Kulutus
kiihdytti sopeumajärjestelmän ohitse – tätä ei saatettu
materialistisen kasvuhuuman ohessa huomata. Sen sijaan ihmettelemme
miksi nuorillamme ja eräillä muillakin menee ”aivohitaammin”.
Lääkkeiden käyttö kasvaa, huumeiden aivokemikalisointi lisääntyy
ja yksinäisyyden olemus jäytää. Missä meni vikaan, vai menikö?
Tänään meillä Suomessa on joka tapauksessa jo virallisesti 58.000 nuorta vailla työtä (todellinen määrä lienee huomattavasti suurempi) – yli 50 -vuotiailla työllistyminen laskee kuin lehmän häntä lähestyttäessä säällistä 68 -vuoden eläkeikää. Vanha ja kokenut ei kelpaa nuorempienkeski-ikäisten markkinoille.
Meitä ohjaa yksi väkevä voima – se on evoluutio
Evoluutio
on järjestelmä, joka huolehtii ”osasiensa sopeutuvuudesta
toisiinsa nähden”. Evoluution määritteinä on muun muassa
jatkuva kilpailu; se sama kilpailu mistä me haemme jännitystä ja
jopa hurmosta.
Näyttö- ja vertailutalouden kiihdytyskaista
Kiitääkö
meidän oma markkinamekanistinen näyttö- ja vertailutalous liian
nopeasti luontaiseen vuosimiljoonaiseen evoluutioon nähden –
evoluutioon, jolla ei ole tunteita eikä verrantoa 1],
vain sopeutuvuuteen pyrkiminen – kilpailun kautta.
…1] Evoluutio ~ http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/93489-evoluutio-on-kaikkialla -
Ihminen on konstruktio,
jolla
on ollut aikaa kehittyä mittoihinsa muutamia miljoonia vuosia –
alkaen voimallisemman eriytymisen noin 200.000 vuotta sitten.
Viimeiset 150 vuotta on ollut aikaa, jolloin evoluutiolle
häirikkeeksi luotiin ympäristönmuutos saasteina ja sellaisina
tapahtumina, jotka poikkeavan nopeasti muuttivat biosfääriä –
joka taas ei voinut olla vaikuttamatta ihmispopulaatioihin.
Viimeiset 50 vuotta on ollut sellaista aikaa,
jolloin
meno on ollut jatkuvaa kiihdytyskaistalla oloa – on ladattu
kasvukulttuurin siemenet suuremmasta, vauhdikkaammasta, komeammasta
ja katu-uskottavammasta – oikeastaan tätä menoa on jatkunut vain
viimeiset 30 vuotta!
Vauhkoontunut
stimulaatiomme kiirehti niin nopsasti, että luontainen sopeuma jäi
jälkijunaan. Meidän ruumis elää 300-600 vuoden takana meidän
mielenliikkeistä. Aivot vaateina ja tavoitteina kuin markkinaoppina
ovat 300 vuotta edellä fyysistä kehoaan. Aivotkaan ei ehtinyt
mukaan – hämmennys nousi ja heräsi.
Aivojen prototyyppikapina
Nyt
keho, josta aivot muodostavat keskustietokoneemme, on noussut
takajaloilleen – laittanut useille ikäänkuin stoppibitin pystyyn
- ”Nyt riittää”. Evoluutio ja sopeumajärjestelmä on
”järjestänyt” kapinatilan ja reivaa ajatuskoneistoamme
tuntemattomille vesille, jonne ei ole merikorttia eikä säännöstöä
– on aika pysyhtyä etsimään turvallisia viittoja ja loistoja
kulku-uralle, josta löydämme itsemme uudelleen.
Kadoksissa oleva ikäluokka?
Onko
nyt juuri nuoriso ikäluokassa 15-30 vuotta tässä
sopeutumattomuuden kuopassa, eräät reunalla, eräät jopa kuilun
partaalla – tilassa, jossa selkeää taivaanrantaa ei näy. Usko
huomiseen on mennyt, luottamus yhteiskuntajärjestelmiin on kadonnut
ja mikä pahinta, oma itsetunto on palanut puhki.
Mainoskoneiden tunteeton kokeilukenttä – kasvun huumassa
Näkiväthän
lapset ja nuoret jo ennen aikuisikää jopa kuusi miljoonaa mainosta,
joilla houkuteltiin kasvuun, voimaan, näyttävyyteen ja
erinomaisuuteen – materiaalisten keinotodellisuuksien avulla. Mikä
meni vikaan, vai onko tällä sittenkin jokin kehitysopillinen
tarkoitus?
Onko tarkoitus kokeilun alttarille uhrata prototyyppejä virheellisinä koekappaleina, alustaksi uljaammalle uusihmiselle - mikähän koneisto meitä säätelee?
Ilkka Luoma
...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti