmeksi. Valtiovalta voi tutkia mahdollisuuksia, kuinka Sipoo saa lainoituksen lunastaakseen Helsingin omistamat Sipoossa olevat maat itselleen. Sipoo tehköön itse päätökset, kuinka se - joko asuttaa tai sitten ei - ne kiistellyt 40.000 uutta asukasta, jotka Helsingin mielestä "miltei väkisin" ovat heille pyrkimässä. Sipoo voi rakentaa vaihtoehtoviherkaupungin tavallansa ja markkinoikoon omin keinoin alueitansa saadakseen nuo 40.000 ihmistä. Kyllä Sipoo Karhusaarineen ja Landboineen on nytkin kelvannut muualta tulleille, ovat vielä kuulemma tyytyväisiä asuinympäristöönsä ja kuntaansa.

Helsingin operaatiokartat NYT-lehden nuolineen ja lentokoneineen eivät ole vielä voitto, sillä taistelu on vielä aloittamatta ja koko Suomi tulee ottamaan asiaan kantaa, koska tämä sota koskee koko maata ennakkoluonteensa vuoksi. Suomen kansalaiset voivat antaa mielipiteensä aiheeseen netissä sivulla:
www.adressit.com/sipoo_ei tai www.adressit.com/sipoo_kylla

Ilkka Luoma

perjantaina, syyskuuta 22, 2006

"Ihmiskaupalla" on pitkä historia

Suomessa lainsäädäntöön sisällytettiin ihmiskauppa muutama vuosi sitten. Nyt uutisoinnin keskipisteeseen ponnahti tapaus Savonlinnasta, jossa esitutkinnassa on epäily ihmiskaupasta. Suuri kansa ymmärtää ihmiskaupan orjien myynniksi, mitä mm. vapauden kehto USA valkoisena plantaasin omistana harjoitti vielä 1900-luvulla. Espanjalaisetkin käyttävät tänä päivänä laitonta työvoimaa mm. tomaattiviljelyksillään.

Mitä tuo shokeeraava sana ihmiskauppa merkitsee? Vapauden riisto ja yksipuolinen hyödyn tavoittelu toisen työpanoksesta lienee ilmentymä, jossa kohtaavat laajasti ottaen myös ikiaikainen vastakkainasettelu työtä antavan ja tekevän näkökulmista.

Voidaan sanoa, että Suomessa ns. valkokaulustyöväestö tekee "vapaasta pakosta" palkatonta ylityötä toimistojen valot palaen yömyöhään saakka. Pontimena on pelko YT-saneerauksista; pitää tehdä itsensä tarpeellisen oloiseksi. Työnantajat ottavat ilomielin tämän vastikkeettoman työpanoksen vastaan.

Yrittäjyys ja työnteko palkkaa vastaan on vastakkainasettelu, joka kärjistyy aina epäkohdissa puolin ja toisin. Yrittäjää/ työnantajaa syytetään riistämisestä. Palkannauttijat taas pitävät ylipitkiä kahvi- ja tupakkataukoja, lisäksi ruokatunnitkin venyvät liiaksi. Sairauspoissaolot syystä tai toisesta ovat lisääntyneet huomattavasti. Tämä vastakkainasettelu kohdataan stressinä puolin ja toisin.

Syrjintä ja ihmiskauppa on veteen piirretty viiva. Työolosuhteet ja työtilanteiden järjestely ovat maan tapoja ja vallitsevaa koko maapalloa koskevaa säännöstöä ei ole kuin kirjoissa ja julkilausumissa. Työnantaja haluaa maksimaalisen tuotoksen sijoittamalleen pääomalle, niin rahalle kuin omalle työlle. Työntekijä haluaa maksimaalisen palkan antamastaan työpanoksesta. Yrittäjä/ työnantaja ostaa henkilökunnaltaan aikaa ja odottaa koko ajalta saavansa vastikkeena työpanoksen; tosin aika sisältää myös lakisääteiset vapaahetket.

Työsyrjintä, ihmiskauppa, palkkakuoppaisuus ja työyhteisökiusaus ovat saman asian eri muotoja. Kyseessä on aina näkökulmaero, toinen antaa liian vähän tai toinen ottaa liiaksi. Suomessa työolosuhteet ovat huippuluokkaa maapallon keskiarvoihin nähden. Työnantajan etu on työhönsä motivoinut henkilöstö ja työntekijän hyöty on menestyvä työnantaja.

Silloin tällöin uutisointiin pulpahtaa räikeitä lähinnä työn teettäjän puolelta olevia ääritapauksia, kuten takavuosina olleet kiinalaiset kivimiehet, jotka saanevat suomalaisen oikeusjärjestelmän kautta tuntuvat takautuvat korvaukset. Kivimiehiltä ostettiin työpanos alta torihintojen, heidät majoitettiin ala-arvoisiin olosuhteisiin ja työturvallisuus oli hakoteillä. Ammattiyhdistysliike auttoi myöhemmin kivimiehiä saamaan oikeutta Suomessa.

Nyt käsiin tipahtanut ravintolatyöntekijöiden tilanne on ennakkotapaus ja oikeus tutkii sen. Tämän seurauksena saadaan rajat, missä kulkee työsyrjinnän ja ihmiskaupan erot. Samalla koko työtätekevä väestö huomaa omien työolosuhteidensa joko hyvyydet tai heikkoudet; tähän tulee nyt normitus ja mm. "vapaaehtoisesti pakolla" ylityötä tekevät ihmiset huomaavat oikeutensa.

Paras lääke ymmärtää työnsyrjintä / ihmiskauppa sekä tuottavuus ja voiton tavoittelu, on ryhtyä itse yrittäjäksi. Yrittäjät saavat huonoimmillaan tuntea vapaaehtoisesti oman ihmiskauppansa seuraukset myydessään itseään tuloksensa eteen ilmaiseksi. Parhaimmillaan yrittäjä saa voiton yrittämisestään ja riskista voiden nauttia tekojensa hedelmistä. Palkannauttijan ryhtyessä yrittäjäksi, hän huomaa, ettei ilmaista rahaa ole olemassa ja kaikki perustuvat työstä saatavaan voittoon. Voittoa tuottamatonta työtä ei saisi olla olemassa kuin harrasteena. Niin yrittäjissä kuin palkollisissakin on aina ahneuden siemen, on vain kysymys siitä, kuinka voimakkaasti sitä ravitaan.

Ilkka Luoma

keskiviikkona, syyskuuta 20, 2006

UPM saneeraa ylläpitoa ylläpitääkseen markkina-asemansa?

UPM Jämsä River Mills - Kaipola



Suomi on vahva metsäteollisuusmaa, vielä. Kustannustasomme ja rahtausetäisyytemme ovat liian suuria ja pitkiä. Metsäteollisuus yhdistyksensä ja Anne Brunilan kanssa ovat totisen paikan edessä. UPM Jämsänkoski ja Kaipola Jämsässä vähentänee kummastakin 160 henkilöä YT-rallin kautta. Maapallon paperinkulutus nousee kauko-idässä ja Etelä-Amerikassa; siirtyykö tuotanto sinne ja viedäänkö parhaat koneet laivarahtina Kiinaan.
UPM taistelee markkinaosuuksista ja koettaa pitää tehtaidensa ylijohdon Suomessa, vaikka skenaariot ovat tuotannon osalta jo muualla. Uusia paperikoneita ei ole asennettu Suomeen. Jämsässä vanhimmat yksiköt ovat punakapinan ajoilta ja uusimmatkin jo yli kymmenen vuoden takaa. "Vanhat" paperikoneet suomalainen Metso-konserni voi modernisoida ja myydä edelleen Intiaan ja Pakistaniin.

Nyt saneerataan mielenkiintoisesti paljon väkeä koneiden kunnossapidosta. Mitä se tarkoittaa? Yksinkertaisesti se kertoo sen, että koneita ei kohta huolleta; ne jäävät virattomiksi. 10 metriä paperia sekunnissa ei riitä, nyt pitää olla 30 metriä sekunnissa, se on maailman menoa se. Kuriositeettina mainittakoon, että Tervakoskella "ikivanhoilla" koneilla menee hyvin; raamattupaperin kulutus on vakaata kuin luterilaisen kirkon kannatus ja Tervakoskella tehdään maailman parasta erikoispaperia, on niin ohutta, että nälkäkin näkyy läpi.

Jos UPM YT-neuvottelee kunnossapidon ulos, jää jäljelle aikataulu, josta koneet hiljenevät. Ei siinä UPM-Pesonen mahda asioille juuri mitään. Markkinat ovat muualla ja paperinpyörittäjä mm. kauko-idässä on halvempi kustannuserä kuin meidän ammattiväki. Puu- ja kuituraaka-aines lähtee edullisemmin eukalyptus-metsistä. Palkkatasot kaikkinensa ovat Suomessa korkeita, myös johtajistolla.

Johdon tehtävä on huolehtia yhtiöstä, henkilöstöstä, toiminnan tuotekehityksestä ja markkinaosaamisesta. Metsäteollisuus on ajautunut rankalle saneerauskuurille. Mm. Metsäliitto luopunee kokonaan tavallisesta paperista ja keskittää ydinosaamisensa mekaaniseen puunjalostukseen; talojahan tarvitaan aina ja sillatkin osataan tehdä jo puusta. Mitä tekee UPM, tuo Suomen metsäjalokivi? Onko UPM:n johtajisto ajantasalla, onko paperiväki kokonaisuudessaan laajasti ajan hermolla. Missä on yhteishenki, henkilöstötuotekehitys ja kyky ajatella huomisen kustannustasoja.

Jämsä kokee melkoisen iskun, jos 320 henkilöä poistuu verokertymistä, tosin osa ulkoistuu pienemmille palkoille ja osa eläkkeelle. Kunnossapidossa on moniosaajia, joista osa päätyy telakkateollisuuteen Turkuun ja länsirannikolle. Muutto on edessä ja Jämsä menettää kunnalliskertymiä. Tulee kiire etsiä uusia verolähteitä, sillä valtio ei voi koko metsäteollisuutta pelastaa.

Ilkka Luoma

tiistaina, syyskuuta 19, 2006

Suomalainen poliisi harjoitteli rajojansa pikkukahakoinnissa


Kuva: ~ 
https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2015102020539385 - kuva lisätty 03032021

*


Suomi on järjestyksen ja poliisiarvostuksen maa. Kansalaiset haluavat järjestyksen säilyvän ja erityisesti rikollisen aineksen kuriin parantaakseen omaa turvallisuuttaan. Suomi on keskimäärin niin turvallinen, kuin mikä tahansa muu länsimaa. Oli jo selvää, että Helsinkiin kehittyi "mellakka" ja poliisi harjoitteli menetelmiään ja haki rajojaan. 

Oli täysin selvää, että oikeusvalvonnan viranomaiset ottivat asiakseen tutkia ylittikö poliisi valtuutensa, koska tutkimus on osa kehityskulkua, myös tulevien vakavampien mellakoiden torjunnassa. Näin poliisi saa käytännön kautta toimintamallit. 

Mielenosoitukset ovat tulleet myös Suomeen ja yleisen suoran kansalaisvaikuttamisen lisääntymisen myötä lailliset ja jopa kannustettavat mielenosoitukset yleistyvät. Poliisi on Suomessa hyvin koulutettua perinteellisiin tehtäviin. On selvää, että ensimmäisissä "kahakoissa" poliisin adrenaliini kiehahti, koska kaikki oli uutta ja ennalta kokematonta. Suomen poliisilla ei ole kokemusta Tukholman ja Pariisin kaltaisista mielenosoituksista. 

Suomen poliisi harjoittelee nyt hyväksyttävästi huomista varten. Poliisi ei voi olla opettelematta ja harjoittelematta uusia tilanteita, viittaukset yleiseen kansalaisturvallisuuteen ovat hyväksyttäviä. USA:lla on maailman voimakkain armeija, vain sen takia, että heillä on rahaa, tahtoa ja jatkuva käytännön harjoittelu päällä. Samalla tavalla yhteiskuntarauhan turvaamiseksi suomalainen poliisi tarvitsee rahaa, tahtoa ja harjoitusta taatakseen kansan enemmistön vaatiman turvallisuuden tunteen. 


Suomalainen poliisi voi opetella ja harjoitella menetelmiä, joissa laillinen, etukäteen ilmoitettu voimakaskin mielenosoitus ohjataan "isällisesti" puuttumatta pieniin nyrkinheilutuksiin

Poliisi ei saa provosoida, kuten Helsingissä kävi. Poliisimme on vielä kokematon, mutta oppivainen. Poliisijohto on myös epävarma ja hakee linjojaan; rambopäälliköitä ei tarvita. Poliisi voi tehdä exkursioita Pariisiin, Washingtoniin, Buenos Airesiin ja muualle, missä tapahtuu oikeasti. 


Kansalaiset ovat yhä valveutuneempia ja ikiaikainen käsitys, ettei Suomen kansalainen ryhdy barrikaadeille, on murtumassa

Huomisen kansalaiset ottavat enemmän suoraan kantaa ja toimivat. Uudet ryhmät kehittyvät, he saavat määrätietoisia johtajia; osaajia, jotka ymmärtävät laillisuusnäkökulmat ja suoran toiminnan tehokkuuden ja tuloksen. 


Maailma muuttuu myös Suomessa, poliisi sen mukana

Meidän on aina muistettava, että niin mielenosoittajat kuin poliisit ovat enemmistöltään suomalaisia. Yhteiskuntakehitys on murroksessa, esialku on nähty ja edustuslaitoksemme on myös kehityttävä ymmärtämään kansalaisten suorat toimintatavat. 

Viime kädessä yhteiskunnan voima on peruskansalaiset, jotka ylläpitävät tämän koko systeemin. Eilisen hiljainen enemmistö on huomenna aktiivisempi ja toimivampi. 


 Ilkka Luoma

maanantaina, syyskuuta 18, 2006

Vapaaehtoinen suomalainen on rehti ja oikeudenmukainen YK-sotilas

Suomi EU:n puheenjohtajamaana näyttää esimerkkiä ja varustaa parhaat rauhanturvaajat rakentamaan muiden tuhoamia yhdyskuntatekniikkaan ja muita logistiikan tarvitsemia reittejä. Suomalaisilla on pitkä kokemus rauhanturvaamisesta ja suomalaisiin luotetaan kaikkialla, missä palveluksessa ollaan oltu.

Suomalainen rauhanturvaaminen perustuu vapaaehtoisuuteen ja aina on ollut riittävästi halukkaita tehtäviin, joissa myös hengenvaara on olemassa. Jokainen lähtijä tietää tämän; ketään ei ole pakotettu mukaan. Valtiovalta varmentaa kolmitasoisesti poliittisen päätöksen ja armeija hoitaa loput.

Suomalainen YK-sotilas on hyvin koulutettu ja osaa tehtävänsä. Suomalainen on myös rauhallinen, luottamusta herättävä ja oikeudenmukainen. Suomalainen ei myöskään vähästä hermostu, vaan jakaa rauhallisuudellaan tasoitetta kuumenneisiin tilanteisiin.

Suomi on sotilaallisesti pieni maa ja voimavaramme ei kestä suuria konflikteja, mutta rauhanturvaaminen voi olla huomisen spesiaaliosaamista kaikkialla maailmassa. Suomella ei ole rasitteellisia sidoksia minnekään suuntaan. Emme ole Natossa, emmekä muussakaan sotilasliittoutumassa. Puolueettomuus on suomalainen etu, jota ei monilla EU-mailla ole. Suomen on viisasta pysyä erossa liittoutumista.

Maailmassa on aina välienselvittelyä, ja väsyttyään sotimiseen osapuolet haluavat erotuomareiksi puolueettomia joukkoja, joilla on silmää ihmisyyteen, osaamista auttamiseen ja jämäkkyyttä ohjaamiseen. Kaikkea tätä ovat suomalaiset rauhanturvaajat.

Sodat eivät lopu maailmasta, suomalaisia tarvitaan runsaasti eri kriisipesäkkeissä. Suomalaisuudesta voisi tulla käsite ammattijoukoista, joihin luotetaan. Vaativa työ vaatii aina uhrinsa. Jokainen suomalainen maailmalle lähtiessään tietää riskit.

YK-joukoille tulee antaa riittävät valtuudet puolustaa itseään ja heikompaa sekä syytöntä. Suurin vaikute onnistumiseen on luottamus, oikeudenmukaisuus ja suvaitsevaisuus ymmärtää molempia tai kaikkia osapuolia. Suomalainen YK-sotilas on erikoistuva resurssi, jonka työtehtävät eivät lopu. Suomalaisuus sopii kriisien selvittelijäksi, niin sotilaana kuin neuvottelijana. Suomalainen puolueettomuus voisi olla käsite maailmalla ja suomalaisen rauhanturvaajan pelisilmä sopii niin Libanoniin, Afganistaniin kuin Sudaniinkin.

Suomalainen YK-sotilas on pitkälle jalostettu yksilöllinen vientituote, joka osaa ajatella itse ja omaehtoisesti.

Ilkka Luoma

lauantaina, syyskuuta 16, 2006

Savonlinnassa nuoruuden kavereiden tapaaminen

Savonlinnassa vietettiin Possen poikien ensimmäinen vuositapaaminen 25 vuoden jälkeen. Varsinainen tapahtuma oli Juanita ravintolassa, joka on entinen Possen baari Olavinkadulla keskellä Savonlinnan kaupunkia. Tilaisuudessa otettiin runsaasti kuvia ja tähän on valittu toistaiseksi yksi. Kuva otettiin 16. syyskuuta 2006 Koulukatu 15 A:ssa erään porukkaan kuuluvan kotona. Kuvan henkilöitä ei tässä luetella tietosuoja-asioiden vuoksi. Jokainen tunnistaa kyllä itsensä. Myöhemmin tästä kirjoitetaan pieni kertomus.

................................... Kuva: clikkaa linkkiä ------> KUVALINKKI ------------- IMG 0491

perjantaina, syyskuuta 15, 2006

Nuorten pahoinvointi vanhempien tavoitellessa hyvinvointia

Valtakunnan yritysasiamies Nokian hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila avasi avatun keskustelun nuorten poikien/ miesten syömishäiriöistä, osallistumattomuudesta ja "tekemisen osaamattomuudesta". Aihe on ollut tuttu sosiaaliviranomaisille, opettajille ja poliiseille. Nuorten etsiessa itseään ja osallistumista, vanhemmat juoksevat hyvinvoinnin perässä etsien maallista vaurautta ja kulutusvoimaa. Kaikki kuitenkaan eivät ole pahoinvoinnin kierteessä. Nyt olisi aiheellista etsiä syitä ja vaikuttimia kuin vain ainoastaan todeta.

Ei vain osa pojista, vaan myös osa tytöistä, ovat nykypäivän markkinamekanismin kulutusjuhlatäyteisessä neuvottomuudessa, mitä tekisi huomenna. Markkinakoneisto syytää mainoksia kaikilta "kanavilta" suurentaen ruoka- ja näyttämishalua. Kauppoihin tunkee entistä suurempia pakkauksia, jykevämpiä autoja ja masiivisempia pihagrillejä. Kulutus on "loputtomassa" suurenemiskierteessä kuluttavan silmän ihaillessa vauraampaa ja näyttävämpää ehostusta osoittamaan perheen kykyä osallistua kysyntäkilpailuun.

Vanhempien juostessa ostovoimahankinnan perässä, jäävät useasti perheen lapset, niin pojat kuin tytöt vaille perheosallistumista. Tarjolla on sen sijaan useasti runsaat viikkorahat, joilla itsellistä ja omaehtoista mainosvaikutteista kulutuskäyttäytymistä harjoitellaan vanhempien esimerkin mukaisesti.

Pitkän elämänkokemuksen onnekseen saanut maalaistalon tyttö kertoi nuoruutensa kulutuksen olleen ongelmatonta, koska raha, joka mahdollisesti hankittiin, annettiin äidille ja isälle, niillä he mm. lyhensivät lunastetun torpan vuosimaksuja. Vapaa-ajan ongelmia ei ollut, koska perheen yhteiset työt täyttivät päivittäisen elon. Osallistuminen oli perhe- ja sukukeskeistä. Yhteisöllisyys oli voimaa sekä turvaa mm. kyläyhteisönä, jossa esimerkiksi omat kylähullu-humoristit hoidettiin koko kylän voimin. Nuoruuden tarinoita kertonut, nykypäivää tiiviisti seuraava "maalaistalon tyttö" oli syntynyt tyypillisissä suomalaisissa maaseudun oloissa 1923. Hän ymmärsi muuttuneen maailman, muttei juurettomuutta, joka näkyi suruna ja välinpitämättömyytenä nuorten kasvoilta.

Elettävä vuosi 2006 sisältää nuorillemme vaikutteita mainoksista, kaduilta, näyttämisenhalusta ja katu-uskottavuudesta. Nuorelle useasti oma jengi on samaistumista, hyväksyntää ja yhteenkuuluvuutta. Vanhempien aika menee töissä, ylitöissä, neuvotteluissa, golf-kentillä ja pitkillä työmatkoilla. Isän ja äidin uraputki säilyy tärkeänä, koska ulkoisten näyttämisvälineiden, elämän arkipäivän helpotteina ja vaivattomuutena vaativat lisääntyvää kulutuskykyä. Sitä saadaan "ahkeroimalla ja uutteroimalla" entistä pidempään, työhuoneen valojen palessa vielä yömyöhään. Työ on sitonut tekijänsä työyhteisöön ja oma kotiyhteisö on jäänyt vaille riittävää huomiota. Pelkkä viikkoraha, mopo, PC, kuukausittain vaihtuvat vaatteet ja kahvila- ja elokuvarahat eivät riitä.

Nuoret odottaisivat omien vanhempien esimerkkiä, olemista malleina tulevaan. Mallin annoksi ei riitä levenevä ja nelivetoistuva auto, suurempi vene, rannalle kurkottuva talo, vaan malliksi sopisi elämän kokemusta keränneen "maatalon tytön" muistelo omasta nuoruudesta soveltaen sitä nykypäivään. Ei kulutuskeskittynyt malli, vaan osallistumiskeskeinen yhdessäolo, keskustelu, mielenkiinnon osoitus nuoren omiiin mielipiteisiin ja ajatuksiin. Lisäksi uteliaisuuden osoitus kaikkea ympäröiväänsä kohtaan olisivat esimerkkeinä yhteenkuuluvuudesta.

Nuori on tänään kuin ennenkin epävarma. Ikiaikainen luonnonkiertoon kuuluva vanhempien opastus on se tärkein ominaisuus, joka mm. koko eläinkuntaa pitää pystyssä. Yksikään eläinlaji ei laske "lapsiaan" keskentekoisina vastaamaan elämästänsä ja sen jatkumisesta, vaan kaikki tarvittava on opastettu käpälästä pitäen. Suurin vanhempain rakkaus on luoda täydet edellytykset jatkaa sukua, opastaen kaiken siten, missä osallistumisen riemu on läsnä.

Ilkka Luoma

keskiviikkona, syyskuuta 13, 2006

Puuttuuko eduskunnasta, puolueilta ja poliitikoiltamme rohkeus innovaatioihin ja keksintöihin?




*


Politiikka on yhteisten asioiden hoitoa ja kilpailutalous tuottaa uusia keksintöjä ja innovaatioita päivittäin. Onko näillä asioilla jotain yhteistä? Eduskunta säätää lait, joiden pohjalta kansalaisilla voisi mennä paremmin, helpommin ja mukavammin. Onko tavoite aina parempaan, nopeampaan, tehokkaampaan ja mukavampaan? Onko Eduskunta jarru kehitykselle, jotta useammilla meistä voisi olla mahdollisuus saavuttaa tyytyväisyyttä? Syntyykö tyytyväisyys aina paremmasta, nopeammasta, tehokkaammasta ja suuremmasta?

Tuotekehitys, evoluutio ja keksinnöt sävyttävät ihmistä, luontoa ja koko muuntuvaa eliöstöä. Tuotekehitys ja keksinnöt ovat ihmisten tapa tyydyttää uteliaisuutta ja luomisen tarvetta. Ihmisen tulisi olla luonnostaan utelias ja halukas kokemaan uusia koko luontoa nähden tasapainoisia mahdollisuuksia. Kaikki kehitys ei ole lopullista ja "oikean suuntaista", vaan välillä otetaan peruutusta entiseen, kuten politiikassakin ja yhteisten asioiden hoidossa.

Kansanedustuslaitos edustajineen on hidastunutta enemmistön huomioon ottamista, missä suurille yhteiskunnallisille keksinnöille ja innnovaatiolle ei ole sijaa. Muutokset laajasti kansalaisille lainsäädännöllisesti ovat hitaita, koska uusi ja ennalta kokematon on uhka yhteiskuntaturvallisuudelle. Käytännössä pieni vähemmistö säätää enemmistön mahdollisuuksia. Ympäröivä luonto on täynnä esimerkkejä, kuinka evolutiivinen tuotekehitys toimii tasapainossa muun ympäristön kanssa.

Vain pieni osa ihmisistä on pioneereja, suurin osa myötäilijöitä. Turvallisuushakuisuus ei siedä nopeita muutoksia. Eduskunta ei myöskään osoita nopeita muutoksia, vaikka taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti maailmanlaajuinen työn uudelleen jako niin edellyttäisi. Vai onko malli katsoa ensin ja valita sitten parempi?

Poliitikko ei osoita "keksintöjä" eikä innovaatiota kansalaisille, koska häneltä odotetaan vakautta, tasa-arvoisuutta ja laajojen kansanosien huomioon ottamista. Tosiasiassa edustaja on äänestäjiensä renki ja niiden tuntojen ja tarpeiden edunvalvoja. Edustaja lupaa aina samat asiat: turvallisuutta, kasvua, rahaa ja toimeentuloa. Läheskään kaikki suomalaiset eivät näitä lupauksia kohtaa.

Demokratiassa yhteiskunnallinen vastuu voi ajaa edustamansa ryhmän etujen ajamisen edelle. Innovaatiot ja keksinnöt pohjaavat useasti pienien ryhmien tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi. Yleinen edunvalvonta ja laaja yhteiskunnan etu ei salli nopeita kilpailusta muodostuneita innovaatioita.

Kehitys politiikan hoidossa on pysynyt vaisuna vuosikymmenet, miltei sata vuotta. Viimeiset suuret poliittiset oivallukset tapahtuivat 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Viimeinen suuri innovaatio aatepolitiikassa oli kommunismi, joka havaittiin ihmisille sopimattomaksi kilpailevan luonteemme vuoksi. Kommunismin jälkeen on yhteisten asioiden hoidossa tapahtunut vain pientä muutosviilausta. Politiikka ja nimenomaan puoluepolitiikka on taantunut mallina ja metodina viime vuosisadalle, se ei enää vastaa verkostoituneen ja kilpailullisen maailman tarpeita.

Ihmiset valitsevat äänillään asioidensa hoitajat ja ehdokkaat valitsevat puolueet, joille ideologinen tuotekehitystaito, menetelmäinnovaatiot ja -keksinnöt ovat miltei tuntematon ilmiö. Kilpailevat yhteiskunnat ovat taloudessa ja arkielämässä luoneet täysin uusia menetelmiä informaation välitykseen, ihmisten kohtaamiseen, tiedon löytämiseen ja sen jäsentämiseen. Nämä menetelmät ovat esiaste kansalaisten suoravaikutukselle, jolloin mielipidesuunnat, tarpeet ja tavoitteet saadaan suoraan käsittelyyn.

Edustuksellisuus ei löydä kilpailun puutteen vuoksi uudistuksia (Eduskunnassa kuulemma pätee vahvasti sanonta: näin on päätetty, ... herää kysymys: kuka ja miksi). Yhteisten asioiden innovaatiot ja keksinnöt siirtyvät kansalaisten omiin käsiin. Internetin yhdistävän vaikutuksen myötä kansalaiset suorittavat tahtomattaan uuden kehitystä yhteisöllisyyden kehittymiseksi.

Ihminen on nisäkkäille tyypilliseen tapaan laumaeläin ja kaipaa hyväksyntää, osallistumista ja kannustetta onnistumisistaan. Yhteiskuntakeskustelu on siirtymässä kansalaisten käsiin ja samalla toteutuu vääjäämätön yhteisten asioiden tuotekehitys ja innovointi. Tämä tuotekehitys on suunnittelematon ja toteutuu "lajinvalinnan periaatteiden mukaisesti".

Ilkka Luoma

tiistaina, syyskuuta 12, 2006

Huominen ratkeaa osaamisella, uteliaisuudella ja yrittämisellä

Suomen tasavallan hallitus suitsutti itseään leppoisasti laaditusta ensi vuoden budjetista. Hallituspuolueet kääräisivät eurot kasaan ja opiskelijat jäivät rannalle. Tarjottiin jälkikäteen ateriakorvaussenttejä, ei muuta. Opiskelijat ovat huominen ja koko kansakuntamme tulevaisuus. Maailmanlaajuinen työn uudelleen jako vie meiltä perinteellisiä työpaikkoja. Kilpailu on kovaa ja uudet kehittyvät maat puskevat markkinoille motivoituneita ja ahkeria työläisiä, vastavalmistuneita ja kokeneita osaajia.

Suomen etu on nyt korjata opiskeljoiden edellytykset taisteluun osaamisesta, motivoituneisuudesta sekä hengestä ottaa vastaan kilpailu. Suomi tarvitsee vähät nuorensa kyvykkäinä, taistelutahtoisina, systemaattisina ja uteliaina ratkomaan huomisen verokertymäongelmat. Opiskelijoiden edellytyksiä pärjätä ei ole tarkistettu vuosikausiin, nyt on sen aika.

Tämä vetoomus koskee koko Suomea, meidän on nähtävä ne perusnuorten ongelmat yhtäaikaisine työssä oloineen, jatkuvasti kallistuvine asumiskustannuksineen sekä opiskelun kiristyminen säädettäessä määräaikoja valmistumisille. Yhtälö ei toimi, yhtäaikaa töissä ja koulussa ei toimi aikarajojen puitteissa. 20 vuotta sitten opiskelijat saivat enemmän käteen kuin nyt. Tuolloin otettiin surutta lainaa, nyt ei, on epävarmuus. Ei luoteta itseensä ja huomisen omaan yhteiskuntaan. Nykyisten opiskelijoiden herkkyyttä kritisoida perustellen nykyistä yhteiskuntaa tulee lisätä, lisäksi heidän uteliaisuuttaan tulee kannustaa näkemään huomisen aivan uusia ratkaisuja.

Valtion erityisessä suojeluksessa pitää olla työ, opiskelu ja päivätyön tehneet eläkeläiset ja kehittyvät lapset. Nyt pitää panna opiskelijoiden asiat kuntoon niin rahoituksen, opintotavoitteiden, valmistumissuuntien kysynnän (kädentaitoja unohtamatta), oppilaitosten, korkeakoulujen ja yliopistojen määrän osalta sekä yhdistetyn koulutuksen/ työtehtävien yhdistelemisenä. Verotus voidaan ratkaista päätoimisten opiskelijoiden osalta uudelleen, veroton vuosiansio nostetaan riittävälle tasolle. Lisääntyvä työvoima- ja rahapula ajaa miltei valmistuneita opiskelijoita töihin ja tämä työ tulee synkronoida itse opiskeluun osaksi sitä.

Kansanedustajamme voivat nyt näyttää voimansa ja muuttaa hallituksen laatimaa budjettia ratkaisemaan juuri nyt huomisen edellytyksemme opiskelijoiden osalta. Koko opiskelijamaailma voisi ottaa tulevat eduskuntavaalit protestina ja osoittaa oman huolensa itsestä ja koko huomisen kansakunnastamme. Ilman nykyistä opiskelijasukupolvea nyt hankittu osaaminen, varallisuus ja suomalainen henki ei toimi. Paine ulkomailta kasvaa, uusia vähempään tyytyviä opiskelijoita tulee koko ajan lisää.

Jokainen opiskelija voi mennä hiljaisesti itseensä ja katsoa, mitä on omaehtoisesti tehtävissä. Osalla on riittävästi kaikkea ja osalla ei. Osa saa kotoa, osa ei. Osa pääsee töihin, osa ei. Kaikille yhteinen päämäärä on kannusteellinen opiskelu ja valmistuminen tarpeellisiin ammatteihin viivyttelemättä, kantamaan se yhteiskuntavastuu, joka isovanhempiemme osalta on mallikelpoisesti hoidettu.

Suomi tarvitsee yhteishenkeä, yhteenkuuluvuutta, tarpeellisuutta ja ryhmään kuulumisen henkeä. Nykyiset vaaleihin valmistautuvat kansanedustajat voivat nyt kantaa oman osansa yhteiseen tavoitteeseen kohottamaan opiskelijoiden edellytykset sille tasolle, mitä huomisen yhteiskunta tarvitsee taistelussa osastamme maailmanlaajuista kilpailua.

Ilkka Luoma

maanantaina, syyskuuta 11, 2006

Business ja yksityisyys törmäävät sähköposteissa

Markkinatalous on jatkuvassa sotatilassa kilpailunsa vuoksi. Sähköposti on liian helppo tapa jopa vahingossa levittää liikesalaisuuksia. Vasemmisto haluaa suojata yksilönoikeuksia ja karsastaa henkilökuntavalvontaa. Yrityksen kilpailukyky voidaan menettää yhden ainoan väärän sähköpostiliitteen varomattomalla/ tahallisella lähetyksellä.

Työntekijä on yrityksen merkittävin voimavara ja pääoma. Ilman ihmistä ei toimi mikään systeemi, paitsi luonto. Yritys on jatkuvassa vaarassa sen kytkeytyessä verkkoyhteyteen helpottaakseen omaa informaatiologistiikkaansa. Kaikilla toimihenkilöillä on sähköposti, koska se on myönteisyydessään ylivoimaisen helppo tapa hoitaa tiedon kulkua.

Jokainen yksittäinen tietokone yrityksen pöydällä on tietoturvariski ja ihminen sen jatkeena tietovuodon mahdollistaja tahallaan tai tahattomasti. Periaatteessa tietovuotoriski alkaa välittömästi, kun kaksi ihmistä kohtaavat toisensa fyysisesti tai sähköisesti.

Työnantajan liikesalaisuudet kiihtyvässä maapallollisessa kilpailutilanteessa ja työn uudelleen jaossa ovat ensiarvoisen tärkeää suojata. Mm. Suomen kilpailukyky on innovaatioissa/ keksinnöissä, koska emme enää jaksa tehdä kuin osan siitä työmäärästä mitä esim. kiinalaiset tekevät, näin keksintömme ja liikeideamme ovat merkittävä tae menestyksellemme. Yrityksillä on selvä oikeus turvata kykynsä valvomalla kuinka heidän keksintöjään ja innovaatioitaan liikutellaan ja informoidaan. Paras keino tiedon säilyttämiseen yhtiössä on sitouttaa niiden keksijät/ tekijät kannusteellisuudella ja vastavuoroisuudella turvaamaan tietosuoja.

Ihmiset voivat "kuljettaa" tietoja yrityksestä myös muulla tavoin kuin sähköpostilla, useasti se on rikoslaissa määritetty varastamiseksi. Työntekijä voi innoissaan paljastaa myös tietoja puhumalla liikaa esim. ravintolassa, lentokoneessa, junassa tai bussissa; korvia on joka puolella. Lisäksi olisi muistettava tietoturvassa kannettavat tietokoneet sekä koti- ja etätyö.

Kokoomuslaisuus ja yrityselämä haluavat suojata tiedon ja ovat myönteisimpiä työntekijöiden sähköpostivalvontaan. Valvontaan liittyy myös yleinen netin käyttö työpaikalla, koska kaikilla ihmisillä on mahdollisuus perustaa omia nettipohjaisia sähköposteja, missä ja milloin tahansa.

Vasemmistolaisuus ja työntekijät itse eivät pidä työntekijöiden valvonnasta; se on jo perinteellisesti työnantaja-työntekijä vastakkain asetelmassa. Muistaessamme, että ihminen on suurin yrityksen voimavara, olisikin viisasta luoda työpaikoilla yhteenkuuluvuutta, arvostusta hyvästä työstä, tarpeelliseksi tuntemisen lisäämistä sekä kannusteellisuutta yrittää parhaansa, sillä menestyvä yritys syntyy työstä ja työn tekevät ihmiset.

Työntekijän ylpeytenä pitää olla menestyvä työnantajayritys ja menestyvän työnantajan ylpeytenä taas osaava ja motivoitunut henkilöstö. Motivoitunut, huolehdittu ja parhaalla mahdollisella tavalla järjestetty työolosuhde kiinteyttää tekijänsä yhtiöön ja työpaikkaan, jolloin kunnia-asiana on estää ja suojata kaikkinainen tietovuoto.

Markkinatalous ja rahallinen pääoma eivät tule toimeen ilman tekevää ja osaavaa ihmistä. Ihmiset ovat tietovuotojen pahin uhka. Luottamus rakentuu vain tunteesta olevansa tarpeellinen ja arvostettu osaamisestaan. Lojaalius on työntekijän suosituspassi.

Ilkka Luoma

sunnuntaina, syyskuuta 10, 2006

Kansanedustajien valitsijat odottavat saavansa hyötyä äänilleen

Hallitus kokoontui ja kehui saaneensa sulassa sovussa budjetin vuodelle 2007. Pää- ja valtiovarainministeri huojuivat yhdessä samaan tahtiin kuin politiikan häävalssi ennen avioeroa. Budjetti sisälsi myös hyvin perusteltuja takavuosien tiemäärärahoja, joita siltarumpupolitiikaksikin on haukuttu. Äänestäjät kautta Suomen odottavat saavansa myös hyötyä äänistänsä; kotiseudun kansanedustajalla on velvollisuuksia äänestäjiään kohtaan.

Valtio kerää ja jakaa, niin päätti demokratia ja välillinen kansanvalta. Hyvinvointi on aina myös toisen pahoinvointia; koskaan eivät kaikki ole tyytyväisiä, vaan luonnonvalinta rakentaa meistä vahvoja, kuten heikkojakin. Inhimillisyys on osa ihmistä ja haluamme paljosta antaa vähempiosaisille. USA:ssa runsaasti lapioinut on suorastaan velvollinen lahjoituksiin yleishyödyllisiin tai heikompiosaisten auttamiseen jo verovähennysetuuden vuoksi.

Hallitus jakaa budjetista alueellisesti tierahoja, siis työllisyyttä ja toimeliaisuutta. Ennen urakat jameloitiin paikallisille yhtiöille, kavereille/ tovereille sekä heille, jotka olivat vaalikassaa avustaneet. Nyt laki määrää kilpailuttamaan ja useasti työvoimaksi tuleekin se edullisin työvoima Eestistä ja kohta Venäjältä. Paikalliset työttömät saattavat jäädä ilman urakkapalkkoja, koska ansiosidonnaiset ja muut sosiaalietuudet ovat parempia kuin henkilöstövuokrausyhtiöiden kädenkäänteessä työväki.

Esimerkkinä mahdollisuusinvestoinneista Savonlinna saa odottamansa ohikulkutien, 30 vuoden odottelun jälkeen. Tarvitseeko Savonlinna keskustaa hipovaa ohitusta, jää nähtäväksi. Kaupungin halkoo vain yksi katu ja siinä jyräävät rekat, turistit ja oma väki kauppareissuina ja nuorisona viikonloppuiltaisin. Rekat eivät pysähdy kauppoihin, korkeintaan Viremon nakkarille haukkaamaan kuuluisan Laurikaisen lihapiirakan (sanotaan sen olevan Suomen paras). Ohikulkutien linjaus on ongelmallinen. Savonlinna on saarien kaupunki, jonka luonto- ja maisema-arvot ovat rikkaat. Turhaan ei sanota Savonlinnaa yhdeksi Suomen kauneimmaksi kesäkaupungiksi.

On harmillista, että muualla ollaan huomattu demarivaikuttaja Jouni Backmanin olevan Savonlinnasta kotoisin ja peruskateelliseen tapaan alkoivat syyttelyt kotiinvedosta. Jos vaikka näin olisikin, niin kallellaan olo kotiin oli sallittua; mm. savonlinnalaiset ovat uskollisesti äänestäneet Jounin eduskuntaan ja äänestäjilleen hän on myös velkaa paikastaan eduskunnassa. Kansanedustajan työnantaja on äänestäjät.

Hallitus jakoi myös tie- yms. perusinfrastruktuurirahaa muuallakin, ja ne kaikki olivat ansaittuja piristysruiskeita kullekin paikalliselle "hyötyjälle". Suomi nimittäin jatkuu Hangosta Petsamoon, kuului se tunnettu virke laulussa, jonka erityisesti kokeneet ja paljon nähneet kansalaiset muistavat.

Olisi toivottavaa, että jokainen maakuntainvestointi tuo työtä ja toimeliaisuutta itse paikallisille, osaamisensa puitteissa. Työ on kansallinen eliksiiri ja sitä pitää jakaa tasaisesti koko maahan. Maakunta- kuin pääkaupunkiseutupoliitikko on velvollinen huolehtimaan edustamansa alueen äänestäjien eduista ja hyödyistä muistaen kuitenkin koko Isänmaansa, jonka puolesta tehdyt toimenpiteet voivat joskus ohittaa alueellisen edun. Savonlinnakin odotti ohikulkutietään 30 vuotta, ehkä jotkut valtakunnallisesti tärkeät projektit ohittivat sen vuodesta toiseen.

Ensi kevään eduskuntavaaleissa onkin toivottavaa, että jokainen äänioikeutettu käyttää oikeuttaan ja täyttää kansalaisvelvollisuutensa menemällä uurnille. Mikäli nykyinen politiikka ei vastaa omia toiveita, voi uurnaan pudottaa myös tyhjän lapun, sekin on kannanotto ja muistutus puolueille, jotka ehdokkaita asettavat tarjolle.

Ilkka Luoma

lauantaina, syyskuuta 09, 2006

Rauman syysmarkkinat 2006

Raumalla 9. syyskuuta 2006 vietettiin Kalliorannan 18. vuosijuhlat. Perinteen takana on Hannu Räikkönen ( hannu.raikkonen@aina.fi ) . Tänä vuonna erityistä oli uuden saneeratun saunan valmistuminen. Tapahtumasta tyypilliseen ja perinteelliseen tapaan on otettu runsaasti kuvia, ne tulevat myöhemmin tähänkin blogiin nähtäville. Sessio kesti osalla aina torstaista sunnuntaihin ja pääjoukolla perjantaista sunnuntaihin. Myöhemmin tähän rakentuu kertomus itse tapahtumasta.

............. Kuva: clikkaa linkkiä --------------> KUVALINKKI -------- DSC_15492.JPG

perjantaina, syyskuuta 01, 2006

Suuri johtaja vaikuttaa kauan kasvaen myytiksi




Uutisointi kertoi harvinaisen laajasti kuinka egyptiläiset seurasivat hartaana ja suurina joukkoina heidän historiallisen faarao Ramses II:n patsaan siirtoa uuteen sijoituspaikkaan. Itse tapahtuma teknisesti ei ollut ihmeellinen, vaan tapahtuman symboliarvo ja muisto jostain menneestä oli väkevä voima, joka kokoonnutti tuhannet kansalaiset "yhtenä miehenä" seuraamaan tapahtumaa.

Kuva: clikkaa linkkiä kuva ------> KUVALINKKI ----- B0001872

Tänä päivänä ei ole enää
Ramses II kaltaisia todellisia kansanjohtajia, joiden suvereniteetti olisi lähellekkään samaa tasoa. Nykypäivän mittaroinnissa Ramses II yltää 22.000.000 linkkiin internetistä.

Kairon tapahtuman takana on vahvoja kansallisia ja historiallisia vaikutteita vähintäänkin ylläpitämään muistoa suuruuden ajoilta, jolloin Egypti oli ehdoton tuolloinen suurvalta. Historiankirjoitus tuntee Ramses II:n ajan melko hyvin, jo senkin takia, että hän oli yksi pisimpään hallinneista faaraoista.
Ramses II oli faarao, joka muisti kansaa oikeudenmukaisesti ja kävi tarvittaessa raskaitakin taisteluja (Kadesh, nykyisen Syyrian alueella) itse myös osallistuen ylläpitääkseen Egyptin suuruutta ja suvereeniutta, mm. nykyinen Israelin alue oli Ramseksen hallinta-aluetta.

Nykypäivän tapahtumana patsaan siirto oli historian paluuta muistutuksena suuruudesta. On myös havaittavissa, että mennyt maailma nostaa jalustalle myös henkilöitä, joiden teot ja tapahtumat eivät kestäisi kriittistä tarkastelua; aihe on inhimillinen ja monesti kansalaiset kaipaavat suuruutta, identiteettiä ja voiman tuntua yhteenkuuluvuudesta, välittämättä yksityiskohdista (mm. Stalin ja Mao).

Karismaattiset johtajat ovat aina ymmärtäneet kansalaisten tuntoja sekä kansan tarpeita ryhmänä ja joukkotoimijoina. Ihminen on kautta-aikojen ollut ryhmähenkinen ja suku- sekä kansallistuntoinen eläinkunnassa vallitsevien reviirikysymysten mukaisesti.

Ramses II on merkki tämän päivän egyptiläisille voimasta, osaamisesta, taidosta ja johtamisesta, jossa jokainen kansalainen tiesi paikkansa. Ongelmat olivat tuolloinkin perustaltaan osin samat kuin nyt, ongelmia avioliitossa, lapsettomuutta, riitaa sadosta, hautapaikasta ja vedestä. Ongelmia uskonnon kanssa, epäluuloa virkamiehistöä kohtaan ja kateutta naapurin hankkimista etuisuuksista, hautapaikasta ja suhteista.

Suurin ero oli siinä, että kaiken yläpuolella oli faarao, joka Ramses II:n aikana kulminoitui oikeudenmukaisuutena, ehdottomana karismana, jumaluutena ja kaiken herrana, jota ei silmiin saanut katsoa. Faarao merkitsi kaiken olevaisuutta, se oli merkki valtakunnasta ja sen hyvin- tai pahoinvoinnista. Ramses II oli rakentajafaarao, hän rakennutti enemmän mm. temppeleitä kuin kukaan toinen faarao; Ramses ymmärsi, että kansa tarvitsee työtä. Faarao toi kansalleen identiteetin, se toi ihmisilleen työn, turvan ja tiedon Niilin noususta hedelmöittämään pellot, nykyisinkin sille ohuen ohuelle vihernauhalle, joka tänäänkin elättää koko Egyptin kansan.

Patsasta siirrettäessä kansa kokoontui katsomaan historiaa, kaipaamaan alitajunnassaan voimaa, yhtenevyyttä, yhteenkuuluvuutta ja identiteettiä jostain sellaisesta, mitä ei enää ole. Faarao Ramses II muistutti egyptiläisiä menneestä, jolloin kansa oli vahvaa, yritteliästä, kurinlaista, mutta myös keskimäärin tyytyväistä, koska vaikeat ja monimutkaiset asiat ratkaisi kaiken ihmisyyden yläpuolella oleva faarao. Tätä egyptiläiset mielissään tietämättään muistelivat.

Meillä johtamismekanismit ja vaikutekanavat kansalaisiin ovat muuttuneet demokratian myötä kulutukselliseksi vauraustavoitteluksi, identiteetittömäksi käytännön toimintafilosofiaksi ja hajanaiseksi tuntemukseksi yhteisöllisyydestä, joka on tuottanut nykyiset mittavat ongelmat, joita mieluusti lakaistaan mattojen alle. Kansalaiset seuraavat tänä päivänäkin "lippua", mikäli sen kantajana on oikeudenmukaisuus ja johdonmukainen tapa nähdä tarpeet niin kansalais- kuin kansakuntakohtaisena. Karismaattisen johtajan on kyettävä tekemään päätöksiä, jotka ovat kansalaisten mielissä päätöshetkellä jopa vääriä. Suurta viisautta on nähdä metsää puilta.

Ramses II hallitsi oikeudenmukaisuudella kansaansa yli 66 vuotta, vaaleja ei koskaan järjestetty ja muistoksi hän sai mm. patsaan, joka nyt kansan saattelemana siirrettiin pois nykypäivän teknologiaongelmien ja liikakansoituksen tieltä uuteen arvoiseensa paikkaan ikuisten suurten pyramidien viereen. Ramses Suuri hallitsi kansaansa yli 3000 vuotta sitten.

Ilkka Luoma


kts:

Erinomainen vuoropuhelu Tiede-keskustelupalstalta, sieltä erottuu erityisesti nimimerkki Johan:

....................LINKKI Faaraoiden maailmaan (19th dynasty)