sunnuntaina, huhtikuuta 22, 2007

Kansakunta oppositioituu ja jakaantuu vedenjakajahallituksesta

Vahingossa kuvausteknisesti ilman manipulaatiota saatiin lippu puolitankoon kävelemällä oikeaan kohtaan, jolloin näkymä oli todellisuuden vastainen - samalla tavalla Suomi sai hallituksen, joka on todellisuutta vastaan - se ei kohtaa ymmärrystä ympäristönsä kokonaistilaan, jossa ihminen itse ja ympäröivä luonto oireilee sellaista, mihin "vastuullisella kulutusjuhlalla ja markkinataloudella" ei parannuskeinoja luoda kokonaisuuden ehdoilla.
Kuvan kuuluisa patsas Helsingin Hakaniemessä demareiden linnoituksessa kuvastaa ottelua vastakkainasettelusta, joka on jo syntynyt jakamaan kansakuntaa vedenjakajalla. Osa ihmisistä repii yhä enemmän "lattiatason työstä ja -kulutuksesta" itselleen osinkoja, optioita ja palkkioita. Osa taas hylkääntyy leipäjonoihin, terveyskeskusjonoihin ja AA-klinikkajonoihin yksinäistyen osallistumattomuuteen ja hyväksymättömyyteen.
Kaiken päätteeksi kirjoitetaan perunkirjoitus, jossa jaetaan mitä on jaettavissa jälkeenjääville. Tuhkasta on noussut lintuja, niin myös kansalaisliikkeitä. Demareilla on nyt yhdistymisen kausi Vasemmistoliiton kanssa - koko tavallisen kuluttajan ja työtätekevän kansanosan on nyt liittouduttava yhtenäiseksi yhteiskuntavastuuliikkeeksi, jossa rintama ei rakoile.

----------------------------------------------
(ns. "nykyruotsinmalli", kts. viimeiset kannatuslukemat Fredrik Reinfeldt´in nykyhallitukselle)

[ ... yhteiskunnan yleisessä terveydenhuollossa jonotetaan, odotetaan ja saadaan yksipuolistuvaa palvelua - samaan aikaan yksityisellä puolella hoidot paranevat ja käsittelyajat nopeutuvat. Kansakunta seisoo vedenjakajallaan, missä pienen ryhmän tulotaso nousee suhteettomasti ja suuri osa leijuu jatkuvassa YT-uhassa ... ]

Hallitus on juuri muodostumassa/ muodostunut, siitä on tulossa suomalainen omakutoinen vedenjakajahallitus, jossa kohtaa kulutuksellinen markkinatalous vihreyden edustaessa vain sävyä markkinavoimien kirjokentässä. Samalla Suomi sai sosiaalidemokratian muutoskriisin oppositiossa, jossa eilisen suuri on tämän päivän pieni, vaikkei ero ollutkaan vastuuseen kuin 24.000 ääntä.

Suomi kohtaa ongelmansa seuraavien neljän vuoden aikana vedenjakajalla, jossa kiihtyvä kulutusjuhlallinen markkinatalous vastuullisuusepistolastaan huolimatta siirtää vakavien ongelmien käsittelyä tuonnemmaksi. Samalla muodostumassa oleva hampaaton entisen määrityksen vasemmistoaatteellisuus etsii juuriaan ja huomistaan kriisissä, jossa edessä on vain muutos.

Sosialidemokraattinen puolue ei hävinnyt vaaleja, vaan vaalit hävisi Suomen kansa passiivisuudessaan. Kansakunnan eheys mitataan kriiseissä ja seuraavalle hallitukselle luotiin nyt vedenjakajan kriisi kansakunnan hajotessa kahteen eri osaan ja leiriin. Toiset rikastuvat rikastumistaan - viime kädessä peruskuluttajan kukkaroista ja toinen puoli aloittaa köyhtymisensä niin taloudessa kuin henkisyydessä.

Suomi joutuu maapallollisen työnuudelleenjaon kouriin - me menetämme kilpailussa kalliin kustannusrakenteen myötä suotuisan meitä elättäneen vientiylijäämän, joka yli 10 vuotta on tahkonnut varoja osinkoina ja tulonsiirtoina - enimmäkseen investointeina ulkomaille. Yhteiskunnan palvelut aloittavat rapautumisensa samalla kun vaihtotase vääntyy miinukselle - nyt se porskuttaa maailmanlaajusestikin uskomattoman hyviä lukuja. Loistoristelijä toisensa perään saa tilausmerkinnät telakoillemme, mutta tämäkin aika juoksee vielä vähiin.

Puoluepolitiikka hävisi kautta linjan vaalit, jossa kansakunta heitti viestin passiivisuudessaan koko riemunkirjavalle puoluekentälle. Kansa on väsynyt sisällyksettömiin sanoihin, kansa on väsynyt 12,5 eurosentin hymistelykorotuksiin selostustekstillä kuinka valtiovalta ottaa osaa mahdollisuuksien rakentamisiin meille perusihmisille ja kulutuksen lähtökohtavoimille.

Demarit jäävät oppositioon keräämään aatettaan, voimaansa ja uutta linjaa, jossa kansakunta kohtaisi joukkohengen, yhteenkuuluvuuden ja tarpeelliseksi tuntemisen olotilan. Oikeudenmukaisuudesta ei tarvitse suuresti puhua - se ei koskaan täysin toteudu, sillä ihmiset ovat yksilöllisesti laumasieluja ja heillä on mielipiteensä. Vain koko kansakuntaa vahvasti uhkaava tekijä muodostaa kokonaishengen, jossa oikeudenmukaisuutta yhtenäisenä on helpompi jakaa. Yhtenäinen ja motivoitunut kansakunta kestää myös alenevan kulutusvoimakehityksen paremmin kuin hajallaan oleva.

Demarien ajattelukärkeä edustava vielä pikkuriikkisen ulkoministeri Erkki Tuomioja on osaltansa ratkaisijan roolissa. Hänellä on muistikuva ajoista, jolloin yhteenkuuluvuutta luotiin aatteella ja yhteisillä päämäärillä - tuo päämäärä muuten näkyy useasti Tuomiojan takin liepeessä. Rauha on saavuttamaton olotila. Niin kauan kuin on enemmän kuin yksi ihminen, on myös erimielisyyksiä ja näiden ääri-ilmiöinä sotia.

Aate on ja istuu kaikissa ihmisissä, mutta nyt se on kadoksissa useilta. Meille on syötetty ajatus vastuullisesta markkinataloudesta. Vastuullisuus markkinataloudessa, siis kilpailutaloudessa, on niin kauan täytenä mahdotonta kun on kilpailullista vastakkainasettelua ja markkinatalous on juuri sitä. Voiton tavoittelu saa aina kohtuuttomia muotoja ja se on Suomessa viime vuosina nähty, erityisesti entisaatteellista oikeistoa lähellä olevat piirit ovat erikoistuneet ansiottomaan kähmintään ja tulonjakoon sellaisilta, jotka todellisuudessa nämä miltei kaikki voitonsaavuttamisedellytykset ovat luoneet.

Demareilla on yksi tie Suomessa. Heidän on rakennettava se oikea vastuullinen yhteiskuntatalous ja -henki vastineeksi vääjäämättä epäonistuvalle kasvumarkkinataloudelle. Olemme jo nyt kuluttaneet koko maapallon tilaan, josta ei paluuta aikaisempaan ole. Meillä on jäänyt sopeutumisen nieltävä katkera kalkki, pakkosäästöt ja kulutuksen hillintä. Nämä teesit vaativat toimintaa ja uusdemarit voivat ottaa täältä kansalaisliikkeenä - ei siis enää puolueena - vastuun työmiehen hellään kouraan. Niinistökin viittasi työläisiin, joita me kaikki itseasiassa olemme - meille vaan jää erisuuruisia summia kukkaroon kulutuksen alttarille uhrattavaksi välttämättömyyksiin ja ei niin tarpeelliseen.

Kansalaisliikkeet ovat kansakunnan yhteenkuuluvuusryhminä toiminnan ja aatemaailman iholla. Kansakuntaa yhdistetään tavoitteilla, joita ei ole puoluepoliittisesti kuorrutettu sanahelinöihin vailla normaalijärkisen ymmärrystä. Kansalaisliikkeillä on aina kirkkaat tavoitekuvat: kulutus puolitetaan, bensiinin käyttö lopetetaan, kansalaispalkka työvelvoitteella asetetaan, todellinen kulutusvero haitallisuuskorotuksella säädetään jne.

Demarit voivat tehdä nyt neljässä vuodessa muodonmuutoksen aktiiviseksi kansalaisliikkeeksi, jossa jäsenyys saa kunnian ja vetovoiman. Henkilöitä vaihtuu ja aate kirkastuu. Kuluttaminen ja hokema täysturvatusta hoivayhteiskunnasta on mahdottomuus, mutta mahdottomuus ei ole luoda henkeä, jossa kaltaisryhmä kokee voimansa toinen toisestaan ja ryhtyy tekoihin päämäärin, jotka ovat kaikille ryhmässänsä samat. Demareiden on kuoriuduttava vuosikymmenien jämähtäneestä esihistoriamuistelosta kohtaamaan nyt vallitsevan kuluttamiseen keskittyvän markkinatalousmekanismin. Kuluttaminen ei ole arvo, se on rasite. Meidän ekologinen jalanjälkemme on yksinkertaisesti liian suuri - yksi maapallon suurimmista.

Meidän on varauduttava vaikeisiin aikoihin. Markkinataloushallitus ei ratkaise tämän eikä erityisesti huomisen päivän ongelmia - se ei ole valmis vahvoihin leikkauksiin ja toimiin, joissa kansakunta paimennetaan tekoihin, joita se ei julkisesti halua, vaikka sisimmässään tietää radikaalienkin toimenpiteiden olevan välttämättömiä. Demarit eivät hävinneet SAK-mainoksella, he hävisivät äänestämättömyydelle. Kerskakulutusmainos oli liian todellinen, se vain tehtiin väärin - ruoan, perustarpeemme kanssa ei leikitellä julkisesti. Mässäily oli totuus, jota tapahtuu yhä enemmän tällä vedenjakajalla, jossa tuloerot jyrkistyvät ja vatsanseudut kasvavat.

Meidän on tehtävä päätöksiä kansakunnan vahvuudesta, missä kouluttautuminen on lähtökohta 1. Seuraavaksi on tartuttava epämiellyttävään seikkaan - perinnöt ovat tänään ja huomenna suuremmat kuin koskaan ja osa noista varoista tulee menemään vanhusten omaan hoitoon ja huolehdintaan, tulontasaus ei jaksa huomenna enää tätä nykyistä hoivayhteiskuntamallia ylläpitää. Rahaa ei yhteisessä laarissa ole riittävästi.

Lähtökohta 1 - kouluttautuminen on jatkuvaa ja koko järjestelmä on pantava remonttiin, edellytykset remontin teolle pitää tapahtua nyt jo tämän vedenjakajahallituksen aikana. Oppiminen, osaaminen, innovaatiot ja ennen kaikkea uteliaisuuden vilpitön hyväksyminen takaavat menestymisemme, esim. ympäristöteknologialalla, jossa voimme nousta sen eräillä osa-alueilla maailman huipulle. Suomalaiset ovat rakentaneet Nokian amerikkalaisille omistajille. Huomenna ei enää kaikki ole myytävissä, me tarvitsemme oman kansallisen omaisuuden, jolla ei ole hintalappua.

Lähtökohta 2 - kansalaisiin on puhallettava yhteishenkeä ja se ei tapahdu räikeillä epäoikeudenmukaisuuksilla yhtiöiden tulojen jakamisessa - on luotava uusi ajattelu siitä, ketkä ja miten voitonedellytykset luodaan ja jaetaan. Eriarvoistuva ja uusluokkajakoa lietsova malli on nyt meneillään - osa kansasta on jatkuvan YT-uhan alla, toisaalta jatkuvaa työtä ei enää ole, on vain yrittämisen meininki, jossa olemme itsemme herroja hinnoittaen itsemme kukin tavallansa. Yksilöiden yhteenliittyminen on kansalaisyhteiskunnan suojelluin ominaisuus ja kaikki voivat rakentaa ryhmiä lobbaukseen ja painostukseen - luoden itselleen arvoisensa elämän keskipisteen.

Kiina, joka on nouseva maailman valta ja omien sisäisten ongelmien tyyssija ( ja meillä monien selityksien sija miksi meillä menee niin kuin menee...) - voisi antaa meille tuhansia vuosia vanhana historiana yhden hyvän neuvon. Se on ominaisuus, miten huolehdimme itseämme ja ympäristöämme.


Kiinalaiselle on tärkeämpää nähdä hyvinvointi lähipiirissänsä kuin pelkästään itsessä. Tämä ero kollektivistisesta ajattelusta meidän individualismiin on se suuri ero, joka nyt nostaa Kiinaa suurimmaksi talousmahdiksi. Kiinalaiset ymmärtävät, että yhteenkuuluvuus, hyödylliseksi tunteminen ja luottamus kokea osallistumista ja oikeudenmukaisuutta omassa ryhmässään on kaiken lähtökohta. Yksilö on valjastettu lähipiirin eduksi, ja näin yksilö on turvassa omassa yhteenkuuluvuusryhmässänsä.

Ilkka Luoma
ilkka.luoma@keskipiste.fi
KESKUSTELU --- TIEDE


.............................................

Kuvakokoelma ylläolevaan kirjoitukseen [ 1 - 6 ] :

1) IMG_0602.JPG
---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/459184565/ ---

Teksti 1)
Kuvan kuuluisa patsas Helsingin Hakaniemessä demareiden linnoituksessa kuvastaa ottelua vastakkainasettelusta, joka on jo syntynyt jakamaan kansakuntaa vedenjakajalla. Osa ihmisistä repii yhä enemmän "lattiatason työstä ja -kulutuksesta" itselleen osinkoja, optioita ja palkkioita. Osa taas hylkääntyy leipäjonoihin, terveyskeskusjonoihin ja AA-klinikkajonoihin yksinäistyen osallistumattomuuteen ja hyväksymättömyyteen.

2) IMG_0603.JPG
---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/459184593/ ---

Teksti 2)
Demareiden puoluelinnoitus Helsingin Hakaniemessä peräänkuuluttaa jäseniään palaamaan takaisin, kuin Gabrielille paluukutsu muinoiselta tytöltä. SAK:n kerskakulutusmainos ei hävittänyt demareiden kannatusta, vaan mainoksesta syntynyt ruokapilkkaa koskeva pahennus. Mainos oli edellä aikaansa, mutta liian kirkas - totuutta lienee edelleen vaikea katsoa silmiin ja tuomio oli valmis.

3) IMG_0606.JPG
---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/459184605/ ---

Teksti 3)
Demareiden päälinnoitus, puoluetoimisto sulkee oviaan kesällä aikaisemmin, joko kesäajan takia tai ihmisten vapaa-ajan hyväilemiseksi. SDP "hävisi" Kokoomukselle vain 23.000 äänellä, siis koko maassa. Sauli Niinistö sai yksin 60.000 ääntä demareiden vankalta äänialueelta, SDP siis "hävisi" Niinistölle, ei Kokoomukselle. Vedenjakajatappio oli onni demareille, sille nyt he voivat uudistaa itsensä neljässä vuodessa ja tulla takaisin kansakunnan vastuuliikkeenä korjaamaan syntyneet ja syntyvät virheet. Kansakunta saa herätyksensä kokemaan ympäristönsä tilaa kaikkinensa.

4) IMG_0608.JPG
---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/459184615/ ---

Teksti 4)
Kaiken päätteeksi kirjoitetaan perunkirjoitus, jossa jaetaan mitä on jaettavissa jälkeenjääville. Tuhkasta on noussut lintuja, niin myös kansalaisliikkeitä. Demareilla on nyt yhdistymisen kausi Vasemmistoliiton kanssa - koko tavallisen kuluttajan ja työtätekevän kansanosan on nyt liittouduttava yhtenäiseksi yhteiskuntavastuuliikkeeksi, jossa rintama ei rakoile.

5) IMG_0611.JPG
---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/459184635/ ---

Teksti 5)
Vahingossa kuvausteknisesti ilman manipulaatiota saatiin lippu puolitankoon kävelemällä oikeaan kohtaan, jolloin näkymä oli todellisuuden vastainen - samalla tavalla Suomi sai hallituksen, joka on todellisuutta vastaan - se ei kohtaa ymmärrystä ympäristönsä kokonaistilaan, jossa ihminen itse ja ympäröivä luonto oireilee sellaista, mihin "vastuullisella kulutusjuhlalla ja markkinataloudella" ei parannuskeinoja luoda kokonaisuuden ehdoilla.

6) IMG_0612.JPG
---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/459184663/ ---

Teksti 6)
Eduskunta alkaen vaalijärjestelmästä on tulevan remontin esitilassa, nyt paalutetaan perustuksia kestokykyyn mihin yhteiskuntamme joutuu oppimisessa, kouluttautumisessa, terveydenhoidossa, hoivaperiaatteissa, tulontasauksessa ja ennenkaikkea kansakunnan yhteenkuuluvuus- ja osallistumisjärjestelyissä, missä se aivan tavallinen kansakunnan osa saa kokonsa mukaisen sijan valtajärjestelmissä - on syntynyt uusien kansalaisliikkeiden aika.
..............................................................................

Ylläolevia linkkien alta saatavia kuvia saa käyttää vapaasti alun kolumnin kanssa. Copyright by Ilkka Luoma 2007 [ 14.huhtikuuta armon vuonna 2007, juuri ennen uuden hallituksen nimeämistä ]

Vanhemmat intoutuivat pohtimaan omaa alkoholinkäytön merkitystä lapsilleen

Lapset ja nuoret saavat vaikutteet, opit ja esimerkit vanhemmiltaan ja nykyisin myös runsaasti ympäristöstään. Vastaanottokyky on herkkää, mutta rikkoutuvaa, kuten kuvan paperista tehdyt juhlatamineet. Saamaton oppi ja - neuvo elämäntielle on kuin päättömyys nuoressa ihmisessä kohdata vaikeuksia ja haasteita, mitä ympäröivä yhteiskunta kosolti jakaa kunkin elontielle. --- [ nuorien suunnittelemia ehdottoman kierrätettäviä pukuja paperista, vaatesuunnittelun taidetta ennakkoluulottomasti - EVTEK --- http://www.evtek.fi/ --- ] .
Vanhempien ja lähipiirin alkoholinkäyttö puhuttaa juuri nyt kun ollaan huomattu lisääntyvän käytön vaikutukset. Markkinatalouden kulutusjuhla on lisännyt elintasokilvoittelun sille tasolle, että vanhempien osallistuminen, huomioonotto ja neuvonantokyky huomiselle on kutistunut vuosi vuodelta saadun tavarallisen elintasohamuamisen suhteessa. Lapset ja nuoret ponnistavat omaan elämänsä aina siitä lähtökohdasta mitä heille kotona on tarjottu. -- "Ei pelkkä suunnan osoitus, vaan esimerkki ja teot"
Nuorien saamassa esimerkissä vanhemmiltaan alkoholilla onkin suurempi vaikutus kuin arvaammekaan. Humala ja sen tuoma muutoskäyttäytyminen ovat tuntematonta, turvatonta ja jopa pelkoa aiheuttavaa peilikuvaa harhaisesta maailmasta, missä elämän realiteetteja ei tarjota sellaisena kuin ne todellisuudessa kohtaavat varttuvan nuoren. -- "Elämä ei ole peilikuvien heijasteita, vaan malleja todellisuudesta kokemuksella ja pohdinnalla".

_________________________
[ ... isä pyörähtää pystypubilta kotiin ovenkarmit kaulassaan, luulee vaimonsa olleen taas vieraissa tai vähintään silmäillyt töissä esimiestään. Lasten isä kaatuu rähmälleen sohvalle ja sammuu huudettuaan äänensä käheäksi - tuskissaan nukahti syyttäen maailmaa katalaksi ja epäymmärtäväiseksi, uskoen kuitenkin tehneensä parhaansa syyllistäen itseään sisimmässään... ]

YLE 1:n AamuTV 11.4. innostui polemisoimaan asiantuntijoiden kanssa mitä merkitsee lapselle vanhempien alkoholinkäyttö. Tunnustettiin sen aikaansaavan mm. pelkoa, luottamuksen menetystä ja surua huomioimattomuudesta. Lapset eivät ymmärrä pieninä, että vanhemmilla on hätä jostain - he vain näkevät, että heistä ei huolehdita, he jäävät tuuliajolle ja kokevat turvattomuutta.

Alkoholin käyttö on kasvanut. Veroa alennettiin markkinoiden ja kilpailun takia. Sosiaaliviranomaiset ja työterveyslaitos tiesivät, mitä seuraa hinnan alennuksista. Kaikki nuo ennusteet ovat toteutuneet. Nyt puuhataan korotuksia oppineina seurauksista, jotka tuhosivat jo parissa vuodessa satoja perheitä ja työpaikkoja.

Alkoholinkäyttö on lisääntynyt kautta linjan; lapset jopa 12-vuotiaina, nuoret, nuoret aikuiset, nelikymppiset ja eläkeläiset, myös niin naiset kuin miehet - kaikki ovat maistaneet lohduketta yksinäisyydestä, huolista, ajelehtimisesta ja välinpitämättömyydestä, mikä vallitsee kiihkeärytmisessä markkinataloudessamme. Nyt on kiire saada rahaa, tavaroita, näyttövälineitä. Kiire on aina, on niin kiire, ettei huomaa viereltään lohduttomuutta, yksinäisyyttä ja epätoivoa, koska itse on herkästi ajautumassa samaan pyörteeseen.

Aika on rahaa. Raha on valtaa. Kiire hermostuttaa - irtiottoja pitää saada, stressiä hukutetaan viiniin, harmittomiin sohvanreunamäyräkoiriin, iltadrinkkeihin ja kaappijuopotteluun. Alkoholi on hyvä renki, mutta huono isäntä.

Lapset huomaavat herkästi jo hyvin nuorena erilaisen isän ja epävarman äidin. Nämä pienen pienet muutokset rakentavat mielikuvaa syvälle pienen lapsen mieleen esimerkeistä, epäluottamuksesta, pettämisestä - kun ei tultukkaan, vaikka oli sovittu. Lapset taltioivat malleja huomiselle. Välinpitämättömyys ja silkka jaksamattomuus vanhemmilta "ajavat" lapset steissille, kartsalle ja kaduille. Mallit saadaan kovasta katuelämästä - jengiydytään, haetaan esikuvia ryhmästä - ryhmää pitää palvella tai siitä joutuu ulos. Jengissä on johtajat, jotka korvaavat esimerkillään sen luontaisen kasvatuksen, mikä piti saada kotoa. Isällä ja äidillä ei ollut aikaa, eikä aina edes hermoja arkipäivän kestämiseen.

Aikuiset ihmettelevät mikä meni vikaan - jotkut antoivat runsaat viikkorahat, automaattikortin, harrasteet ja kesälomat kaukomailla, jossa vain unohtui se pieni osatekijä, että ei matka ja sight-seeingit, vaan osallistuminen ja yhdessäolo. Lapset tarvitsevat esimerkkejä - lapsien paras esimerkki pitäisi olla oma isä ja äiti. Mikäli tämä jää puuttumaan, olemme laiminlyöneet velvollisuutemme rakentavasta esimerkistä. Puhutaan laatuajasta.

Eläinkunnassa molemmat tai jompi kumpi kouluttaa, harjoittaa, osallistuu ja huolehtii juuri tarkasti tiettyyn ikään geenisiirtonsa - elämän eväät ja mallit esimerkein ja osallistumalla koulitaan, jotta valmius kohtaamaan oma alkava itsellinen elämä on mahdollista. Paras ratkaisu geenisiirron onnistumiseksi on vuosituhansia vanhat tapojen ja toimien siirrot, joilla niin vanhemmat kuin niiden vanhemmat ovat oppikokoelmansa saaneet. Meiltä ihmisiltä liiaksi nuo ohjaavat opit, esimerkit ja yhteiset osallistumiset usein jäävät väliin ja seuraukset näkyvät nyt. Ihmettelylle ei ole sijaa, sillä aina lapsen vanhemmat kantavat vastuun - selitykseksi ei käy se, että katu opetti. Kysymys kuuluu mieluumminkin, miksi me emme opettaneet, miksi me emme osallistuneet.

Ei ole syytöksiä, on vain toteamuksia vastuusta: lapsien teko on prosessi, jossa velvollisuus itsestään selvyytenä ajaa huolehtimista ja kasvatusta kädellä, joka tuntee rakkautta, ohjaamista, esimerkkiä ja oikeudenmukaisuutta. Lapsi vaistoaa epäoikeudenmukaisuuden jo hyvin nuorena - mikäli tuolloin emme ole vaateliaita itseämme kohtaan, kylvämme siemenen huomiselle, jolloin muutokset toivottuun suuntaan eivät enää onnistu, ... helposti.

Jokainen voi miettiä omaa, isänsä ja äitinsä sekä lapsiensa 2-vuotisvalokuvia ja ihmetellä, kuinka viattomia kaikki olivatkaan - mikä meni pieleen, mikä meni vikaan, missä tapahtui se ratkaiseva käänne? Kasvatus ja osallistuminen ovat prosessi, joka kantaa historian perinnettä. Tuossa prosessissa luottamus on suurin tae kokea onnistumista, jota jokainen vanhempi haluaa kokea. Jokainen isä ja äiti haluaa lapsistaan onnistujia, kukaan ei toivo menestymättömyyttä eikä epäonnistumista. Ei ole vaatimuksia, ei saa olla itsestään selvyyksiä - on vain luottamus ja sen hoito sekä rehtiys oikeudenmukaisuudesta, jossa lapset ovat tarkkaavaisia ja tässä kohtaan ratkaistaan monta huomisen kohtaloa.

Alkoholin vaikutukset ovat kemiallisia prosesseja, jotka laukaisevat mielenkuvasta riippuen mahtipontisuutta, näyttämisen halua, suurellisuutta, hiljaisuutta, avoimuutta, sulkeutumista sekä myös väkivaltaa ja henkistä julmuutta - ja aina jostain syystä, koska asioita ei voitu selvittää aikaisemmin.


Alkoholi ei juuri koskaan välitä uteliailleen sitä kuvaa, josta me kaikki olisimme olleet ylpeitä hyvinä isinä ja äiteinä. Jokainen syntynyt lapsi on elämän ja selvitymisen ihme pitkässä jatkumossa ja on jo itsessään voitto selvitymisestä - sitä ei tulisi tuhota hetkelliselläkään osallistumattomuudella. Laatuaika on kuitenkin aina niin vähissä.

Ilkka Luoma
ilkka.luoma@keskipiste.fi

KESKUSTELU --- TIEDE
_______________________
Aikaisempia kirjoituksia aiheesta, keskusteluja palstoilta [ 17. syyskuuta 2005 ]

---
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=2859

--- (Miksi elämää nähnyt nainen juo enemmän kuin ennen)

---
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=9984&highlight

--- (Nuorille pahoinvointia vanhempien tavoitellessa hyvinvointia)
_____________________________
Kuvakokoelma kirjoitukseen [ 1-3 ]

1)
---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/455908463/ --- [ IMG_0569.JPG ]
Lapset ja nuoret saavat vaikutteet, opit ja esimerkit vanhemmiltaan ja nykyisin myös runsaasti ympäristöstään. Vastaanottokyky on herkkää, mutta rikkoutuvaa, kuten kuvan paperista tehdyt juhlatamineet. Saamaton oppi ja - neuvo elämäntielle on kuin päättömyys nuoressa ihmisessä kohdata vaikeuksia ja haasteita, mitä ympäröivä yhteiskunta kosolti jakaa kunkin elontielle. --- [ nuorien suunnittelemia ehdottoman kierrätettäviä pukuja paperista, vaatesuunnittelun taidetta ennakkoluulottomasti - EVTEK ---
http://www.evtek.fi/ --- ] .

2)
---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/455908495/ --- [ DSC_7145.JPG ]
Vanhempien ja lähipiirin alkoholinkäyttö puhuttaa juuri nyt kun ollaan huomattu lisääntyvän käytön vaikutukset. Markkinatalouden kulutusjuhla on lisännyt elintasokilvoittelun sille tasolle, että vanhempien osallistuminen, huomioonotto ja neuvonantokyky huomiselle on kutistunut vuosi vuodelta saadun tavarallisen elintasohamuamisen suhteessa. Lapset ja nuoret ponnistavat omaan elämänsä aina siitä lähtökohdasta mitä heille kotona on tarjottu. -- "Ei pelkkä suunnan osoitus, vaan esimerkki ja teot"

3)
---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/455908497/ --- [ IMG_0500.JPG ]
Nuorien saamassa esimerkissä vanhemmiltaan alkoholilla onkin suurempi vaikutus kuin arvaammekaan. Humala ja sen tuoma muutoskäyttäytyminen ovat tuntematonta, turvatonta ja jopa pelkoa aiheuttavaa peilikuvaa harhaisesta maailmasta, missä elämän realiteetteja ei tarjota sellaisena kuin ne todellisuudessa kohtaavat varttuvan nuoren. -- "Elämä ei ole peilikuvien heijasteita, vaan malleja todellisuudesta kokemuksella ja pohdinnalla".
.........................................................................
Kuvalinkkien alta tulevia kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä. Copyright by Ilkka Luoma ja Irma Miettinen 2007.

Paineita saada ihmiset julkisiksi myös sähköisessä virtuaalimaailmassa

Tukholmassa Kuninkaan linnan pulut ovat paikallisia, kielitaitoa ei tarkistettu, kun passejakaan ei löytynyt. Eläinkunnassa tunnistus tapahtuu hajuilla, mauilla, vaistoilla ja ehkä muillakin menetelmillä, joita me ihmiset emme tunnista/tunne. Meidän silmissä nuo ovat kaikki samanlaisia, mutta uskottavasti nuo siivekkäät tunnistavat lajitoverinsa, vähintäänkin parvi- tai laumaperiaatteella.
Suomalainen Taloussanomat lehden keskusteluareena -- http://www.taloussanomat.fi -- avaajat ovat yleensä nimimerkkejä, kuten vastineiden kirjoittajat - nimettömyys antaa rohkeutta, mutta mihin piirrämme rajan, jos aiheen käsittely menee henkilökohtaisuuksiin tai hyvien tapojen vastaiseksi. Yleistyykö oman oikean nimen käyttö? EU tutkii jo nyt sähköistä koko EU:n kattavaa "pakollista" identifiointia surffatessamme netissä. Tekniikka on jo olemassa - milloin se käynnistyy lain vaatimuksena, syntyykö orwellimainen tiedon ja seurannan yhteiskunta? Pitääkö anonyymi esiintyminen sallia pitämään keskustelunavaus mahdollisuuksia myös hiljaisemmille? ... Miksi oma nimi pitäisi salata?
Nykypäivän puoluepolitiikassa ei identifiointia onnistuta tekemään, ainakaan kolmen suurimman osalta - kaikki kiertävät tärkeimpiä asioita liian vaikeina. Kansalainen ei näe vastuullista toimijaa, vastuu ei näe nimiä, ei osoitetta, eikä edes tapaa, kuinka huomisen vaikeat asiat hoidetaan. Tunnisteet ovat vain ilmakuplia joita tavallinen ihminen ei osaa käsissään pitää.
Kuvassa aivan oikeasti käytetty auto (Fiat Brava 1.4i SX -98) vaihtoi omistajaa - ostaja todennettiin, passi (ajokortti oli unohtunut kotiin :-) Ostaja siirsi heti kauppasumman - pankin käyttäjätunnus ja salasana nettiin ja raha siirtyi heti myyjän tilille. Myöhemmin ostaja sai omalla nimellään auton rekisteriotteen. Vakuutus tehtiin heti ja allekirjoitettiin. Auto, myyjä ja ostaja tunnistettiin, riidattomasti, oikein ja vastuut asettuivat kohdallensa ja kaikki asiat olivat kunnossa.


------------------------
[ ... Kauppakirja allekirjoitetaan aina tunnettujen osapuolien kesken, täytyy tietää kenen kanssa on tekemisissä. Uroskoirat nostavat koipea komeasti, jotta naaraat ja muut urokset tietävät kuka merkkasi - se on viesti, yksilöllinen viesti, jossa on enemmän informaatiota, mitä ihminen edes tietää ... ]

Suomessa väestörekisterikeskus markkinoi tunnisteita myös sähköiseen maailmaan. Valtiomme järjestää passit, henkilö- ja ajokortit luotettavaan tunnistukseen. Jokainen meistä on internetissä yksilö myös lain- ja vastuun edessä. Meidät on pystyttävä tunnistamaan, jotta sanktiot ja palkkiot kohtaavat juuri oikean henkilön.

Nyt vaaditaan EU-Brysselissä sähköistä tunnistautumista. Anonyymi esiintyminen halutaan poistaa, tilalle esitetään luotettavaa menetelmää millä tunnistetaan verkoissa, foorumeissa ja virtuaalimaailmoissa liikkuvat henkilöt. Sitoumukset ja vastuunkanto verkoissa sekä sanansa mittaisuus tulisi viranomaisten mielestä myös varmistaa internetissä, koska transaktiot lisääntyvät räjähdysmäisesti ja paineita syntyy epävarmuuksista kenen/ keiden kanssa ollaan tekemisissä.

Julkinen esiintyminen omalla nimella rajoittaa mielipiteitä - tilalle astuu varovaisuus, vähäsanaisuus, osin myös pelko nolaantumisesta ja henkisestä vahingoittumisesta. Anonyymi esiintyminen voi olla monille ainoa keino osoittaa suoruutta ja avoimuutta. Nimellä esiintyminen yksilöllistää ja se saattaa vaarantaa henkilökohtaisia ja työhon liittyviä suhdanteita. Voimmeko menettää osaksi esitettyä luovuutta, innovointia ja ajatuksen säkenöivää kirkkautta keskustelupalstoilta, jos nimi vaaditaan aina esille vierailtaessa internetissä? Jääkö oivalluksen hiljaiset paljastumatta, mikäli heidän henkilöllisyytensä vaaditaan anonyymiuden takaa ja nimimerkit kielletään?

Toisaalta nimimerkkien alta huutelu alentaa kynnyksiä suvaitsemattomuuteen, tällöin ei huomioonottamista tarvita, koska paljastuminen ei saata olla riskinä. Miksi keskustelija nimellänsä ei usein uskalla suoraan julkitullen esittää suoria ja asiaan meneviä oikeita omia mielipiteitään? Pitäisikö laillisuuden parantamiseen tähdätyt sähköiset tunnistautumiset ulottaa myös keskusteluihin ja mielipidefoorumeille?

On ymmärrettävää, että sähköinen tunnistekoodi ja sidos rekisteröityyn ja olemassa olevaan henkilöön on täysin välttämätöntä, kun kyseessä ovat kaupalliset, sitoumukselliset ja lain kohtiin sisältyvät transaktiot. Vastuu tulee tarvittaessa saattaa juuri oikeisiin ja asiaan liittyviin henkilöihin.

Mihin vedetään anonyymiuden rajat - on tunnettua, että monet ihmiset avautuvat nimimerkillä niin positiivisesti kuin synkän riitaa haastavasti negatiivisella puolella. Keskustelu kasvottomina kuvakkeiden ja nimimerkkien takaa on yleistä, itse asiassa vain harvat panevat nimensä peliin. On ennustettavissa, että oman nimen käyttö lisääntyy - jo lakituvassa ratkaistujen kunnianloukkauksien vuoksi - käynnistä verkossa ja netissä jää aina jälki ja miltei kuka tahansa voidaan jäljittää käyttäjänä ja kirjoittajana.

Ihmisiä elää sankoin joukoin "erakoina" yksiöissään ja pienkaksioissaan, kuten iäkkäämpinäkin, kun elämäntoveri on jo yläilmakehän nettimaastoon virtuaalisena poistunut. Yksinäiset kaipaavat kontaktia toisiinsa ja nimettömyys on helpotus avauksiin.

Monet ihmiset seikkailevat nimettöminä lukijoina, katselijoina, seuraajina ja ehkä 10-20% myös nimimerkkien takaa vastaajina. Netti ja foorumeiden maailma on sosiaalista toimintaa, missä yhteisöllisyys muodostuu kullekkin tarpeensa ja mielihalunsa mukaisesti netin tuhansilla keskustelupalstoilla. Pitääkö kaikkien käyttää huomenna omaa nimeä, ja onko se esim. väestörekisterikeskuksen markkinoima sähköinen varmenne, jotta tiedämme, kuka on "äänessä" milläkin puheenvuorolla ja äänenpainolla.


Voidaan sanoa, että rikollisten ja liiaksi epäsosiaalisten käyttäytymismuotojen vuoksi lainsäädäntö tehnee sähköisestä tunnistautumisesta lakiin perustuvan velvollisuuden - näin on kaikkinensa paljon Puhuttu Orwellin maailma sitten toteutunut; saamme jatkuvan seurannan itsellemme, -tarvittaessa. Mihin tämä raja olisi vedettävä, ja milloin koko muu maailma astuu tähän mahdolliseen valvontakulttuuriin - emme olleetkaan valmiit vastuulliseen anonyymiuteen.

Ilkka Luoma
ilkka.luoma@keskipiste.fi
________________________

KOKEILU MIELIPIDEPALSTAN ja NETTIKESKUSTELUN YHDISTÄMISEKSI:
Mielipideaiheeseen liittyvä aktiivikeskustelu netissä:
---
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=17248 ---


................................................................................

Kuva 1.
---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/442251004/ ---

Kuvateksti 1.
Nykypäivän puoluepolitiikassa ei identifiointia onnistuta tekemään, ainakaan kolmen suurimman osalta - kaikki kiertävät tärkeimpiä asioita liian vaikeina. Kansalainen ei näe vastuullista toimijaa, vastuu ei näe nimiä, ei osoitetta, eikä edes tapaa, kuinka huomisen vaikeat asiat hoidetaan. Tunnisteet ovat vain ilmakuplia joita tavallinen ihminen ei osaa käsissään pitää.

Kuva 2.
---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/442251060/ ---

Kuvateksti 2.
Kuvassa aivan oikeasti käytetty auto (Fiat Brava 1.4i SX -98) vaihtoi omistajaa - ostaja todennettiin, passi (ajokortti oli unohtunut kotiin :-) Ostaja siirsi heti kauppasumman - pankin käyttäjätunnus ja salasana nettiin ja raha siirtyi heti myyjän tilille. Myöhemmin ostaja sai omalla nimellään auton rekisteriotteen. Vakuutus tehtiin heti ja allekirjoitettiin. Auto, myyjä ja ostaja tunnistettiin, riidattomasti, oikein ja vastuut asettuivat kohdallensa ja kaikki asiat olivat kunnossa.

Kuva 3.
---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/442251072/ ---

Kuvateksti 3.
Tukholmassa Kuninkaan linnan pulut ovat paikallisia, kielitaitoa ei tarkistettu, kun passejakaan ei löytynyt. Eläinkunnassa tunnistus tapahtuu hajuilla, mauilla, vaistoilla ja ehkä muillakin menetelmillä, joita me ihmiset emme tunnista/tunne. Meidän silmissä nuo ovat kaikki samanlaisia, mutta uskottavasti nuo siivekkäät tunnistavat lajitoverinsa, vähintäänkin parvi- tai laumaperiaatteella.

Kuva 4.
---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/442251086/ ---

Kuvateksti 4.
Suomalainen Taloussanomat lehden keskusteluareena --
http://www.taloussanomat.fi -- avaajat ovat yleensä nimimerkkejä, kuten vastineiden kirjoittajat - nimettömyys antaa rohkeutta, mutta mihin piirrämme rajan, jos aiheen käsittely menee henkilökohtaisuuksiin tai hyvien tapojen vastaiseksi. Yleistyykö oman oikean nimen käyttö? EU tutkii jo nyt sähköistä koko EU:n kattavaa "pakollista" identifiointia surffatessamme netissä. Tekniikka on jo olemassa - milloin se käynnistyy lain vaatimuksena, syntyykö orwellimainen tiedon ja seurannan yhteiskunta? Pitääkö anonyymi esiintyminen sallia pitämään keskustelunavaus mahdollisuuksia myös hiljaisemmille? ... Miksi oma nimi pitäisi salata?

1...11. maaliskuuta 2007 --- [DSC_7078.JPG]
2...14. helmikuuta 2007 --- [IMG_0138.JPG]
3...20. tammikuuta 2007 --- [DSC_6811.JPG]
4...13. maaliskuuta 2007 --- [IMG_0422.JPG]

Kuvia saa käyttää ylläolevan kirjoituksen yhteydessä vapaasti. Copyright by Ilkka Luoma 2007.

perjantaina, huhtikuuta 20, 2007

Ihmiset laumoittuvat ja tavoittelevat silti yksilöityä reviiriytymistä


Kaupunkilainen kaipaa hiljaisuutta, rauhaa ja jopa yksinäisyyttäkin. Espoon Nuuksio antaa tätä kaikkea, joskin joskus (ehkä lisääntyvästi tästä eteenpäin) aurinkoisina lämpöpäivinä ihmisiä riittää jonoiksi saakka. Luonto on ominaisuus sinänsä, jonka arvostus on nousussa - onhan se elämän keskipiste ja lähtökohta. Kuvan kaupunkilainen osoittaa suuntaa, jossa tavoite on ympäristön harmonia-arvojen kunnioitus osana kokonaisuutta, jossa mekin olemme pienenä tekijänä läsnä. Vesi on suomaisten kohtu ja sinne me halajamme. Suuntana voi olla myös hyppy tuntemattomaan.



Helsingin Vuosaaren jätekukkulalta kuvattu näkymä Vuosaaren satamatyömaalle. Kuvan betonimuuri (kuvassa yläoikealla) erottaa Sipoon metsät ja kaupallisen huomisen kuhinan, kun satama aukeaa kulutuksen keskipisteeksi logistisena määräsatamana mm. pääkaupunkiseudun loputtomille tarpeille.



Kamppi Helsingin keskustassa on oiva esimerkki kulutusjuhla-alttarista. Kaikki on keskittynyttä yhden katon alle. Metrolla pääsee kellariin ja koti voi olla katolla. Välissä ovat kaupat kassakoneineen, jossa kukin voi ottaa osaa kansantalouteen ja tulonjakoon ja -tasaukseen kukkaronsa nyörien mukaisesti.



Kun katsoo Helsingissä Kampin asuntoja, tulee vääjäämättä mieleen hunajakennot. Asunnot ovat kuin lokeroita seinissä. Kuvan hunajapurkit ovat kauniisti geometriassa. Asuntomme ovat kaupungeissa myös tehokkaasti arkkitehdin kynän jäljiltä teholuvuissaan, jossa tilavuuteen ja maapinta-alaan nähden saadaan maksimaalinen asuinpinta-ala. Onko hunajakennot ihmisarvoista asumista? Ovat tai eivät, ... [mehiläisetkin asuvat ja voivat ilmeisen hyvin - ainakin ilman ihmistä] - - niin mieli ja ilo osallistumisesta ja hyväksytyksi tulemisesta antavat anteeksi "huonojakin" oloja.



...

(YLE-AamuTV pe. 20. huhtikuuta 2007: Haastattelussa Kokoomuksen asuntoministeri Jan Vapaavuori)
[ ... Suomi sai Helsinki-henkisen asuntoministerin kaavoituspostilla. Jan Vapaavuori tuli kuuluisaksi Sipoon "kaappaussuunnitelmista". Yksisilmäisyys koko maan asioiden hoidossa ei ole pitkäikäistä puuhaa, sillä muu kuin pääkaupunkiseutu tuottaa 3/4 osaa koko maan bruttokansantuotteesta. Kuluttamisen ohelle on syntymässä ajatus ympäristömme tilasta ... ]



Suomi ansaitsee arvoisensa vakaan ja vahvan pääkaupungin, kuten Vapaavuorikin vapaasti muotoilee. Uusi kuluttamisorientoitunut markkinataloushallitus voi suunnata panoksiaan ja porkkanoitaan synnyttämään uuden Helsinki-Vantaa pääkaupungin, jonka sivustoille luonnostaan syntyvät laajat vihervyöhykkeet kaikkien pääkaupunkilaisten käyttöön ja vapaa-aikaan vastineeksi ydinkeskustan ruuhkille, katupölylle ja jatkuvalle liikennemelulle.



Kaavoittaminen on pidettävä kuntakohtaisena ominaisuutena, 


sillä se toteuttaa parhaiten ihmisten paikallis- ja aluekohtaisia haluja ja päämääriä. Mikäli asukas haluaa ydinkaupunkiasumista, tyytyy hän kerrostaloihin ja katukuilujen ihmisvilinään niiden hyvine kuin huonoine puolineen. Mikäli taas ihminen haluaa vihreyttä, takapihaa ruusupenkkeineen sekä luontoa lähimaastokseen, hän valitsee asuinsijakseen sellaisen kunnan, jossa tämä halu kohtaa mahdollisuutensa.


Työ säätelee asumistamme


Työmatkat pitkittyessään lisäävät ruuhkia, rauhattomuutta ja turhaa energiakulutusta. Työ säätelee elinkykyämme. Oravanpyörällinen kulutuskeskeinen elämäntyyli pakottaa hakeutumaan jatkuvaan ansiotasonousun perässäjuoksuun. Elämän pehmeämpiä arvoja tavoiteltaessa palkkanousujuoksu himmentyy elämänlaadun henkisemmän tavoitteen edessä. 

Työ, asunto, elinympäristöarvot ja ryhmärytmissä eläminen säätää sijoittumistamme yhdellä Euroopan harvaanasutuimmista maista. Meillä Suomessa on runsaasti tilaa - meillä pinta-alamme on lisäksi luontoarvoista, puhdasta ja suurimmaksi osaksi hiljaista. Vedellinen ominaisuutemme on ainutlaatuista koko maailmassa.


Siinä Jan Vapaavuori on oikeassa, 


 ... että vahva pääkaupunki on koko Suomen asia, se on moottori, joka hybridinä puksuttaa koko maalle vaurautta. Uutta tulevaa Suurhelsinkiä ympäröi viherkehä, idässä Sipoo erämaa-alueineen sekä maaseutumaisine maisemineen viherelämänlaatuisen asumisen tavoittelijoille. Samoin lännessä Espoon merkittävän suuret mm. Nuuksion suojelualueet ovat tarjonneet myös muille patikointia, luonnon ääniä ja vehreyttä silmän ja mielen iloksi. 

Helsinkiä halkova vihervyöhyke tulee suojata jatkumoksi myös Vantaalle, joka on luonnollinen osa Suurhelsinkiä - keskuspuiston vihersormia tulee ulottaa myös aina Vantaan alueille saakka haarautuen laajempien kansalaisosien käyttöpiiriin.


Suomalaista kutsuu maakuntasuomen kesämökit, mummolat ja sukulaisten maatalot 


Haemme viikonloppu- ja kesälomavirkeyttä mieltämme rauhoittamaan Suomelle sinänsä harvinaisina autojen ja itsemme siirtoruuhkina, kun suuntaamme pääkaupunkiseudulta autojoina perjantaisin Ylä-Savoon, Karjalaan, Turun saaristoon ja Pirkanmaan vehreyksille kuin Hämeen lempeän hitaaseen elämäntyyliin ( silmäniskuhuumorilla - kirjoittaja on syntyisin Hämeestä).


Espoo on saanut kuuluisuutta hitaasta ja huolellisesta kaavoituksestaan 


Espoo on espoolaisten näköinen vahaajien kaupunki, jossa kumpuaa omanlaisensa elämäntyyli, jota ei tarvitsekkaan edes yrittää sulauttaa helsinkiläiseen henkeen. Rajaa ei käytännössä ole, mutta espoolaisuus on, kuten vantaalaisuuskin. Espoo nieli metronsa ja se vedetään järkeistämään yliruuhkautunutta Helsinkiin työhön ja työstä ajoa.


Vantaan ja Helsingin rajaa ei myöskään ole - paikka paikoin 


Vantaalaiset ovat valmit kuntaliitokseen, sillä näin he saavat pääkaupunkistatuksen ja heistä tulee suurhelsinkiläisiä. Vantaa on suopea liitokselle. Vantaan avioliitto Helsingin kanssa takaa loogiset ja systemaattiset kuljetuslogistiikat lentokentän, uuden Vuosaaren sataman ja rakennettavan kehämetron kesken liikuttelemaan fiksummin ja ympäristöä säästävämmin ihmisiä ja tavaroitamme (mitähän muuta tämä meidän markkinatalouselämä muuten vielä olisi?).


Myös koko Suomen asiana periaatetasolla Sipoo jätetään kokonaisena sipoolaisille 


Sipoo on omamuotoinen keskittymä, joka on osa kokonaissysteemiä, mutta kuitenkin oman värisenä yksilöajattelun näkökulma. Sipoo osaa itse sijoittaa mahdollisesti muuttavat 40.000 asukasta itse kaavoittamilleen asuntoalueille. Sipooseen muuttakoot he, joille viherarvot ovat merkittävämpiä kuin katukuilujen mehiläiskennotyyppiset "ei ulos vesisateeseen menopakkoa" olevat Kamppi-ostosryntäys-kulutuskeskittymät.


Espoolaiset taas eivät tarvitse kuntaliitosta


Espoo tulee toimeen omillaan ja nyt metrokin tulee yhdistämään kokonaissysteemin liikennelogistiikan. Metro osaltaan yhdistää koko paljon puhutun metropolialueen säilyttäen kuitenkin ominaispiirteet, jotka viime kädessä tulevat meistä ihmisistä sekä edustamistamme aluelauma-arvoista. Espoossa ovat omat laumansa, kuten Helsingissä, Sipoossa ja muualla maassamme.


Suomi ei tarvitse ylipaisunutta pääkaupunkiseutua 


Me halajamme enenevästi maalle, me haluamme hiljaisuuteen ja vetten äärelle mäyräkoirinemme ja leikkimökin kokoisine pihagrilleinemme ilostuttamaan kansanterveystyön tilastonikkareita työn loppumattomuuden vuoksi.

Suomi tarvitsee kansalaisina identiteettiä koko Suomesta, jonka ehdoton rikkaus on luonnon, elinymäristön ja alueellisten ihmisluonteiden eroavaisuudet. Vai mitä olisi Suomi ilman sutkeja savolaisia, harkitsevan hitaita hämäläisiä, yrittäviä pohjalaisia, iloisia karjalaisia - puhumattakaan erikoisuuksistamme Kärppäilmiönä Pohjois-Pohjanmaalta unohtamatta lappilaisia ja aitoja lappalaisia, joille siunaantui oikeus ikiaikaisista jakamattomista vaelluslaitumista luonnon suuren taivaan alla.


Suomi on hieno ja monimuotoinen maa, jossa maata riittää kaikille, kunhan päätämme mitkä ovat viime kädessä elämänarvojamme muuttuvassa maailmassamme. Voimme valita kulutuskeskeisyyden niin materiana kuin palveluina, voimme myös valita harmonian ympäristömme kanssa hyväksyen lähtökohdaksi tekijät, jotka loivat meidät tänne pallollemme. Voimme myös valita vaihtoehdon, jossa kohtaavat molemmat edellä mainitut - sitäkö sitten voisi kutsua siksi vastuulliseksi markkinataloudeksi, jossa ymmärrys herää loputtoman kasvun mahdottomuudesta.

HUOM! Väliotsikointi luotu 18. maaliskuuta 2016.


Ilkka Luoma
KESKUSTELU --- TIEDE
https://www.facebook.com/first.ilkka 


............................................

Kuvakokoelma kirjoitukseen, Copyright by Ilkka Luoma 2005, 2006 ja 2007. Kuvia linkkien alta saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä.Kuva 1)--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/465835916/ --- DSC_7087.JPG

Teksti 1.
Kun katsoo Helsingissä Kampin asuntoja, tulee vääjäämättä mieleen hunajakennot. Asunnot ovat kuin lokeroita seinissä. Kuvan hunajapurkit ovat kauniisti geometriassa. Asuntomme ovat kaupungeissa myös tehokkaasti arkkitehdin kynän jäljiltä teholuvuissaan, jossa tilavuuteen ja maapinta-alaan nähden saadaan maksimaalinen asuinpinta-ala. Onko hunajakennot ihmisarvoista asumista? Ovat tai eivät, ... [mehiläisetkin asuvat ja voivat ilmeisen hyvin - ainakin ilman ihmistä] - - niin mieli ja ilo osallistumisesta ja hyväksytyksi tulemisesta antavat anteeksi "huonojakin" oloja.
Kuva 2)--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/465830303/ --- DSC_5746.JPG
Teksti 2.
Helsingin Vuosaaren jätekukkulalta kuvattu näkymä Vuosaaren satamatyömaalle. Kuvan betonimuuri (kuvassa yläoikealla) erottaa Sipoon metsät ja kaupallisen huomisen kuhinan, kun satama aukeaa kulutuksen keskipisteeksi logistisena määräsatamana mm. pääkaupunkiseudun loputtomille tarpeille.

Kuva 3)
---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/465830301/ --- B0003040.JPG

Teksti 3.
Kaupunkilainen kaipaa hiljaisuutta, rauhaa ja jopa yksinäisyyttäkin. Espoon Nuuksio antaa tätä kaikkea, joskin joskus (ehkä lisääntyvästi tästä eteenpäin) aurinkoisina lämpöpäivinä ihmisiä riittää jonoiksi saakka. Luonto on ominaisuus sinänsä, jonka arvostus on nousussa - onhan se elämän keskipiste ja lähtökohta. Kuvan kaupunkilainen osoittaa suuntaa, jossa tavoite on ympäristön harmonia-arvojen kunnioitus osana kokonaisuutta, jossa mekin olemme pienenä tekijänä läsnä. Vesi on suomaisten kohtu ja sinne me halajamme. Suuntana voi olla myös hyppy tuntemattomaan.
Kuva 4)--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/465830293/ --- IMG_0593.JPG

Teksti 4.
Kamppi Helsingin keskustassa on oiva esimerkki kulutusjuhla-alttarista. Kaikki on keskittynyttä yhden katon alle. Metrolla pääsee kellariin ja koti voi olla katolla. Välissä ovat kaupat kassakoneineen, jossa kukin voi ottaa osaa kansantalouteen ja tulonjakoon ja -tasaukseen kukkaronsa nyörien mukaisesti.




.

lauantaina, huhtikuuta 14, 2007

Markkinatalouden kärsä- ja värilliset hulluusjuhlat

Markkinataloudessa on kuumenemisen merkkejä, lämpö on noussut jo järkevän huoneenlämmön yläpuolelle. Nyt on havaittu, että kulutusmandra ja teematempaisupäivät hulluuspäivinä nostavat joukkojen yhteishenkeä ja blokittavat kuluttajia eri kulutusryhmiin. Markkinatalous ohjailee toimiamme innostaen mihin milloinkin, yleensä normaalia elämää tarvitsemattomalle puolelle. Kuvassa nuoriso miettii tarvitseeko vai ei.
Kattojen alle vietyä kulutusjuhlaa niin värillisinä hulluuspäivinä kuin kärsämarkkinoina - tärkeintä on se, että ostotottumuksia markkinaohjatusti päästää tekemään vapaasti, ilman turhia ulkoisia häirinnän lähteitä. Ainut este kuluttamiselle massiivisissa alennusmyynneissä on toinen kuluttaja, sillä parhaat alelaatikot ovat vähissä ja tavara niukkuuden kukittamaa. Niukkuudessa koko eliökunta on jatkanut vuosimiljoonaista kehitystään - niin myös niukkuuden uhan parhailla aletempuilla hysterisoidaan kuluttajat hankkimaan sellaista, mitä me emme juurikaan tarvitse.
______________________________
[ ... tutkijat ovat löytäneet nykyihmisille yhteenkuuluvuutta ja joukkohenkeä markkinatalouden kilpailuviettisestä kulutukseen houkuttelemisesta - kuluttajat joukkomanipuloivat toisiaan ostamaan sellaistakin, mitä ei ollut tarkoitus hankkia ... ]

Pari kertaa vuodessa eräs tavarataloketju kirjaintunnuksensa alta lanseeraa kärsämarkkinat äänitrumpetisoiden merkin, että on aika rynnätä notkuvien tarjouslaarien kimppuun. Myöskin pari kertaa vuodessa tunnettu tavaratalo iskostaa mieliin värillistä hulluutta joukkovoimailmiönä rynnätä alennustuotteiden sekaan - näistä ominaisuuksista tutkijoiden mukaan syntyy joukkohenkeä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Yhteiskunta toimii kuluttamisella. Jo pienestä pitäen meidät valmennetaan mainonnalla ostamaan kaikkea sellaista, mistä kokisimme iloa, näyttämisen halua, tarpeellisuutta tavarasta ja lopuksi osassa tuotteissa ja palveluissa on sitä välttämättömyyttäkin.

Kaupunkilaistunut kuluttaja on vieraantunut siksi runsaasti jatkuvaluonteisesta työstä, että hänelle on pitänyt keksittämän ajanvietettä. Suureksi ajanvietteeksi kutsutaan myös shoppailemista. Markkina- ja mainosgurut ovat oivaltaneet, että joukkoliikkeet aktivoivat ihmisiä liikkeelle, pitää vain saada innoke. Innokkeeksi riittää aiheutettu huoli, ettei sitä/ niitä riitä kaikille - tästä syntyy ryntäys.

Ihmiset jonottavat puolihintaisia kaukomatkoja tunnetun tavaratalon ovien takana jo kaksi tuntia ennen avausta. Huoli riittämättömyydestä, siis niukkuuden tunnistus on herättänyt kuluttajat ennen normaalia aamukukonlaulantaa. Pelko jäytää mieliä, ... ehdinkö. Odotus palkitaan ja sinnikkäimmät asiakkaat/ kuluttajat saavat matkansa. Joukkovoima teki tehtävänsä - matkalle lähtijät lippuinensa ovat kuin yhtä perhettä ja hotellien nimiä jo pohditaan.

Mielenkiintoiseksi tekee asian tutkijoiden toteamus alennussirkuksien joukkohengestä ja yhteenkuuluvuudesta. Massakuluttaminen, pelko loppumisesta (siis kokonaiseliöstön ikuinen niukkuus) ja samaistusreaktiot synnyttävät urbaaniin kulttuuriin reviiriytymistä, joukkohenkeä ja jakaantumista meihin "fiksummin valinneisiin ja noihin ajattelemattomimpiin". Osaamme harrastuksena erinomaisen hyvin arvioida toisten "älyttömiä" ostoksia ja omia perustellusti hyödyllisiä hankintoja.

Mikä tekee värilliset hulluuspäivät tai kärsämarkkinat meille niin yhdistäviksi? Sen tekee ahneus "halpaan" hintaan. Pelko loppumisesta ja niukkuudesta ajaa eläinkuntaakin jatkuviin ponnisteluihin, koska perustarpeiden löytäminen on jatkuvaa taistelua kilpailuna saannosta. Eläinkunnalla ei kylläkään ole halpuutta, ainoastaan välillä hiukan helpompaa metsästystä.

Täytyy muuten todeta, että esim. tämän kevään kulutuksen ja alennushulluuspäivien ovien takana jonottajat olivat 70-80%:sti naisia (mm. Itäkeskus - Hki) - kotirouvia, vapaapäiväläisiä, mutta yllättävän vähän miehiä, vaikka alennuslaareissa oli myös miehisiä hyödykkeitä työkaluista partavesiin (miehet saattavat käyttää vapaa-aikaansa sitten mm. sohvilla loikoiluun :-). Tutkijoille riittää sarkaa tässä ilmiössä vielä tämän yhteenkuuluvuus- ja joukkohenkeä parodioineen analyysivipraation jälkeenkin.

Kuluttamisen mandra iskee alitajuntaan jo imeväisiässä tahteina, sävelinä, kuvina ja merkkeinä. Meille urbanisoituneille luonnosta vieraantuneille kulutusobjekteille riittää niin kauan vertailevaa ostoskäyttäytymistä, kun ympärillämme oleva luonto jaksaa yhteisiä koko luomakunnan voima- ja raaka-ainevaroja tuottaa 1%:lle elävästä kokonaisbiomassasta, mitä ihmiskunta kaikkinensa edustaa.

[kuivakkaalla huumorilla, mutta vakavuudella kestävän mielellisen ja aineellisen kehityksen puolesta]

Ilkka Luoma

ilkka.luoma@keskipiste.fi

KESKUSTELU --- TIEDE

_____________________________
Kuva 1.
---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/441661729/ --- [ DSC_7101.JPG ]

Kuvateksti:
Kattojen alle vietyä kulutusjuhlaa niin värillisinä hulluuspäivinä kuin kärsämarkkinoina - tärkeintä on se, että ostotottumuksia markkinaohjatusti päästää tekemään vapaasti, ilman turhia ulkoisia häirinnän lähteitä. Ainut este kuluttamiselle massiivisissa alennusmyynneissä on toinen kuluttaja, sillä parhaat alelaatikot ovat vähissä ja tavara niukkuuden kukittamaa. Niukkuudessa koko eliökunta on jatkanut vuosimiljoonaista kehitystään - niin myös niukkuuden uhan parhailla aletempuilla hysterisoidaan kuluttajat hankkimaan sellaista, mitä me emme juurikaan tarvitse.

Kuva 2.
---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/441661725/ --- [ DSC_7103.JPG ]

Kuvateksti:
Markkinataloudessa on kuumenemisen merkkejä, lämpö on noussut jo järkevän huoneenlämmön yläpuolelle. Nyt on havaittu, että kulutusmandra ja teematempaisupäivät hulluuspäivinä nostavat joukkojen yhteishenkeä ja blokittavat kuluttajia eri kulutusryhmiin. Markkinatalous ohjailee toimiamme innostaen mihin milloinkin, yleensä normaalia elämää tarvitsemattomalle puolelle. Kuvassa nuoriso miettii tarvitseeko vai ei.

torstaina, huhtikuuta 05, 2007

Greenpeace - esitaistelija, joka tulee yhdistämään vastuuihmisiä

Suomessa on tilaa, vettä, rantaa ja puhtautta - Suomi on armoitettujen joukossa puhuttaessa luonnosta ja elintilasta. Kuvankaunis Puruveden Ruokkeenniemi 29. heinäkuuta 2005. Kirkkaan auringonlaskun "pilaa" tummat pilvet, jotka uhkaavat luonnon tasapainoa ja elon rikkautta muutoksina, joihin olemme kiistatta syyllisiä ja aikaansaajia, ymmärtämättä edelleenkään, mitä olemme tehneet [ kuvan tummilla pilvillä ei ole mitään tekemistä saasteiden kanssa, vaan se on luonnon oma näytelmä "varoitukseksi" huomisesta ].
Moskovassa asuu 16-20 miljoonaa asukasta - autojen määrä kasvaa kulutushysteriassa, kilpailu käy heinäladon kokoisista citynäyttömaastureista niin kiivaana, että kaistat eivät riitä elintasovertailulle ja -näytölle. Ruuhkat kasvavat, liikenne puuroutuu - ihmiskunta jättiläiskaupungeissaan lähenee loppuaan.
______________________________
orig. 29. maaliskuuta 2007

[ ... Uutisista rävähti kuva Greenpeace aktivistien kiivetessä Fortumin 1) torniin osoittamaan mieltään ydinvoimaa vastaan, jota Suomi ei tarvitse eikä Fortum ansaitse. Greenpeace iskee maailmalla suoraan kestämättömän kulutuksen ytimeen - puheiden aika on ohi, on aika tarttua suoraan toimintaan - on odotettavissa yhdistymisen laatua joukkovoimaksi ... ]

Näemme televisiosta, kuinka Greenpeace aktivistit altistavat henkensä taistelussa valaiden puolesta - ihminen ei tarvitse valaiden lihaa nykyelinmallissaan [huom! eskimoiden ikiaikaiset luontoa arvostavat tavat] - ryöstötappaminen on kuihduttanut valaskannat sukupuuton partaalle. Greenpeace iskee Lapin ikimetsiin varjellakseen sellaista, mitä me ihmiset emme enemmistönä ymmärrä osaksi luonnon ja elämän monimuotoisuutta.

Ihminen on ylittänyt kaikki omalle lajilleen harmoniset ja luontaiset elinalueensa. Olemme siirtäneet, kuluttaneet, saastuttaneet, tappaneet ja murhanneet lajeja kiihtyvällä vauhdilla sukupuuttoon. Ihminen on ottanut kirjaimellisesti Raamatun lauseen: "Menkään, lisääntykää ja täyttäkää maa".

Osa ihmisistä on herännyt näkemään metsää puilta. Ihminen ei ole suuresta kirjasta huolimatta maan herra. Ihminen ei ole luomakunnan keskipiste eikä kruunu. Ihminen on osa luontoa, sen tulisi olla tasa-arvoinen eliö muiden joukossa. Riita meidän oikeudesta käyttää koko eliökunnan varoja etuoikeutettuna, on vähintäänkin kyseenalainen. Ei ole mitään erityisestä syytä korottaa asemaamme muiden kustannuksella.

Greenpeace on huomisen vastuuta ryhtyä suoraan toimintaan - onkin kannustettavaa innostaa ja aktivoida ihmiset ymmärryksen kautta liittymään joukkoon, jossa nähdään tämän päivän uhka meissä itsessämme. Aika ei ole käynyt vähiin, aika on loppunut. Ihmisen tulee palata omaan luonnolliseen asemaansa. Meidän kulutuskäyttäytyminen kuluttaa maapallon ekologisia varoja tuhatkertaisesti sen, mitä saman biomassan omaavat muurahaisyhteiskunnat käyttävät. Muurahaiset olivat ennen meitä ja jatkavat systemaattista elämäänsä myös meidän jälkeen. Selitys suuremmasta viisaudestamme ei koe tässä esimerkissä mitään etuoikeutta.

Ihmiskunta yhtenäistyy suurien uhkien edessä, juuri nyt kun avaruudesta ei suoranaista vaaraa ole näkyvissä, herää ajatus vihollisista ykköseen, ihmiseen itseensä. Selitykselle oikeudestamme kaikkeen ja kaikella tavalla ei ole mitään perustetta. Ryhmäaktiivisuus käynnistyy julistuksesta, jossa asetetaan päämäärät ja tavat sekä keinot niiden saavuttamiseksi. Joukko kasvaa vastuiden heräämisen myötä. Ihminen ei ole maapallon kuningas.

Suomen 150 sutta ja 200 karhua ovat liikaa Suomen 5,3 miljoonalle ihmiselle. Suomen hirvet ovat uhka autoillemme ja hengellemme. Tapamme liikenteessä 2-5 miljoonaa lintua vuosittain, kuinka paljon muita eläimiä kuolee heinäladon kokoisten citynäyttömaastureiden alle - ei tiedä kukaan [lasketaan, että autoilun mekassa USA:ssa kuolee miljoona eläintä joka päivä autojen alle].

Ihminen levittää asfalttiaan, levittää teitään, levittää parkkipaikkojaan, raivaa metsää paperiksi ja syyllistää luonnonsuojelijoita terroristeiksi, koska he häiritsevät metsän kaatoa, häiritsevät kaatopaikkoja, häiritsevät luonnontuhoamista ja kiipeävät Fortumin konttoritorniin. Ihminen häiritsee kokonaisuutena koko muuta eliökuntaa.

Yhtenäisyys lähtee yhteenkuuluvuudesta. Päämäärän kirkastuessa, lisää se taistelutahtoa tavoitteen saavuttamiseksi. Uhka yhdistää - on yhdistymisen aika. Nyt on aika ryhtyä toimeen - on toiminnan, ei puheiden aika. Aktiivinen kansalaistottelemattomuus sallittavuuden puitteissa tervettä järkeä ja luonnon monimuotoisuutta kunnioittaen on paras tae huomisen elinvoimaisille sukupolville. Ihminen elää luonnosta, luonto ei elä ihmisestä. Ihminen on vain pieni osa kokonaisuutta, ja meille kuuluu vain se osa, mikä on juuri ja juuri riittävä populaation ylläpitämiseksi.

Luonto ei kestä kaltaistamme kulutusta, raiskausta, tuhoamista ja silmitöntä tappamista, jossa elämän valtikka on otettu ansiotta ja väärällä luulolla vääriin käsiin. Olemme ylittäneet rajamme. Tasapainoisen elämäntavan tavoittelu, asemansa harmoninen hyväksyntä ja olo osana luontojärjestelmää on juuri nyt viimeinen tae koettaa tehdä viimeisellä hetkellä se, mikä piti tehdä jo kauan sitten. Poltimme noin sadassa vuodessa sen määrän eloperäistä muinaista kasvustoa polttoaineina ilmaan mm. hiilidioksidiksi, minkä tekemiseen luonnolla meni 10 miljoonaa vuotta.

Taistelu luonnon suojelemisesta on alkanut - ja siihen on kannustettavaa liittyä. Parempi pienempi elintaso luonnossa, joka elää, lisääntyy ja kokonaisvaltaistuu eliökunnaksi, jossa kaikilla on osansa kuin tuhottu ympäristö, missä elottoman kuiva aavikko sateettomuutena tappaa hiljalleen kaiken kuumetessaan.

Juuri tätä kirjoitettaessa [29.3.2007, klo 21:45 YLE 1, A-talk]
keskustelijat kiivaasti riitelevät Greenpeace vastaan ihmisen itsekäs mahtielon perustelu. Toteamuksena voisi sanoa, että lajimme on liiaksi levinnyt muiden varannoilla. Puheiden aika on ohi, suora kansalaistoiminta on astumassa tilalle.

1) ---
http://www.greenpeace.org/raw/image_full/finland/fi/kuvat-ja-videot/greenpeacen-aktivistit-protest-5.jpg --- [Greenpeace - Fortum]

Ilkka Luoma
KESKUSTELU --- TIEDE

http://ilkkaluoma.blogspot.com/
_____________________________
Kuva 1.
---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/438959030/ --- [B0002881.JPG]

Kuvateksti:
Moskovassa asuu 16-20 miljoonaa asukasta - autojen määrä kasvaa kulutushysteriassa, kilpailu käy heinäladon kokoisista citynäyttömaastureista niin kiivaana, että kaistat eivät riitä elintasovertailulle ja -näytölle. Ruuhkat kasvavat, liikenne puuroutuu - ihmiskunta jättiläiskaupungeissaan lähenee loppuaan.

Kuva 2.
---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/438959022/ --- [B0003766.JPG]

Kuvateksti:
Suomessa on tilaa, vettä, rantaa ja puhtautta - Suomi on armoitettujen joukossa puhuttaessa luonnosta ja elintilasta. Kuvankaunis Puruveden Ruokkeenniemi 29. heinäkuuta 2005. Kirkkaan auringonlaskun "pilaa" tummat pilvet, jotka uhkaavat luonnon tasapainoa ja elon rikkautta muutoksina, joihin olemme kiistatta syyllisiä ja aikaansaajia, ymmärtämättä edelleenkään, mitä olemme tehneet.