sunnuntaina, joulukuuta 06, 2015

Kunnia ja arvostus yhteishengelle, joka pelasti meidät 1939


Jälleen kerran Tasavaltamme juhlii itsenäisyyspäivää, sehän julistettiin juhlallisesti 6. joulukuuta 1917 0] – saavuttaen tunnustuksen 4.tammikuuta 1918 1].

 
Nyt on käsillä 98. itsenäisyysvuosi; ohuempana kuin koskaan, sillä niin moni itsenäisyyden tunnusmerkki on luovutettu EU koneistoihin. Vastineeksi olemme saaneet kokomme mukaisen edustuksen – eli 13/ 751 – se tarkoittaa 1,73 prosenttia ääni- ja vaikutusvallasta. Jokainen voi juhlan hetkellä tykönään miettiä millainen itsenäisyys maallamme on nyt.


Emme anna osaksi luovutetun itsenäisyyden haitata juhlaamme,

 … sillä meillä on aina omanamme se muisto miten isämme, isoisämme kuin äitimme ja äidinäitimme muun muassa lottina olivat siellä jossain ja niissä monissa välttämättömissä tehtävissä, mitä maamme puolustaminen edellytti sotavuosina 1939 - 40 ja 1941 - 44.

Silloin kansakuntamme yhtenä miehenä ja naisena kävi taistoon, jossa oli kyseessä kansakuntamme huominen. Huominen tuolloin turvattiin ja taitavalla ulkopolitiikalla olemme saaneet elää yli 70 rauhanvuotta. Olemme lisäksi hyvin kaukoviisaina pysyttäytyneet toisten sotien ulkopuolella – emmekä ole liittyneet kansamme tahdon mukaisesti mihinkään sotilasliittoon 2].


Tänään meitä on liikaa työttöminä, yksinäisinä –

 … vanhuksina ilman turvaa, nuorina ilma huomista ja tulevaisuutta. Puheita on pidetty, yritettiin yhteiskuntasopimustakin, mutta johtajamme eivät ymmärtäneet tosiasioita joita maamme kohtaa nyt ja tulevaisuudessa. Olemme sellaisella rannalla, josta on pitkä uintimatka saarelle, jossa luottamus ja usko huomiseen kasvavat mittoihin, joilla selätämme ongelmamme.


On aina puhuttu mitä ottaisit mukaan, jos joutuisit asumattomalle saarelle

Nyt tuo kysymys on edessä, meille kaikille, sillä me emme oikeasti tiedä, mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Meillä ei ole suunnitelmaa, meillä ei ole luottamusta johtajiimme eikä meillä ole ratkaisunavainta – riittävää yhteishenkeä, joka pelasti meidät Talvisodassa.


Maamme kaipaa sitä oikeaa Johtajaa, joka näyttää tien ja suunnan –
[Kriisi tarvitsee myös kriisijohtajaa ja kykyä karismaattiseen otteeseen päätöksentekijänä! ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2008/02/aika-ajoin-tuleva-kriisi-tarvitsee-aina.html - ]

Talvisodassa sellainen oli – sotamarsalkka C.G.E. Mannerheim viitoitti rintamalla olevia miehiä ja saimme loistavan torjuntavoiton, kaiken sen päätteeksi, mitä silloiset poliitikkomme eivät osanneet tilanteissa ennen Talvisodan alkua. Kansalaiset maksoivat kalliin hinnan taitamattomasta idänpolitiikan hoidosta!


Olemmeko nyt samanlaisessa tilanteessa kuin 1938 - 39?
[Ennen Talvisotaa tapahtui jotain ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2015/01/talvisodan-viimeisella-rannalla-jotain.html  – Mikäli haluaa lukea lisää aiheesta, löytyy linkin ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2015/12/stalin-ja-suomi-1917-1944.html - alta paljon sellaista, joka ei niin paljon ole ollut julkisessa käsittelyssä; se kuuluisa toinen näkemys]

Emme ole, jos kansalaisemme saavat ylläpitää tahtonsa ja sitkeän pintansa.  Meille on luontumassa kuin itsestään idän ja lännen vedenjakajalle sovittelijan ja rauhanvälittäjän rooli 3] sotilaallisesti puolueettomana valtiona ratkomaan lännen ja idän keskinäisiä ongelmia – unohtamatta niitä yhä kasvavia etelän ja pohjoisen konflikteja, jotka nyt sikiävät Irakin sodan perintönä myös tänne Eurooppaamme 4].
3] Suomalaiset ovat jo pidempään keskustelleet maamme välittäjäroolin kehittämisestä. Suomi on ilman Naton rasitteita valtio ja muutoinkin idän ja lännen vedenjakajalla. Voisimme kehittää "pohjolan Sveitsin" roolia uskottavana ja luotettavana välittäjänä, linkki ~ http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2015120220770253_ul.shtml


EKSTRA

Vuonna 1917 syntyneet Helvi ja Veikko Ylikorpi ovat olleet 80 vuotta yhdessä – läpikäyden niin sodat kuin sairaudet. Hiljainen esimerkki arvokkuudesta kestää vaikeuksia. Tämä on samalla historia itsenäisyydestämme, joka on monin osin jo muisto. Vilpitön hatunnosto Helvin ja Veikon sitkeydelle ylläpitää liittoa, joka oli jo alussaan tarkoitettu ikuiseksi, kuten sotaveteraanimme toivoivat itsenäisyytemme osalta vuonna 1944, kun rauha koitti rajoillemme – kestäen jo yli 70 vuotta ~ http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1449211691366 -



Lukijoille Hyvää Itsenäisyyspäivää, rohkeutta ja kirkasta katsetta kaikkiin ilmansuuntiin


Viittaukset
1] Itsenäisyystunnustus 31.12.1917/ 4.1.1918 oli ehdollinen? ~ http://www.hs.fi/mielipide/a1346900748635 -
1] Erkki Räikkönen, Presidentti P.E. Svinhufvudin elämänkerta, 1935 ~ http://www.histdoc.net/historia/commiss.html - ja sieltä tarkennuslinkki ~ http://www.histdoc.net/historia/itsen.html -



Ilkka Luoma
Kansalaiskirjoittaja Helsingistä
AL | PZ | BL | BLOG 64560 | FB | IL |




[Kirjoitimme alla olevalla tavalla tasan kymmenen vuotta sitten - 2005, kun aika oli aivan erilainen, mutta yksi asia yhdisti silloin kuin nytkin – kansalaistemme elämisen tason kuilu – notkuvista pöydistä leipäjonoihin, nyt vain jonot ovat paljon pidemmät]



Edesmenneen vilpittömän hyväntekijän ja huolehtijan Veikko Hurstin henki elää voimakkaasti soppajonoissa Hakaniemen torilla 6.12.2005. Toisaalla Nokian Jorma Ollila sai korkean huomionosoituksen luotsatessaan edesmenneen vuorineuvos Kari Kairamon hengessä Nokian maailman huipulle. Molemmat ovat elämänarvoisia tarinoita. Molemmille Suomen itsenäisyys oli ja on tahto- ja kunniakysymys.


Nokia oli rahattomana 1990-luvun alussa tosiasioiden edessä. Kairamon jälkeisinä vaikeina välijohtajien vuosina Nokia ajautui kriisiin, johon nykyinen pääjohtaja Ollila esikuntineen tarttui tarmokkaasti. Nokian voimakas keskinäishenki nosti suomalaisen insinööriosaamisen maailman huipulle esimerkiksi muille suomalaisille yrityksille.


Heikki Hursti

Veikko Hurstin henki ja elämäntyö hiljaisesti kerää kasvottomia elämän tosiasioiden parkitsemia ja nimettömiä kansalaisia, joille samainen Suomen Itsenäisyys on pieni valopilkku arkiharmaudessa, kuten se on suuri valopilkku menestyneiden notkuvissa pöydissä tasavaltamme Presidentin linnassa.

Molempien ryhmien ihmiset ovat syntyneet samaan maailmaan; toisista tuli lakeerikenkäisiä, juhlapukuisia johtajia ja toisesta ääripäästä onnettomien yhteensattumien summana laitapuolen kulkijoita. Kummallakin ryhmällä on yhteinen tarina; se on tarina suomalaisista menestyksistä, yrittämisestä kuin epäonnistumisesta ja onnettomista tapahtumista, jotka suistivat ihmiset ihmisyyden alarajoille.

Mutta on yksi yhteinen tekijä. Se on ihmisen ylpeys, joka voi asua niin köyhässä kuin rikkaassa, niin menestyjässä kuin epäonnistujassa.


Jorma Ollila peräänkuuluttaa rohkeita vetoja kotimaaltaan 

 ... sen kohdatessa uusia haasteita mm. työllisyyden kansainvälisessä uusjaossa. Veikko Hursti halusi myös peräänkuuluttaa rohkeutta, inhimillisyyttä, huolehtimista ja heikkojen puolustamista. Ollila kannustaa yrittämistä, osaamista, kouluttautumista ja kilpailukykyä.

Hursti puolusti "osaamattomuutta", epäonnistumista, murhetta ja lankeamista. Kaikki me ihmiset olemme syntyneet tähän samaan Suomeen alastomina ilman kykyä huolehtia itsestämme ja kaikki me täältä lähdemme alastomina sekä edelleenkin ilman kykyä huolehtia jäljelle jäävästä.


Ollila ja edes mennyt Hursti - ovat saman maailman eri kasvot

Molemmilla oli ja on tavoite: se on yrittäminen. Toinen haluaa yrittää huipulle ja toinen halusi ihmisten yrittävän pinnalle. Veikko Hursti sai huomiota epäitsekkäästä työstään. Hän ei saanut työstä suuria rahallisia korvauksia, mutta hän sai tyydytyksen nähdä työnsä tuottavan kadun hiljaisille pientä turvaa ja leipäpalan jonoista, joissa etuilu ei kuulu tapoihin.

Jorma Ollila luotsasi menestyksen välillisesti suurelle osalle Suomea Nokian kunniakkaana suomalaisuuden osaajana maailmalla. Tästä ansaitusti hänelle myönnettiin ainoana korkea huomionosoitus korostamaan ainutlaatuista työtä.

Veikko Hursti sai eläessään kunnianosoituksen pieninä hymyinä kadunkulkijoilta, heidän saadessa pientä iloa leipäpalasta ja ryhmähengestä sekä huolehdinnasta ihmiseltä, jota he suuresti kunnioittivat. Veikko Hursti eli ja vaikutti omiensa luona.


Viime kädessä kummankaan tekoa ei muisteta sadan vuoden kuluttua 

Ainoastaan tulevaisuuden tutkijat löytävät historian kätköistä menneen maailman 1900-luvulla siirtyneen langattomuuteen välimatkojen menettäessä informatiivisen estemerkityksen.

Samoin samat historian tutkijat saavat tiedon 1900-luvun lopussa eläneestä aidosta hyväntekijästä, joka yhdisti sielullansa "langattomasti" hiljaisten ihmisten hädän, langenneisuuden, pienen ilonkipinän ja hetkellisen valopilkun yhteenkuuluvuudessa edes yhtenä hetkenä vuodessa, joka oli jonkun kauan sitten eläneen kansan Itsenäisyyspäivä.


Ilkka Luoma
[06122005]

DOC | Itsenaisyyspaiva_06122015 – Microsoft Word Starter

|1041|

Ei kommentteja: